Syysi käydä palstalla?
Itse koen että masennuksjakson aikana, en jaksa tavat ihmisiä, en jaksa olla se joka kannattelee muita, vetää naamarin päälle kannustaa muita.
Kaipaisin inhimillisyyttä, vaan huomaan muuttuvani piruksi muiden joukossa. Pakopaikka paeta pahaa maailmaa hömpänpömppään, vaan kuitenkin täällä maailma näyttäytyy vieläkin kamalammalta. Verkko johon itsekin sotkeennut.
Entäpä te?
Kommentit (18)
Välillä etsin ilkeitä kommentteja ja pyrin vastaamaan niihin vähintään yhtä ilkeästi takaisin. Oman huonon olon purkamista siis. Mukavasti ja asiallisesti kommunikoiville sen sijaan en kettuile koskaan.
Odotan että osuisi hyvä trolli kohdalle.
Itse olen huomannut sen, että aina kun on hyvä ja positiivinen olo niin ei tee yhtään mieli käydä palstalla tai internetissä muutenkaan.
Sulkemisajan lähettyvillä mulla on treffit Signora Maggin kanssa...aah...
Niin väsynyt, etten jaksa keskittyä muuhun.
MIKSET ANNA SAAAAAAAAAAAATANA SEN VIESTIN tulla- Kirjotin että entisen koneentakia ja ipeetä käyttää myös joku muu ja kaikki aika menee sen selvittelyyn mulla
Huvittelu, ajanviete, rupattelu, läpänheitto.
Ajankulua. Olen eläkkeellä.
Ihmetyttää vain se aggressiivisuus jota täältä löytää paljon. Onneksi sentään joskus ihan hyviäkin ketjuja, joissa pyritään rakentamaan eikä repimään ja vinoilemaan.
Syy on se, että saan kokea, millaista on tämä Suomemme wt-elämä.
Olen aikalailla erakko muuten.
En oikein tapaa ihmisiä enkä naamakirjasn ole ikinä liittynyt.
Tämä on viimeisiä toimivia netin keskustelupalstoja käsittääkseni.
Haluan kuitenkin keskustella minua kiinnostavista aiheista.
Käyn oksentamassa ja pascantamassa täällä kuonat ja karstat pois sielustani.
Mää luin ekaksi, että syysi käydä pas kalla. Rupesin jo kirjoittamaan kommenttia, mutta sitten tajusin.lol
Ajatustenvaihdon lisäksi tullut useampi ahaa-elämys jonkun kommentista, huomannut omia kipupisteitä jonkun asian suhteen. Ilkeilytkin tietyllä tapaa kasvattaa.
Aloin käydä täällä pari vuotta sitten, kun sairastuttuani en pystynyt juurikaan liikkumaan kodin ulkopuolella, ja "ystävät" kaikkosivat elämästäni. Olin kamalan surullinen tilanteesta sekä yksinäinen ja kaipasin suomenkielistä keskusteluseuraa vaikkakin sitten vain netin välityksellä. Tämä vaikutti olevan kaikista aktiivisin palsta. Aluksi tuntui pahalta täällä vallitseva käsittämätön ilkeily, mutta opin ignooraamaan sen ja keskityin viisaisiin, mukaviin ja antoisiin kommentteihin.
Nyt on kyllä jo jonkin aikaa tuntunut siltä, ettei noita ilkeitä kommentteja ja toisten haukkumisia voi estää syöpymästä alitajuntaan ja myrkyttämästä mielialaa, vaikkei niihin itse tartukaan. Luojan kiitos voin nykyään sen verran paremmin, että pystyn käymään jonkin verran ulkomaailmassa ja saamaan siellä ihmiskontakteja. Täällä käyminen on sen myötä onneksi vähentymään päin.
Käyn täällä provoilemassa, trollaamassa ja levittämässä naisvihaa t: kiltti mies