Mies haluaa viettää lähes kaiken aikamme yhdessä

Me olemme sellainen pari joka on lähes kaiken aikaa yhdessä
☺️ On tietysti ihanaa että mies haluaa viettää kanssani aikaa ja hänen kanssaan on mukava, helppo ja hyvä olla. Hän on erittäin tärkeä ja rakas minulle, kiltti ja kaikkea. Kaikki toimii.
Olen vain miettinyt tätä, että vietämme paljon aikaa yhdessä. Ja yksi juttu mietittttää..;

Miehellä on pitkä-aikainen harrastus (ollut vuosia) , jonka parissa viettää kohtuullisen paljon aikaa ja tapaa harrastus- kavereitaan sillointällöin. Harrastus-porukka toteuttaa tätä harrastusta eräässä kaupungissa ja joskus yöpyvätkin siellä yhteisissä tiloissa.
Olen muutaman kerran ollut miehen pyynnöstä mukana kun hän on lähtenyt tätä harrastusta harrastamaan, ensimmäisellä kerralla ihan katsomassa ja tutustumassa harrastukseen.
Koen että joskus on mukava lähteä käymään miehen mukana , mutta joskus tunnen oloni ulkopuoliseksi, koska luonnollisestikin siellä miehet puhuvat paljon tähän harrastukseen liittyvistä asioista ja kaikesta mikä siihen liittyy, harrastus- kerhon toiminnasta jne. Joskus olen vain kikkaillut ja odottanut että mies saa harrastus- hommansa päätökseen jotta pääsisimme kotiin.

Mies ei ymmärrä kun sanon että en halua lähteä esim koko viikonlopuksi siihen kaupunkiin miehen mukaan kun hän lähtee harrastamaan. Perustelen asian niin että minulla ei kulu siellä aika, ja mitä ihmettä minä siellä pyörin ja odotan kun mies harrastaa.
Mies haluaa minut seuraksi, vaikka ei aina pysty siellä kokoaikaa kanssani edes olemAan.
Mies kysyi, miksi asenteeni on tämä, että ” en halua että koko viikonlopun siellä JOUTUU olemaan”, sillä mies sanoo että ” mitä ihmettä, siellähän on mukavaa” ja että ” siellä tapaat uusia ihmisiä ja tutustut minun harrastuskavereihin”.
Mmmmm... niin.. mutta se on miehen harrastus, ei minun.
Mies sanoi myös että ”et tule koskaan tutuksi heidän kanssaan jos et koskaan käy siellä”.
Mielestäni käyn vähänväliä siellä hänen kanssaan.
Mielestäni olisi ok että mies käy harrastuksissaan ja minä puuhailen kotona omiani. Ei kaikkea aikaa tarvitse viettää yhdessä. On minulla omakin elämä/ kiinnostuksen kohteet. Ja en ole kovin yhteisöllinen että jaksaisin viettää monta päivää miehen harrastus-porukan seurassa. Ei minulla ole sellaista tavoitetta että heistä pitäisi tulla minun ystäviäni.
Mies on tuntenut tietenkin heidät vuosien ajan.
Toki on kiva joskus käydä mutta en jatkuvasti jaksaisi, enkä läheskään joka kerta ole ollut mukana enkä aina pääsekään omien menojen takia.

Meillä ei ajatukset ihan täsmää miehen kanssa tässä asiassA. Aivan kuin mies haluaisi minut osaksi tätä porukkaa. Itse en jaksa isoja ihmis-joukkoja enkä jaksa viettää monta päivää outojen/puolituttujen kanssa, olen ihan uupunut sellaisen päivän jälkeen. Ihana että mies haluaa minut mukaan ja olen koittanut keskustella asiasta mutta tuntuu että mies ei ymmärrä. Vastaa aina että eikö ole mukavaa kun siellä yutustuu uusiin ihmisiin jne, ja kyllähän siellä aika kuluu kun juttelet minun harrastuskavereiden kanssa sillä aikaa kun minä tuolla harrastelen.. minusta tämä on hieman ehkä jopa.. erikoista. Vai olenko itse omituinen , epäsosiaalinen tylsimys? Sanokaa.
Mitä ajatuksia tämä herättää?