Kumpi tärkeämpi: oma puoliso vai omat aikuiset lapset?
Kommentit (98)
Oma kumppani - oli tämä sitten lasten vanhempi tai muuten vain rakkain. Tietysti.
Lapset tietenkin. Kumppaneita tulee ja menee, lapset pysyvät aina omina lapsina.
Vierailija kirjoitti:
Lapset tietenkin. Kumppaneita tulee ja menee, lapset pysyvät aina omina lapsina.
Henkinen insestivanhempi joka roikkuu lapsissaan. Huokaus.
Kyllä mulle kumppani on nykyään tärkeämpi. Lapsilla on omat perheensä ja minun on keskityttävä pääasiassa omaan elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tietenkin. Kumppaneita tulee ja menee, lapset pysyvät aina omina lapsina.
Henkinen insestivanhempi joka roikkuu lapsissaan. Huokaus.
Ai, sinä taas. Etkö ole vieläkään päässyt yli siitä että eksäsi laittoi lapsensa edellesi? Enkä ihmettele...
Lapset. Jos vaikka kävisi niin, että kumppani riitautuisi lasten kanssa ja välit tulehtuisi kovasti.
Puolison kanssa olen taivaltanut teinistä asti. Yhdessä on tehty ja kasvatettu lapset ja saatettu ne maailmalle ja nyt ollaan taas kaksin eli kyllä se puoliso jos pakko oisi valita. En haluaisi että lapset tuhlaa oman elämänsä huolehtimalla minusta
Tää siis selvästi jakaa mielipiteitä. Jännä miten sitä luulee että joku aihe on itsestäänselvä, eikä sit olekaan. ::)
Vierailija kirjoitti:
Oma kumppani - oli tämä sitten lasten vanhempi tai muuten vain rakkain. Tietysti.
Samaa mieltä. Kun oma parisuhde on kunnossa ja toimiva, niin aikuiset lapsetkin voivat hyvin. Vanhempi voi keskittyä elämään omaa elämäänsä tuppautumatta lapsen elämään ja osallistuu lapsen elämään vain siinä määrin kuin on tarpeellista ja tervettä.
"Jos pitäisi valita" tilanne voisi olla sellainen, jossa lapseni ja puolisoni olisivat hukkumassa ja ehtisin pelastaa vain toisen. Pelastaisin tietenkin lapseni, joten kaipa lapseni sitten on tärkeämpi, vaikka puolisoni jakaakin arkeni ja lapseni ei enää.
Miten ja missä tilanteessa se pitäisi valita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kumppani - oli tämä sitten lasten vanhempi tai muuten vain rakkain. Tietysti.
Samaa mieltä. Kun oma parisuhde on kunnossa ja toimiva, niin aikuiset lapsetkin voivat hyvin. Vanhempi voi keskittyä elämään omaa elämäänsä tuppautumatta lapsen elämään ja osallistuu lapsen elämään vain siinä määrin kuin on tarpeellista ja tervettä.
Niin tai aikuinen lapsi ei hyväksy vanhempansa kumppania/kumppani aikuista lasta ja välit ovat siksi poikki. Kaikki ei aina suju kuin Strömsössä.
Puoliso on tärkein, nyt ja aina. Mutta jos nyt joku ajatusleikki on siitä kuka selviää ja kuka ei, pelastaisin lapsen tai lapset, koska heillä enemmän elämää edessä kuin minulla ja miehelläni ja myös pieniä lapsia itsellään.
Lapset. Aina. Mutta tää ei tarkoita sellaista tilannetta, jossa olisin jomman kumman oikuttelun takia pakotettu valitsemaan. Mua ei määrää puoliso eikä lapset. Tilanteen mukaan määrittelisin, kumpi saa painua hevon kuuseen. Mutta juu, pelastaisin ensin lapseni.
Lapsi tietysti. Veri on vettä sakeampaa.
Meillä siis aiheesta keskustelua ja jakaa selvästi mielipiteitä.