Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmiset menee heti uuteen liittoon ja hankkii samantien lapsia?
18.06.2019 |
Jukka Hilden? Karoliina Sallinen-Pentikäinen? Eikö aikuiset osaa miettiä asioitaan järkevästi? Monta rikkoutunutta ihmissuhdetta ja lapsia jokaisen kanssa? Mä olen kyllä tosi vanhanaikainen.
Kommentit (33)
Koska tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, historia toistaa itseään ja hulluilla on halvat huvit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla jokin statusjuttu. On muka kauheaa olla yksin(huoltaja). Jotain viriiliyden esittelyä ja hyväksynnän hakemista, lähimmäisriippuvuutta.
Paska vain, että kukaan lapsi ei ole ansainnut uusperhettä.
Huono impulssikontrolli ja harkintakyky. Eletään vain hetkessä eikä mietitä asioita yhtään omaa nenää pidemmälle. Toisaalta, toisenlaisella luonteella ei varmaan Duudsoniksi päätyisikään.
”Heti” uuteen liittoon eli..? Kuinka kauan sinkkuaikaa välissä?
Mä mietin aina kun kuulen näistä uusperheistä, että olisinko aikoinaan halunnut jonkun uuden äiskän tai iskän ilmestyvän elämääni. Ja kun mietin, että haluaisivatko nykyiset lapseni uusperhekuvioita, tiedän satavarmasti että eivät halua.
Ystäväni muutti yhteen uuden miehen kanssa. Ystävälläni teinipoika, miehellä kaksi teinityttöä. Ihan järkyttävää seurata sitä elämää. Kaikki kärsivät kun omaan kotiin yhtäkkiä kuuluu vieraita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että on statusjuttu vaan syinä ihan rakkaus ja halu perustaa perhe rakastamansa ihmisen kanssa.
Itse olin aviossa 20 vuotta ja onneksi niin fiksu etten ylenkatsonut silloinkaan muita. Ero tuli sitten lopulta omalle kohdalleni.
Nyt on uusperhe, ei tosin yhteisiä lapsia enää tehty kun se juna molempien mielestä jo mennyt.
Miksi uusperhe olisi rangaistus? Miksi kukaan lapsi ei ansaitse sitä? Ansaitseeko kukaan lapsi elää ydinperheessä jossa huono ilmapiiri?
Toki ydinperhe on ihanne silloin kun se toimii ja uusperheessä ei koskaan ole ihan samanlaista luontevaa itsestäänselvää helppoutta. Mutta ei se ole myöskään rangaistusvankila.
Meillä puhutaan hyvin suoraan lasten kanssa ja tiedän mikä heillä mättää uusperheessä ja mikä ei. Asiat eivät ole kovin suuria. Kaiken saa sanoa ja kaikesta voidaan puhua.
Yhteenmuutto tapahtui meilläkin melko nopeasti. Siihen oli käytännön syitä jotka lapsetkin ymmärsivät ja yhteenmuutosta oli heillekin hyötyjä joita arvostavat.
Naineen luottaa mieheen valinnassaan jos miehelllä on jo entuuudestaan skidejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naineen luottaa mieheen valinnassaan jos miehelllä on jo entuuudestaan skidejä.
Ei kovin lupaava merkki, jos mies on jättänyt aiemman perheensä.
Vierailija kirjoitti:
Naineen luottaa mieheen valinnassaan jos miehelllä on jo entuuudestaan skidejä.
Naiisilla on taipumuus tarttua tälllaisiin ilmeisiin seikkoihin. Otetaan hyvä miees sillä peruusteellla kun joku toineen samaaa sukupuolta omaava on häneet jo hyväksi todennnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naineen luottaa mieheen valinnassaan jos miehelllä on jo entuuudestaan skidejä.
Ei kovin lupaava merkki, jos mies on jättänyt aiemman perheensä.
No muttta kato heii... sitähän tapahtuu ihan jatkuvaaasti. Ihaan normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naineen luottaa mieheen valinnassaan jos miehelllä on jo entuuudestaan skidejä.
Ei kovin lupaava merkki, jos mies on jättänyt aiemman perheensä.
No muttta kato heii... sitähän tapahtuu ihan jatkuvaaasti. Ihaan normaalia.
Kerro tuo huonosta ja etäisestä isäsuhteesta kärsiville lapsillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko pakko muuttaa yhteen uuden rakkauden kanssa? Voisiko pitää erillisiä koteja kunnes lapset muuttaneet pois kotoa? Se on se hinta, jonka joutuu maksamaan eroista. Miksi pitää saada tehdä kaikki: Ryhtyä vanhemmaksi? Erota? Etsiä uusi? Muuttaa yhteen? Hankkia taas lapsia? Kun on lapsia, ne pitäisi olla etusijalla, ei äidin tai isän uusi rakkaus. Kaikilla on nykyaikana vaan oikeus kaikkeen, muttei velvollisuutta mihinkään.
Koska jotkut ovat rohkeampia ottamaan riskejä eivätkä pelkää elämää ja muutoksia. Luottavat pärjäävänsä tilanteessa kuin tilanteessa. Pelokkaalle, heikkoitsetuntoiselle neurootikolle varmaan ihan käsittämätön ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei uusperheessä välttämättä ole mitään vikaa. Jos kaikki tulevat toimeen keskenään, ja jos asunto jossa asutaan on riittävän iso, että kaikilla lapsilla on omat huoneet, ja mielellään lukolliset sellaiset, niin se voi toimia ihan hyvin.
Tärkeää toki on, että eri perheiden jäsenet saavat aikaa tutustua toisiinsa ennen uusperheytymistä, eikä aina kemiat kohtaa siinä määrin että olisi mahdollista. Mutta itse asuin uusperheessä 10-vuotiaasta 18-vuotiaaksi, eikä siitä ole mitään pahoja muistoja jäänyt. Päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Ei uusperheessä välttämättä ole mitään vikaa. Jos kaikki tulevat toimeen keskenään, ja jos asunto jossa asutaan on riittävän iso, että kaikilla lapsilla on omat huoneet, ja mielellään lukolliset sellaiset, niin se voi toimia ihan hyvin.
Tärkeää toki on, että eri perheiden jäsenet saavat aikaa tutustua toisiinsa ennen uusperheytymistä, eikä aina kemiat kohtaa siinä määrin että olisi mahdollista. Mutta itse asuin uusperheessä 10-vuotiaasta 18-vuotiaaksi, eikä siitä ole mitään pahoja muistoja jäänyt. Päinvastoin.
Ilmeisesti täällä käy paljon jotain wt-väkeä, jotka kuvittelevat kaikki uusperheet samanlaisiksi kuin naapurin moniongelmaisten jartsan ja janican uusperheen.
Tätä toimintaa olen valitettavan läheltä seurannut. Siihen kuuluu näiden pariskuntien seuraavat lauseet ” kyllä lapset sopeutuvat”, ” en voi elää ilman häntä”, ”koska me vaan rakastetaan toisiamme niin paljon” , ” on edullisempaa ja järkevämpää asua vain yhdessä kodissa”.
Yhden kaverin lapset on ihan pihalla tästä elämästä, teini vetää kännejä ja alkanut tupakoida, keskimmäinen varastelee ja nuorimmalla alkanut ongelmia koulussa. Kaikki nämä alkaneet sen jälkeen kun uusperhekuvio vakiintui. Eikä yhtään nähdä mistä syyt lapsen käytökselle tulevat.. tai ei haluta nähdä.
Lisäksi mentiin yhteen miehen kanssa niin nopeasti ettei oikeastaan tiedetty minkälaista elämää se tulisi olemaan.
Mies kännää harvase viikonloppu ja vaimo ja lapset kärsivät- välillä ovat jopa evakossa tämän takia.
Mutta tästä kukkasista pidetään hyvin tiukasti kiinni, koska olisi noloa jälleen erota ja sanoa ettei Se rakkaus riittänytkään.
Minulla ei ollut paikkaa enää kumankaan vanhempieni uusperhekuvioissa. Että voi se yhtä helvettiä olla sekin.
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko muuttaa yhteen uuden rakkauden kanssa? Voisiko pitää erillisiä koteja kunnes lapset muuttaneet pois kotoa? Se on se hinta, jonka joutuu maksamaan eroista. Miksi pitää saada tehdä kaikki: Ryhtyä vanhemmaksi? Erota? Etsiä uusi? Muuttaa yhteen? Hankkia taas lapsia? Kun on lapsia, ne pitäisi olla etusijalla, ei äidin tai isän uusi rakkaus. Kaikilla on nykyaikana vaan oikeus kaikkeen, muttei velvollisuutta mihinkään.
Tätä itsekin mietin. Jouduin uusperhehelvettiin ehkä pahimmassa iässä, yläasteen lopussa. Minulla ei ollut mitään sitä vastaan, että äitini alkoi seurustella, mutta olisin toivonut, että olisivat asuneet erillään siihen asti että muutan omilleni. Pari vuotta korkeintaan siihen olisi mennyt. Kuulostan varmasti katkeralta ja sitä taidan ollakin, vaikka olen yrittänyt päästä katkeruudesta eroon. Kokemus siitä, että olen omassa kodissani ulkopuolinen ja epätoivottu jätti todella syvät haavat. En tiedä pääsenkö jaloilleni ikinä. Lukio meni päin helvettiä kun kotiolot olivat mitä olivat. En toivoisi samaa kohtaloa kenellekään. Jotenkin tuntuu, että joillain vanhemmilla kytkeytyy ensimmäisen liiton kariuduttua sellainen vaihe päälle, että "nyt ajattelen vain itseäni, kun olen vuosia kärsinyt näitä lapsia ja tätä huonoa liittoa".
No eipä tullut mieleen että jään elämään yksin kun jäin 32v leskeksi.
Rakkaus<3