Aloin pitämään puoliani, tulee riitaa kaikkien kanssa

Noin siinä juuri käy.. 

MIelenkiintoista. Minä olen samanlainen ja olen ajatellut myös, että miellyttäminen vie energiaani.

Lisäksi kaikki muiden yhteydenotot minuun ovat aina sitä, että se toinen osapuoli on jotakin vailla. Minä en saa siitä mitään. Tämän vuoksi en halua enää pitää yhteyksiä keneenkään, sillä aina se johtaa johonkin, mitä minun pitää tehdä. Olen kuuntelija, neuvonantaja, apuri, kuski, yösijan tarjoaja, tietokoneguru...

Olen myöskin miettinyt, että entäs jos sanonkin suoraan, mitä asioista ajattelen enkä enää keksi tekosyitä tai valkoisia valheita. Johtanee varmaankin samaan kuin sinulla eli välirikkoihin ja siihen, että ihmetellään, mikä minuun on mennyt.

Minulla sama juttu.

Ikää 49-v. ja vasta lasten synnyttyä kymmenen vuotta sitten, olen pikku hiljaa opetellut pitämään puoliani.

Tästä on seurannut juurikin tuota välien rikkoutumista moneen suuntaan.

Ihmiset eivät siedä sitä, että joku, jota on aina voinut kyykyttää, ei enää suostukaan osaansa.

Mutta parempi sitten jatkaa ilman noita ihmisiä eteenpäin, jos näistä ihmissuhteista ei ole saanut mitään muuta kuin pahan mielen.

Olin koko elämäni kiltti ja sopeutuvainen. Töissä sanoin kerran 10 vuoden aikana vastaan niin hyvä ettei pomo läväyttänyt naamalle. Myös muuten minua alettiin karsastaa kun en ollutkaan niin joojoo-tyyppi enää. Miehelle sanoin ensi kerran vähän takaisin 10 vuoden jälkeen niin meinasi pudottaa silmät päästään ja alkoi pitää minua uppiniskaisena. Hänhän toki saa sanoa vapaasti mitä sylki suuhun tuo.

Nykyisin vaikka haistatan peet jos joku alkaa tyhjästä nalkuttamaan. Toki olen ystävällinen ja kohtelias mutta turhia narinoita en enää kuuntele keneltäkään. Tällä en tarkoita etteikö huolistaan voi valittaa ja puhua mutta jos tuiki tuntemattomat alkaa jotakin känättämään niin sanon kyllä takaisin enkä nöyristele enää yhtään.

Kyllä ne siihen tottuu. Parempi tietysti jos olisit aloittanut vähän aikaisemmin, nyt ne luulee että sulla on joku pielessä tai olet niille vihainen. Älä kuitenkaan ala matelemaan ja lepyttelemään, ole vain normaalin ystävällinen mutta tiukka.

Suurimpana ongelma on tuo fakta, että olet aikaisemmin käyttynyt liikakakin kiltisti.

Nyt kun teit yhtäkkiä täysmuutoksen toiminnassasi niin ihmiset näkevät sen pahalla. Jos olisit aikaisemmin ollut jämäkämpi niin ihmiset olisivat omanneet sen normitilanasi eivätkä nyt pahoittaisi mieltänsä.

Olet siis outo tuuliviiri, jota kukaan ei enää ymmärrä. Poljet jalkaasi kuin joku parivuotias uhmaikäinen ja muut lähinnä naureskelevat sinulle.

Valitettavasti et saa ikinä asiaa kuntoon, vaan olet aina kaikkien silmissä outo ja nolo.

Älä välitä viimeisestä tyhmästä kommentista. Hienoa kun pidät puolesi.

Mä olen työelämässä huomannut saman. Olen alkanut vaatia enemmän taitojani vastaavaa palkkiota, en suostu mihn tahansa, ihmiset kummastelee (olen alalla jossa helposti oletetaan että teen kaiken tosta vaan ja halvalla). Onneksi on löytynyt ihmisiä jotka osaavat arvostaa ja ymmärtävät mitä työni vaatii.

Muutoin olen ihmisten kanssa ollut aina ystävällinen, mutta kauhean valikoiva. Olen vain yksinkertaisesti jättänyt sellaiset ihmiset pois elämästäni, jotka vain haluavat hyötyä, mukaanlukien omia sukulaisiani ja vanhoja tuttavia. Ei harmita, nyt on aitoja ihania ihmisiä ympärillä. :)

Täällä on näin lyhyessä ajassa monta, jotka kokevat samoin. Onpa lohdullista. Ajattelen nyt niin, että kun tätä elämää on enää entistä rajatumpi aika jäljellä, en voi aina vaan niellä kaikkea, vaan minun pitää huolehtia siitä, että jaksan omanarvontuntoisesti loppuun saakka. Olisi kamalan tylsää maata hoitokodissa kiukuttelemassa, että kaikki kävelivät aina ylitseni ja minä vain annoin tapahtua.

Ap

Jännä nähdä että löytyy näinkin paljon muita. Minun kohdallani puolien pitämisen aloittaminen on aiheuttanut mm. avioeron, töissä kirjallisen varoituksen saamisen, riitoja naapureiden kanssa, edesmenneen äitini kanssa välien rikkoutumisen.

Olen ajatellut että toiset ihmiset nähdään jotenkin sellaisina että heidän ei vaan kuulu sanoa mitään vastaan ja täytyy alistua.

Jos joku ei ymmärrä muutostasi tai hakee syytä sinusta se on hänen oma "harhansa".

Älykäs ihminen ei edes kehtaa olla aina ottamassa vaan ymmärtää vastavuoroisuuden merkityksen.

Ettei vaan mennyt överiksi?

Ihan sama tilanne täällä!

Välit ovat menneet sisaruksiin kun lopetin olemasta se joka pitää jengin koossa ja varmistaa että puhutaan keskenämme säännöllisesti. Nyt hyvä jos soitetaan kerran puoleen vuoteen... 

Samalla huomannut miten osa "kavereista" on kaikonneet... kun ei enää vaan hiljaa kuuntele toisten löpinöitä ilman suunvuoroa tai auta aina ja joka tilanteessa, niin puhelin väheni samaa rataa. Mutta hyvä niin.

Laatu korvaa määrän. Paitsi sisarusten kohdalla - tämä tilanne harmittaa vietävästi! Pidän perhettä ja hyviä perhesiteitä tärkeinä...

Ei ole pakko aina vastata puhelimeen eikä myöskään viesteihin.

Muita hyväksi käyttävä ihminen on yleensä empatiakyvytön sekä sitkeä.. ja keksii uuden keinon toisen jälkeen mitä käyttää pulma tilanteissa.

On viisasta ottaa etäisyyttä. Jos se toinen vaikka älyäisi, että omassa toiminnassa on jotain pielessä.

Sama, olen 48v, ns ystävien määrä vähentynyt radikaalisti.

Puoliaan pitämisen ja mulkvistiuden välillä on vissi ero.

Vierailija kirjoitti:

Puoliaan pitämisen ja mulkvistiuden välillä on vissi ero.

Niin on: puoliaan pitävä tavis on monien miestä sietämätön keulija ja mulkvisti, kun taas se oikea mulkvisti-narsisti on ihailtu ja palvottu.

Mä vaan lakkasin olemasta enää yteyksissä ihmisiin joiden seura vituttaa. Jos he soittivat että olisivat tulossa käymään, niin sanoin että ok, jos se minulle sopi. Jos tapaaminen meni mielestäni jotankin huonosti, eli heillä oli jotain vaadittavaa tai arvostelivat minua mitenkään, niin seuraavalla kerralla kun olivat tulossa käymään sanoin että muuten kävisi mutta en ole kotona. En jaksanut alkaa selittelemään että en ole enää sellainen ihminen jota huvittaa hymistellä paskassa seurassa, tai riitelemään. Lopetin vain itse ottamasta yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Olet siis outo tuuliviiri, jota kukaan ei enää ymmärrä. Poljet jalkaasi kuin joku parivuotias uhmaikäinen ja muut lähinnä naureskelevat sinulle.

Valitettavasti et saa ikinä asiaa kuntoon, vaan olet aina kaikkien silmissä outo ja nolo.

Naureskelen sinulle urpo.