Aloin pitämään puoliani, tulee riitaa kaikkien kanssa

Minä en suostu paskoihin nakituksiin (enää), mutta mistä johtuu, että ihmiset silti pyytävät minulta palveluksia? Sellaisetkin, jotka eivät ole tunteneet minua ennen, jolloin olin kiltimpi ja minun oli vaikea sanoa ei? Näkyykö se vieläkin jotenkin päälle päin, että olen ollut sellainen, vaikka en enää ole? Minulta pyydetään asioita, joita ei keltään muulta esimerkiksi työpaikalla pyydettäisi. Että auttaisin heitä eli tekisin toisten töitä omalla ajallani! Voi jumalauta!

Onpa lohdullista lukea näitä, kiitos! Olen entinen ylikiltti miellyttäjä, ikää vasta 26v, joka alkoi 1,5v sitten vasta pitämään edes jollain tavalla puoliaan. Ihmettelinkin, miksi monissa ihmissuhteissa tuntui nyt olevan jotenkin kitkaa, kun en jaksanutkaan enää kantaa sitä porukan miellyttäjän roolia, joka on valmis joustamaan ja joustamaan ja joustamaan. 

Kiitos ja ylistys, en ole yksin. Täällä yksi yhäkin liian kiltti. Välit eivät ole varsinaisesti keneenkään menneet, mutta on ollut hämmentävää se, että jos asiallisesti ja jämptisti kerron mielipiteeni, niin sitä kummastellaan ja ihmetellään. Ihan kuin juuri minulla ei siihen olisi oikeutta vain kaikilla muilla. Johtuu varmastikin siitä että muut eivät ymmärrä haluasi sanoa oma mielipide jos et sitä jatkuvasti tuo esille muiden lailla.

Aiemmassa työssä huomasin omalla kohdalla käyvän usein niin, että monet kieltäytyivät jostain tehtävästä ja lopulta se tuli minun pöydälleni. Eipä minun auttanut sanoa ettei kuulu tehtävänkuvaan, kuten muut, vaan olin sitten se jonka piti asia hoitaa ja piste. Enkä edes tiennyt noista muista kieltäytyjistä ennenkuin myöhemmin. Aika jäätävää huomata että muilla on oikeus kieltäytyä, mutta sinulla itselläsi sitä mahdollisuutta ei ole. 865

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa tämänkö takia keski-ikäiset naiset ovat niin vmäisiä asiakkaita.

Potuttaako kun  et saakaan enää myytyä tuplahinnalla jotain ala-arvoista pzkaa? Juuri tällaisia kommentteja nainen saa kun ei enää suostu ihan mihin tahansa eli vastapuolta pistelee vihaksi kun ei onnistu manipuloimaan.

Katso hinnastosta. Siellähän se hinta näkyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa tämänkö takia keski-ikäiset naiset ovat niin vmäisiä asiakkaita.

Potuttaako kun  et saakaan enää myytyä tuplahinnalla jotain ala-arvoista pzkaa? Juuri tällaisia kommentteja nainen saa kun ei enää suostu ihan mihin tahansa eli vastapuolta pistelee vihaksi kun ei onnistu manipuloimaan.

Katso hinnastosta. Siellähän se hinta näkyy.

Ja kun kiltti ihminen sanoo noin, niin sille vastataan että "Mähän vaan kysyin hintaa, ei tartte suuttua." Sitten mulkoillaan ja mutistaan että ois sen hinnan voinu katsoa.

Kun kiltille sanotaan että katso itse hinnastosta, se katsoo, eikä henno vaivata asialla enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On myös eri asia pystyä luovimaan ihmissuhdeaallokossa pitäen oman päänsä ajautumatta riitoihin.

Voimaantuneet Keski-ikäiset Naiset on rasittavia. Ette te oikeasti koskaan mitään kilttejä ole olleet, nyt vain vaihdevuosien lähestyessä on iskenyt kahta kauheampi hiekkamyrsky pimpuliin.

Kiltit naiset osaa luovia ihmussuhdeaallokossa mutta hyväksikäyttäjät ei.

Näköjään taas se koira älähtåä johon keppi kalahtaa.

Jos on tossun allan, paapoo ihmisiä partaansa mukisten, ei ole kiltti ihminen. Silloin on passiivis-aggressiivinen uhriutuja. Asiakaspalveluammateissa näihin tyyppeihin törmää harva se päivä.

Ylipäätänsä typerää pitää kiltteyttä negatiivisena asiana. Kiltteys on positiivinen piirre. Se, mistä tässä keskustelussa puhutaan, ei ole kiltteyttä, vaan neuroottisesta miellyttämisenhalusta, hylätyksitulemisen pelosta ja kyvyttömyydestä asettaa rajoja, jotka sitten kasaantuessaan tuottavat näitä riitaisia aikuisia. Ei todellakaan ole normaalia ajautua riitoihin ihmisten kanssa jatkuvasti.

Kiltteys ei aiheuta ihmisessä ahdistusta. Minä olen kiltti ja auttavainen, mutta ihan omasta halustani. Ei tulisi mieleenkään urputtaa ihmisille tekemistäni palveluksista, koska osaan myös tarpeen tullen sanoa ei.

En minäkään pystynyt pitämään puoliani ollessani vielä työelämässä. Jäi hyvin ikävät muistot ainaisesta  mitätöimisestä. Kerran eräässä palaverissa kuppi meni nurin (erään toisen osallistujan matkiessa sanojani äänekkäästi kuiskaamalla) ja karjaisin, että koska tää nyppiminen loppuu. Ikävä kyllä aloin tietenkin itkemään.  Olisin halunnut olla tyynen rauhallinen, monesti kuvittelin, miten vastaan kettuiluun samalla mitalla, nauraa kaakattaen.  Kuten eräällä kiusanhengellä oli tapana; vähän niinkuin leikkiä lyöden, muka. 

Ei kannattaisi muistella noita työjuttuja näin myöhään, saan taas painajaisia.

Samaa kokemusta sukulaisten ja ystävien kanssa kuin muillakin plus että nykyisin tuntuu että on alvariinsa napit vastakkain jopa uusienkin tuttavuuksien kanssa. Nämä siis ovat autuaan tietämättömiä entisestä minästäni eli eivät voi olla pettyneitä nykytilaan. Tuntuu jotenkin tosi rankalta tämäkin vaikka ei se kynnysmattouskaan herkkua ollut. Enkä siis ole ilkeä/inhottava/k*sipää muita kohtaan vaan sanon mielipiteeni ihan normaalisti kuten muutkin ja ei heitä kohtaan ole havaittavissa samanlaista niskojen nakkelua ja silmien pyörittelyä mitä itse saan osakseni. Ja tämä on ikäisteni eli keski-ikäisten naisten "oma" outous, nuoremmat naiset ja ihan kaikenikäiset miehet suhtautuu minuun kuten muihinkin.

N42

Henkilö joka ei ole koskaan törmännyt "liialliseen kiltteyteen", joka on muuten ihan vakiintunut termi jo, ei ymmärrä mistä on kyse. Hän luulee tietävänsä omalla eläänkokemuksellaan ja mukaviisaudellaan, muta ainoa jota suusta tulee ulos on tässä pari viestiä aiemmin olevaa määkinää.

Ei ehkä kannata mennä pikkutunneilla nakkikioskille.

Olen huomannut saman töissä. Olin aiemmin joustava ja hymyilevä tunnelmankeventäjä. Kun asia muuttui, niin koko työyhteisö meni kriisiin. En aio palata entiseen.

Sama koskee myös muutakin elämää. Minä alisuoritin ja tyydyin vähään, elämä pysyi harmaana ja turvallisena. Sit aloin miettiä miten todella haluan elää, ja ottaa isoja askelia, tavoitella mulle tärkeitä unelmia jne. Loppui turvallinen tasapaksu harmaus ja elämä täynnä voittoja ja tappioita, konflikteja ja hienoja yhteyksiä. Kun uskaltaa olla oma itsensä ja näkyä, ympäristö reagoi. Ja mitäpä siitä. Sitä varten täällä ollaan että eletään eikä istuta kiltisti kyykyssä.

Veljeni suoranaisesti veettuili Facebook-päivitykseen. Laitoin hänelle viestin, jossa sanoin että hänen kommenttinsa ei ollut kiva, vaan itse asiassa aika törkeä ottaen huomioon asiat X ja Y jotka liittyivät hänen aikaisempaan käytökseensä. Mitä tekee veli? Suuttuu ja laittaa välit poikki.

Näin käy mulle usein. Minulle sanotaan jotain suoraan tai epäsuoraan tai ignoorataan. Minä sanon, että ei tunnu kivalta, ja se kaveri - tai sukulaisuussuhde oli sitten siinä.

Vierailija kirjoitti:

Suurimpana ongelma on tuo fakta, että olet aikaisemmin käyttynyt liikakakin kiltisti.

Nyt kun teit yhtäkkiä täysmuutoksen toiminnassasi niin ihmiset näkevät sen pahalla. Jos olisit aikaisemmin ollut jämäkämpi niin ihmiset olisivat omanneet sen normitilanasi eivätkä nyt pahoittaisi mieltänsä.

On naurettavaa pahoittaa mielensä siitä, että joku pitää omia puoliaan eikä ole vain kynnysmattona. Mutta siitähän nuo tuollaiset ihmiset juuri suuttuvat. Haluavat vain itselleen, haluavat jonkun jota käyttää hyväkseen. Sitten kun eivät enää saa sitä ja heiltä itseltään myös vaaditaan tai ainakin odotetaan, suuttuvat.

Ei voi ku hattuu nostaa!

Kyllä ne toiset oppivat ajan myötä.

Olen oikeasti aika kiltti, ja haluan että asiat sujuvat kaikkine kohdalta mahdollisimman mutkattomasti, ja silloin kun on tarkoitus. Esim. Saatan lähteä johonkin minne olen luvannut lähteä tyhjällä vatsalla, jos en kerkeä syödä, sen sijaan että ilmoittaisin että en ole kerennyt syödä, joten myöhästyn vähän, tai niin kuin jotkut tekevät, että eivät ilmoita ollenkaan, tulevat vain myöhässä.

Tai, Minulta kysytään lähdenkö kirpparille huomenna, niin lähden jos minulla ei ole muuta, ihan riippumatta siitä huvittaako minua vai ei. Aina on kuitenkin ollut mukava reissu. Olen vähän sellainen joka singahtaa kun jollain on jotain mitä haluaa minulta, tai mihin haluaa minut mukaan. Kiinnosti minua tai ei. Tämä on myös hyvä asia, koska löydän itseni mukavista paikoista ja seuroista, joihin en muuten olisi joutunut, mutta myös raskasta, kun en vain osaa (tai osannut) sanoa ei. 

Nyt olen ollut pitemmän aikaa huonommassa kunnossa, ja ihan läheisimmät ystävät ovat enää olleet tekemisissä kanssani, koska en ole voinut hypätä pyydettäessä, ja en ole ollut kokoajan nauravainen. olen myös sanonut useammin kuin koko elämäni aikana yhteensä, että nyt ei sovi, että en jaksa. 

Eräs kaveri soitti tänään kyytiä yhteen paikkaan johon tietää minun olevan menossa ylihuomenna. Olen nyt kuitenkin kovassa flunssassa, joten en tiedä olenko lähdössä kyseiseen paikkaan ollenkaan. KAveri sanoi että ilmoitella hänelle miten käy. Minä vastasinkin tällä kertaa että en nyt sairaana viitsi alkaa muistelemaan mitään ilmoittamisia, että häne on hyvä ja soittelee myöhemmin uudestaan, tai hommaa oman kyydin jo heti valmiiksi, tai menee vaikka taksilla. Että minä tulen jos olen siihen kykenevä, ja silloin pääsee hän toki kyydillä, mutta että hänen asiansa on soittaa ja varmistaa kuntoni, ettei minun tarvitse sairaana sitä tehdä. Minun muistini on siis myös heikentynyt erään sairauden johdosta, tämä ei ole sinänsä vakavaa, enkä ole dementikko, mutta ohimennen sopimiset eivät jää päähäni, ja aiheuttavat minulle stressiä.

Olen huomannut saman! Olen todella kiltti, kohtelias ja aina mietin toisten tunteita. Yksi kaveruussuhde meni jo piloille kun sanoin hänen vuosikausia jatkuneesta käytöksestä (loisii luonani viikkotolkulla ja pitää kotiani omanaan, sekä arvostelee kaikkea mitä teen). Hän ei kestänytkään sitä että sanoin siihen stopin, nyt on etsinyt uuden uhrin.

Töissä minut laitetaan automaattisesti siihen asemaan jossa teen töitä jotka ovat oikeasti toisten ja kolleegat todella luulevat että minulle voi sanoa ihan mitä tahansa. Kun olen pistänyt kampoihin ja asettanut sievästi heidät omille paikoilleen, yksikin rouva marttyyroi ja osoitti mieltänsä loppupäivän.

Mutta kyllä! Ihan selkeästi jotkut ihmiset ovat vaarassa joutua ylikävellyksi jostain syystä. Ainoa mikä ihmetyttää on se, että kun heille pistää vastaan, he aidosti loukkaantuvat ja närkästyvät. 

Kun aiemmin kiva, mukava ja avulias ihminen muuttuu "itsekkääksi mulkeroksi", se ärsyttää. Vielä enemmän ärsyttää, jos selviää toisen vain teeskennelleen kilttiä, mukavaa ja avuliasta. Tämä on täysin normaali ja inhimillinen reaktio. Jotkut ihmissuhteet katkeavat lopullisesti, jotkut palaavat ajan myötä suhteellisen tyydyttäviksi. Uudet ihmissuhteet taas rakentuvat alusta lähtien terveelle pohjalle eikä niihin liity lainkaan yksipuolista hyväksikäyttöä. Kun muutut ihmisenä, kannattaa hyväksyä myös ihmissuhteiden muuttuminen. Antaa niiden ihmisten mennä, jotka halusivat vain hytöyä sinusta. Antaa niiden ottaa etäisyyttä, jotka ovat hämmennyksissä muutoksestasi. Heistä tärkeimmät palaavat, kunhan ovat hyväksyneet muutoksesi. Ja kannattaa hankkia uusia ystäviä ja kavereita, jotka eivät edes tunne entistä minääsi. 

Niinpä, monet tällaisen ihmisen ympärillä olleet tyypit kavahtavat muutosta sen takia, että tietysti miettivät, miksi tämä ihminen ei ole ollut rehellisesti oma itsensä. Siinä miettii mm. mitä tämä ihminen on halunnut teeskentelyllään saavuttaa, miksi hän on valehdellut/peitellyt omaa itseään, vedänkö minä puoleeni ihmisiä, jotka teeskentelevät jne jne. Kyllä siinä väkisinkin etäisyyttä otetaan.

Rehellisyys ihmissuhteissa on kaiken a ja o. Fraasi, jota monet eivät sisäistä koskaan. Sitten itketään, että nyt kun olen oma itseni, niin ystävät/perhe sanoi moido. On ne kauheita.