Aloin pitämään puoliani, tulee riitaa kaikkien kanssa

Minä olen ylikiltti 40 vuotias perheenäiti ja juuri siinä roolissa että minulta voi pyytää apua, minuun voi luottaa, minun tunteet tarvitsee aivan viimeisenä ottaa huomioon jne. Lisäksi päädyn aina luotetuksi ihmiseksi niin tutuille kuin tuntemattomille. Tiedän kaikkien synkimmät salaisuudet.

Tiedän mistä tämä johtuu. Minulla on kynnysmaton aura. Vaikka olen ollut kivenkova, menestynyt bisnesnainen ja vaikka olen nyt hyvin toimeentuleva ja oma arvonsa tunteva toimitusjohtajan rouva niin otsassani vaan lukee kynnysmatto. Ja sama juttu anopillani, hän on ylpeä ja menestynyt rouvashenkilö ja elämä täynnä pelkkiä lokkeja!!! Koko suku hyväksikäyttää ihan häikäilemättömästi ja ilman minkäänlaista rajaa tätä hyväsydämistä naista!

Minä olen päättänyt jo about 30 vuotiaana pitää puoleni ja harjoittelen yhä. Työelämässä toki tällainen kaikkia miellyttävä mutta rajoja tiukasti asettava ihminen menestyy, mutta vaikeampaa on ihmissuhteissa. Minua on ilmeisen helppo kohdella ihan miten sattuu ja niinpä nuo läheiset tekevätkin. Tiedän että otsassani lukee kynnysmatto, mutta en ymmärrä miksi... Miksi ihmeessä juuri minun kaikista ihmisistä oletetaan joustavan joka suuntaan? Tätä olen miettinyt välillä pääni puhki. Mutta minkäs teet omalle olemukselle. Jokin minussa ja olemuksessani kutsuu kaltoinkohtelemaan ja hyväksikäyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen lapseni on nyt myös päättänyt, että ei ole enää liian kiltti. Saan nykyään kuulla melkoista ilkeilyä rehellisyyden nimissä ja kaikki virheeni on kaivettu esille ja pidetty huoli, että en todellakaan voi kuvitella olleeni täydellinen äiti. Jokainen tilanne, kun olen ollut väsynyt ja en ole osannut tukea oikein, on kaivettu esille. Kun olen yrittänyt puolustautua, olen kuulemma marttyyri, joka yrittää syyllistää häntä, liian kilttiä ihmistä.

Olen.jopa alkanut pelkäämään lapseni yhteydenottoja, kun hän rimpuilee kiltin tytön roolista pois.

Miksi sinulla ei ole valmiuksia kuunnella rauhallisesti lapsesi kokemuksia, vaan alat puolustella itseäsi? Oletko hyvin itsekeskeinen luonteeltasi?

Hellekö saa pohtimaan tämmöisiä vai mikä, nimittäin itsekin olen tänään miettinyt, että mikä siinä on kun kaikki tuntuvat tarvitsevan minulta jotain ja minun pitää hoitaa kaikki kaikkien asiat. Onhan se tietysti kivakin, että luotetaan ja uskotaan, mutta jossain menee raja ja auttaja uupuu. Kysyykö kukaan ehdinkö, jaksanko. Ei kysy. Nyt en enää jaksa. Ja siitähän sitten tulee sanomista. Mutta kun en jaksa, saako sen sanoa?

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen lapseni on nyt myös päättänyt, että ei ole enää liian kiltti. Saan nykyään kuulla melkoista ilkeilyä rehellisyyden nimissä ja kaikki virheeni on kaivettu esille ja pidetty huoli, että en todellakaan voi kuvitella olleeni täydellinen äiti. Jokainen tilanne, kun olen ollut väsynyt ja en ole osannut tukea oikein, on kaivettu esille. Kun olen yrittänyt puolustautua, olen kuulemma marttyyri, joka yrittää syyllistää häntä, liian kilttiä ihmistä.

Olen.jopa alkanut pelkäämään lapseni yhteydenottoja, kun hän rimpuilee kiltin tytön roolista pois.

Minä taas olen kuunnellut oman lapseni ylitsevuotavaa kiukutteluraivoa jo siitä kun hän oli 13v. Nyt kun hän on 19, olen saanut tarpeekseni sitäkin lajia, ja suhtaudun häneen nyt kuten muihinkin ihmisiin. Eli jos on sovittu että soitan hänelle torstaina, niin kun soitan, ja hän ensimmäisenä valittaa  että joutuis suihkusta tulla vastaamaan että miksi pitää soittaa silloin kun hän on suihkussa, niin laitan kylmänrauhallisesti vain puhelimen nykyään kiinni. Ennen sanoin että enhän voinut tietää että hän on suihkussa, mutta nyttemmin olen tajunnut että kyllä hän(kin) sen tietää, tarkoitus on vain painaa minua alaspäin. Lapsi voi soittaa minulle sittenkun hänelle sopii, minä vastaan jos en ole suihkussa.

Vähän aiheeseen liittyvää ongelmaa koska itseäni alkoi lannistaa kun huomasin että olen haalinut ympärilleni pääosin ihmisiä joilla on yksi yhteinen kiinnostuksen aihe: oma napa! Tapaamiset menee pitkälti niissä merkeissä että tuttavani puhuvat omasta elämästään ja itse istun hiljaa nyökkäilemässä. Siinä sitten käydään läpi hänen miesasiat, työasiat, viime aikaiset tapahtumat sun muut ennenkuin kukaan edes kysyy mitä sinulle kuuluu. Ja jos keskustelu on vahingossakaan kääntymässä meikäläisen elämään niin suunta käännetään hyvin nopeasti. Aikani tuota katselin ja päätin jatkossa omistaa aikani heille, joita kiinnostaa myös minun asiani. Jos koittavat soitella niin vetoan kiireeseen enkä ehdi juttelemaan ja olen ollut tyytyväisempi