Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista

Avautuminen kuuluu kys. tapahtumassa olennaisesti asiaan.

Jos kuolleet pystyis kertomaan, siitä vasta juttua riittäisikin siitä kamalasta kuolemisesta.

Jos voisivat kertoa selvin sanoin ja selvällä järjellä. Kaikki dementikot ja muuten loppuaikoinaan puhumaan kykenemättömät.

Ja taas valitetaan kätilöiden vähyyttä ja työpaineita.

Mistä ne työpaineet tulee kun synnytykset ovat vähentyneet vajaassa vuosikymmenessä n. 15 000 synnytyksellä?

Synnytys kyllä on aina karmea kokemus. Mutta onko se kenenkään vika?

Minulla ei ole montaa äitiä lähipiirissä koskaan ollutkaan  jotka olisivat synnyttäneet, mutta kaksi ystävää on synnyttänyt ja molemmilla on karut ja kamalat kokemukset. Eli karmeusprosentti tältä osin on 100%.

Mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan keskustelu vie. Meillä on perinteisesti ollut todella edullinen, kustannustehokas ja turvallinen synnytyssairaalaverkosto, joka on nyt tehostettu liukuhihnaksi.

Yksi mahdollisuus on, että valinnanvapauden nimissä yhteiskunta alkaa tukea kotisynnytyksiä matalan riskin synnyttäjillä, jotka asuvat lähellä sairaaloita. Tällöin alalle saattaisi kehittyä yksityisiä toimijoita.

Itse olen synnyttänyt kolmesti sairaalassa toivomallani tavalla (luomuna), mutta tiedän monien kokeneen, ettei heidän toiveitaan kuunneltu.

Vierailija kirjoitti:

Ja taas valitetaan kätilöiden vähyyttä ja työpaineita.

Mistä ne työpaineet tulee kun synnytykset ovat vähentyneet vajaassa vuosikymmenessä n. 15 000 synnytyksellä?

Katsos karttaa Suomen synnytyssairaaloista reilu vuosikymmen sitten ja nyt.

Puoskarit hommissa.

Lääkärinkoulutus ei takaa ihmisyyttä.

Onneks näistä puhutaan

Tämä on kaksipippuinen juttu. Jos vauvalla on hätä, on ymmärrettävää ettei äidin kanssa voida käydä syvällistä keskustelua siitä tehdäänkö hätäsektio vai ei MUTTA sitten toisalta ovat nämä törkeät

kätilöt ja vi""set lääkärit joille synnyttäjä on kuin joku poikiva lehmä.

Katsooko kätilöt että synnytys on jonkinlainen rangastus naiselle. Vähän kuin miesten simputus armeijassa?

Tätä kipua ja tuskaa sitten ei jotenkin haluta helpottaa.

Pelkään hiukan että näin on:(

Vierailija kirjoitti:

Ja taas valitetaan kätilöiden vähyyttä ja työpaineita.

Mistä ne työpaineet tulee kun synnytykset ovat vähentyneet vajaassa vuosikymmenessä n. 15 000 synnytyksellä?

Jos yhtään seuraisit uutisia, tietäisit että synnytysosastoja on lakkautettu kiihtyvällä tahdilla.

Hyvä kampanja!

Haluaisin kirjoittaa kokemukseni, mutten halua tehdä sitä nimelläni, joten laitsn tähön:

Lähipiirissäni oli alatiesynnytyksessä kuollut vauva, toinen joka sai alatiesynnytyksessä cp-vamman ja kaksi muuta, jotka meinasivat kuolla alatiesynnytyksessä, mutta toinen leikattiin viime hetkellä, toinen joutui tehohoitoon hapenpuutteen takia ja meinasi kuolla sielläkin.

Halusin itse näistä syistä suunnitellun sektion. En pelännyt kipua vaan vauvan turvallisuuden takia. Lääkärit kohtelivat törkeästi ja käyttivät kunnon henkistä väkivaltaa painostaakseen minua alatiesynnytykseen. Kävin läpi pelkopoliprosessin ja sain luvan sektioon. Kuitenkin vielä sen jälkeen, kun olin synnytyslaitoksella jo sisällä, kolme lääkäriä kerääntyi sänkyni viereen psinostamaan minua alatiesynnytykseen ja yritti perua saamani sektiopäätöksen. Itkin siinä vaiheessa jo rankasti, mutta ne lääkärit vain jatkoivat pai ostustaan ympärilläni. Jollain ihme kpnstilla pystyin pitämään puoleni heitä vastaan, enkä antanut periksi. Tehtiin sektio, joka meni täydellisen hyvin.

Kuulin jälkeenpäin, että sen jälkeen vauvalle oli heti sen jälkeen annettu antibiootti varmuuden vuoksi, minulle taas ison leikkaushaavan kanssa ei olisi annettu. Jouduin taistelemaan itselleni sen antibiootinkin vielä leikkauksen vuoksi. Ei ihme, että tilastoissa on paljon suunnitellun sektion jälkeisiä komplikaatioita haavatulehduksina. Niitä oikein aiheutetaan äidille ikäänkuin kiusallaan viimisenä niittinä, kun ovat olleet hankalia ja vaatineet sektion. Vauvalle sen tosiaan antoivat automaattisesti.

Tällaiset kertomukset ovat juuri syynä siihen miksi päätn jo reippaasti yli vuosikymmen sitten, että jos ikinä päädyn lisääntymään, vaadin sektiota. Itselleni olisi pahin painajainen joutua kohdelluksi tuolla tavalla. En aio ottaa pienintäkään riskiä siihen suuntaan. 

"– Päätöksiä pitää välillä tehdä hyvin nopeasti. Hätäsektion kohdalla lapsen on oltava maailmassa kymmenessä minuutissa siitä hetkestä, kun päätös leikkauksesta on tehty. Ei silloin aina ole aikaa kuulla potilasta tai keskustella, sillä kaiken energian on kohdistuttava toimintaan."

Outo kommentti ylilääkäriltä. Tajuissaan olevan täysjärkisen ihmisen hoito perustuu aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan (pl. yleisvaaralliset tartuntataudit). Mitään toimenpidettä ei voi tehdä kysymättä lupaa potilaalta. Potilaalla on vapaus kieltäytyä toimenpiteestä, vaikka tämä johtaisi hänen kuolemaansa.

Mua on pahoinpidelty hammaslääkärissä monia kertoja ihan lapsesta asti. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas valitetaan kätilöiden vähyyttä ja työpaineita.

Mistä ne työpaineet tulee kun synnytykset ovat vähentyneet vajaassa vuosikymmenessä n. 15 000 synnytyksellä?

Jos yhtään seuraisit uutisia, tietäisit että synnytysosastoja on lakkautettu kiihtyvällä tahdilla.

Niin on lakkautettu. Ja montakohan kätilöä on irtisanottu tuotannollisista syistä?

Kiireellisen tilanteen vielä ymmärrän, mutta minulle kätilö tiuski ja vinoili heti siitä pitäen, kun saavuin synnärille.

No, tämä johti siihen, että avautuminen pysähtyi. Luonnollinen tapahtuma kun synnyttäjä ei tunne oloaan turvalliseksi.

Kiireelliseen sektioon lopulta päädyttiin. Siellä sentään ei enää tiuskittu ja nälvitty.

Ei näissä kaameissa kokemuksissa suurimmaksi osaksi ole kyse jostain kivun kestämisestä, vaan siitä, että näitä raskaana olevia ja heidän ajtuksiaan väheksytään ja joskus jopa nöyryytetään. Kyllä minä kivun kestän, mutta kun sinulle annetaan ymmärtää ja tehdään selväksi ettei ole enää mitään sananvaltaa omaan kehoon, niin onhan se aikuiselle täysijärkiselle nöyryyttävää. Nyt sitten saapuvat nämä ei-synnyttäneet ja ei -raskaana olleet ja he joille kaikki on mennyt putkeen vielä väheksymään lisää meitä, joilla on karuja kokemuksia. 

Olen loukkaantunut niin pahasti (ei synnytyksessä), että olen jopa pyörtynyt kivusta, mutta koskaan en ole tuntenut oloani niin nöyryytetyksi kuin eräs lääkäri ja kätilö on minut saanut tuntemaan itseni raskaana ollessani. Eikä joku synnytyskipu ole mitään verrattuna siihen, vaikka ihan luomuna synnytin ilman kivunlievitystä, joten kokemuksella voin verrata siihen ja nöyryyttämiseen.

Hyi KAMALAA. Mitä ihmettä oikeasti, eipä kuulosta terveärkiseltä tuo sairaalan henkilökunta. Ei ihme, että lapsia ei enää tehdä niin paljon, kuin ennen, vaikka periaatteessa vauraus on lisääntynyt. Olen 28v lapseton nainen ja jos joskus haluan lapsia, niin todellakin vaadin sektion. Minähän en ala leikkimään hengelläni tunnevammaisten puoskareiden käsissä.