Sinä, joka rakastuit toiseen ja jätit puolisosi: kannattiko? Rehellisesti!

Ei tähän voi vastata yksinkertaisesti. Kyllä kannatti ja toisaalta ei.

Kannatti! Ehdottomasti..

5v yhdessä, 1v naimisissa.

Kannatti! Olin onnettomassa "on-off"-suhteessa, suhde oli jatkunut jo 5 vuotta, kihloissakin oltiin eli sillä hetkellä "on", kun tapasin nykyisen mieheni. Ja vaihdoin todellakin parempaan. 20 vuotta ollaan oltu hyvin onnellisesti naimisissa.

Kyllä kannatti! Olimme eksän kanssa 10v yhdessä, ennen kuin tapasin nykyisen, ihastuin ihan törkeen paljon ja heitin entisen elämän menemään. Päivääkään en ole katunut! Ollaan nyt 6v oltu yhdessä ja 3 vuotta sitten ostimme omakotitalon. Yksi haaveista joita en edellisessä suhteessani olisi koskaan päässyt toteuttamaan.

Kannatti. Suhde exän oli alusta loppuun tasapaksua ja liian turvallista. Vaikkakin alku uudessa elämässä oli hankalaa, ennen kuin sai kaikki sitoumuksiin liittyvät asiat järjestykseen. Siinä rytäkässä kyllä meni hyvä työpaikka, maksettu asunto ja uuden karhea auto, ulkomaan matkat ja kokonaisuudessaan taloudellisesti ja muutenkin suhteellisen turvattu elo. Kaikki piti aloittaa alusta tai vähintään puolitiestä. Mutta näin kolme vuotta eteenpäin eläneenä kaikki on loistavasti. Sitä vaan olen harmitellut, että miksi kaikki tämä ei tapahtunut jo vuosia aikaisemmin. Yhtään vähekymättä elettyä elämää exän kanssa täytyy kuitenkin todeta, etten muista että olisin tuntenut exää kohtaan koskaan yhtä vahvoja tunteita ja elänyt yhtä täyttä elämää kuin nyt elän uuden kumppanin kanssa.

Toisaalta kaikki olisi voinut myös mennä toisin, onneksi ei mennyt.

Liitossa ei ollut kummallakaan keinoja käsitellä ongelmia ja ristiriitoja.

Vaikka se toinenkin suhde kariutui, sillä ei ole tekemistä aiemman liiton epäonnistumiseen.

Eli olisi varmaan erottu kumminkin.

Jälkiviisaana voi haikailla ja surkutella, mutta tosiasiat ovat juuri niitä - tosiasioita.

Jos ap:llä hyvä parisuhde, miksi rakastua toiseen? Ehkä kyse on ihastumisesta? Niitä tulee ja menee, anna mennä menojaan ja sitoudu parisuhteeseesi.

Up

Kannatti! Jos en olisi uskaltanut erota, eläisin vieläkin tietämättä miltä oikea yhteys kahden ihmisen välillä tuntuu. Hieman surettaa että meni niin pitkään puoliliekillä vitkutellessa ja tylsiin turvallisuuksiin ripustautuneena.

Kannatti. Yli 20 vuoden suhde, kolme lasta ja talo. Ex ei enää rakastanut. Olin onneton. Panostin suhteeseen kaiken. Mitään en saanut.

Ihastuin toiseen. Pari vuotta ihastelin salaa. Sain vastakaikua niin muuta mahdollisuutta ei ollut kuin lähteä avioliitosta. Elämä muuttui täysin. Olen onnellinen.

Ei olisi kannattanut, kadun edelleen. Olimme 8 vuotta yhdessä. Tunsin etten saa tarpeeksi huomiota ja nautin kun sain huomiota muualta. Todellisuudessa mies rakasti minua erittäin paljon, vaikka ei vain osannut aina näyttää sitä. Tai näytti hän rakkautta omalla tavallaan. Ei koskaan kohdellut huonosti, aina kuunteli ja välitti.

Menin sitten ihastumaan työkaveriini ja jätin miehen. Mies oli aivan rikki. Seurustelin uuden miehen kanssa vuoden verran, kunnes hän paljastui täysin sekopäiseksi ja jätin hänet. Yritin saada vielä eksää takaisin, mutta se oli myöhäistä, hän oli alkanut seurustelemaan.

Pari vuotta olin yksin ja yritin löytää sopivaa miestä, mutta kukaan ei säväyttänyt millään tavalla, mietin vain eksääni. Nyt olen päässyt yli hänestä tai niin ainakin luulen. Olen tavannut ihanan miehen, josta pidän todella paljon. Meillä on selkeästi kemiaa, jotain täysin erilaista kuin muiden kanssa. Olen todella onnellinen. Mutta silti käy ajoittain mielessä miten pahan virheen teinkään silloin. Sitä ei saa tekemättömäksi, joten jatkan elämääni ja toivon, että pystyn elämään nykyisessä suhteessa haikailematta menneeseen.

Olen katunut tyhmyyttäni. Olin niin sokea toisen huomiolle, että retkahdin. Ex mies oli kyllä se oikea. Siinä on mies, joka tekee mitä sanoo eikä valehtele. Kaikki oli aina tiptop ja mitään ei puuttunut, mutta mokasin silti. Vaihdoin suoraan sanottuna paskaan. Exä oli sinkkuna neljä vuotta ja itse erosin tästä nykyisestä. Näin kerran exäni kaupan edessä ja nielin itkua. Siinäkin se oli ystävällinen ja kysyi kuulumisia ja toivotti hyvää elämää. Nyt sillä on nainen sitten ja tiedän, että sillä naisella on kaikki varmasti enemmän kuin paremmin ja toivon ettei tee samaa virhettä kun minä

Vierailija kirjoitti:

Kannatti! Jos en olisi uskaltanut erota, eläisin vieläkin tietämättä miltä oikea yhteys kahden ihmisen välillä tuntuu. Hieman surettaa että meni niin pitkään puoliliekillä vitkutellessa ja tylsiin turvallisuuksiin ripustautuneena.

Mua mietityttää näissä se, että miten sitten nykyisen kanssa ollessa voit tietää että hän on parasta mitä voi olla tai edes "riittävän hyvää", eikä että entä jos seuraavalta oppisi että TÄMÄ se vasta on hyvä suhde? Kysyn ihan vilpittömästi kun olen itse ollut vain yhden kanssa ikinä. Ja sen yhden kanssa olen ollut 20v ja nyt mietin että enpä paljoa tiennyt 17v sitten siitä mitä on oikeasti toimiva kommunikaatio, oikeasti syvä yhteys tai oikeasti hyvä seksi, vaan kaikki se kasvaa ja kehittyy suhteen myötä. Ei se huonoa ollut silloin aikoinaankaan vaikken paremmasta tiennyt. Mutta siis, on ajatus että parempi tulee vaihtamalla eikä kasvamalla niin mistä tiedätte ettei jossain olisi taas joku parempi?

Tämän viestin pointti ei ole että pitäisi jäädä siihen ekaan tai viidenteen suhteeseen jos se tuntuu väärältä ja joku muu oikealta, mutta mietin siis sitä että jos uuden ihmisen myötä avautuu uusi maailma, niin miten siitä tulee varmuus että on perillä eikä olo että mitä kaikkia maailmoja tuolla onkaan minua odottamassa?

Se helppous on ekassa pitäytymisessä, voi uskotella itselleen että "sen vain tietää" kun ei joudu myöntämään olleensa jo kerran väärässä. Ehkä toisen kohdalla pitää ja voi hyväksyä että ei sitä aina tiedäkään mutta jos nyt on hyvä näin?

No todellakin kannatti. Exä on enää ikävä muisto menneisyydestä ja h#lvetin hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Kannatti! Jos en olisi uskaltanut erota, eläisin vieläkin tietämättä miltä oikea yhteys kahden ihmisen välillä tuntuu. Hieman surettaa että meni niin pitkään puoliliekillä vitkutellessa ja tylsiin turvallisuuksiin ripustautuneena.

Tiesitkö eläväsi puoliliekillä kun elit?

Mulla on tilanne että mieheni on kiltti, turvallinen, hauska, älykäs.. mutta kaipaan sitä että joku haluaa minua. No, töistähän semmoinen löytyi ja nyt on todella vaikeaa unohtaa tämä työkaveri ja keskittyä suhteeseen. Nautin huomiosta mitä töissä saan mutta en halua pilata parisuhdetta tämmöisen takia koska en voisi koskaan saada parempaa miestä kuin nykyinen. Ja vaikka tämän tiedostaa järjellä niin en saa ajatuksia pois työkaverista.

Elämäni pahin virhe

Todellakin kannatti,tein henkistä eroa vuosia ja ihastumisesta ja pettämisestä hain vihdoin lopullisen syyn lähteä. Olisi pitänyt lähteä paljon aiemmin mutta odotin että lapset kasvaa. Päivääkään en ole katunut tekemääni ratkaisua. Ihanaa olla vapaa,onnellinen ja elämä tasapainossa lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannatti! Jos en olisi uskaltanut erota, eläisin vieläkin tietämättä miltä oikea yhteys kahden ihmisen välillä tuntuu. Hieman surettaa että meni niin pitkään puoliliekillä vitkutellessa ja tylsiin turvallisuuksiin ripustautuneena.

Mua mietityttää näissä se, että miten sitten nykyisen kanssa ollessa voit tietää että hän on parasta mitä voi olla tai edes "riittävän hyvää", eikä että entä jos seuraavalta oppisi että TÄMÄ se vasta on hyvä suhde? Kysyn ihan vilpittömästi kun olen itse ollut vain yhden kanssa ikinä. Ja sen yhden kanssa olen ollut 20v ja nyt mietin että enpä paljoa tiennyt 17v sitten siitä mitä on oikeasti toimiva kommunikaatio, oikeasti syvä yhteys tai oikeasti hyvä seksi, vaan kaikki se kasvaa ja kehittyy suhteen myötä. Ei se huonoa ollut silloin aikoinaankaan vaikken paremmasta tiennyt. Mutta siis, on ajatus että parempi tulee vaihtamalla eikä kasvamalla niin mistä tiedätte ettei jossain olisi taas joku parempi?

Tämän viestin pointti ei ole että pitäisi jäädä siihen ekaan tai viidenteen suhteeseen jos se tuntuu väärältä ja joku muu oikealta, mutta mietin siis sitä että jos uuden ihmisen myötä avautuu uusi maailma, niin miten siitä tulee varmuus että on perillä eikä olo että mitä kaikkia maailmoja tuolla onkaan minua odottamassa?

Se helppous on ekassa pitäytymisessä, voi uskotella itselleen että "sen vain tietää" kun ei joudu myöntämään olleensa jo kerran väärässä. Ehkä toisen kohdalla pitää ja voi hyväksyä että ei sitä aina tiedäkään mutta jos nyt on hyvä näin?

Sen vaan tietää. Se pitää myös uskoa. Niinä huonoina aikoina on hyvä muistaa ne hyvät.

Ei kannattanut, koska hän pumppasi ja dumppasi ja heti kun sai minut niin siinähän se oli.

Ei ottanut pettämäni hyvä mies takaisin, nyt hänellä on vaimo, lapsia, menestyvä elämä ja minä jäin kaksin kissani kanssa.

Pitäkää hyvistä kilteistä miehistä kiinni.

Meillä kävi niin, että ensin mies jätti mut ja itkin perään puoli vuotta tuloksetta. Sitten ihastuin sattumalta toiseen ja juuri silloin mies halusikin mut takaisin. En ottanut ja nyt kaduttaa. Mutta halusiko mua edes oikeasti takaisin, vai halusiko vain kilpailla sen toisen kanssa. No hävisi kisan, mutta mä kaduin jo kuukauden päästä. Sitten ex- mies olikin jo kihloissa toisen naisen kanssa. Suhde ei kestänyt ja nyt ollaan molemmat sinkkuja. Minä haluaisin hänet vieläkin takaisin, mutta häneltä tuntuvat tunteet kadonneen tai tuntee vain vihaa. Mitä tehdä, että saisin hänet takaisin?