Miksi köyhien perheiden vesät menestyvät rikkaita heikommin työelämässä, vaikka olisivat olleet hyviä koulussa?

Vesat.

Suhteet. Kesäyötkin menee nimellä, vaikka itse ne hankkii.

Suhteet ja lapsuuden kodin kasvatus ja opit, joita ei saa koulusta.

Pärjäämisen geenit tulee kotoa.

Niiltä puuttuu verkostot.

Köyhän kodin perintönä tulee vasemmistolainen ajattelutapa, josta on hyvin vaikea lähteä työelämässä menestymään valivali -ajattelulla..

Köyhissä perheissä ei samalla tavalla panosteta verkostoitumiseen ja sosiaalisiin suhteisiin, muistaakseni tästäkin on ollut tutkimuksia. Itse tulen aika vähävaraisesta perheestä, ja meillä perhe-elämä oli sellaista yksin omassa huoneessa nuhjaamista. Ei puhuttu perheenä hirveästi toisllemme, eikä käyty missään tapahtumissa missä olisi oppinut sosialisoimaan small talk tilanteissa. Myöskään harrastuksiin ei hirveästi kannustettu. 

Suomi on täysin korruptoitunut maa ja virat annetaan vaan sukulaisille. Viran tehtävä ja pätevyysvaatimuksetkin varmaan kohdennetaan niin, että vain se sukulaistyttö täyttää ne kriteerit. Ja tietysti rikkaiden penskat pääsee valmennuskursseille, opiskella avoimessa jne jne. Täällä köyhyysrajan alapuolelta millään arvosanoilla pääse mihinkään. Ihan turhaa edes yrittää. Yhtä peestä kaikki tulee olemaan aina. No ihan sama. Onneks on sossu ja muut tuet ja aina voi tehtailla vauvoja. 40 jälkeen sitä sit ongelmissa ollaa xD

kovilla suhteilla ja rahalla pääsee vaikka marimekon toimitusjohtajaksi helpolla.

Työelämässä menestyminen vaatii muutakin kuin hyvin suoritettuja opintoja. Johtava asema vaatii todella paljon epävarmuuden sietamistä, kykyä ratinaaliseen ja joskus epäempaattiseen päätöksentekoa ja ylipäätään vahvaa itsetuntoa. Näitä harvoin köyhän kodin kasvatti on saanut.

Varakkaiden perheiden lapsilla on paremmat mahdollisuudet ottaa riskejä ja selvitä virheistä.

Tukeva seteliselkäranka kantaa vaikeiden paikkojen yli.

Vierailija kirjoitti:

Suomi on täysin korruptoitunut maa ja virat annetaan vaan sukulaisille. Viran tehtävä ja pätevyysvaatimuksetkin varmaan kohdennetaan niin, että vain se sukulaistyttö täyttää ne kriteerit. Ja tietysti rikkaiden penskat pääsee valmennuskursseille, opiskella avoimessa jne jne. Täällä köyhyysrajan alapuolelta millään arvosanoilla pääse mihinkään. Ihan turhaa edes yrittää. Yhtä peestä kaikki tulee olemaan aina. No ihan sama. Onneks on sossu ja muut tuet ja aina voi tehtailla vauvoja. 40 jälkeen sitä sit ongelmissa ollaa xD

Tämä juuri korostaa sen asenneilmapiirin merkitystä. Jos ajatusmaailma on tämä,  niin turha kuvitella pääsevänsä kovinkaan korkealle..

Stressi ja epävarmuus. Pienempi halu ottaa riskejä, koska perheen antama turvaverkko puuttuu.

Yhdysvalloissa tämä on tunnettu ilmiö. Rikkaat nuoret tekevät opiskeluaikana palkattomia harjoittelujaksoja kalliissa suurkaupungeissa ja verkostoituvat eliitin kanssa.

Eihän siihen tarvita edes rikkaita. Paremmassa asemassa olevat toimihenkilötkin jo pystyy petaamaan lapsilleen hyviä kesätyöpaikkoja ja ensimmäiset työpaikat valmistumisen jälkeen jne. Lahjakkuudella ja ahkeruudella on aina merkitystä, mutta taustoilla ja tuella on suurempi merkitys.

Vierailija kirjoitti:

Työelämässä menestyminen vaatii muutakin kuin hyvin suoritettuja opintoja. Johtava asema vaatii todella paljon epävarmuuden sietamistä, kykyä ratinaaliseen ja joskus epäempaattiseen päätöksentekoa ja ylipäätään vahvaa itsetuntoa. Näitä harvoin köyhän kodin kasvatti on saanut.

Ei vitsi mitä pskaa.

Väitän, että mä oisin maailman paras tj, ja saisin heti firman kun firman loistamaan ja erottaisin jyvät akanoista. Mutta ei johtajaksi tai esimieheksi pääse, jos ei ole nimekäs sukulainen jollekin jo. Sen takia Suomessakin firmat menee konkkaan, kun nää kultalusikka persiis olevat johtaa nii hommat kusee.

Vierailija kirjoitti:

Stressi ja epävarmuus. Pienempi halu ottaa riskejä, koska perheen antama turvaverkko puuttuu.

Yhdysvalloissa tämä on tunnettu ilmiö. Rikkaat nuoret tekevät opiskeluaikana palkattomia harjoittelujaksoja kalliissa suurkaupungeissa ja verkostoituvat eliitin kanssa.

Tämä on totta. Olen itse graafinen suunnittelija ja hiljattain luin jutun Lontoosta, miten siellä on ongelmana alalla pitkät palkattomat harjoittelujaksot. Rikkaille nämä ei ole ongelma, mutta köyhä opiskelija ei voi olla samalla tavalla tulottomana. Menevät sitten kääntämään purilaisia eivätkä verkostoidu niiden tahojen kanssa joiden pitäisi, mikäli haluaa tulevaisuudessa olla huipulla.

Vierailija kirjoitti:

Köyhän kodin perintönä tulee vasemmistolainen ajattelutapa, josta on hyvin vaikea lähteä työelämässä menestymään valivali -ajattelulla..

Mitä aktuaalista hel***tiä nyt taas?

Olen vasemmistolaisten suvun vasemmistolainen kasvatti ja pärjännyt ihan viimeisen päälle työelämässä. Kannustaminen ja tekemisen perintö ovat meillä tosi vahvoja. Isovanhemmat tekstiilityöläisiä, vanhempani opistotasoisestibkoulutettuja ja minä korkeakoulutettu ns. kovalta alalta.

Vasemmistolaisuus ei korreloi syrjäytymisen kanssa. Se, että pitää vähäosaisistakin huolta, ei vaikuta työelämään. Työelämään kiinni pääseminen on siitä erillinen asia.

Kodin kannustus on vieläkin arvokkaampaa niille, jotka ponnistavat vähemmästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työelämässä menestyminen vaatii muutakin kuin hyvin suoritettuja opintoja. Johtava asema vaatii todella paljon epävarmuuden sietamistä, kykyä ratinaaliseen ja joskus epäempaattiseen päätöksentekoa ja ylipäätään vahvaa itsetuntoa. Näitä harvoin köyhän kodin kasvatti on saanut.

Ei vitsi mitä pskaa.

Väitän, että mä oisin maailman paras tj, ja saisin heti firman kun firman loistamaan ja erottaisin jyvät akanoista. Mutta ei johtajaksi tai esimieheksi pääse, jos ei ole nimekäs sukulainen jollekin jo. Sen takia Suomessakin firmat menee konkkaan, kun nää kultalusikka persiis olevat johtaa nii hommat kusee.

Terveisiä Porvoosta.

No, tuun ylemmän keskiluokan perheestä.

Kieltämättä helpottaa, kun perheen tuki (ja taloustilanne) takana, vaikka tullutkin mokailtua, tietää, että asiat aina järjestyvät.

Äidin kaverit hmm, kokoomusrouvia.

Vanhempien kavereiden lapset oikiksessa tai teknillisessä korkeakoulussa pääsääntöisesti.

Veli DI, lukee tohtoriksi.

Itse haen hoitsuksi (myös polkuopinnot) ja Viron lääkikseen. (Lukukausimaksut ei ongelma.)

Pari sukulaistakin teknillisestä korkeakoulussa, sieltä kyllä pääsee hyvin ponnahtamaan myös ilman suhteita. Koululla käy isojen firmojen toimarit esitelmöimässä.

Kun tää on se normi, ei ehkä köyhän perheen vesa ole tietoinen edes kaikista mahdollisuuksista ja avoimen kursseista, eikä heidän vanhemmillaan mielenkiintoa selvittää asioita ja voimavaroja tukea.

Yhteiskuntaluokka jakaa ihmisiä vielä aika paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työelämässä menestyminen vaatii muutakin kuin hyvin suoritettuja opintoja. Johtava asema vaatii todella paljon epävarmuuden sietamistä, kykyä ratinaaliseen ja joskus epäempaattiseen päätöksentekoa ja ylipäätään vahvaa itsetuntoa. Näitä harvoin köyhän kodin kasvatti on saanut.

Ei vitsi mitä pskaa.

Väitän, että mä oisin maailman paras tj, ja saisin heti firman kun firman loistamaan ja erottaisin jyvät akanoista. Mutta ei johtajaksi tai esimieheksi pääse, jos ei ole nimekäs sukulainen jollekin jo. Sen takia Suomessakin firmat menee konkkaan, kun nää kultalusikka persiis olevat johtaa nii hommat kusee.

Todella useinhan käy niin että isän firma menee nurin kun lapsi astuu saappaisiin. Johtajuus on tullut perintönä, mutta taidot eivät ole siirtyneet sukupolvesta toiseen.

Jos yrityspamppu on realisti ja tietää että lapsensa ei pysty hoitamaan yritystä, niin hän myy sen tai hommaa ulkopuolisen johdon ja vannottaa lapselleen että pysyy omistajana, joka ei sekaannu yrityksen asioihin.