Lue keskustelun säännöt.
Äitipuoli vs. äiti
28.02.2019 |
Arvon av-raati, nyt kaipailisin apua/mielipiteitä.
Reilu 10 vuotta sitten aloin seurustella miehen kanssa, joka oli muutama vuosi aiemmin eronnut vaimostaan. Miehellä ja hänen exällään on lapsi, joka oli alle kouluikäinen kun tapasin hänet ensimmäisen kerran.(Eli en ole rikkonut miehen perhettä, varastanut lapselta isää ja mitä näitä nyt on... Ero oli virallinen ennenkuin tapasin miestäni ensimmäistä kertaa)
En nyt avaa tunnistamisen pelossa asiaa kovin paljoa, mutta tilanne on se, että lapsi on hyvin läheinen isänsä kanssa. Tämän lisäksi hän on näiden vuosien aikana tukeutunut paljon myös minuun. Samanaikaisesti lapsen ja hänen äitinsä suhde on hyvin tiivis. Ja tässä on osa ongelmaa.
Lapsen äiti on todella epävakaa. Äiti on aina ollut ikään kuin kaveri lapselle ja jo pienestä pitäen lapsen ja äidin suhde on ollut sellainen että lapsi joutuu pitämään huolta äidin jaksamisesta. Lapsi on pienestä pitäen joutunut olemaan "pikkuaikuinen" joka huolehtii äitiviikoilla pikkusisaruksestaan ym. kun äidistä ei siihen ole. Isä on yrittänyt kaikki keinot, että lapsi asuisi pääasiassa täällä meillä mutta äidin vastustuksesta johtuen parhaimmillaankin ollaan oltu vain viikko-viikko-systeemissä. Silloinkin on pitänyt rajoittaa äidin yhteydenpitoa lapseen kun äiti esim. soittelee itkuraivopuheluita että lapsen (10v...) pitää tulla kotiin kun äidillä on ikävä ja äiti ei jaksa pikkusisaruksen kanssa yksin/äidin miesystävä on taas jollain reissullaan... Lapsi kokee todella suuresti olevansa vastuussa äidistään ja on siis hyvin läheinen tämän kanssa myös, vaikka itse väitänkin, ettei kovin terveellä tavalla...
Lapsen äiti vihaa minua. Hän ei ole näiden vuosien aikana halunnut tavata minua, haukkuu minua kaikille jotka suostuvat kuuntelemaan, levittää perättömiä juoruja, on uhannut minua väkivallalla ja alkuvuosina häiritsi aggressiivisia viesteillä/soitoilla niin että poliisikin piti sotkea juttuun mukaan. Yleensä aina riitaan tarvittaisiin kaksi, mutta tässä tapauksessa ei; olen ottanut itse häneen ystävällisesti itse aikoinaan yhteyttä, pyytänyt käymään kodissa jossa lapsensa viettää aikaa, mies on yrittänyt virittää keskusteluyhteyttä, mikään ei auttanut. Hän ei tahdo olla " h uo ran" kanssa tekemisissä.
Lapsi on kuitenkin onnistuttu pitämään näistä riidoista ulkopuolella, vaikka toki joskin varmasti on kuullut kun äitinsä haukkuu minua. Aikoinaan miehen kanssa päätettiin, että ei koskaan puhuta lapsen äidistä mitään negatiivista lapsen paikallaollessa ym. Viime vuosina on ollut hieman ongelmaa siinä, että lapsi tahtoisi minut esim.syntymäpäivilleen (jotka äiti järjestää) mutta alkuvuosien uhkailun jälkeen (jos se ä mmä tulee tänne niin mä hakkkaan sen! T. Lapsen äiti) olen aina järjestänyt niin että olen juhlapäivinä itse ollut töissä jos lapsi minua pyytää paikalle.
Nyt kuitenkin lähestyvät lapsen rippijuhlat, joita lapsi pitää todella tärkeänä. Hän ilmoitti minulle päivämäärän heti kun sai tietää, ja todella tahtoisi minun olevan paikalla. Ongelmana on kuitenkin se, että lapsen äiti ei halua minua paikalle ja on uhannut lapsen isälle että "nostaa metelin" jos minä juhlapaikalle tulen. Lapselle äiti kuitenkin esittää marttyyriä: voivoi, kyllä minun äidin puolesta se isin uusi a kka saa tulla, mutta ei se varmaan itse tahdo sun juhliin tulla...".
Jatkuu
Kommentit (35)
Juhlija saisi itse päättää kumpi on hänelle tärkeämpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään kannata alkaa vanhoja kaivelemaan ja haukkumaan lapsen äitiä. Mutta kyllä lapsi on jo siinä iässä, että sinuna kertoisin oikean syyn, miksi et voi paikalle tulla.
Jos lapsi haluaa sinut juhliin niin tietenkin osallistut. Mies ilmoittakoon exälleen, että käyttäytyy asiallisesti.
No kyllä mun mielestä kasiluokkalainen on jo sen ikäinen että sille voi (asiallisesti tietenkin) kertoa oikean syyn mikset voi juhliin tulla.
Kyllä 15-vuotiaalle jo voi kertoa rehellisesti miten asiat ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menet kirkkoon ja kun lapsi teille tulee seuraavan kerran niin annat lahjan ja juhlitte pienesti. Kyllähän 15v ymmärtää ettet voi mennä tytön äidin kotiin. Tytön äitihän pilaisi juhlat raivoamisella. Toisaalta voitko ehdottaa, että juhlat järjestetään teillä ja äiti on tervetullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähdennän siis vielä, että se ei ole mahdollista että mies "käskee exäänsä olemaan kunnolla" - jos paikalle menen, se tietää hyvin varmasti aivan infernaalista sekoamista lapsen äidiltä ja lapsen juhlat on pilalla. Eli ei ole mistään pikku kiukuttelusta kyse...
Ja se jäi vielä tuosta pitkäksi venyneestä aloitusviestistä pois, että mitä olette mieltä, pitäisikö näistä tälläistä kuitenkin puhua neutraalisti lapsille vaikka aina korostetaan sitä ettei toisesta vanhemmasta saa ns. puhua pahaa? Mutta jos se toinen vanhempi vaan käyttäytyy todella huonosti? ( tai pikemminkin jos hän ei osaa käyttäytyä lainkaan vaikka lapselle esittää muuta?)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kunnon wt-perhedraamaa. :D
Joo, lapsen äiti menee tähän kategoriaan kyllä, pakko myöntää :D Lapsihan sai alkunsa kun "pillerit petti", miehen nuoruuden hairahdus... Ei toki silti vähennä lapsen tärkeyttä miehelle tietenkään!
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tosi hankalalta tilanteelta lapsen kannalta, että häntä painostetaan olemaan vastuussa nuoremmasta sisaruksesta jne. Olisi parempi että voisi olla enemmän teidän luona. Olen itse joutunut huolehtimaan nuoremmista sisaruksista ja siitä oli huoleton lapsuus kaukana. Ei ole lapsen tehtävä olla piika.
Mene kirkkoon, tuskinpa se äiti alkaa siellä riehumaan. Ja lapsen kanssa voi puhua, että haluaa välttää riitaa, juhlitaan teillä kotona sitten erikseen.
Kysyt vielä kerran äidiltä miten hän haluaa toimittavan. Jos hän järjestöä juhlat niin luonnollisesti hän päättäköön ketä kotiinsa haluaa. Vastauksen voi kyllä kertoa sitten 15 veelle. Jos hän ei sinua halua paikalle tulee sen mukaan mennä ja järjestää vaikka kahdet juhlat samana tai eri päivänä. Lasten vanhemmille tulee antaa ensisijainen oikeus osallistua lasten juhliin ja uudet kumppanit tulevat vain jos se molemmille vanhemmille on ok. Muutoin uusien kumppaneiden tulee osata pysyä sivussa. Lapsen päätös tämä ei valitettavasti ole niin kauan kuin lapsi on alaikäinen tai juhlst ovat vanhemmilla. Itse en haluaisi edes kirkkoon mieheni uutta tyttöystävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoisin lapselle rehellisesti syyn miksi ei juhliin tulo onnistu, ja muutkin ns aaiaan liittyvät asiat. 15v ei ole tyhmä ja ymmärtää kyllä. Sanoisin myös että voidaan juhlia lisäkemut ripillepääsystä silloin kun lapsella on isäviikko
Ei sinun lapselle tarvitse hänen äitiään haukkua, mutta sano, että hän ei pidä sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyt vielä kerran äidiltä miten hän haluaa toimittavan. Jos hän järjestöä juhlat niin luonnollisesti hän päättäköön ketä kotiinsa haluaa. Vastauksen voi kyllä kertoa sitten 15 veelle. Jos hän ei sinua halua paikalle tulee sen mukaan mennä ja järjestää vaikka kahdet juhlat samana tai eri päivänä. Lasten vanhemmille tulee antaa ensisijainen oikeus osallistua lasten juhliin ja uudet kumppanit tulevat vain jos se molemmille vanhemmille on ok. Muutoin uusien kumppaneiden tulee osata pysyä sivussa. Lapsen päätös tämä ei valitettavasti ole niin kauan kuin lapsi on alaikäinen tai juhlst ovat vanhemmilla. Itse en haluaisi edes kirkkoon mieheni uutta tyttöystävää.
..Jonkinlainen terapia saattaisi hyödyttää sinua pääsemään eroon vanhasta. Löysää vähän, saatat löytää itsesi ja jopa tulla onnelliseksi
ap valehtelee, naiset (exätkään) eivät käyttäydy aloituksessa esitetyllä tavalla.
Sano lapselle että juhliin tulevat biologiset vanhemmat ja piste. Tarjoudu juhlimaan hänen kanssa erikseen. Minäkään en halua enkä suostu ottamaan mihinkään juhliin ex miehen uutta nyt enkä 30 vuoden päästä. Ja sivuhuomautus että minulla on uusi rakastava mies nyt kun vuosia on kulunut erosta.
Vierailija kirjoitti:
ap valehtelee, naiset (exätkään) eivät käyttäydy aloituksessa esitetyllä tavalla.
No tuota, voin kertoa että kyllä käyttäytyy. Tervetuloa tosimaailmaan :D
Menet kirkkoon ja juhlitte keskenänne myöhemmin. Piste. Tuon ikäinen teini ei ole enää mikään typerys, joten en kohtelisi häntä ymmärtämättömänä lapsena, vaan asiat tajuavana nuorena. Nuori tajuaa oikein hyvin enempiä jaarittelematta asiat, joten älä viitsi nostaa itseäsi liian korkealle pallille. Lapsen äiti hoitaa asiat parhaaksi katsomallaan tavalla nyt ja myöhemmin tulevat juhlat menevät ehkä muutoin. Turha asiasta on nostaa enempää meteliä.
Noin isolle lapselle kannattaa jo kertoa oikea syy eikä peitellä asioita. Ehkä tekisi ihan hyvääkin lopettaa hymistely eikä tukea lapsen väärää kuvaa äidistään? Lapsi voi hyvin tietää miten "sekaisin" oma äiti on, mutta luulla, että on ainoa joka näin ajattelee, jos asiasta ei ole puhuttu.
Mitä siis tekisin? Menen paikalle ja annan lapsen äidille syyn riehaantua ja pilata lapsen päivän. Kieltäydyn ja olen lapsen silmissä inhottava ihminen joka ei välitä hänen juhliinsa tulla. Vai kerrotaanko lapselle, mitä äiti on uhannut tehdä?
Mitä oikeasti pitäisi tehdä? Tukea tuota lapsen ja äidin suhdetta vai kertoa suoraan että äitisi on itsekäs m ulkku joka on tehnyt meidän elämästä h el vettiä vuosikaudet? Että tulisin rakas lapsi mielelläni juhliisi mutta äitisi ei halua minua sinne vaikka sinulle väittääkin muuta?
Ja huom, kaipaisin mielipidettä siitä, mikä olisi lapselle paras. Jos olisin ollut aikoinaan fiksu niin JSSAP olisi ollut ihan hyvä neuvo mitä olisi pitänyt totella, mutta nyt se on liian myöhäistä ja pitää vaan yrittää lisävahinkojen tuleminen...
Mitä siis tehdä? Olla lapsen silmissä kamala äitipuoli, jota ei kiinnosta lapsen asiat vai romuttaa lapsen ruusuinen kuva äidistään.
(Sori, tuli hirmuisen pitkä aloitus, kiva kuitenkin jos joku jaksaa lukea/kommentoida)