Lue keskustelun säännöt.
Äitipuoli vs. äiti
28.02.2019 |
Arvon av-raati, nyt kaipailisin apua/mielipiteitä.
Reilu 10 vuotta sitten aloin seurustella miehen kanssa, joka oli muutama vuosi aiemmin eronnut vaimostaan. Miehellä ja hänen exällään on lapsi, joka oli alle kouluikäinen kun tapasin hänet ensimmäisen kerran.(Eli en ole rikkonut miehen perhettä, varastanut lapselta isää ja mitä näitä nyt on... Ero oli virallinen ennenkuin tapasin miestäni ensimmäistä kertaa)
En nyt avaa tunnistamisen pelossa asiaa kovin paljoa, mutta tilanne on se, että lapsi on hyvin läheinen isänsä kanssa. Tämän lisäksi hän on näiden vuosien aikana tukeutunut paljon myös minuun. Samanaikaisesti lapsen ja hänen äitinsä suhde on hyvin tiivis. Ja tässä on osa ongelmaa.
Lapsen äiti on todella epävakaa. Äiti on aina ollut ikään kuin kaveri lapselle ja jo pienestä pitäen lapsen ja äidin suhde on ollut sellainen että lapsi joutuu pitämään huolta äidin jaksamisesta. Lapsi on pienestä pitäen joutunut olemaan "pikkuaikuinen" joka huolehtii äitiviikoilla pikkusisaruksestaan ym. kun äidistä ei siihen ole. Isä on yrittänyt kaikki keinot, että lapsi asuisi pääasiassa täällä meillä mutta äidin vastustuksesta johtuen parhaimmillaankin ollaan oltu vain viikko-viikko-systeemissä. Silloinkin on pitänyt rajoittaa äidin yhteydenpitoa lapseen kun äiti esim. soittelee itkuraivopuheluita että lapsen (10v...) pitää tulla kotiin kun äidillä on ikävä ja äiti ei jaksa pikkusisaruksen kanssa yksin/äidin miesystävä on taas jollain reissullaan... Lapsi kokee todella suuresti olevansa vastuussa äidistään ja on siis hyvin läheinen tämän kanssa myös, vaikka itse väitänkin, ettei kovin terveellä tavalla...
Lapsen äiti vihaa minua. Hän ei ole näiden vuosien aikana halunnut tavata minua, haukkuu minua kaikille jotka suostuvat kuuntelemaan, levittää perättömiä juoruja, on uhannut minua väkivallalla ja alkuvuosina häiritsi aggressiivisia viesteillä/soitoilla niin että poliisikin piti sotkea juttuun mukaan. Yleensä aina riitaan tarvittaisiin kaksi, mutta tässä tapauksessa ei; olen ottanut itse häneen ystävällisesti itse aikoinaan yhteyttä, pyytänyt käymään kodissa jossa lapsensa viettää aikaa, mies on yrittänyt virittää keskusteluyhteyttä, mikään ei auttanut. Hän ei tahdo olla " h uo ran" kanssa tekemisissä.
Lapsi on kuitenkin onnistuttu pitämään näistä riidoista ulkopuolella, vaikka toki joskin varmasti on kuullut kun äitinsä haukkuu minua. Aikoinaan miehen kanssa päätettiin, että ei koskaan puhuta lapsen äidistä mitään negatiivista lapsen paikallaollessa ym. Viime vuosina on ollut hieman ongelmaa siinä, että lapsi tahtoisi minut esim.syntymäpäivilleen (jotka äiti järjestää) mutta alkuvuosien uhkailun jälkeen (jos se ä mmä tulee tänne niin mä hakkkaan sen! T. Lapsen äiti) olen aina järjestänyt niin että olen juhlapäivinä itse ollut töissä jos lapsi minua pyytää paikalle.
Nyt kuitenkin lähestyvät lapsen rippijuhlat, joita lapsi pitää todella tärkeänä. Hän ilmoitti minulle päivämäärän heti kun sai tietää, ja todella tahtoisi minun olevan paikalla. Ongelmana on kuitenkin se, että lapsen äiti ei halua minua paikalle ja on uhannut lapsen isälle että "nostaa metelin" jos minä juhlapaikalle tulen. Lapselle äiti kuitenkin esittää marttyyriä: voivoi, kyllä minun äidin puolesta se isin uusi a kka saa tulla, mutta ei se varmaan itse tahdo sun juhliin tulla...".
Jatkuu
Kommentit (35)
Olkaa rehellisiä lapselle kun se on noin iso. Puhukaa asiat halki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä teini tietää miten asiat on. On huolissaan äidistään, eikä se vähene lainkaan sillä että muuttaisi teille asumaan. Olisi huolissaan vain eri paikassa ilman kontaktia. Itse en suostunut muuttamaan vain toiselle vanhemmalle, koska aito huoli toisen voinnista oli olemassa. Tosiasioiden kertominen auta mitään, teini ymmärtää kyllä miten asiat on. Lapsi on kuitenkin aina lojaali vanhemmalleen, ei äiti- tai isäpuolelle. Huvittavaa miten täällä pidetään teinejä jonain pikkulapsina, jotka eivät ymmärrä mistään mitään. Kirkkoon pelkästään vanhemmat ja juhlat erikseen.
Onkohan tilanne äidin mielestä tuo? Jotenkin aina kun näitä lukee, niin alkaa ajattelemaan, että omaa tilannetta parannellaan ja koristellaan komeaksi, mutta samalla toista ihmistä potkitaan ja haukutaan ylimielisesti...
On myös typeryyttä ajatella, että nuori ei tilannetta tietäisi. Ihan taatusti hän tietää tasan missä mennään, mutta jos hänelle ei anneta tilaisuutta olla ikäisensä tasolla vaan pidetään ihan lapsena, niin herkkä lapsi ei siitä ala rempoilemaan enempää, eli kumartelemaan yhdelle ja pyllistämään toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Juhlija saisi itse päättää kumpi on hänelle tärkeämpi.
Lasta ei pitäisi pistää tuollaiseen asemaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä teini tietää miten asiat on. On huolissaan äidistään, eikä se vähene lainkaan sillä että muuttaisi teille asumaan. Olisi huolissaan vain eri paikassa ilman kontaktia. Itse en suostunut muuttamaan vain toiselle vanhemmalle, koska aito huoli toisen voinnista oli olemassa. Tosiasioiden kertominen auta mitään, teini ymmärtää kyllä miten asiat on. Lapsi on kuitenkin aina lojaali vanhemmalleen, ei äiti- tai isäpuolelle. Huvittavaa miten täällä pidetään teinejä jonain pikkulapsina, jotka eivät ymmärrä mistään mitään. Kirkkoon pelkästään vanhemmat ja juhlat erikseen.
Oma äitini lähinnä vihasi isäni sukua, tämä määritteli rippi- ja yo-juhlieni vieraslistan. Isän kuollessa ei olisi kutsunut isän veljeä hautajaisiin, veli oli käynyt katsomassa isää kuukausien ajan sairaalassa lähes päivittäin.
Totesin äidilleni, etten siinä tapauksessa itsekään osallistu hautajaisiin, jos sinne ei voi oikeasti läheisiä kutsua. Haurajaiskutsu lähti myös sedälleni.
On olemassa ihmisiä, jotka vihaavat muita ja koko lähipiiri pyörii tuossa teatterissa mukana, kunnes saavat tarpeekseen.
Sääliksi käy teini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No menisin juhlimaan jos lapsi pyytää ja jos äiti alkaa riehua esittäisin yllättynyttä. "Mitä sä nyt Mia tolla lailla, yritän nyt rauhoittua... Onko sulla kaikki hyvin, johtuuko tää juhlastressistä? Miten voit loukata mua näin kun itse vielä kutsutte!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä teini tietää miten asiat on. On huolissaan äidistään, eikä se vähene lainkaan sillä että muuttaisi teille asumaan. Olisi huolissaan vain eri paikassa ilman kontaktia. Itse en suostunut muuttamaan vain toiselle vanhemmalle, koska aito huoli toisen voinnista oli olemassa. Tosiasioiden kertominen auta mitään, teini ymmärtää kyllä miten asiat on. Lapsi on kuitenkin aina lojaali vanhemmalleen, ei äiti- tai isäpuolelle. Huvittavaa miten täällä pidetään teinejä jonain pikkulapsina, jotka eivät ymmärrä mistään mitään. Kirkkoon pelkästään vanhemmat ja juhlat erikseen.
Oma äitini lähinnä vihasi isäni sukua, tämä määritteli rippi- ja yo-juhlieni vieraslistan. Isän kuollessa ei olisi kutsunut isän veljeä hautajaisiin, veli oli käynyt katsomassa isää kuukausien ajan sairaalassa lähes päivittäin.
Totesin äidilleni, etten siinä tapauksessa itsekään osallistu hautajaisiin, jos sinne ei voi oikeasti läheisiä kutsua. Haurajaiskutsu lähti myös sedälleni.
On olemassa ihmisiä, jotka vihaavat muita ja koko lähipiiri pyörii tuossa teatterissa mukana, kunnes saavat tarpeekseen.
Sääliksi käy teini.
Tapauksia on erilaisia. Tässäkin ollaan kovasti kertomassa "totuuksia", vaikka teinillä se on jo taatusti tiedossa ja vieläpä molemmilta puolilta tarkasteltuna. Äitipuolella ei muutenkaan ole näihin asioihin mitään nokan koputtamista, vaan se on perheen välinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis hetkinen - 10-15v lapsi tietää, että äiti ei pidä äitipuolesta ja silti lapsi haluaa äitipuolen synttäreilleen... Miksi tämä nyt ei oikein vaikuta siltä, että juttu on looginen. Onko kyseessä erityislapsi?
Minusta äitipuolien tulisi ymmärtää, että he ovat lapsen elämässä ylimääräisiä. Hienoa, jos suhde toimii, mutta lapselle omat vanhemmat ovat ykkösiä. En ymmärrä, miksi ihmeessä haluat tehdä sen lapsen elämästä hankalaa tunkemalla mukaan tilanteisiin, jotka ovat nimenomaan perhejuhlia.
Muista, että miehesi jätti lapsensa äidin ja siksi näille jätetyille kehittyi erityinen suhde. Ei se ole sairas kaverisuhde, se on kahden selviytymään jätetyn ja selvinneen suhde, joka perustuu sille, että on jouduttu yhdessä pärjäämään JA samalla lapsi on joutunut olemaan tekemisissä tilanteen aiheuttajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Sano lapselle että juhliin tulevat biologiset vanhemmat ja piste. Tarjoudu juhlimaan hänen kanssa erikseen. Minäkään en halua enkä suostu ottamaan mihinkään juhliin ex miehen uutta nyt enkä 30 vuoden päästä. Ja sivuhuomautus että minulla on uusi rakastava mies nyt kun vuosia on kulunut erosta.
Tämä siis tarkoittaa, että uusi rakastava miehesi ei myöskään osallistu lapsen juhliin ja ex-miehesi osallistuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen - 10-15v lapsi tietää, että äiti ei pidä äitipuolesta ja silti lapsi haluaa äitipuolen synttäreilleen... Miksi tämä nyt ei oikein vaikuta siltä, että juttu on looginen. Onko kyseessä erityislapsi?
Minusta äitipuolien tulisi ymmärtää, että he ovat lapsen elämässä ylimääräisiä. Hienoa, jos suhde toimii, mutta lapselle omat vanhemmat ovat ykkösiä. En ymmärrä, miksi ihmeessä haluat tehdä sen lapsen elämästä hankalaa tunkemalla mukaan tilanteisiin, jotka ovat nimenomaan perhejuhlia.
Muista, että miehesi jätti lapsensa äidin ja siksi näille jätetyille kehittyi erityinen suhde. Ei se ole sairas kaverisuhde, se on kahden selviytymään jätetyn ja selvinneen suhde, joka perustuu sille, että on jouduttu yhdessä pärjäämään JA samalla lapsi on joutunut olemaan tekemisissä tilanteen aiheuttajan kanssa.
Näin asia on, mutta totuus ei kelpaa.
Rehellisyyttä peliin. Mun lapsen isä on tuollainen sekopää ja tulevana kesänä on rippijuhlat. Lapsi tietää tilanteen ja on pyytänyt erilliset juhlat jottei isänsä pilaa tunnelmaa. Karua mutta totta.
Kertokaa siis jollain tasolla mikä tilanne on. Kerro että haluaisit tulla mutta pelkäät juhlien menevän pilalle. Kuulostat mainiolta äitipuolelta, jos mun lasteni isä löytäisi kaltaisesi niin mä olisin vilpittömän onnellinen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä on taustalla pettäminen ja avioero, ja silti loukattu äiti antoi lasten kutsua minut pahan eksänsä vielä pahemman nyksän ylioppilasjuhliin ja rippijuhliin, jotka kaikki on lasten äidin luona vietetty. Ymmärsi, että juhla on lapsen juhla. Täytyy kyllä sanoa, pelkäsin melkoisesti lynkatuksi tulemista lasten äidin sukulaisten taholta (ja sain yllättyä positiivisesti kun osa suhtautui vain kylmästi ja osa jopa lämpimästi). Ekat näistä juhlista oli 4v aviokriisin jälkeen ja 2v sen jälkeen kun olin tutustunut lapsiin kun muutimme yhteen. Vanhempi lapsista, jonka ylppärit oli ensin, asui omasta tahdostaan meillä isänsä ja minun luona.
Kirkko on julkinen paikka, eli sinne ap ilman muuta voi mennä ja antaa konfirmaation jälkeen kukat. Onko isän sukua kutsuttu juhliin, edes isovanhemmat? Jos ei, niin sitä suuremmalla syyllä toiset juhlat isän luona vaikka jo seuraavana päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen - 10-15v lapsi tietää, että äiti ei pidä äitipuolesta ja silti lapsi haluaa äitipuolen synttäreilleen... Miksi tämä nyt ei oikein vaikuta siltä, että juttu on looginen. Onko kyseessä erityislapsi?
Minusta äitipuolien tulisi ymmärtää, että he ovat lapsen elämässä ylimääräisiä. Hienoa, jos suhde toimii, mutta lapselle omat vanhemmat ovat ykkösiä. En ymmärrä, miksi ihmeessä haluat tehdä sen lapsen elämästä hankalaa tunkemalla mukaan tilanteisiin, jotka ovat nimenomaan perhejuhlia.
Muista, että miehesi jätti lapsensa äidin ja siksi näille jätetyille kehittyi erityinen suhde. Ei se ole sairas kaverisuhde, se on kahden selviytymään jätetyn ja selvinneen suhde, joka perustuu sille, että on jouduttu yhdessä pärjäämään JA samalla lapsi on joutunut olemaan tekemisissä tilanteen aiheuttajan kanssa.
Vanhemmus ei ole kilpailua suositumuusjärjestyksestä. Lapsen käsitys perheestä on laajempi kuin kyrsiintyneen äidin. Lapsen juhlissa nähkää asia lapsen näkökulmsta, Omille 50 v. synttäreilke ei tarvitse kutsua edes ex miestä nyxänsä kanssa, mutta nyt on lapsen juhlat.
Ripillepääsevä voi jo päättää itse. Ja kyllä viimeistään lukioon mentäessä lapsi voi päättää itse muuttaa teille. Ei tule vaativasta koulunkäynnistä mitään jos on piikana äidin uudessa perheessä