Lue keskustelun säännöt.
Menisitkö luokkakokoukseen vaikka sinua kiusattiin?
27.02.2019 |
En ajatellut mennä. Jos ei silloin aikanaan kelvannut seura niin miksi ihmeessä menisin nytkään? Kukaan ei ole pitänyt yhteyttä eikä varsinkaan kukaan ole pyytänyt anteeksi. Aika tahditonta laittaa kutsu tuosta noin vain vaikka on selvää, ettei edes yritetä sopia asioita.
Kommentit (76)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko ollut tahdikkaampaa jättää kutsumatta?
Teet aivan niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Aivan hyvin voi jättää menemättä, en itsekään menisi vaikka minua ei kovin pahasti kiusattukaan. Mukavampi jättää ikävät elämänvaiheet taakse.
En mennyt, vaikka kiusaaminen ei edes ollut kauhean vakavaa.
Ja hyvä että jäi väliin, oli sen verran WT-meininki kuulemma :D
Meidän alasteen luokassa oli niin huono yhteishenki etten todellakaan menisi sinne kuuntelemaan niiden naisten kälätystä, terrorisoivat poikia ja tyttöjä aika rankasti, monista tytöistä tulikin pelokkaita hissukoita.
Tämä on ihan fiktiivinen esimerkki ja ajatus - minua ei kiusattu, toisaalta en kyllä mennyt sellaisen viiskymppisten koulukokoukseen, johonka sain viime vuonna kutsun.
Mutta siis - jos minua olisi koulukiusattu, ja olisin myöhemmin menestynyt erityisen hyvin elämässäni, niin voisin ehkä mennäkin ihan hieromaan asiaa hienovaraisesti kiusaajieni naamaan - olletikin, jos tietäisin, että heillä ei ole mennyt ihan yhtä hyvin.
Myönnän, että ajatus ei ole mitenkään ylevimmästä päästä, ja onhan tuollainen kostonhimo vähän lapsellista (ehkä). Mutta kyllähän varmaan tuollainen mielessä kävisi. Todennäköisesti kuitenkaan en menisi ollenkaan - miksi haluaisin nähdä ihmisiä, jotka olivat tehneet elämäni kurjaksi, kun ei minua huvittanut nähdä heitä, vaikka elämäni ei ollut heidän kanssaan mitenkään epämiellyttävää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aion mennä :) Ihan vain näyttämään miten rumasta ankanpoikasesta kasvoikin joutsen jolla menee muutenkin hyvin :) Jostain syystä pahimmat kiusaajat ovat jättämässä pippalot väliin? Noh, varmaan häpeävät sen verran etteivät kehtaa paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan fiktiivinen esimerkki ja ajatus - minua ei kiusattu, toisaalta en kyllä mennyt sellaisen viiskymppisten koulukokoukseen, johonka sain viime vuonna kutsun.
Mutta siis - jos minua olisi koulukiusattu, ja olisin myöhemmin menestynyt erityisen hyvin elämässäni, niin voisin ehkä mennäkin ihan hieromaan asiaa hienovaraisesti kiusaajieni naamaan - olletikin, jos tietäisin, että heillä ei ole mennyt ihan yhtä hyvin.
Myönnän, että ajatus ei ole mitenkään ylevimmästä päästä, ja onhan tuollainen kostonhimo vähän lapsellista (ehkä). Mutta kyllähän varmaan tuollainen mielessä kävisi. Todennäköisesti kuitenkaan en menisi ollenkaan - miksi haluaisin nähdä ihmisiä, jotka olivat tehneet elämäni kurjaksi, kun ei minua huvittanut nähdä heitä, vaikka elämäni ei ollut heidän kanssaan mitenkään epämiellyttävää...
No jos olisit asian kokenut tietäisit ettei mitään halua tehdä näihin yksilöihin "vaikutusta" ole. Vähän sama kuin menisi varta vasten esittelemään uutta kännykkäänsä tien pientareella lojuvalle koiran kikkareelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minua kutsuttukaan , kuulin muualta että luokkakokous on tulossa. En olisi mennytkään , mutta kuvittelin silti että kutsuttaisiin.
En mennyt. Eikä kukaan niistä, jotka eivät minua aikoinaan kiusanneet/joita myös kiusattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on niin lyhyt. Kyllä ehkä skippaisin. Eneemmän pyrkimys kohti uusia tuulia.
Minua kiusattiin ja kiusasin muita.
Koin sen mitä 99% muistakin koululaisista.
Menisin, koska itsetuntoni on kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mennyt, eikä minua kutsuttukaa. Kuulin ystävältäni että luokkakokous on tulossa, hänet kun oli kutsuttu. En olisi kylläkään mennyt edes kutsuttuna... Mitä puhua ihmisten kanssa jotka tekivät elämästäni helvettiä? Nimim. peruskoulussa kiusattu, jota luokkalaiset vainosivat vielä koulujenkin päätyttyä.
En menisi. En haluaisi taas kokea sitä samaa kamalaa tunnetta, kuin koulussa ollessa oli. Jännitti vatsanpohjia myöten, mitä tänään tapahtuu ja mitä ne tällä kertaa huutelee.
Olen päässyt elämässä eteenpäin, ei olis mitään tarvetta palata menneeseen niin konkreettisesti, näkemällä niitä luusereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En eikä ole koskaan kutsuttu. Eikä kiinnosta nähdä ihmisiä, jotka ovat omistaneet aikaansa toisten nujertamiseen.
Vierailija kirjoitti:
En mennyt, vaikka kiusaaminen ei edes ollut kauhean vakavaa.
Ja hyvä että jäi väliin, oli sen verran WT-meininki kuulemma :D
Minä menin ja oli hyvä että menin. Oli juurikin wt-meininki, aivan kuin olisi mennyt 20v ajassa taaksepäin.... Tunsin päässeeni yli menneistä. Tyypit jakautuivat samoihin klikkeihin humalluttuaan, joten poistuin paikalta
Menin.
Järjestäjä ei ollut kiusaajani, vaan "kamuja", joita mulla luokalla oli. Eli meillä oli yksi tyttö, joka jaksoi nälviä ja kiusata. Mua etenkin, kun olin niin hemmetin sinisilmäinen. Tuo tyttö ei tullut, sitä ei kutsuttu, kun ei järjestäjä löytänyt mistään sen pirimestan osoitetta, jossa sillä hetkellä asui.
On ollut hauskoja tapaamisia.
Menin näyttämään niille pitkää nenää ja TV:stäkin tuttua naamaani. Olen siitä sakista ylivoimaisesti menestynein. (Vankilakundi, yksinhuoltaja, siivooja...
Muuten en kiusannut niitä ;-)
Kjäh kjäh
Menisin/menin.
Hiljaisesta hissukasta oli elamä koulinut supliikin hyvin pukeutuvan, hyvin tienaavan IT-asiantuntijan. Tietenkään kaikille ei käy näin hyvin, valitettavasti
Ei kai luokkakokouksen tarkoitus olekaan sopia vanhoja riitoja, vaan mennä esittämään muille kuinka hyvin nyt itse kullakin menee?
Minua kiusattiin koulussa jatkuvasti, olen kuitenkin edennyt elämässä mukavasti. Perhe, vaimo ja lapsia, autot koirat talot prätkät ja duuni johtoportaassa kansainvälisessä firmassa.
Silti ei kiinnosta pätkän vertaa nähdä vanhoja naamoja, ne keneen haluan olla yhteydessä, olen muuta kautta.
No en mennyt. Ajatuskin olisi ollut älytön.