On niin kova ikävä hevosta!
Mulla oli melko lyhyen aikaa liikutushevonen, jota sain pitää niin kuin omaani. Hevonen oli vanha ja viisas ja luonteeltaan puhdasta kultaa. Tähän hevoseen tutustuttuani todella ymmärrän niitä ihmisiä, jotkamsanovat mieluummin viettävänsä aikaa eläinten kuin ihmisten kanssa. Mulla on vähän sellainen stressaava vaihe menossa elämässä, ahdistaa usein, ja nyt tämä "terapeuttini" on kuollut. Tuntuu epätodennäköiseltä, että tulen elämäni aikana kohtaamaan koskaan näin hienoa ja viisasta hevosta.
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos yhtään lohduttaa niin aina voi mennä muistelemaan kaupan meetwurstihyllylle <3
No eipä voi, kun ei hevosta ole teurastettu elintarvikekäyttöön, vaan se on avattu.
On varmaan nyt sellainen olo, että olet kovakin jätkä, mutta enpä usko, että sinusta olisi katsomaan, kun sinulle rakas eläin ammutaan. Minusta on. Eipä kuule sen rinnalla tuollaiset metwurstikommentit tunnu missään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos yhtään lohduttaa niin aina voi mennä muistelemaan kaupan meetwurstihyllylle <3
No eipä voi, kun ei hevosta ole teurastettu elintarvikekäyttöön, vaan se on avattu.
On varmaan nyt sellainen olo, että olet kovakin jätkä, mutta enpä usko, että sinusta olisi katsomaan, kun sinulle rakas eläin ammutaan. Minusta on. Eipä kuule sen rinnalla tuollaiset metwurstikommentit tunnu missään.
Ap
Miksi hevonen amnutan eikä tehdä kuten pienemmille eläimille, piikillä.
Kun ampuessa 3i varmaan kuole heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos yhtään lohduttaa niin aina voi mennä muistelemaan kaupan meetwurstihyllylle <3
No eipä voi, kun ei hevosta ole teurastettu elintarvikekäyttöön, vaan se on avattu.
On varmaan nyt sellainen olo, että olet kovakin jätkä, mutta enpä usko, että sinusta olisi katsomaan, kun sinulle rakas eläin ammutaan. Minusta on. Eipä kuule sen rinnalla tuollaiset metwurstikommentit tunnu missään.
Ap
Miksi hevonen amnutan eikä tehdä kuten pienemmille eläimille, piikillä.
Kun ampuessa 3i varmaan kuole heti.
Koska ampuessa juuri kuolee heti ja jos eläinlääkäri avaa ja keittelee lihat irti, niin elimistössä oleva lopetusaine on ongelma. Hevosta ammutaan päähän, kuolee sillä sekunnilla, kun pultti menee aivoihin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos yhtään lohduttaa niin aina voi mennä muistelemaan kaupan meetwurstihyllylle <3
No eipä voi, kun ei hevosta ole teurastettu elintarvikekäyttöön, vaan se on avattu.
On varmaan nyt sellainen olo, että olet kovakin jätkä, mutta enpä usko, että sinusta olisi katsomaan, kun sinulle rakas eläin ammutaan. Minusta on. Eipä kuule sen rinnalla tuollaiset metwurstikommentit tunnu missään.
Ap
Miksi hevonen amnutan eikä tehdä kuten pienemmille eläimille, piikillä.
Kun ampuessa 3i varmaan kuole heti.
Niin... Pienimmillä eläimillä. Oikeaan kohtaan luoti niin hevonen on vainaa.
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos yhtään lohduttaa niin aina voi mennä muistelemaan kaupan meetwurstihyllylle <3
Eniten naurattaa meetwursti " vitsien " kertojissa se miten he pelkäävät itse hevosia. Ja eivät ota huomioon sitä miten monet hevosharrastajat syövät sitä metukkaa eli lihaa missä on heppaa mukana.
Voimia, ap. <3
Muistoja ei kukaan voi sinulta viedä, muista se. Hevonen jätti sinuun jälkensä ja vaikka et sen vertaista koskaan enää kohtaisikaan, et ole ihan samanlainen kuin ennen sitä hevosta. Koita nähdä se positiivisena asiana. Saitte toisiltanne paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos yhtään lohduttaa niin aina voi mennä muistelemaan kaupan meetwurstihyllylle <3
Eniten naurattaa meetwursti " vitsien " kertojissa se miten he pelkäävät itse hevosia. Ja eivät ota huomioon sitä miten monet hevosharrastajat syövät sitä metukkaa eli lihaa missä on heppaa mukana.
Tämä on muuten enemmän sääntö kuin poikkeus. Kun meetwurstiläppäsuperhauskuuttaja kohtaa hevosen livenä, on monesti vitsit hyvinkin vähissä ja hymy hyytynyt.
Mutta tosiaan, noista oman elämän huippukoomikoista pääsee eroon ihan vain toteamalla, että hevosenliha todella on hyvän makuista. Ja että suomalainen hevosenliha on maailman eettisintä lihaa.
/7
Vierailija kirjoitti:
Voimia, ap. <3
Muistoja ei kukaan voi sinulta viedä, muista se. Hevonen jätti sinuun jälkensä ja vaikka et sen vertaista koskaan enää kohtaisikaan, et ole ihan samanlainen kuin ennen sitä hevosta. Koita nähdä se positiivisena asiana. Saitte toisiltanne paljon.
Tätä mä just mietin, että kun sain tutustua tähän hevoseen, kokemus on muuttanut mua, ehkä jopa parempaan suuntaan. Muut hevoset vain tuntuvat jotenkin niin vähäisiltä tämän suuren persoonallisuuden rinnalla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia, ap. <3
Muistoja ei kukaan voi sinulta viedä, muista se. Hevonen jätti sinuun jälkensä ja vaikka et sen vertaista koskaan enää kohtaisikaan, et ole ihan samanlainen kuin ennen sitä hevosta. Koita nähdä se positiivisena asiana. Saitte toisiltanne paljon.
Tätä mä just mietin, että kun sain tutustua tähän hevoseen, kokemus on muuttanut mua, ehkä jopa parempaan suuntaan. Muut hevoset vain tuntuvat jotenkin niin vähäisiltä tämän suuren persoonallisuuden rinnalla.
Ap
Mulla itselläni oli samanlainen tunne, kun se hevonen kuoli jolla ratsastin ensimmäistä kertaa tallilla, jolla olen käynyt nyt 15 vuoden ajan. Meillä oli joku ihmeellinen yhteinen sävel kaikessa ja sen huomasivat opettajaa myöten monet muutkin. Kun se pari vuotta sitten kuolla kupsahti niin sanotusti saappaat jalassa aamupalan jälkeen maahan kaatuen, tunsin ettei sellaista yhteyttä voi olla kenenkään muun hevosen kanssa.
Niinkin asia voi olla, mutta olen huomannut että muissakin hevosissa löytyy aivan mahtavia persoonia jahka niihin tutustuu kunnolla. Ja kauniit muistot jäävät niistä jotka merkitsevät eniten.
Kannattaa yrittää antaa muille hevosillekin mahdollisuus, saatat yllättyä. Tosin sure ensin riittävästi, se keventää mieltä lopuksi.
/7
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia, ap. <3
Muistoja ei kukaan voi sinulta viedä, muista se. Hevonen jätti sinuun jälkensä ja vaikka et sen vertaista koskaan enää kohtaisikaan, et ole ihan samanlainen kuin ennen sitä hevosta. Koita nähdä se positiivisena asiana. Saitte toisiltanne paljon.
Tätä mä just mietin, että kun sain tutustua tähän hevoseen, kokemus on muuttanut mua, ehkä jopa parempaan suuntaan. Muut hevoset vain tuntuvat jotenkin niin vähäisiltä tämän suuren persoonallisuuden rinnalla.
Ap
Siihen on vain tyydyttävä. Minäkin olen menettänyt Elämäni Koiran. Vaikka kaikki koirani ennen sitä ja nykyinen sen jälkeen ovat ihania ja rakkaita ja takuulla tulevatkin aikanaan, tiedän etten koskaan enää kohtaa Elämäni Koiran veroista.
Mutta onhan se upeaa, että minulla oli se!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia, ap. <3
Muistoja ei kukaan voi sinulta viedä, muista se. Hevonen jätti sinuun jälkensä ja vaikka et sen vertaista koskaan enää kohtaisikaan, et ole ihan samanlainen kuin ennen sitä hevosta. Koita nähdä se positiivisena asiana. Saitte toisiltanne paljon.
Tätä mä just mietin, että kun sain tutustua tähän hevoseen, kokemus on muuttanut mua, ehkä jopa parempaan suuntaan. Muut hevoset vain tuntuvat jotenkin niin vähäisiltä tämän suuren persoonallisuuden rinnalla.
Ap
Mulla itselläni oli samanlainen tunne, kun se hevonen kuoli jolla ratsastin ensimmäistä kertaa tallilla, jolla olen käynyt nyt 15 vuoden ajan. Meillä oli joku ihmeellinen yhteinen sävel kaikessa ja sen huomasivat opettajaa myöten monet muutkin. Kun se pari vuotta sitten kuolla kupsahti niin sanotusti saappaat jalassa aamupalan jälkeen maahan kaatuen, tunsin ettei sellaista yhteyttä voi olla kenenkään muun hevosen kanssa.
Niinkin asia voi olla, mutta olen huomannut että muissakin hevosissa löytyy aivan mahtavia persoonia jahka niihin tutustuu kunnolla. Ja kauniit muistot jäävät niistä jotka merkitsevät eniten.
Kannattaa yrittää antaa muille hevosillekin mahdollisuus, saatat yllättyä. Tosin sure ensin riittävästi, se keventää mieltä lopuksi.
/7
Kyllä mä koko ajan ratsastan, käyn tunneilla tutuilla ratsastuskoulun hevosilla ja olen viritellyt nyt uutta liikutushevosta, joka on... ihan kiva. Mutta on vain niin tyhjä olo, kun ei ole sitä maailman parasta kaveria, johon voi luottaa kaikissa tilanteissa.
Ap
Voimia sulle, AP! Ymmärrän surusi! Olen kovin eläinrakas, ja myös sellainen ikuinen hevoshullukin.
Jos sua yhtään lohduttaa, niin yritä olla kiitollinen siitä, että sait tutustua ja viettää aikaa noin ihanan hevosen kanssa. Se olisi minunkin unelmani, saada olla tekemisissä jonkun ihanan hepan kanssa, ja luoda sen kanssa hyvä yhteishenki - mutta ainakaan toistaiseksi ei ole ollut mahdollista. Sulje kauniit muistot aarteina sydämeesi.
Voi Ap ymmärrän surusi. Itse kasvoin pienestä hevosten rinnalla. Rakkain kaikista oli musta viisas tamma, johon mulla oli poikkeuksellinen luottamus, kiintymys ja rakkaus. Juuri niitä hevosia joissa on se jokin, kuin sielu.
Vielä yhä lähes 20 vuoden jälkeen mietin ja kaipaan. Saisinpa vielä kerran koskettaa ja halata.
Kiitos kivoista viesteistä!
Tämä hevonen taisi olla aika monelle ihmiselle se erityinen hevonen – kertoo varmasti myös jotain sen erikoislaatuisesta luonteesta. Kaipaajia jäi molemmille puolille Suomenlahtea. Kyllä, voi ehdottomasti sanoa, että tällä hevosella oli hyvin puhdas ja kaunis sielu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kivoista viesteistä!
Tämä hevonen taisi olla aika monelle ihmiselle se erityinen hevonen – kertoo varmasti myös jotain sen erikoislaatuisesta luonteesta. Kaipaajia jäi molemmille puolille Suomenlahtea. Kyllä, voi ehdottomasti sanoa, että tällä hevosella oli hyvin puhdas ja kaunis sielu.
Ap
Olen aina sanonut, ettei eläimet valehtele siksi pidän koirista ja hevosista. Eläimet eivät kykene valehtelemaan vaan elävät siinä hetkessä. No hieman osaavat kyllä huijata... :)
Jaksamista ja voimia sinulle!
Voimia Ap!
Minulla oli 10 vuoden ajan vuokralla aivan ihana hevonen, ja kun se lopetettiin ajattelin, etten koskaan enää löydä samanlaista eläintä. Nyt kuitenkin olen päässyt liikuttamaan hevosta, jonka kanssa samanlainen yhteys kuin entisen vuokrahevosen. Vaikka vanhaa on vielä kova ikävä niin aika kultaa muistot <3
Kiitos!
Voihan se olla, että jossain mua odottaakin hevonen, joka on luonteeltaan yhtä hieno tai jopa vielä hienompi kuin tämä yksilö! Nyt vain ei yhtään tunnu siltä. Mulla on kyllä motivaatiota ratsastaa, mutta kaipaan elämääni juuri sellaista hevosta, joka on peruskallio. Kun saavuttaa sen molemminpuolisen luottamuksen, tunne on vertaansa vailla.
Ap
Mutta jos yhtään lohduttaa niin aina voi mennä muistelemaan kaupan meetwurstihyllylle <3