Pankaas selittäen, miksi minä en ole koskaan mokaillut mitään työhaastatteluissa?
En oikein ymmärrä tuota ketjua. Olen ujo ja hieman arka aina uusien ihmisten seurassa.
Mutta vastaan kysymyksiin normaalisti ja sen jälkeen poistun paikalta? En ihan ymmärrä miksi saisin jonkun nauruhepulin tai en osaisi yhtäkkiä puhua normaalisti.
Kommentit (13)
Työhaastatteluun mennessä täytyy pitää rautaisena mielessä, että SINÄ, juuri SINÄ olet menossa sinne töihin ja olet ansainnut sen paikan.
Näin niitä töitä saadaan.
Sinccis
Et taida olla jännittäjätyyppiä ja lisäksi sinulla on käynyt hyvä tuuri.
En ole minäkään mokannut. Mutta tämä sun kysymys nyt on todella outo, hankala uskoa että et ole mokannut haastatteluissa jos älyllinen kapasiteettisi on tuota tasoa.
Meitä on lukematon määrä erilaisia ihmisiä joiden elämä ei liity sinuun millään tavalla. Joku toinen ihminen saa nauruhepulin luonnostaan herkemmin jos jännittää, jollain menee maha sekaisin, joku taas ei jännitä ollenkaan. Jännittäminen on tutkitusti yleensä lopullista suoritusta parantava ominaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Et taida olla jännittäjätyyppiä ja lisäksi sinulla on käynyt hyvä tuuri.
No kun nimenomaan OLEN jännittäjätyyppiä. En tajua.
Vierailija kirjoitti:
Työhaastatteluun mennessä täytyy pitää rautaisena mielessä, että SINÄ, juuri SINÄ olet menossa sinne töihin ja olet ansainnut sen paikan.
Näin niitä töitä saadaan.
Sinccis
Yksi pummi menee vain olemaan ei kukaan 100 joukosta.
Säälittävää, kun jotkut häviää ennenkuin peli edes alkaa.
Sinccis
Vierailija kirjoitti:
En ole minäkään mokannut. Mutta tämä sun kysymys nyt on todella outo, hankala uskoa että et ole mokannut haastatteluissa jos älyllinen kapasiteettisi on tuota tasoa.
Meitä on lukematon määrä erilaisia ihmisiä joiden elämä ei liity sinuun millään tavalla. Joku toinen ihminen saa nauruhepulin luonnostaan herkemmin jos jännittää, jollain menee maha sekaisin, joku taas ei jännitä ollenkaan. Jännittäminen on tutkitusti yleensä lopullista suoritusta parantava ominaisuus.
Joo ehkä en ole kuvaillut itseäni rekrytoijan toi omilla adjektiiveilla, mutta ei sitä voi mokaksi sanoa. Kun kysytään, niin kerron millainen olen. Simppeliä.
Me ollaan hävitty tää peli, joten ole sinä ap hiljaa! ;)
Sinccis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et taida olla jännittäjätyyppiä ja lisäksi sinulla on käynyt hyvä tuuri.
No kun nimenomaan OLEN jännittäjätyyppiä. En tajua.
Jotkut ihmiset voivat jännittää paljonkin, eikä se aiheuta heille kontrolloimatonta, tilanteeseen sopimatonta käytöstä. Toisilla taas aika pienikin jännitys aiheuttaa sitä.
En minäkään ilmeisesti ole pahasti tyrinyt, koska olen ne hommat aina saanut. Toki jännitän ja mokailen, mutta niinhän kaikki tekevät. Se on pelkästään inhimillistä, monesti ihan hauskaakin ja rikkoo jään.
Pitää osata olla armollinen itselleen, niin osaa sitten olla ihminen muillekin. Ja kas kummaa: jännitys helpottuu, kun onkin vain ihminen eikä kone.
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä tuota ketjua. Olen ujo ja hieman arka aina uusien ihmisten seurassa.
Mutta vastaan kysymyksiin normaalisti ja sen jälkeen poistun paikalta? En ihan ymmärrä miksi saisin jonkun nauruhepulin tai en osaisi yhtäkkiä puhua normaalisti.
Olet saattanut mokata, mutta et vain itse tiedä. Monet vastaavat esimerkiksi kysymyksiin siten, etteivät ole edes ymmärtäneet kysymystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä tuota ketjua. Olen ujo ja hieman arka aina uusien ihmisten seurassa.
Mutta vastaan kysymyksiin normaalisti ja sen jälkeen poistun paikalta? En ihan ymmärrä miksi saisin jonkun nauruhepulin tai en osaisi yhtäkkiä puhua normaalisti.
Olet saattanut mokata, mutta et vain itse tiedä. Monet vastaavat esimerkiksi kysymyksiin siten, etteivät ole edes ymmärtäneet kysymystä.
:DDDD Kyllä minulla on ihan normaali järki päässä. Se että sinä et ymmärrä kysymyksiä, ei tarkoita etteivät muut ymmärrä.
Eri ihmiset reagoivat jännittämiseen eri tavalla. Itselläni on valitettavasti se taipumus, että saatan mokailla ja töppäillä erittäin pahasti suht pienestäkin jännityksestä. Olen esim. kolhinut autoani matkalla hammaslääkäriin tai lääkäriin, koska jännitys on aiheuttantu sen etten osaa edes ajaa, vaikka on 20 vuotta kortti ollut ja lähes päivittäin ajan. Työhaastatteluissa saatan möläyttää jotain ihan kummallista ja tajuan sen vasta kun se on tullut jo ulos suusta, tai esim. tehdä jotain nolon näköistä "pakkoliikettä" jota en tiedosta ennen kuin toinen tuijottaa. Esim. raapia voimalla polvitaivettani tai pyöritellä hiuksia sormen ympärille kuin pikkutyttö. Yleensä tavallista on myös täysi lukkoon meneminen stressitilanteissa: en osaa sanoa mitään, en tehdä mitään, ahdistus vaan kasvaa kunnes naama tulee tulipunaiseksi ja sitten joko alan itkeä tai saan paniikkikohtauksen ja joudun poistumaan muualle ennen kuin nolaan itseni täysin.