Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hei te joilla ei ole sukua tai lapsuudenperhettä/ vanhempia
25.02.2019 |
Miten teillä menee? Miten suhtaudutte asiaan? Oletteko yksinäisiä tai oletteko juurettomuutta? Koetteko jäävänne jostain paitsi?
Itse olen 35v ja minulla enää (henkisesti) sairas isä elossa, kehen en pidä yhteyttä. Äiti ja ainoa sisarus kuollut jo vuosia sitten. En varsinaisesti koe jääväni mistään paitsi, mutta välillä mietin että jollain kavereillani on aika ihanaa kun äidit auttavat pienten lasten kanssa, isät kuskailevat lapsenlapsia harrastuksiin. Yhdellä kaverilla äiti käy siivoamassa ja laittamassa ruokaa (!), kun on viimeisillään raskaana. Tuskin kauhean yleistä tuollainen, kaverini kuitenkin jo reippaasti yli 30v, enkä tiedä haluaisinko edes sellaista.
Ehkä ainoa tilanne jossa harmittaa on juhlat, esim lasten syntymäpäivät, ristiäiset, johon ei tuo ketään omia sukulaisia.
Kommentit (7)
Olen sinkku, 39-vuotias ja lapseton. Olen aina kokenut olevani se "ylimääräinen", joka ei oikein tule mistään. Äitini kertoo kokeneensa samaa. Hän on omien sanojensa mukaan ollut "tyttö tyhjästä". Minä olen tyttö, joka on tuon tyhjästä tulleen tytön lapsi ja vaikka nollalla kertoisi mitä tahansa, lopputulos taitaa olla nolla.
Näennäisesti menee hyvin mutta sisäisesti olen täysin rikki ja tyhjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaverin (45) isä kuoli jo 35 v sitten, äiti 10 vuotta sitten. Kummatkin vanhemmat ainoita lapsia eli ei serkkuja. Hän myös. Lähimmät sukulaiset äidin velipuoli Tanskassa, ainoa veli alkkari ja myös ulkomailla.
Viime vuonna häissä ei siis morsiamella sukulaisia mutta iso ystäväpiiri. Ei kaipaile kuulemma verisukulaisia koska niitä ei ole koskaan ollutkaan mutta pitää tiukasti kiinni ystävistä ja pitää äidin ystäviä vanhoina sukulaisinaan.
Asutaan ulkomailla, vanhempani kyllä elossa mutta nähdään vain kesällä. Lapset kouluikäisiä, eikä siis mitään hoitoapua ole koskaan ollut. Mutta rehellisesti sanoen hyvä näin: en jaksaisi äitiäni yhtään enempää kuin nyt tulee tavattua.
Enkä ole ainoa. Kaksi ulkomailla asuvaa kaveria on myös myöntänyt, että osasyy ulkomailla asumiseen on se, ettei vanhemmat ole joka päivä kolkuttelemassa ovella. Tämäkin siis ihan tavallista, joten älä kuvittele, että kaikilla olisi jotain ihannevanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverin (45) isä kuoli jo 35 v sitten, äiti 10 vuotta sitten. Kummatkin vanhemmat ainoita lapsia eli ei serkkuja. Hän myös. Lähimmät sukulaiset äidin velipuoli Tanskassa, ainoa veli alkkari ja myös ulkomailla.
Viime vuonna häissä ei siis morsiamella sukulaisia mutta iso ystäväpiiri. Ei kaipaile kuulemma verisukulaisia koska niitä ei ole koskaan ollutkaan mutta pitää tiukasti kiinni ystävistä ja pitää äidin ystäviä vanhoina sukulaisinaan.
Minulla myös pari hyvää ystävää, joita pidän vähän niin kuin perheenä. Toisen kanssa olen tuntenut jo lapsesta ja meidän äidit olivat ystäviä keskenään. Hänen äitiin olen myös yhteydessä. Ja toki olen siitä myös onnekas, että minulla on oma perhe, mies ja lapset.
Itse ehdin mennä naimisiin juuri ennen kuin äitini kuoli. Silloin myös sisarukseni oli vielä elossa, mutta jos olisin mennytkin naimisiin hieman vanhempana esim 30v niin minulla olisi ollut sama tilanne. En muista itse olleeni koskaan häissä, joissa morsiamella tai sulhasella ei olisi kumpaakaan vanhempaa tai ylipäänsä ketään sukulaisia vieraana.
En ole myöskään muihin sukulaisiin yhteydessä. Ovat suurin osa ”lahkolaisia”, ja tämä osasyy siihen. T. Ap
Aina ei iso sukukaan estä yksinäisyyttä. Minulla on suuri suku ja en ole siltikään tekemisissä juurikaan kenen kanssa.. Lapsena olin, mutta muutimme eri paikkakunnille, joten yhteydenpito on loppunut, elämä viennyt eri teille.
T. Voisi sanoa, että liian suuri suku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tiivis ydinperhe. Saan aloittaa perhetraditiot puhtaalta pöydältä ilman menneisyyden painolastia. Tahdon olla hyvä isovanhempi. Olisi kyllä ikävää, jos ei olisi lapsia, onneksi sain monta lasta.
Alue: Aihe vapaa
Mua ei haittaa, mutta olen muutenkin erakkoluonne, vältän ihmissuhteita niin pitkälle kuin voin. Eli vain töissä olen ihmisten kanssa sen verran tekemisissä kun on ihan pakko, muuten yksin.