Lue keskustelun säännöt.
Mikä yhdistää ihmisiä, jotka haluavat parisuhteessa tehdä kaiken yhdessä?
25.02.2019 |
Tiedättehän, että toiset matkustavat erikseen, näkevät omia kavereitaan yms. Ja toiset menevät ruokakauppaankin aina yhdessä. Tai ainakin menisivät kaikkialle yhdessä, jos suinkin pystyisivät.
Minun eksäni oli sellainen. Ja siskoni eksä myös. Aloimme miettimään, miksi meillä oli tuollaiset eksät? Mitä se kertoo meidän lapsuudestamme, että päädyimme naimisiin sellaisten kanssa? Ja mikä on yhteinen nimittäjä miehissä?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni on paras ystäväni. Olisi aika hassua enää näin keski-iässä kulkea jossain kaveripiireissä.
En tarkoita tuota.
Tarkoitan tätä omasta menneisyydestäni: mies ei voinut käydä vanhempiensa luona ellen minä ollut mukana. Hänelle ei sopinut, että sukuloi yksin kaukaisemmankaan sukulaisen mukana. Halusi, että minä harrastan samoja asioita kuin hän. Sittariin aina yhdessä. Samaan aikaan aina nukkumaan... tietysti lomat oli 100 prosenttisesti yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni on paras ystäväni. Olisi aika hassua enää näin keski-iässä kulkea jossain kaveripiireissä.
En tarkoita tuota.
Tarkoitan tätä omasta menneisyydestäni: mies ei voinut käydä vanhempiensa luona ellen minä ollut mukana. Hänelle ei sopinut, että sukuloi yksin kaukaisemmankaan sukulaisen mukana. Halusi, että minä harrastan samoja asioita kuin hän. Sittariin aina yhdessä. Samaan aikaan aina nukkumaan... tietysti lomat oli 100 prosenttisesti yhdessä.
No sitten kyse on kontrolloinnin tarpeesta.
Läheisriippuvaiset, sekä kutuvaiheessa olevat. Se, että se puoliso on se paras kaveri ei saisi sulkea pois sitä,että nähdään niitä muita välillä yksinkin. Kun aina voi sattua elämässä kaikenlaista, niin on ihan hyvä opetella tekemään alusta asti asioita myös ilman sitä puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni on paras ystäväni. Olisi aika hassua enää näin keski-iässä kulkea jossain kaveripiireissä.
Eikö tuollainen yksi paras ystävä ole enempi lasten juttu?
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvaiset, sekä kutuvaiheessa olevat. Se, että se puoliso on se paras kaveri ei saisi sulkea pois sitä,että nähdään niitä muita välillä yksinkin. Kun aina voi sattua elämässä kaikenlaista, niin on ihan hyvä opetella tekemään alusta asti asioita myös ilman sitä puolisoa.
Miksi olla parisuhteessa jos haluaa elää kuin sinkku?
Olen ollut 10 vuotta naimisissa ja teemme kaiken yhdessä, mikä mielestäni on normaali olotila.
Ei ole tullut mieleenikään tehdä asioita yksin, perustellen asiaa sillä, että jonain päivänä kuitenkin eroamme tai toinen kuolla kupsahtaa.
Tuntuisi samalta kuin olla käyttämättä autoa liikkumiseen, ajatellen että jonain päivänä se kuitenkin hajoaa, joten miksipä en nyt sitten kävelisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvaiset, sekä kutuvaiheessa olevat. Se, että se puoliso on se paras kaveri ei saisi sulkea pois sitä,että nähdään niitä muita välillä yksinkin. Kun aina voi sattua elämässä kaikenlaista, niin on ihan hyvä opetella tekemään alusta asti asioita myös ilman sitä puolisoa.
Miksi olla parisuhteessa jos haluaa elää kuin sinkku?
Olen ollut 10 vuotta naimisissa ja teemme kaiken yhdessä, mikä mielestäni on normaali olotila.
Ei ole tullut mieleenikään tehdä asioita yksin, perustellen asiaa sillä, että jonain päivänä kuitenkin eroamme tai toinen kuolla kupsahtaa.
Tuntuisi samalta kuin olla käyttämättä autoa liikkumiseen, ajatellen että jonain päivänä se kuitenkin hajoaa, joten miksipä en nyt sitten kävelisi.
Pakotatko sinäkin miehesi sukuloimaan, vaikka hän ei haluaisi? Pakotat harrastamaan samoja asioita, vaikka harrastaisi ennemmin jotain muuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvaiset, sekä kutuvaiheessa olevat. Se, että se puoliso on se paras kaveri ei saisi sulkea pois sitä,että nähdään niitä muita välillä yksinkin. Kun aina voi sattua elämässä kaikenlaista, niin on ihan hyvä opetella tekemään alusta asti asioita myös ilman sitä puolisoa.
Miksi olla parisuhteessa jos haluaa elää kuin sinkku?
Olen ollut 10 vuotta naimisissa ja teemme kaiken yhdessä, mikä mielestäni on normaali olotila.
Ei ole tullut mieleenikään tehdä asioita yksin, perustellen asiaa sillä, että jonain päivänä kuitenkin eroamme tai toinen kuolla kupsahtaa.
Tuntuisi samalta kuin olla käyttämättä autoa liikkumiseen, ajatellen että jonain päivänä se kuitenkin hajoaa, joten miksipä en nyt sitten kävelisi.
Minusta taas tuntuisi oudolta tehdä kaikki yhdessä, kun alkuhuuma on jo auttamattomasti ohi. Välillä on kiva viettää aikaa kavereiden kanssa ilman puolisoita, usein tarvitsee aikaa myös ihan yksin, jos ei muuten niin lenkin verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä asiaa just mietin: mikä yhdistää näitä, jotka halauvat tehdä kaiken yhdessä?
Syy voi toki olla kontrollisfriikkeys, mutta jos ei mietitä mitään negatiivista, niin mikä muu syy? Perhekeskeisyys? Aina vain yksi bestis?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvaiset, sekä kutuvaiheessa olevat. Se, että se puoliso on se paras kaveri ei saisi sulkea pois sitä,että nähdään niitä muita välillä yksinkin. Kun aina voi sattua elämässä kaikenlaista, niin on ihan hyvä opetella tekemään alusta asti asioita myös ilman sitä puolisoa.
Miksi olla parisuhteessa jos haluaa elää kuin sinkku?
Olen ollut 10 vuotta naimisissa ja teemme kaiken yhdessä, mikä mielestäni on normaali olotila.
Ei ole tullut mieleenikään tehdä asioita yksin, perustellen asiaa sillä, että jonain päivänä kuitenkin eroamme tai toinen kuolla kupsahtaa.
Tuntuisi samalta kuin olla käyttämättä autoa liikkumiseen, ajatellen että jonain päivänä se kuitenkin hajoaa, joten miksipä en nyt sitten kävelisi.
Pakotatko sinäkin miehesi sukuloimaan, vaikka hän ei haluaisi? Pakotat harrastamaan samoja asioita, vaikka harrastaisi ennemmin jotain muuta?
En tietenkään pakota kumppaniani tekemään mitään mitä hän ei halua.
Eikä kumppanini minua.
Olemme siitä onnellisessa tilanteessa, että 10 aviovuoden jälkeen rakastamme edelleen toisiamme ja haluamme samoja asioita :-)
Vaatii tottakai toisen halujen huomioonottamista puolin ja toisin, mutta sitähän rakastaminen tarkoittaa, tahtoa toimia kumppaninsa hyväksi ja kun tunne on molemminpuolinen, ei koskaan synny tilanteita joissa haluaisimme eri asioita.
Jos jompaakumpaa ei huvita lähteä sukulaisvierailulle, olemme lähtemättä ja menemme siinä vaiheessa kun molemmilla on vierailufiilis.
Harrastammme onneksemme samoja asioita, joten teemme nekin asiat yhdessä.
Ymmärrän ettei suurimmissa osissa parisuhteissa ole kyse rakastamisesta, joka eroaa hyvin paljon rakastumisesta, ensifiiliksistä, mutta me rakastamme toisiamme ja teemme asioita jotka ovat toisillemmme hyväksi.
So simple.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma ensimmäinen avioliittoni oli juuri tuollainen. Kaikki tehtiin yhdessä.
Sanoisin, että meidän kohdalla kysymys oli epävarmuudesta ja kypsymättömyydestä. Sittemmin olen kasvanut varsin itsenäiseksi (ja myös paljon itsevarmemmaksi) ihmiseksi ja viihdyn mainiosti myös yksin. Parisuhteessakaan ei ole tarvetta ripustautua toiseen.
Ehkäpä halu tehdä kaikki kumppanin kanssa yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinkertaisesti kumppanini on myös paras ystäväni, tottakai haluan silloin tehdä hänen kanssaan mahdollisimman paljon asioita yhdessä. En nyt ymmärrä miksi esimerkiksi pitäisi olla menemättä kauppaan yhdessä? Meillä on myös omat ystävämme ja osaamme olla itsenäisiä, mutta meistä on molemmista tullut toistemme parhaat ystävät vuosien saatossa. Lähestymme pian kymmenettä vuotta yhdessä, edelleen joka päivä työpäivien aikanakin viestittelemme toisillemme kuin parhaat kaverit jakaen juttuja. Tämä paras kaverini nyt sattuu olemaan puolisoni samalla, ei ne sulje toisiaan pois.
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä halu tehdä kaikki kumppanin kanssa yhdessä?
Näinpä. Me olemme tällainen pariskunta enkä kyllä millään tunnista mitään kontrollointia tms tässä kuviossa. Me vaan ollaan sellaisia ihmisiä että tykkäämme olla yhdessä. Emme kaipaa sellaista ns. omaa tilaa, vaan tuntuu että aina kivampi kaksin kuin yksin. Yleensä olemme kotona jopa aina samassa huoneessa, paitsi jos tehdään molemmat etätöitä niin toki silloin omissa työhuoneissa. Mutta muuten, jos vaikka mies istuu ns. pikkuhuoneessa jossa meillä on telkkari, ja minä siirryn isoon olohuoneeseen, niin kyllä se mieskin sieltä perässä hipsii. Tai jos mies menee pihalle, menen minäkin jne.
Meillä oli myös lapsuudenkodissa niin, että koko 5-henkinen perhe nökötti aina samassa huoneessa, koska kaikista oli mukavinta mitä enemmän porukkaa. Tästä oli poikkeusta vain teini-iässä, silloin sekä minä että sisarukseni tykättiin välillä sulkeutua omaan huoneeseen. Mieheni kotona taas ei oel tällaista mallia ollut, hän on ollut ainoa lapsikin, mutta silti heti melkein ensitapaamisesta asti meistä tuli luonnostamme "paita ja peppu".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse haluaisin tehdä kaiken kumppanini kanssa koska hänen seuransa on parasta seuraa. Joissakin tapauksissa toki voi olla kyse siitä että ollaan riippuvaisia toisesta tai halutaan kontrolloida, mutta joskus se on ihan sitä että en voisi kuvitellakaan parempaa seuraa kuin oma mies. Toki meillä on silti omat elämät ja ystäviä voidaan nähdä ihan yksinämme vaikka suurin osa ystävistä on yhteisiä. Kaikkea ei tarvi tehdä yhdessä vaikka haluaiskin ja on ihan tervettä viettää aikaa myös yksin/muiden ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Itse haluaisin tehdä kaiken kumppanini kanssa koska hänen seuransa on parasta seuraa. Joissakin tapauksissa toki voi olla kyse siitä että ollaan riippuvaisia toisesta tai halutaan kontrolloida, mutta joskus se on ihan sitä että en voisi kuvitellakaan parempaa seuraa kuin oma mies. Toki meillä on silti omat elämät ja ystäviä voidaan nähdä ihan yksinämme vaikka suurin osa ystävistä on yhteisiä. Kaikkea ei tarvi tehdä yhdessä vaikka haluaiskin ja on ihan tervettä viettää aikaa myös yksin/muiden ihmisten kanssa.
Miksiköhän olisi sen terveempää viettää aikaa yksin kuin oman kumppanin kanssa? Yleensä ihmiset käyvät esimerkiksi töissä 8h päivästä, pitäisikö vielä illallakin erikseen lähteä viettämään aikaa jonkun muun kanssa, kun puolison kanssa oleminen on jotenkin epätervettä. Tervettä on se, että viettää aikaa ihmisen kanssa jonka kanssa haluaa sitä viettää, ei se, että väkisin ollaan erossa tai jonkun muun seurassa. Ymmärrän kyllä pointtisi, mutta olen useasti kuullut tästä samaisesta asiasta kun on tullut ihmettelyä miksi esimerkiksi emme ota jotain kolmatta ihmistä mukaan lomareissullemme vaan haluamme mennä kahdestaan "kun vietätte muutenkin kaiken ajan yhdessä".
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä kahdeksan vuotta (olemme kuitenkin alle kolmekymppisiä). Meillä on omia harrastuksia, omia ystäviä joita näemme "yksin" ja minä esimerkiksi olen sellaisessa asiakaspalvelutyössä että tarvitsen vapaa-ajalla pienen hetken epäsosiaalista omaa aikaa, jolloin vaikka luen kirjaa tai käyn kävelyllä.
Olemme silti toistemme parhaat ystävät, läheisyyttä riittää ja vietämme mahdollisimman paljon aikaa yhdessä. Mutta en edes haluaisi tehdä _kaikkea_ yhdessä, ja minusta on kivaa että minulla on esimerkiksi ensi viikonloppuna opiskelukavereiden kanssa treffit toisella paikkakunnalla, jonne menen ihan itsekseni :D
Rakkaus ei ole häkki eikä vapautta olla yksin. Rakkaus on vapautta lentää rinnallasi olevan ihmisen kanssa. Se on antamista olla, ilman omistamista.
Itse en ikinä suostuisi suhteeseen, jossa hinkattaisiin koko ajan vierekkäin. Parisuhteeseen kasaantuu liikaa paineita, jos toiselle pitää olla kaikkea toiselle. Parisuhdekin voi paremmin, jos on välillä riipivä ikävä. Se on vähän kuin saisi ruokaa ensimmäisen kerran pariin päivään.
Omat vanhempani ovat tällaisia jotka tekevät aivan kaiken yhdessä. Isäni juo niin paljon ettei kukaan muu jaksa katsoa sitä. Äidin ystävyyssuhteet ovat vuosikymmenien aikana kuihtuneet, ja he viettävät kaiken vapaa-ajan ja lomat täysin kahdestaan.
Toki me lapset käymme kylässä, mutta minua ahdistaisi ajatella että olisin itse samassa tilanteessa. Tykkään ystävistäni niin paljon, että aion tehdä töitä sen eteen ettei keski-iässä ainut ystävä ole vain mieheni. Toki mieheni ei juo, joten emme varmaan sen takia "syrjäydy".
Kumpikin potee läheisriippuvuutta ja toisaalta tuli ostettua Tuurista kaksi tuulipukua yhden hinnalla.
Puolisoni on paras ystäväni. Olisi aika hassua enää näin keski-iässä kulkea jossain kaveripiireissä.