Kohta Hengenvaarallisesti lihava uudet jaksot. Edelleen kyllä vaikea ymmärtää, MITEN joku voi syödä niin paljon

Jep. Eihän tuossa muuta ehdi edes päivässä tehdä kuin syödä!

Jos et viitsisi vertailla tavallista mättöä syömishäiriöön. Ymmärrät varmaan että kyseessä on vakava sairaus.

En itsekään oikein käsitä miten ihminen ei herää siinä vaiheessa kun liikkuminen ja peseytyminen ei onnistu. Tai eikö niitä hävetä kun vanhemmat tai lapset kantavat ruuan sänkyyn asti.

Kai se on jonkinlaista hoivan, huomion ja turvan hakemista. Noilla todella usein on taustalla lapsuuden traumaa. Seksuaalinen hyväksikäyttö tai muuten turvattomat vanhemmat ja ruuasta on haettu turvaa. Harvemmat syö vaan tylsyydestä, sillä koitetaan täyttää jotain.

Itse joskus puhuin psykiatrille bulimiastani. Hän esitti semmosen huomion että jos vauva itkee niin sillehän isketään rinta suuhun. Se saa turvaa, lämpöä ja ravintoa.

Oon ihmetellyt miksi noita ikinä ei lääkitä ongelmien takia? Kaikkihan ne on masentuneita ja ruokailu on pakkomielteistä. Laihtuminen tulisi siinä sivussa kun mieliala kohoaa eikä ruoka hallitse ajatuksia.

Lähes kaikilla tähän ohjelmaan osallistuneilla on lapsuudessa ollut erilaisia ongelmia. On ollut naisilla (ja miehilläkin) seksuaalista hyväksikäyttöä ja muuta hyväksikäyttämistä, pahoinpitelyä, ym. He ovat käyttäneet ruokaa lohdukkeena ja taas he ketkä ruokaa heille kantavat, käyttävät heitä hyväkseen omiin sairaisiin tarpeisiinsa. He ovat mahdollistajia ja ehkä haluavat pitää ylipainoisen oma kontrollinsa alla. Monesti ylipainoisten naisten miehet ovat alkaneet ahdistumaan, kun nainen on alkanut laihtumaan, kun miehet eivät enää voi pitää kurissa liikkumaan päässyttä puolisoaan. 

Ei tässä olekaan kyse normaalista suhteesta ruokaan, sen pitäisi jokaisen ymmärtää. Siksi heidät määrätään mm. terapiaan, jotta leikkauksen jälkeen eivät enää jatkaisi samaa kierrettä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos et viitsisi vertailla tavallista mättöä syömishäiriöön. Ymmärrät varmaan että kyseessä on vakava sairaus.

Minulla on B.E.D (binge eating disoster) mutta silti jossain vaiheessa  kroppani sanoo itsensä irti ja ryömin vatsa kipeänä sohvalle. Iso karkkipussi, paketti jäätelöä ja pullo limsaa esim. riittävät tuohon että tulee liian kurja olo ahmimisen jatkamiseen. Olen 40-vuotias ja painan 80 kg.

Absolutistina en ymmärrä juoppojen Suomea.

Tupakoimattomana ihmettelen haisevia röökaajia.

Ihmisillä on erilaisia tapoja, joilla he hoitavat stressiään, ongelmiaan jne. 

Minä pelästyin kerran, että opetanko lapsille nyt jotain ruualla lohduttautumista kun kipeänä meillä syödään pelkästään herkkuja . Mies vastasi että höpöhöpö,

Kun ruoka on ystävä, rakastaja ja harrastus käy noin. Suu täynnä rasvaa ja sokeria antaa lähes orgastisen tunteen ja sitä alkaa syödä, vaikkei olisi edes nälkä.  Ja mahdolisemman epäterveellisesti tietysti, ei se omena aamupalaksi anna tyydytystä vaan pitää olla vähintään pekonia ja munakokkelia jotka huuhdotaan alas limsalla.  Ja parin tunnin päästä voikin laittaa miehen/sisaren/kaverin hakemaan pitsaa.

Vaikka ihminen peiliin katsoessaan näkee ällöttävän possun, se unohtuu lohdusta minkä tuo suu täynnä suklaata.

Olen ihmetellyt ohjelmaa katsoessani, että millä rahalla nämä ihmiset syövät niin paljon? Melkein jokainen asuu trailerparkissa, ovat köyhiä ja työttömiä? Asunnot hirveitä, rumia rotiskoja. Mistä he saavat rahaa syömiseensä?

Vierailija kirjoitti:

En itsekään oikein käsitä miten ihminen ei herää siinä vaiheessa kun liikkuminen ja peseytyminen ei onnistu. Tai eikö niitä hävetä kun vanhemmat tai lapset kantavat ruuan sänkyyn asti.

Kai se on jonkinlaista hoivan, huomion ja turvan hakemista. Noilla todella usein on taustalla lapsuuden traumaa. Seksuaalinen hyväksikäyttö tai muuten turvattomat vanhemmat ja ruuasta on haettu turvaa. Harvemmat syö vaan tylsyydestä, sillä koitetaan täyttää jotain.

Itse joskus puhuin psykiatrille bulimiastani. Hän esitti semmosen huomion että jos vauva itkee niin sillehän isketään rinta suuhun. Se saa turvaa, lämpöä ja ravintoa.

Oon ihmetellyt miksi noita ikinä ei lääkitä ongelmien takia? Kaikkihan ne on masentuneita ja ruokailu on pakkomielteistä. Laihtuminen tulisi siinä sivussa kun mieliala kohoaa eikä ruoka hallitse ajatuksia.

Niin tai masennus- ja ahdistuslääkkeet pitävät painoa yllä, kun aineenvaihdunta on sekaisin ja jotkut näistä lääkkeistä myös nostavat ruokahalua ja tekee mieli ahmia. Eikä masennuslääkkeet välttämättä mielialaa kohota, vaan tasoittaa ja turruttaa. 

Minä söin masennuslääkkeitä + muita vastaavia lähes 15 vuotta ja lihoin tuona aikana 70kg. En ollut yhtään sen pirteämpi tai aloitekykyisempi, vaan tunteeni olivat turtuneet ja siksi vaikutin ns. normaalilta, kun en koko ajan itkenyt tai murehtinut elämääni. Pystyin jopa toimimaan kuten ihminen joka ei syö mas.lääkkeitä, mutta en yhtä reippaasti tai nopeasti. Kaikki oli hitaampaa, jopa aivotoiminta. Itseasiassa huomaan, että aivoni ovat kärsineet lääkkeiden käytöstä, koska mm. sanoja on kadonnut sanavarastosta ja puhe on nykyään myös hieman änkyttävää.

Mutta oikeasti elämäni oli paskaa, kun olin kuin zombi, joka ei saanut elämäänsä mistään iloa ja onnea. En osaa sanoa mistä tuo kaikki paino tuli, koska oli kausia etten pystynyt syömään oikein mitään fyysisesti huonon olon takia ja sitten kun pystyin syömään, niin aivan tavallista ruokaa se oli, eikä samanalaista mättöä mitä ohjelmassa.

Lääkkeiden lopettamisen aikaan painoin 140kg, nyt n. 104kg. Paino putosi reippaasti heti kun lääkkeet lopetettiin, mutta sitten se on jämähtänyt nykyiseen painoon.

Moni paljon laihduttanut on ollut ihmeissään kun ei olekkaan henkisesti kovinkaan parempi olo. Ei ylipainon karistaminen ole oikotie onneen jos taustalla on vaikeita asioita ja traumoja jotka on alunperin laukaisseet syömishäiriön. Siksi terapiaan pääsy ja siihen pitkäaikaisesti sitoutuminen on erittäin tärkeä asia dietin lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt ohjelmaa katsoessani, että millä rahalla nämä ihmiset syövät niin paljon? Melkein jokainen asuu trailerparkissa, ovat köyhiä ja työttömiä? Asunnot hirveitä, rumia rotiskoja. Mistä he saavat rahaa syömiseensä?

No kyllähän jotain halpissipsejä ym vanukkaita saa puoli ilman ja jotain einesmakkaroita. Kaikkea roskaa siis.

Eniten ihmettelen noita läheisiä jotka mahdollistavat ylensyönnin, tuovat eteen liikuntakyvyttömille rasvaa ja sokeria. Yhtä käsittämätöntä kuin vaimot jotka kantavat liikuntakyvyttömille alkoholistimiehilleen viinaa. Monesti näyttäisikin, että laihtumiseen vaadittaisiin myös ero ongelmaa ylläpitävästä puolisosta tai muutto pois lapsuuden kodista.

Vierailija kirjoitti:

Absolutistina en ymmärrä juoppojen Suomea.

Tupakoimattomana ihmettelen haisevia röökaajia.

Ihmisillä on erilaisia tapoja, joilla he hoitavat stressiään, ongelmiaan jne. 

Alkoholin vaaroista puhutaan jo alakoulussa, kaikki katsovat kieroon jos poltat

lihavia kuvaillaan kurvikkaiksi ja heitä voimaannutetaan lehtien kansissa ja muissa jutuissa.

Emme voi elää toisen ihmisen elämää. Jokainen elää omansa. Kukaan ei voi oikeasti tietää miksi toinen syö tai jättää syömättä. Miksi olemme laihoja, lihavia tai normaaleita.  Miksi joku tykkää kuntoilusta ja toinen ei. Naapurin terveyteen tai painoon et voi vaikuttaa, vain omaasi. Kunpa vain muistaisimme, että naapuri on meille tärkeä ihan sellaisenaan kuin hän on. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä krapulassa menee perhepitsa ja menkkojen aikaan litra jäätelöä, mutta kun nuo ihmiset saattavat vetää perhepitsan ja päälle sipsejä joka päivä. Vaikea uskoa, etteikö amerikassa muka myytäisi hedelmiä ja vihanneksia!

Ei ikinä menisi litraa jäätelöä tai perhepizzaa. Olet jäävi kommentoimaan mitään liikasyömiseen.

Köyhät, kouluttamattomat ovat sairaalloisen lihavia, kyseisessä ohjelmassa. Eivät ymmärrä edes mikä on kalori. He eivät tiedä, mikä on hiilihydraatti tai proteiini. Eikö usa:ssa opeteta kouluissa köyhille mitään? Eräät ihmiset eivät olleet koskaan edes nähneet vihanneksia. Uskomatonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itsekään oikein käsitä miten ihminen ei herää siinä vaiheessa kun liikkuminen ja peseytyminen ei onnistu. Tai eikö niitä hävetä kun vanhemmat tai lapset kantavat ruuan sänkyyn asti.

Kai se on jonkinlaista hoivan, huomion ja turvan hakemista. Noilla todella usein on taustalla lapsuuden traumaa. Seksuaalinen hyväksikäyttö tai muuten turvattomat vanhemmat ja ruuasta on haettu turvaa. Harvemmat syö vaan tylsyydestä, sillä koitetaan täyttää jotain.

Itse joskus puhuin psykiatrille bulimiastani. Hän esitti semmosen huomion että jos vauva itkee niin sillehän isketään rinta suuhun. Se saa turvaa, lämpöä ja ravintoa.

Oon ihmetellyt miksi noita ikinä ei lääkitä ongelmien takia? Kaikkihan ne on masentuneita ja ruokailu on pakkomielteistä. Laihtuminen tulisi siinä sivussa kun mieliala kohoaa eikä ruoka hallitse ajatuksia.

Niin tai masennus- ja ahdistuslääkkeet pitävät painoa yllä, kun aineenvaihdunta on sekaisin ja jotkut näistä lääkkeistä myös nostavat ruokahalua ja tekee mieli ahmia. Eikä masennuslääkkeet välttämättä mielialaa kohota, vaan tasoittaa ja turruttaa. 

Minä söin masennuslääkkeitä + muita vastaavia lähes 15 vuotta ja lihoin tuona aikana 70kg. En ollut yhtään sen pirteämpi tai aloitekykyisempi, vaan tunteeni olivat turtuneet ja siksi vaikutin ns. normaalilta, kun en koko ajan itkenyt tai murehtinut elämääni. Pystyin jopa toimimaan kuten ihminen joka ei syö mas.lääkkeitä, mutta en yhtä reippaasti tai nopeasti. Kaikki oli hitaampaa, jopa aivotoiminta. Itseasiassa huomaan, että aivoni ovat kärsineet lääkkeiden käytöstä, koska mm. sanoja on kadonnut sanavarastosta ja puhe on nykyään myös hieman änkyttävää.

Mutta oikeasti elämäni oli paskaa, kun olin kuin zombi, joka ei saanut elämäänsä mistään iloa ja onnea. En osaa sanoa mistä tuo kaikki paino tuli, koska oli kausia etten pystynyt syömään oikein mitään fyysisesti huonon olon takia ja sitten kun pystyin syömään, niin aivan tavallista ruokaa se oli, eikä samanalaista mättöä mitä ohjelmassa.

Lääkkeiden lopettamisen aikaan painoin 140kg, nyt n. 104kg. Paino putosi reippaasti heti kun lääkkeet lopetettiin, mutta sitten se on jämähtänyt nykyiseen painoon.

Kurja että sulla on noin huonoja kokemuksia. Tiedän että useimmat masennuslääkkeet lihottavat, olen itsekin kokenut sen. Itse sain kuitenkin lopulta nyös sopivan lääkkeen kun lääkärille nimenomaan painotin että syömishäiriön takia en ota mitään mikä voi pistää syömään tai lihottaa. Sain lääkkeen jota käytetään onnistuneesti myös bulimian hoidossa. Mieliala nousi, pääsin ulos ja aloin käyttäytymään kun normaali ihminen ja värit palasi elämään. Sivuoireiden listassa oli mm ruokahaluttomuus ja painon lasku.

Pitää osata itsekin etsiä vaihtoehtoja eikä luottaa sokeasti lääkäriin, sekin on vain ihminen jolla on oma mielipiteensä.

Ohjelma saa tuntemaan sääliä ja vihaa. Monilla on traumoja lapsuudesta ja on sinänsä ymmärrettävää että johonkin se kanavoituu, mutta kun tuskaisella matkalla laihdutuslääkärille vedetään viimeiset burritot, on vaikea sympatisoida. Ja aina se ruoka on jotain hyvin lihottavaa. Positiivista että hakevat apua.

No on minustakin vaikeaa ymmärtää, miten joku skitsofreenikko voi joutua psykoosiin ja kuulla ääniä, kun itse kuulen vaan ihan tavallisia ääniä. En silti tee siitä avausta tänne.