Kohta Hengenvaarallisesti lihava uudet jaksot. Edelleen kyllä vaikea ymmärtää, MITEN joku voi syödä niin paljon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itsekään oikein käsitä miten ihminen ei herää siinä vaiheessa kun liikkuminen ja peseytyminen ei onnistu. Tai eikö niitä hävetä kun vanhemmat tai lapset kantavat ruuan sänkyyn asti.

Kai se on jonkinlaista hoivan, huomion ja turvan hakemista. Noilla todella usein on taustalla lapsuuden traumaa. Seksuaalinen hyväksikäyttö tai muuten turvattomat vanhemmat ja ruuasta on haettu turvaa. Harvemmat syö vaan tylsyydestä, sillä koitetaan täyttää jotain.

Itse joskus puhuin psykiatrille bulimiastani. Hän esitti semmosen huomion että jos vauva itkee niin sillehän isketään rinta suuhun. Se saa turvaa, lämpöä ja ravintoa.

Oon ihmetellyt miksi noita ikinä ei lääkitä ongelmien takia? Kaikkihan ne on masentuneita ja ruokailu on pakkomielteistä. Laihtuminen tulisi siinä sivussa kun mieliala kohoaa eikä ruoka hallitse ajatuksia.

Niin tai masennus- ja ahdistuslääkkeet pitävät painoa yllä, kun aineenvaihdunta on sekaisin ja jotkut näistä lääkkeistä myös nostavat ruokahalua ja tekee mieli ahmia. Eikä masennuslääkkeet välttämättä mielialaa kohota, vaan tasoittaa ja turruttaa. 

Minä söin masennuslääkkeitä + muita vastaavia lähes 15 vuotta ja lihoin tuona aikana 70kg. En ollut yhtään sen pirteämpi tai aloitekykyisempi, vaan tunteeni olivat turtuneet ja siksi vaikutin ns. normaalilta, kun en koko ajan itkenyt tai murehtinut elämääni. Pystyin jopa toimimaan kuten ihminen joka ei syö mas.lääkkeitä, mutta en yhtä reippaasti tai nopeasti. Kaikki oli hitaampaa, jopa aivotoiminta. Itseasiassa huomaan, että aivoni ovat kärsineet lääkkeiden käytöstä, koska mm. sanoja on kadonnut sanavarastosta ja puhe on nykyään myös hieman änkyttävää.

Mutta oikeasti elämäni oli paskaa, kun olin kuin zombi, joka ei saanut elämäänsä mistään iloa ja onnea. En osaa sanoa mistä tuo kaikki paino tuli, koska oli kausia etten pystynyt syömään oikein mitään fyysisesti huonon olon takia ja sitten kun pystyin syömään, niin aivan tavallista ruokaa se oli, eikä samanalaista mättöä mitä ohjelmassa.

Lääkkeiden lopettamisen aikaan painoin 140kg, nyt n. 104kg. Paino putosi reippaasti heti kun lääkkeet lopetettiin, mutta sitten se on jämähtänyt nykyiseen painoon.

Kurja että sulla on noin huonoja kokemuksia. Tiedän että useimmat masennuslääkkeet lihottavat, olen itsekin kokenut sen. Itse sain kuitenkin lopulta nyös sopivan lääkkeen kun lääkärille nimenomaan painotin että syömishäiriön takia en ota mitään mikä voi pistää syömään tai lihottaa. Sain lääkkeen jota käytetään onnistuneesti myös bulimian hoidossa. Mieliala nousi, pääsin ulos ja aloin käyttäytymään kun normaali ihminen ja värit palasi elämään. Sivuoireiden listassa oli mm ruokahaluttomuus ja painon lasku.

Pitää osata itsekin etsiä vaihtoehtoja eikä luottaa sokeasti lääkäriin, sekin on vain ihminen jolla on oma mielipiteensä.

Mulla kokeiltiin muistaakseni 7 eri masennuslääkettä ennen kuin löytyi sellainen joka ei aiheuttanut minkäänlaisia epämukavia sivuoireita ja valitettavasti tämä sopivin oli niin sanottu vanhan ajan masennuslääke (Triptyl, annostus 300mg iltaisin, eli 6 x 50mg tbl.). Pakko se oli alkaa sitä käyttämään, kun ei oikein (silloin) ollut paljoa vaihtoehtoja. Huomaa, että oli 2000-luvun alkua ja nythän on tullut paljon lisää tehokkaampia ja parempia lääkkeitä tarjolle.

Kyllähän mullekin mainittiin, että painonnousu SAATTAA olla yksi sivuoire, mutta tuskin mahdollista, niinpä niin... Ja en todellakaan voinut koskaan uskoa, että turpoisin noin paljon. Ja mistäs sitä silloin (vuonna 2000) olisi etsinyt tietoa, kun ei mm. internettiä ollut käytössä? Lähtenyt kirjastoon lääkekirjaa selaamaan, masentuneena, tietämättä mitä pitäisi etsiä? 

Minua lähinnä ihmetyttää, miten tuo jatkuva ahmiminen onnistuu fyysisesti? Itsellä tulee vatsa kipeäksi tai huono olo, jos syö liikaa, eikä sitten tee pitkään aikaan mieli lisää. Eikö heillä tule tällaista tunnetta lainkaan vai häviääkö se jossain vaiheessa mahalaukun venyessä?

Ohhoh onpa tässä ketjussa ymmärtäväisiä kommentteja! Odotin perus-AV-mäiskintää, mutta ihan humaania on meno. Hyvä AV!!

Itse voin viisi vuotta syömishäiriötä sairastaneena sanoa, että ei se syömisen vähentäminen ole helppoa. Itse olen pysynyt normaalissa painossa paastoilla, laksatiiveilla ja "rajoittavilla" syömishäiriökausilla. Pizza menee ruisleipäpaketin puolikkaan jälkeen ja jälkkäriksi puoli litraa jätskiä ja itsetehtyjä leivoksia. Ja silti joku kertoo päässä, että oon paska ja ansaitsen tän, joten parempi vaan jatkaa itsensä tuhoamista.

Empatiani on täysin muiden syömishäiriöisten ja tunnesyöjien puolella painosta riippumatta. Tää on yhtä tuskaa ja olin tuhonnu vartaloni jo ennen kun olin edes täysi-ikäinen (laksatiiviriippuvuus ei ole kaunista). Nää on niitä asioita, joita ei vaan ymmärrä jos ei itse koe.

Onneksi olkoon, olet täysi sätkynukke. Juuri tuollaisia hieman ylemmyydentunoisia reaktoita moisen sosiaalipornon tuottajat haluavatkin.

Täällä monet ihmettelee niitä määriä mitä nämä ihmiset syövät. Täytyy myöntää että joidenkin kohdalla olen myös itse ihmeissäni kun parhaimmillaan yhden ihmisen edessä on 6 laatikkoa pizzaa ja kaikenlaisia leivoksia laatikkokaupalla, sipsejä ja vaikka mitä. Mulla on kuitenkin lihavuudesta ja ahmimisesta omakohtaista kokemusta joten en ihmettele miten tuohon päädytään, vatsalaukun on pakko venyä, ei se muuten onnistu.

Itse painoin 124kg lihavimmillani, joka nyt varmaan on aika vähäinen paino vielä tässä raskaassa sarjassa ja olin jo siinä tilanteessa että kun halusi herkutella niin piti olla suolaista ja makeaa. Ensin vaikka kebab tai pizza ja sitten jäätelöä, suklaata, keksiä tai karkkeja. Tai useampia noista. Saattoi mennä eka se pitsa, sitten 500ml jäätelöä ja lopuksi 400-500g karkit, väliin vielä keksejä ja suklaata. Stoppi tuli vasta niiden keksien ja suklaan kohdalla. Niitä ei enää jaksanut kaikkia ja oli sitten jo huono olo. Hyvin usein ne menivät sitten roskiin itsesäälissä ja sekoitin niihin ketsuppia etten kaivaisi niitä sieltä seuraavana päivänä. Saatoin sitten kuitenkin ostaa seuraavana päivänä samat satsit. Tai ainakin parin päivän kuluttua.

Olin matkalla 200 kiloon kunnes väsyin koko tilanteeseen ja tein muutoksen. Huomasin että paino alkaa tollaisten mättöjen jälkeen nousemaan ihan järkyttävää vauhtia. 

Nyt paino 95kg ja ahmimishäiriö pysynyt poissa.

Kyllä noissakin lopulta on vaadittu näiltä ihmisiltä muutosta vaan karusti. Oikotietä ei ole onneen eikä tilanne säälimällä parane. Se on hyvä se yks pieni önisevä kyyryssä kulkeva mieslääkäri, joka puhuu potilaille suoraan. Ei noita lähdetä leikkaamaankaan ennen kuin pudottavat painoaan -ja kas kummaa! Se useimmiten onnistuu kuitenkin suht ongelmitta kun ollaan selkä seinää vasten. Usein nuo potilaat kaipaavat sitä, että joku vähän pakottaa. Monesti ne kitisevät ja kiukuttelevat kuin pienet lapset ja potilas-lääkäri -suhde muistuttaa enemmän vanhemman ja lapsen välistä kasvatuksellista ja kurinpidollista suhdetta.

Amerikkalainen ruokakulttuuri on epäterveellistä. Ihmeellistä on, että ihmiset heräävät ongelmaan vasta, kun painaa 300 kg. Raamatussa on hyvä ruokaohje. "ruoka on vain vatsaa varten". Sillä tarkoitetaan ettei ruokaa pidä käyttää henkisten ongelmien hoitona. Tv-ohjelmassa lihavat ovat todella sairaita ja olisivat tarvinneet apua vuosia sitten. Surullista katsottavaa.

Mietin kanssa, että mistä rahat syömiseen? Sosiaalituillako elävät? Kuka maksaa leikkauksen?

Tervetuloa amerikkalaiseen unelmaan, missä kaikki on suurempaa ja arvot kovempia. Jos olet syntynyt köyhään luokkaan, sinä elät niiden elintapojen mukaan, mitä vanhempasi sinulle ovat opettaneet ja siirtäneet. Jos sinulla vielä on taustalla jotain traumaattista (koulukiusaamista, seksuaalista hyväksikäyttöä lapsena ym) ruoka voi olla ainoa ystäväsi. Asiohin puuttuva tai ongelmia ennalta ehkäisevä terveydenhuolto  on maksullista. Ruokapakkaukset ovat isoja tai isompia, tykätään upporasvassa paistetuista ruuista ja tirisevistä hampurilaisaterioista. Hyötöliikunta on tehty vaikeaksi jos ainoa tapa liikkua turvallisesti on auto.

Niin että tässä vähän syitä ja selityksiä kaikille pällistelijöille ja ihmettelijöille miksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä pelästyin kerran, että opetanko lapsille nyt jotain ruualla lohduttautumista kun kipeänä meillä syödään pelkästään herkkuja . Mies vastasi että höpöhöpö,

Onkohan missään tutkittu että mitä tää yleinen käytäntö vaikuttaa taudeista paranemiseen.... Kun järki sanois että pitäisi syöttää oikein terveellistä ruokaa. Toki jos lapsi on niin kipee errei mee kuin joku jäätelö niin parempi se kuin ei mitään.

Olen itse syömishäiriötaustainen ja painan nytkin yli sata kiloa, vaikka olen päässyt aikoja sitten eroon tunnesyömisestä, ja ahmimishäiriö on tasapainossa tällä hetkellä. Voisi varmaan ajatella että miten kukaan lihoo näin valtavaksi ja että syön hirveästi, vai mitä?

Se kalorimäärä, jonka syön liikaa, vastaa suunnilleen normaalia lounasta. 500 kcal. Ei siis perhepitsa, suklaalevy tai edes isokokoinen karkkipussi. Pari leipäpalaa päällysteineen, jogurtti ja hedelmä. Ei mikään järjetön määrä, siis. Ja silti olen tässä painossa nyt.

Sitä en kyllä itsekään ymmärrä, miksi tuossa ohjelmassa olevat ihmiset eivät syö ollenkaan hevi-osaston tuotteita- mielestäni ateria ei ole kunnon ateria ilman vihanneksia, ja yksi lempiruokani onkin kanasalaatti. Voin vaan kuvitella, miten kamala närästys vaivaa ihmistä, joka syö päivittäin pikaruokaa (eikö se muuten kyllästytä heitä, itse en ainakaan jaksaisi mautonta rasvamättöä päivästä toiseen?).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pelästyin kerran, että opetanko lapsille nyt jotain ruualla lohduttautumista kun kipeänä meillä syödään pelkästään herkkuja . Mies vastasi että höpöhöpö,

Onkohan missään tutkittu että mitä tää yleinen käytäntö vaikuttaa taudeista paranemiseen.... Kun järki sanois että pitäisi syöttää oikein terveellistä ruokaa. Toki jos lapsi on niin kipee errei mee kuin joku jäätelö niin parempi se kuin ei mitään.

Sanotaan, että sokeri ruokkii mm. hiivoja ja vastaavaa kehossa, mutta uskoisin että herkuttelu on mielialan (ja esim. mahataudissa verensokerinkin) kannalta niin iso juttu pienelle ihmiselle, ettei kohtuudella toteutettu herkuttelu vaaranna kenenkään perusterveen terveyttä parissa päivässä. :) Onhan se aikuisestakin ihana kipeänä löhöä sohvalla ja jos on ruokahalua, syödä just tasan sitä, mikä maistuu...

Vierailija kirjoitti:

Köyhät, kouluttamattomat ovat sairaalloisen lihavia, kyseisessä ohjelmassa. Eivät ymmärrä edes mikä on kalori. He eivät tiedä, mikä on hiilihydraatti tai proteiini. Eikö usa:ssa opeteta kouluissa köyhille mitään? Eräät ihmiset eivät olleet koskaan edes nähneet vihanneksia. Uskomatonta.

Ohis, mutta oma psykiatrinen sairaanhoitajani luuli riisiä proteiiniksi. Eli ei se aina mene niin hyvin Suomessakaan. ;) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhät, kouluttamattomat ovat sairaalloisen lihavia, kyseisessä ohjelmassa. Eivät ymmärrä edes mikä on kalori. He eivät tiedä, mikä on hiilihydraatti tai proteiini. Eikö usa:ssa opeteta kouluissa köyhille mitään? Eräät ihmiset eivät olleet koskaan edes nähneet vihanneksia. Uskomatonta.

Ohis, mutta oma psykiatrinen sairaanhoitajani luuli riisiä proteiiniksi. Eli ei se aina mene niin hyvin Suomessakaan. ;) 

Ohis 2, mutta täysjyväriisi, niin kuin täysjyvävilja ylipäätään, on ihan hyvä proteiinin lähde. Ei se että jossakin ruoka-aineessa on hiilihydraattia tarkoita sitä ettei siinä voisi olla myös proteiinia tai rasvaa.

Se mua ihmetyttää, kun monilla on kuitenkin puoliso. Sen nyt ymmärrän, että jollain äidillä on mielenkiintoa pyyhkiä poikansa persettä. Mutta että puoliso joutuu vaan hoitamaan puolisoaan niin kuin lasta. Ja tämä sänkypotilas raivoaa, jos ei saa haluamaansa ruokaa ja puoliso sitten hakee. Kaikki tapaukset kun ei ole kuitenkaan mitään feedereitä.

36, jep! Huvittaa kun puolisot kantavat selkä vääränä roskaruokaa sängyssä lojuvalle, ja sitten selittelevät lääkärille että "se suuttuu jossei saa mitä haluaa". No siinähän suuttuu! Mitä se muka aikoo tehdä, nousta ylös sängystä ja käydä itse kaupassa vai? :D

Minunkin oli vielä 15 vuotta sitten vaikea ymmärää. Itse asiassa en ymmärtänyt edes äitiäni, joka painoi noin 80 kg ja usein yritti laihduttaa, mutta ei koskaan onnistunut. Selitteli hidasta aineenvaihduntaa jne. Minä, silloin 50-kilon kuikelo, ajattelin, että tyypillistä läskien lässytystä, oikeasti varmasti syö salaa pullaa ja keksiä kaksin käsin kun kukaan ei ole näkemässä. Oletin, että ollaakseen "niin lihava" ihmisen täytyy syödä valtavasti, koska minä painoin 50 kg vaikka söin usein hampurilaispaikoissa, juopottelin 1-2 kertaa viikossa ihan kunnolla enkä muutenkaan rajoittanut mitenkään kaloreita tai yrittänyt syödä terveellisesti.

Kolmenkympin jälkeen jouduin omakohtaisesti toteamaan, että eipä enää mennytkään minultakaan rento syöminen ja juominen ilman, että lihon. Paino nousi 70 kiloon lähes huomaamatta, koska en kerta kaikkiaan uskonut että minä voisin lihoa, varsinkin kun ruokatavat oli pikemminkin terveellistyneet nuoruuden bile- ja roskaruokavuosista eikä huonontuneet. No, eka laihdutus meni ongelmitta. Laihduin tehokkaasti ja nopeasti 50 kilon tavoitepainooni, ja halveksuntani läskejä kohtaan oli entistä suurempi. Laihdutus oli minusta simppeli juttu joka vaatii vain pikkuisen mielihalujen vastustamista ja epämukavuuden sietoa, niin helppo etät jokaisen pitäisi siihen pystyä.

Paino kuitenkin pyrki nousemaan aina ylöspäin uudestaan, joten päädyin vuoronperään lihomaan 10-15 kiloa ja laihduttamaan ne, usein VLCD-kuurilla tai muulla nopealla menetelmällä. Tätä semmoiset 7 vuotta, niin totesin etten kuurien jälkeen enää pysty kontrolloimaan syömisiäni oikein ollenkaan, vaan katselen ahmimistani kuin kehoni ulkopuolelta, ulkopuolisena. Laihdutukset onnistui edelleen, mutta aina niiden jälkeen paino nousi 3-5 kiloa entistä huippua korkeammaksi. Nyt olen 44-vuotias ja painan 103 kiloa, minulla on diagnoosi lihavan ahmimishäiriöstä, enkä pysty enää edes laihduttamaan, ja se on kielletty myös siksi että se ylläpitää ahmimis-paastoamissykliä joka on tavallinen syömishäiriöisille. Voin sanoa että ymmärrän oikein hyvin noita ohjelman ylipainoisia vaikka he ovatkin paljon isompia kuin minä - kun se kontrolli syömisestä menee, ahmiminen päätyy mittoihin joita terve ei edes tajua. Esim. itse olen pahimmillani syönyt kerralla (usein kovan dieetin jälkeen) paketillisen paahtoleipää, makkarapaketillisen, kaikki jäätelöt mitä pakastimesta löytyi, sitten huonoon oloon hakenut 6-packin keskikaljaa lähikaupasta, ja sitä tissutellessani syönyt kaiken mitä kaapeista löytyy, kuivaa raakaa makaronia myöten.

Tuossa sarjassahan ihmiset ovat lähes aina heikompiosaisia, joille syömishäiriö on vain yksi ongelma muiden joukossa. Ihan varmasti he ovat hävenneet tilannettaan jo vuosikausia, pystymättä siitä yksin nousemaan - etenkin kun useimmilla vielä perhe on mukana siitä mättörallissa.

Jenkeissä heikompiosaisen on mahdotonta kustantaa itselleen hoitoa, esim. lihavuusleikkausta muuten kuin osallistumalla ohjelmaan. Tätä kauttahan moni näistä ihmisistä saa lopulta avun, vaikka sen joutuukin tekemään julkisesti telkkarissa. "Mitä heille nyt kuuluu" -jaksot ovat usein todella inspiroivia, koska ne kertovat prosessin 2. tai 3 vuodesta ja silloin moni on jo hoikistunut selvästi ja saanut elämästä paremman otteen.

https://ritely.com/24-before-and-after-photos-from-my-600-lb-life-that-…

Nro 12 eli Amber on noista mun suosikki. Kattokaa mikä bööna!! <3 <3