Lue keskustelun säännöt.
Kohta Hengenvaarallisesti lihava uudet jaksot. Edelleen kyllä vaikea ymmärtää, MITEN joku voi syödä niin paljon
14.02.2019 |
Kyllähän sitä krapulassa menee perhepitsa ja menkkojen aikaan litra jäätelöä, mutta kun nuo ihmiset saattavat vetää perhepitsan ja päälle sipsejä joka päivä. Vaikea uskoa, etteikö amerikassa muka myytäisi hedelmiä ja vihanneksia!
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin oli vielä 15 vuotta sitten vaikea ymmärää. Itse asiassa en ymmärtänyt edes äitiäni, joka painoi noin 80 kg ja usein yritti laihduttaa, mutta ei koskaan onnistunut. Selitteli hidasta aineenvaihduntaa jne. Minä, silloin 50-kilon kuikelo, ajattelin, että tyypillistä läskien lässytystä, oikeasti varmasti syö salaa pullaa ja keksiä kaksin käsin kun kukaan ei ole näkemässä. Oletin, että ollaakseen "niin lihava" ihmisen täytyy syödä valtavasti, koska minä painoin 50 kg vaikka söin usein hampurilaispaikoissa, juopottelin 1-2 kertaa viikossa ihan kunnolla enkä muutenkaan rajoittanut mitenkään kaloreita tai yrittänyt syödä terveellisesti.
Kolmenkympin jälkeen jouduin omakohtaisesti toteamaan, että eipä enää mennytkään minultakaan rento syöminen ja juominen ilman, että lihon. Paino nousi 70 kiloon lähes huomaamatta, koska en kerta kaikkiaan uskonut että minä voisin lihoa, varsinkin kun ruokatavat oli pikemminkin terveellistyneet nuoruuden bile- ja roskaruokavuosista eikä huonontuneet. No, eka laihdutus meni ongelmitta. Laihduin tehokkaasti ja nopeasti 50 kilon tavoitepainooni, ja halveksuntani läskejä kohtaan oli entistä suurempi. Laihdutus oli minusta simppeli juttu joka vaatii vain pikkuisen mielihalujen vastustamista ja epämukavuuden sietoa, niin helppo etät jokaisen pitäisi siihen pystyä.
Paino kuitenkin pyrki nousemaan aina ylöspäin uudestaan, joten päädyin vuoronperään lihomaan 10-15 kiloa ja laihduttamaan ne, usein VLCD-kuurilla tai muulla nopealla menetelmällä. Tätä semmoiset 7 vuotta, niin totesin etten kuurien jälkeen enää pysty kontrolloimaan syömisiäni oikein ollenkaan, vaan katselen ahmimistani kuin kehoni ulkopuolelta, ulkopuolisena. Laihdutukset onnistui edelleen, mutta aina niiden jälkeen paino nousi 3-5 kiloa entistä huippua korkeammaksi. Nyt olen 44-vuotias ja painan 103 kiloa, minulla on diagnoosi lihavan ahmimishäiriöstä, enkä pysty enää edes laihduttamaan, ja se on kielletty myös siksi että se ylläpitää ahmimis-paastoamissykliä joka on tavallinen syömishäiriöisille. Voin sanoa että ymmärrän oikein hyvin noita ohjelman ylipainoisia vaikka he ovatkin paljon isompia kuin minä - kun se kontrolli syömisestä menee, ahmiminen päätyy mittoihin joita terve ei edes tajua. Esim. itse olen pahimmillani syönyt kerralla (usein kovan dieetin jälkeen) paketillisen paahtoleipää, makkarapaketillisen, kaikki jäätelöt mitä pakastimesta löytyi, sitten huonoon oloon hakenut 6-packin keskikaljaa lähikaupasta, ja sitä tissutellessani syönyt kaiken mitä kaapeista löytyy, kuivaa raakaa makaronia myöten.
Kuulostaa hurjalle :3 toivottavasti olet saanut apua ja nyt kaikki on edes jollain tasolla ok! Itse olen ollut ylipainoinen koko ikäni, paitsi n. 4 aikana laihdtutanut nyt lähemmäs 60kg. Silti isoimmillanikaan en syönyt tuohon tyyliin koskaan. Paino tuli siitä, että puputin leipää ja pastaa, sekä normiaalia ruokaa aina lounaalla ja illallisella "rekkamiehen" annoksia (eli kaksi tai kolmelautasellista), ja söin epäsäännöllisesti (esim. ei aamupalaa koskaan). herkkuja tuli naposteltua jonkunverran. Enemmänkin pieniä määriä pitkin päivää. Lähinnä söin, koska oli tylsää ja ruoka maistui hyvälle. Mutten olis voinut syödä itseäni ähkyyn asti, se tunne vatsassa on yksi kamalimmista mitä tiedän :(
mietin sitä vain, että kun on tuo BED-sairaus, niin missä kohtaa ihminen tajuaa lopettaa? tai joutuu lopettaa sen ahminnan? Eli loppuuko se siihen kun vatsaa alkaa sattua vai puuttuuko se tunne jotenkin? ihan mielenkiinnosta siis kysyn, en mitenkään törkeyttäni tai haukkuakseni. Bulimiassahan se ahmittu ruoka oksennetaan kai pois, mutta tuossa sairaudessa ilmeisesti ei kuitenkaan? jonka vuoksi paino sitten nousee?
Joo tässä on se ero bulimiaan ettei BED-ihmiset juuri oksenna, ei ainakaan tarkoituksella, ja siksi kalorit jää läskeiksi vyötärölle.
Mulla ahminta silloin kun on ahmimiskausi meneillään, loppuu lähinnä kun nukuttaa niin että täytyy mennä nukkumaan. Kerta-ahminta ei yleensä aiheuta minulla riittävän inhottavaa oloa fyysisesti, että sen takia lopettaisin, mutta monen päivän ahmintaputki alkaa närästää, johon tietysti otetaan Somaccia ja yleislääkettä alkoholia. Alkoholi kun turruttaa vatsatuntemukset aika tehokkaasti. Samalla lievittää itseinhoa joka syntyy siitä että ei pysty omaa syömistään kontrolloimaan. Olen siis myös alkoholin suurkuluttaja yleensä ahmimiskausinani.
Tällä hetkellä tilanne on siinä mielessä ok että on mennyt jonkin aikaa etten ole lihonut enkä laihtunut, ja tarkoitus olisi juuri päästä irti siitä itseään ylläpitävästä laihdutus->järkyttävä nälkä->ahminta->uusi laihdutus syklistä. Mutta kyllä koko ajan on valtavia kiusauksia laihduttaa, järki sanoo että "eihän nyt ole ok 160-senttisen naisen painaa yli 100 kiloa, kyllähän jotain pitäisi tehdä". Ravitsemusterapeutti ja psykologi kuitenkin sanovat että sitä en nimenomaan saa tehdä ainakaan vielä, koska se johtaisi taas vaan uuteen laihtumis-lihomissykliin ja sairauden vahvistumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun Amerikassa sairaalahoito on kamalan kallista, niin miten ne kaikki leikkaukset kustannetaan. Ensin tehdään lihavuusleikkaus ja sitten tarvitaan vielä monia leikkauksia poistamaan velttoa ihoa.
Vai mahdollistaako tuo ohjelma ne leikkaukset?
Tsemppiä sulle, jolla on BED! Täällä toinen samanlainen, ja just nyt paastoamiskausi menossa vahvana. Olen saanut nostettua kalorit reiluun tonniin, aiemmin mentiin lähellä nollalinjaa, toivon että tämä tästä tasaantuisi.
Eilisessä jaksossa puoliso pyyhki vaimonsa pepun kakkaamisen jälkeen, hattua nostan miehelle että kestää sellaista ! Moni ukko ottaisi hatkat, että istu täällä pa""kaperseenä jos et pyyhkimään pysty.
Taas oli muuten seksuaalista väkivaltaa menneisyydessä. Se tuntuu ohjelman naisilla toistuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin oli vielä 15 vuotta sitten vaikea ymmärää. Itse asiassa en ymmärtänyt edes äitiäni, joka painoi noin 80 kg ja usein yritti laihduttaa, mutta ei koskaan onnistunut. Selitteli hidasta aineenvaihduntaa jne. Minä, silloin 50-kilon kuikelo, ajattelin, että tyypillistä läskien lässytystä, oikeasti varmasti syö salaa pullaa ja keksiä kaksin käsin kun kukaan ei ole näkemässä. Oletin, että ollaakseen "niin lihava" ihmisen täytyy syödä valtavasti, koska minä painoin 50 kg vaikka söin usein hampurilaispaikoissa, juopottelin 1-2 kertaa viikossa ihan kunnolla enkä muutenkaan rajoittanut mitenkään kaloreita tai yrittänyt syödä terveellisesti.
Kolmenkympin jälkeen jouduin omakohtaisesti toteamaan, että eipä enää mennytkään minultakaan rento syöminen ja juominen ilman, että lihon. Paino nousi 70 kiloon lähes huomaamatta, koska en kerta kaikkiaan uskonut että minä voisin lihoa, varsinkin kun ruokatavat oli pikemminkin terveellistyneet nuoruuden bile- ja roskaruokavuosista eikä huonontuneet. No, eka laihdutus meni ongelmitta. Laihduin tehokkaasti ja nopeasti 50 kilon tavoitepainooni, ja halveksuntani läskejä kohtaan oli entistä suurempi. Laihdutus oli minusta simppeli juttu joka vaatii vain pikkuisen mielihalujen vastustamista ja epämukavuuden sietoa, niin helppo etät jokaisen pitäisi siihen pystyä.
Paino kuitenkin pyrki nousemaan aina ylöspäin uudestaan, joten päädyin vuoronperään lihomaan 10-15 kiloa ja laihduttamaan ne, usein VLCD-kuurilla tai muulla nopealla menetelmällä. Tätä semmoiset 7 vuotta, niin totesin etten kuurien jälkeen enää pysty kontrolloimaan syömisiäni oikein ollenkaan, vaan katselen ahmimistani kuin kehoni ulkopuolelta, ulkopuolisena. Laihdutukset onnistui edelleen, mutta aina niiden jälkeen paino nousi 3-5 kiloa entistä huippua korkeammaksi. Nyt olen 44-vuotias ja painan 103 kiloa, minulla on diagnoosi lihavan ahmimishäiriöstä, enkä pysty enää edes laihduttamaan, ja se on kielletty myös siksi että se ylläpitää ahmimis-paastoamissykliä joka on tavallinen syömishäiriöisille. Voin sanoa että ymmärrän oikein hyvin noita ohjelman ylipainoisia vaikka he ovatkin paljon isompia kuin minä - kun se kontrolli syömisestä menee, ahmiminen päätyy mittoihin joita terve ei edes tajua. Esim. itse olen pahimmillani syönyt kerralla (usein kovan dieetin jälkeen) paketillisen paahtoleipää, makkarapaketillisen, kaikki jäätelöt mitä pakastimesta löytyi, sitten huonoon oloon hakenut 6-packin keskikaljaa lähikaupasta, ja sitä tissutellessani syönyt kaiken mitä kaapeista löytyy, kuivaa raakaa makaronia myöten.
Kuulostaa hurjalle :3 toivottavasti olet saanut apua ja nyt kaikki on edes jollain tasolla ok! Itse olen ollut ylipainoinen koko ikäni, paitsi n. 4 aikana laihdtutanut nyt lähemmäs 60kg. Silti isoimmillanikaan en syönyt tuohon tyyliin koskaan. Paino tuli siitä, että puputin leipää ja pastaa, sekä normiaalia ruokaa aina lounaalla ja illallisella "rekkamiehen" annoksia (eli kaksi tai kolmelautasellista), ja söin epäsäännöllisesti (esim. ei aamupalaa koskaan). herkkuja tuli naposteltua jonkunverran. Enemmänkin pieniä määriä pitkin päivää. Lähinnä söin, koska oli tylsää ja ruoka maistui hyvälle. Mutten olis voinut syödä itseäni ähkyyn asti, se tunne vatsassa on yksi kamalimmista mitä tiedän :(
mietin sitä vain, että kun on tuo BED-sairaus, niin missä kohtaa ihminen tajuaa lopettaa? tai joutuu lopettaa sen ahminnan? Eli loppuuko se siihen kun vatsaa alkaa sattua vai puuttuuko se tunne jotenkin? ihan mielenkiinnosta siis kysyn, en mitenkään törkeyttäni tai haukkuakseni. Bulimiassahan se ahmittu ruoka oksennetaan kai pois, mutta tuossa sairaudessa ilmeisesti ei kuitenkaan? jonka vuoksi paino sitten nousee?
Joo tässä on se ero bulimiaan ettei BED-ihmiset juuri oksenna, ei ainakaan tarkoituksella, ja siksi kalorit jää läskeiksi vyötärölle.
Mulla ahminta silloin kun on ahmimiskausi meneillään, loppuu lähinnä kun nukuttaa niin että täytyy mennä nukkumaan. Kerta-ahminta ei yleensä aiheuta minulla riittävän inhottavaa oloa fyysisesti, että sen takia lopettaisin, mutta monen päivän ahmintaputki alkaa närästää, johon tietysti otetaan Somaccia ja yleislääkettä alkoholia. Alkoholi kun turruttaa vatsatuntemukset aika tehokkaasti. Samalla lievittää itseinhoa joka syntyy siitä että ei pysty omaa syömistään kontrolloimaan. Olen siis myös alkoholin suurkuluttaja yleensä ahmimiskausinani.
Tällä hetkellä tilanne on siinä mielessä ok että on mennyt jonkin aikaa etten ole lihonut enkä laihtunut, ja tarkoitus olisi juuri päästä irti siitä itseään ylläpitävästä laihdutus->järkyttävä nälkä->ahminta->uusi laihdutus syklistä. Mutta kyllä koko ajan on valtavia kiusauksia laihduttaa, järki sanoo että "eihän nyt ole ok 160-senttisen naisen painaa yli 100 kiloa, kyllähän jotain pitäisi tehdä". Ravitsemusterapeutti ja psykologi kuitenkin sanovat että sitä en nimenomaan saa tehdä ainakaan vielä, koska se johtaisi taas vaan uuteen laihtumis-lihomissykliin ja sairauden vahvistumiseen.
Kiitos sinulle asiallisesta ja valaisevasta vastauksesta! T. asiasta kysellyt ano
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on BED ja välillä mietin miksen voinut saada vaikka anoreksiaa. Oikeasti. Ahmin ja lihon. Työttömäksi jäätyä ja kun lapset ovat päivät koulussa ahmiminen alkaa heti aamusta. Saatan keittää kattilallisen spagettia, heittää sinne kermaa ja juustoraastetta ja syödä seisten kattilan tyhjäksi . Päälle vähän irtiksiä ja limsaa tai energiajuomaa. Lapsille teen sitten tyyliin kalakeiton ja esitän normaalia perheenäitiä, joka ei ole mättänyt ruokaa hullunkiilo silmissä siihen asti että kaatuu maha kipeänä sohvalle ja nukahtaa. . Minä siis ihan oikeasti "sammun " mässäilyn jälkeen !
Olen 167 cm pitkä, painan 80 kg ja vyöt. ympärykseni on 110 cm. Pelkään metabolista oireyhtymää, diabetesta ja sydänkohtausta.
Niin, kyseisillä ihmisillähän on mm. syömishäiriö ja lukuisia muita ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
47, vähän sama homma täällä. Lapset ovat normaalipainoisia ja terveitä, meillä syödään lähes ihanteellisesti koko ajan. Ruokana on sitä kalakeittoa ja välipalaksi pähkinöitä ja porkkanatikkuja ja plääh...mutta sitten kun tulee ilta ja lapset on nukkumassa, minulla onkin edessäni iso suklaalevy ja jättipullo limsaa. Siitä lähtee- eikä muuten siihen lopu. Kalakeiton rippeet voi mennä kylmänäkin kattilasta seisoen jääkaapin edessä ja heihei vaan niille pähkinöille. Jossain vaiheessa alkaa mahaa vääntää ja menen ripuloimaan pari kertaa, sitten ei enää tee mieli syödä.
Aamulla kuvio alkaa alusta.
Kovaa on elämä muuallakin, miksi noita 300-kiloisia on vain Amerikassa? Vai onko kaikki tuo vasta tulossa tänne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ärsyttää noissa se, että yleensähän näillä on puolisi/lapsi yms. lähes yhtä lihava. Siinä sitten kauhistelevat miten tämä päähenkilö on niin lihava.
Yhdessäkin jaksossa tytär melkein 300 kiloinen itsekin itkua väänsi, kun äiti on niin hengenvaarallisesti lihava. Ja istui ja katseli sohvalla, kun äitinsä nosteli käsivarsia ja jumppasi.
Yleensä koko sakki tarttis infoa ja apua.
Vierailija kirjoitti:
Kovaa on elämä muuallakin, miksi noita 300-kiloisia on vain Amerikassa? Vai onko kaikki tuo vasta tulossa tänne?
Tätä itsekin olen ihmetellyt. Omasta suvustakin eräs nainen meni jenkin kanssa naimisiin, oli mennessään pyöreähkö mutta sellaisella tavanomaisella suomalaisella tavalla, arvelisin että painoa 75-90 kg. 10 v jonka aikana saatu pari lasta jenkeissä, ja lopputulos oli 160 kg täti valtavalla roikkumahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään ohjelmasta, varsinkin tästä tohtori Nowista...hienoa kun jakssa noin iäkkkäänä auttaa ihmisiä, joita harva tahtoo auttaa. Ja mini on laihtunut merkittävästi ja saanut elämänsä takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jenkeissä on niin erilaista monessa asiassa vrt. Suomessa, ettei sitä edes käsitä.
Kuvittele, että asut lähiössä, eikä siellä ole sitä pientä lähikauppaa ollenkaan, mutta löytyy pitsapaikkoja, Mäkkäri sekä pari kiskaa, joissa ei ole ainuttakaan tuoretuotetta. Kuvittele nyt vielä, että päästäksesi lähimpään kauppaan, sinun tulee matkustaa kahdella bussilla yhteen suuntaan, ja raahata lapset mukanasi (Jenkeissä tietyn ikäiset eivät saa olla yksin kotona hetkeäkään).
Hyvä, pääsit kauppaan- vaan miten on ruokabudjetin kanssa? Tuossa olisi kauniita omenoita mutta hinta on melkein dollarin/kappale. Tölkkipapuja saisi puoleen hintaan ison määrän, mutta niihin on lisätty suolaa. Huomaat pian, että sama trendi toistuu kaikessa: tuoretuotteet ovat kalliita, prosessoidut edullisia. Ja lapsetkin kinuvat dinosaurus-nuggetteja, etkä jaksaisi ainakaan huomenna laittaa ruokaa kun on niin kiire... ja ohoh, kahdella dollarilla neljä pakastepitsaa?
Koska kaloreita tulee syötyä vähän liikaa, ajattelit aloittaa kuntoilun. Kävely olisi hyvää ja ilmaista liikuntaa, vaan missä kävelet siellä lähiössäsi? Jenkeissä ei tunneta useiden kilometrien pituisia ulkoilureittejä pitkin lähiöitä ja jalkakäytävät on usein suljettu tiettyinä kellonaikoina. Kyllä, SULJETTU.
Tuossa nyt jotain syitä sille, miksi etenkin köyhät jenkit paisuvat paisumistaan.
Vierailija kirjoitti:
Tykkään ohjelmasta, varsinkin tästä tohtori Nowista...hienoa kun jakssa noin iäkkkäänä auttaa ihmisiä, joita harva tahtoo auttaa. Ja mini on laihtunut merkittävästi ja saanut elämänsä takaisin.
Kuka ne hoidot maksaa? Ei se tohtori Now.. niitä varmaan ilmaiseksi tee.
Mäkin tykkään tohtori Nowista, symppis. Joku täällä ihmetteli miten talorähjissä osallistujat yleensä asuvat, itse ihmettelen miten hienoilla autoilla painonpudottajat ajelevat. Toki jenkeissä autot on halvempia.
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmettelen noita läheisiä jotka mahdollistavat ylensyönnin, tuovat eteen liikuntakyvyttömille rasvaa ja sokeria. Yhtä käsittämätöntä kuin vaimot jotka kantavat liikuntakyvyttömille alkoholistimiehilleen viinaa. Monesti näyttäisikin, että laihtumiseen vaadittaisiin myös ero ongelmaa ylläpitävästä puolisosta tai muutto pois lapsuuden kodista.
Ohjelman pelottavin osuus ovat nuo läheiset, ongelman mahdollistajat. Katsoin joskus jakson, jossa mies tuskin pystyi naama peruslukemilla kun tohtori kehui vaimoa laihtumisesta, ja vaimo varovaisen toiveikas. Tällaisia ihmisiä kuin puolisoa vankina pitävä pitävä siippa, tai vanhempi, sisar tms. ikävä kyllä löytyy. Sen jutun psykologiaa on hankala käsittää? Yleensä nämä lihavat ovat kasvoiltaan aika kauniita. Olisiko pelkkä kateus ajanut nämä mahdollistajat siihen? Tiety tarvitaan se trauma alle, ja kieroutuneen ihmissuhteen ainekset ovat kasassa.
Mutta kun ollaan tohtori Now:n pakeilla, ollaan käännekohdassa. Mietin myös terapian lisäämistä. Ehkei kaikkea näytetä? Itse muuttaisin ilman muuta omilleni, jos "rakkaus" on tuota, mitä useissa suhteissa näyttää olevan.
Ihanin oli se jakso, missä Erica löysi vanhan poikaystävän, ja heille tuli uusi suhde. Siinä ei ollut häslääjää.
Vierailija kirjoitti:
Jos et viitsisi vertailla tavallista mättöä syömishäiriöön. Ymmärrät varmaan että kyseessä on vakava sairaus.
Niinpä. Yhtä turhaa kuin ihmetellä miksi Jeppe vetää viinaa kaksin käsin. Kurjaa ja haitallista toki, mutta minkäs teet. Sama pätee mihin tahansa addiktioon tai sairauteen, joten turha näitä on ihmetellä.
Minä sairastin teininä anoreksiaa, meni monta vuotta että parannuin siitä. Viime vuosina sitten aloinkin ahmimaan ja lihoin kauheasti. Olen vieläkin lihava ja jatkuvasti päätän, että nyt lopetan ja alan laihduttamaan, mutta joka kauppareissulla mietin, että vielä nämä ostan, sitten lopetan. Ja jos en osta niitä herkkuja, olen iltaisin kiukkuinen ja ärtynyt. Todellakin haluaisin lopettaa tämän ja olla taas hoikka, edes lähellä normaalipainoa.
Minulla on taustalla todella rankka lapsuus, joka aiheuttaa muutakin oireilua kuin vain ruokaan liittyvää.
Kuulostaa hurjalle :3 toivottavasti olet saanut apua ja nyt kaikki on edes jollain tasolla ok! Itse olen ollut ylipainoinen koko ikäni, paitsi n. 4 aikana laihdtutanut nyt lähemmäs 60kg. Silti isoimmillanikaan en syönyt tuohon tyyliin koskaan. Paino tuli siitä, että puputin leipää ja pastaa, sekä normiaalia ruokaa aina lounaalla ja illallisella "rekkamiehen" annoksia (eli kaksi tai kolmelautasellista), ja söin epäsäännöllisesti (esim. ei aamupalaa koskaan). herkkuja tuli naposteltua jonkunverran. Enemmänkin pieniä määriä pitkin päivää. Lähinnä söin, koska oli tylsää ja ruoka maistui hyvälle. Mutten olis voinut syödä itseäni ähkyyn asti, se tunne vatsassa on yksi kamalimmista mitä tiedän :(
mietin sitä vain, että kun on tuo BED-sairaus, niin missä kohtaa ihminen tajuaa lopettaa? tai joutuu lopettaa sen ahminnan? Eli loppuuko se siihen kun vatsaa alkaa sattua vai puuttuuko se tunne jotenkin? ihan mielenkiinnosta siis kysyn, en mitenkään törkeyttäni tai haukkuakseni. Bulimiassahan se ahmittu ruoka oksennetaan kai pois, mutta tuossa sairaudessa ilmeisesti ei kuitenkaan? jonka vuoksi paino sitten nousee?