Kertokaa oma todellinen kummitus tarina

Olin jotain 16 v, käymässä yksin mummolassa; mummo oli kuollut hiljattain (vaari jo vuosia aikaisemmin), joten olin siellä jotain tavaroita selvittelemässä ja vanhempieni piti tulla seuraavana päivänä pakettiauton kanssa niitä hakemaan. Nukuin sellaisessa pienessä kammarissa, jonka katto oli sängyn yläpuolelta viisto, kun siinä sen huoneen yli meni portaat vintille. En ollut ehtinyt vielä nukahtaa, kun alkoi kuulua aivan selvästi että joku hitaasti käveli niitä portaita alaspäin, otti muutaman askeleen, pysähtyi, sitten taas muutaman, ja aina tuli lähemmäs kunnes seisoi suoraan pääni yläpuolella siinä noin metrin etäisyydellä. Siis talossa ei ollut muita kuin minä. Lopulta ajattelin, että pakko se on mennä tarkistamaan onko siellä joku, ei tässä muuten nukkumisesta tule mitään. Jos on joku, niin täytyyhän se selvittää kuka, ja jos ei ole ketään niin saanpahan ainakin mielenrauhan. Niiden vintin portaiden alapäässä oli ovi, joka oli kiinni. En tiedä kauanko keräsin rohkeutta, ennenkuin uskalsin tempaista sen auki. Eihän siellä tietenkään ketään ollut, mutta ei silti paljon sinä yönä nukuttanut! Vieläkään en tiedä, mistä moiset äänet johtuivat, kun vanhemmilleni yritin seuraavana päivänä selittää niin vaan nauroivat.

Ei ehkä kummitusjuttu, mutta outo tapahtuma kuitenkin.

-Etiäiset liikkeellä eräänä kesäiltana-

Ystäväni, joka asui jonkin aikaa luonani oli viettämässä iltaa kaupungilla. Alkoi olla jo myöhä, joten menin makuulle. Herään kun ystäväni tulee jossain vaiheessa kotiin, huikkaan makuuhuoneesta tervehdykseni, johon hän vastaa iloiseen tyyliinsä ja jatkaa matkaansa keittiön suuntaan. Tajuan kuitenkin oudon seikan: kaverillani ole avainta ja melkein samalla hetkellä ovisummeri soi- ystäväni oli tullut takaisin.

Nukun yleensä jalat peiton alla, mutta yhtenä aamuyönä oli pakko työntää jalat sängyn reunan yli, koska oli liian kuuma nukkuessa. Nukuin mahallaan ja aamuyöstä tunsin ensin että joku otti kiinni nilkoistani ja alkoi heiluttaa niitä kevyesti ylös ja alas. Sen jälkeen joku siveli jalkapohjiani. Koko tän ajan oli päällä jokinlainen unihalvaus, sillä en pystyny liikkumaan itse vaikka halusinkin saada jalat nopeasti takaisin sänkyyn ja peiton alle. Vaikka mulla on ollu joskus aiemminkin unihalvauksia, mitään vastaavaa ei ole koskaan tapahtunut. Tuo sively kuitenkin tuntui mukavalta enkä aistinut mitään pahantahtoista, mutta en ole siltikään halua nukkua enää ilman peittoa.

Itsellä kanssa näitä, mutta varmaan niitä lucid unia tai jotain.

Olen omassa sängyssä ja näen kuinka joku henkilö istuu minun päälle, herään siihen että en saa kunnolla henkeä. 

Tämä ei ole oma kokemukseni, vaan erään perhetuttavan, mutta vannoo ja vakuuttaa että on totta. Hän itse oli asunut monta vuotta jo ulkomailla, kun hänen äitinsä (joka asui Suomessa) hieman yllättäen kuoli. Pari viikkoa hautajaisten jälkeen hän heräsi siihen että olohuoneessa oli valot päällä, ja ajatteli että oli unohtanut sammuttaa ne nukkumaan mennessään. Meni olohuoneeseen, ja siellä istui äitinsä sohvalla. Äiti sanoi, että älä pelästy, ei hän ole mikään kummitus tms., hänellä on vaan pari juttua jotka oli jäänyt selvittämättä, ja nyt on tilaisuus puhua vielä ennenkuin hän tästä lopullisesti joutuu lähtemään. Ensi shokista toivuttuaan hän istui siihen äitinsä viereen, ja siinä he sitten pari tuntia puhuivat asioita selviksi, ja sitten äitinsä sanoi että nyt on parempi olo ja hän tästä nyt ikään kuin katoaa eikä enää koskaan voi tulla takaisin, eli hyvästi nyt. Ja sitten vaan tavallaan haihtui pois. Tuttavani sanoi että hän koko ajan epäillä näkevänsä vain unta, mutta aika fiksusti keksi kirjoittaa jotain lapulle tästä tapahtumasta ja jätti sen lapun pöydälle, ja siinä se lappu seuraavana aamuna vielä oli, joten totesi sittenkin olleensa hereillä.

Tekstin korjaus etiäistarinaan: kaverillani ei ollut avainta.

Lisään vielä yhden tarinan. Tämä tapahtui toisessa asunnossa.

Olin sänkyparvella kissani kanssa, äkkiä kuulen kuinka joku alkaa kavuta parvelle vieviä tikkaita ylös. Ääneen havahtui myös jalkopäässä makoileva kissani, joka nosti päätään ja tuijotti herkeämättä mahdollista tulijaa kohti, mutta eihän sieltä ketään tullut. Äänien päättymisen jälkeen kurkistelin kauhuissani alakertaan, mutta mitään/ketään ei näkynyt. Asuin yksin ja tällä kertaa ei ollut vieraitakaan kylässä, ainakaan tietääkseni..

Tämän jo kirjoitin toisessa aloituksessa.

Itsellä kanssa noita ollut, tutkittu on pääkoppa mutta kaikki kunnossa o,o 

Nytkin 20 min sitten putos kynä pöydältä ihan ilman mitään syytä.

Eilen suihkuhylly rysähti lattialle keskellä yötä, ei ensimmäinen kerta ja kaikki nukuttiin.

Sekin vielä mieheni näki tuon kynä jutun myös.

Tämä lisääntynyt kun ollaan alettu puhua muutosta. Perheenlisäys syistä.

Ennen kuin tuo suihkuhylly putosi, niin meidän vanha kani potkutteli takajaloillaan, ennen kuin alkoi tapahtua, eikös ne sitä tee kun ovat peloissaan? 

Eräs sukulaisemme oli vanhapiika, ja hänen veljensä vanhapoika, ja asuivat yhdessä kerrostaloasunnossa, molemmat olivat silloin jo eläkeikäisiä. Veljensä oli matkoilla jossain muualla päin maata. Tämä nainen heräsi keskellä yötä siihen, että asunnon ovi pantiin kiinni, siis että joku poistui asunnosta rappuun. Hän katsoi kelloa, en muista itse tarkkaa aikaa mutta sanotaan nyt vaikka 02:15. Sitten hän huomasi, että veljensä makuuhuoneessa oli sängyn vieressä oleva lukulamppu päällä. Hän meni sammuttamaan sitä, mutta vaikka miten yritti katkaisijaa naksutella, niin lamppu vaan paloi. Sitten se yllättäen sammui, ja sen jälkeen ei enää syttynyt. Aamulla soi puhelin, ja en muista oliko poliisi vai joku sairaalasta, mutta kuitenkin ilmoittivat että veljensä oli kuollut onnettomuudessa yöllä kello 02:15. Tästä on varmaan lähemmäs 40 v aikaa, ja vieläkin muistan tapauksen, vaikkei se nyt varsinaisesti pelottava olekaan niin kuitenkin omituinen.

haamusivelijä kirjoitti:

.

Hyvä nimi toi 'haamusivelijä'. :)

Mä olen kerran kirjoittanut yhdelle toiselle palstalle kokemastani kummituksen kohtaamisesta, mutta sain niin järkyttävät kurapaskat niskaan, että en viitsi suuremmin enää täällä kokemaani jakaa.

Mua epäiltiin vaikka miksi ja kummittelun syyksi keksittiin mitä ihmeellisimpiä tarinoita, ne vasta outoja olikin.  Niiden rinnalla yksi kummituksen ilmestyminen oli jo normaalia.

Kuulemma jossain siinä lähettyvillä oli tehdas, joka päästeli höyryjä, joita minä olin näkevinäni ihmishahmona.  No ei ole tehtaan tehdasta niillä main.  Suokaasuja, ei ole suota lähimainkaan.  Joku pilvimuodostelma, onko joku muka joskus nähnyt pilven tulevan maantien varteen seisoskelemaan ja kävelemään ja oliko pilvellä vaatteet päällä ja saappaat jalassa?

Tai minun mielikuvitukseni vain teki kepposet, näin esitettiin.  Aikamoinen mielikuvitus pitää olla, että saa sillä ihmisen oikeasti ilmestymään, pelkällä mielikuvituksella, huh huh.  Minä muistaakseni ajattelin siinä mennessäni ihan muita asioita.  Kummitushahmon ilmestyminen oli täysi yllätys.

Kirjoitin, että kummitus oli mieshenkilö, joka ilmestyi tyhjästä ja hävisi tyhjyyteen ja oli täysi päivä, niin mulle alettiin inttää, että mistä tiesin sen olevan mies.  Niin kuin meistä kuka tahansa ei näkisi eteensä tulevasta ihmisestä, onko kyseessä mies vai nainen.  Ellei nyt lähdetä hiuksia halkomaan ja aleta vetää esiin transihmisiä ja vastaavaa.  Minulle kun taas tärkeää ei ollut ollenkaan se, oliko tämä henkilö mies vai nainen, vaan tärkeintä oli se, että miten sen ilmestyminen tyhjästä oli selitettävissä ja että oliko kukaan koskaan kokenut vastaavaa.  Mulle ihan sama, vaikka kyseessä olisi ollut apina, tai ihan mikä tahansa tunnistamaton hahmo, pointti oli sen ilmestymisessä ja katoamisessa.  Ja siinä, että se oli "elävä" eli käveli ja liikkui muutenkin.

Mutta ei, ihmiset takerteli pikku yksityiskohdissa ja haukkui minua hulluksi ja unissakävelijäksi ja että olin jättänyt lääkkeet ottamatta (mitkä hiton lääkkeet?) ja muuta vastaavaa.  Minä en kävellyt, vaan ajoin pyörällä ja oli keskipäivä.  Tosin siinä kohdassa talutin pyörää.  En sairasta epilepsiaa enkä skitsofreniaa.

Kerron kuitenkin vielä sen, että näimme ystäväni kanssa viitisen vuotta sitten Louhisaaren kartanoon johtavalla tammikujalla omituisen näköisen eläimen, jonka kumpikin meistä mielsi mustaksi pantteriksi, mutta tietääksemme panttereita ei ole Suomen luonnossa.  Siitä se kuitenkin kulki edestämme yli tien ja katosi pensaikkoon, eikä sitä tähyilyistämme huolimatta näkynyt enää missään, vaikka sen pensaikon jälkeen alkoi aukea pelto tai niitty.   Se ei missään nimessä ollut mikään iso koira, koska koirat liikkuvat eri tavalla kuin kissaeläimet.  Tavallinen kissakaan se ei ollut, koska ei niin isoja kissoja ole, se oli nimenomaan jonkin leopardin tai pantterin kokoinen.  Olemme edelleen ymmällämme.  Mitä hemmettiä me oikein näimme?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kerran kirjoittanut yhdelle toiselle palstalle kokemastani kummituksen kohtaamisesta, mutta sain niin järkyttävät kurapaskat niskaan, että en viitsi suuremmin enää täällä kokemaani jakaa.

Mua epäiltiin vaikka miksi ja kummittelun syyksi keksittiin mitä ihmeellisimpiä tarinoita, ne vasta outoja olikin.  Niiden rinnalla yksi kummituksen ilmestyminen oli jo normaalia.

Kuulemma jossain siinä lähettyvillä oli tehdas, joka päästeli höyryjä, joita minä olin näkevinäni ihmishahmona.  No ei ole tehtaan tehdasta niillä main.  Suokaasuja, ei ole suota lähimainkaan.  Joku pilvimuodostelma, onko joku muka joskus nähnyt pilven tulevan maantien varteen seisoskelemaan ja kävelemään ja oliko pilvellä vaatteet päällä ja saappaat jalassa?

Tai minun mielikuvitukseni vain teki kepposet, näin esitettiin.  Aikamoinen mielikuvitus pitää olla, että saa sillä ihmisen oikeasti ilmestymään, pelkällä mielikuvituksella, huh huh.  Minä muistaakseni ajattelin siinä mennessäni ihan muita asioita.  Kummitushahmon ilmestyminen oli täysi yllätys.

Kirjoitin, että kummitus oli mieshenkilö, joka ilmestyi tyhjästä ja hävisi tyhjyyteen ja oli täysi päivä, niin mulle alettiin inttää, että mistä tiesin sen olevan mies.  Niin kuin meistä kuka tahansa ei näkisi eteensä tulevasta ihmisestä, onko kyseessä mies vai nainen.  Ellei nyt lähdetä hiuksia halkomaan ja aleta vetää esiin transihmisiä ja vastaavaa.  Minulle kun taas tärkeää ei ollut ollenkaan se, oliko tämä henkilö mies vai nainen, vaan tärkeintä oli se, että miten sen ilmestyminen tyhjästä oli selitettävissä ja että oliko kukaan koskaan kokenut vastaavaa.  Mulle ihan sama, vaikka kyseessä olisi ollut apina, tai ihan mikä tahansa tunnistamaton hahmo, pointti oli sen ilmestymisessä ja katoamisessa.  Ja siinä, että se oli "elävä" eli käveli ja liikkui muutenkin.

Mutta ei, ihmiset takerteli pikku yksityiskohdissa ja haukkui minua hulluksi ja unissakävelijäksi ja että olin jättänyt lääkkeet ottamatta (mitkä hiton lääkkeet?) ja muuta vastaavaa.  Minä en kävellyt, vaan ajoin pyörällä ja oli keskipäivä.  Tosin siinä kohdassa talutin pyörää.  En sairasta epilepsiaa enkä skitsofreniaa.

Kerron kuitenkin vielä sen, että näimme ystäväni kanssa viitisen vuotta sitten Louhisaaren kartanoon johtavalla tammikujalla omituisen näköisen eläimen, jonka kumpikin meistä mielsi mustaksi pantteriksi, mutta tietääksemme panttereita ei ole Suomen luonnossa.  Siitä se kuitenkin kulki edestämme yli tien ja katosi pensaikkoon, eikä sitä tähyilyistämme huolimatta näkynyt enää missään, vaikka sen pensaikon jälkeen alkoi aukea pelto tai niitty.   Se ei missään nimessä ollut mikään iso koira, koska koirat liikkuvat eri tavalla kuin kissaeläimet.  Tavallinen kissakaan se ei ollut, koska ei niin isoja kissoja ole, se oli nimenomaan jonkin leopardin tai pantterin kokoinen.  Olemme edelleen ymmällämme.  Mitä hemmettiä me oikein näimme?

Av-mammeli leggareissa aamulenkillä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kerran kirjoittanut yhdelle toiselle palstalle kokemastani kummituksen kohtaamisesta, mutta sain niin järkyttävät kurapaskat niskaan, että en viitsi suuremmin enää täällä kokemaani jakaa.

Mua epäiltiin vaikka miksi ja kummittelun syyksi keksittiin mitä ihmeellisimpiä tarinoita, ne vasta outoja olikin.  Niiden rinnalla yksi kummituksen ilmestyminen oli jo normaalia.

Kuulemma jossain siinä lähettyvillä oli tehdas, joka päästeli höyryjä, joita minä olin näkevinäni ihmishahmona.  No ei ole tehtaan tehdasta niillä main.  Suokaasuja, ei ole suota lähimainkaan.  Joku pilvimuodostelma, onko joku muka joskus nähnyt pilven tulevan maantien varteen seisoskelemaan ja kävelemään ja oliko pilvellä vaatteet päällä ja saappaat jalassa?

Tai minun mielikuvitukseni vain teki kepposet, näin esitettiin.  Aikamoinen mielikuvitus pitää olla, että saa sillä ihmisen oikeasti ilmestymään, pelkällä mielikuvituksella, huh huh.  Minä muistaakseni ajattelin siinä mennessäni ihan muita asioita.  Kummitushahmon ilmestyminen oli täysi yllätys.

Kirjoitin, että kummitus oli mieshenkilö, joka ilmestyi tyhjästä ja hävisi tyhjyyteen ja oli täysi päivä, niin mulle alettiin inttää, että mistä tiesin sen olevan mies.  Niin kuin meistä kuka tahansa ei näkisi eteensä tulevasta ihmisestä, onko kyseessä mies vai nainen.  Ellei nyt lähdetä hiuksia halkomaan ja aleta vetää esiin transihmisiä ja vastaavaa.  Minulle kun taas tärkeää ei ollut ollenkaan se, oliko tämä henkilö mies vai nainen, vaan tärkeintä oli se, että miten sen ilmestyminen tyhjästä oli selitettävissä ja että oliko kukaan koskaan kokenut vastaavaa.  Mulle ihan sama, vaikka kyseessä olisi ollut apina, tai ihan mikä tahansa tunnistamaton hahmo, pointti oli sen ilmestymisessä ja katoamisessa.  Ja siinä, että se oli "elävä" eli käveli ja liikkui muutenkin.

Mutta ei, ihmiset takerteli pikku yksityiskohdissa ja haukkui minua hulluksi ja unissakävelijäksi ja että olin jättänyt lääkkeet ottamatta (mitkä hiton lääkkeet?) ja muuta vastaavaa.  Minä en kävellyt, vaan ajoin pyörällä ja oli keskipäivä.  Tosin siinä kohdassa talutin pyörää.  En sairasta epilepsiaa enkä skitsofreniaa.

Tuli tuosta jutustasi mieleen hieman samantapainen. Meidän lähellä (en asu Suomessa) on lähes 200 vuotta vanha kartano, joka on nykyisin yrityskäytössä. Kaikki näillä tienoin asuvat tietävät, että siellä kummittelee, tapahtuu vähän väliä kaikennäköistä outoa. Eniten on ollut juttua siitä, että joku harmaisiin pukeutunut nainen (hänen epäillään olevan kartanon 1800/1900-luvun vaihteessa omistaneen paronin vaimo, en tiedä miksi juuri hän) haahuilee ympäriinsä siellä täällä, siitä on ollut lehdissäkin useaan otteeseen. Monet autoilijat ovat kertoneet joutuneensa väistämään häntä, kun yhtäkkiä ilmestyy ajoradalle, pari kertaa on jopa sattunut onnettomuuksiakin (siis sinä aikana kun me ollaan täällä asuttu, n. 15 v). Aina kun ajan siitä ohi niin vähän on kylmä rinki persauksen ympärillä, mutta toistaiseksi en ole itse nähnyt mitään. Olen myös käynyt siinä kartanossa muutaman kerran palavereissa, tosin mitään en ole nähnyt/kuullut/aistinut, valitettavasti tai onneksi. Mutta tämä ei ole siis yhden eikä kahden ihmisen juttua, vaan aivan yleistä tietoa meilläpäin.

Ha ha haa, toi oli hyvä!  Meni vielä nelinkontin kun ei ollu vielä täysin herännyt...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kerran kirjoittanut yhdelle toiselle palstalle kokemastani kummituksen kohtaamisesta, mutta sain niin järkyttävät kurapaskat niskaan, että en viitsi suuremmin enää täällä kokemaani jakaa.

Mua epäiltiin vaikka miksi ja kummittelun syyksi keksittiin mitä ihmeellisimpiä tarinoita, ne vasta outoja olikin.  Niiden rinnalla yksi kummituksen ilmestyminen oli jo normaalia.

Kuulemma jossain siinä lähettyvillä oli tehdas, joka päästeli höyryjä, joita minä olin näkevinäni ihmishahmona.  No ei ole tehtaan tehdasta niillä main.  Suokaasuja, ei ole suota lähimainkaan.  Joku pilvimuodostelma, onko joku muka joskus nähnyt pilven tulevan maantien varteen seisoskelemaan ja kävelemään ja oliko pilvellä vaatteet päällä ja saappaat jalassa?

Tai minun mielikuvitukseni vain teki kepposet, näin esitettiin.  Aikamoinen mielikuvitus pitää olla, että saa sillä ihmisen oikeasti ilmestymään, pelkällä mielikuvituksella, huh huh.  Minä muistaakseni ajattelin siinä mennessäni ihan muita asioita.  Kummitushahmon ilmestyminen oli täysi yllätys.

Kirjoitin, että kummitus oli mieshenkilö, joka ilmestyi tyhjästä ja hävisi tyhjyyteen ja oli täysi päivä, niin mulle alettiin inttää, että mistä tiesin sen olevan mies.  Niin kuin meistä kuka tahansa ei näkisi eteensä tulevasta ihmisestä, onko kyseessä mies vai nainen.  Ellei nyt lähdetä hiuksia halkomaan ja aleta vetää esiin transihmisiä ja vastaavaa.  Minulle kun taas tärkeää ei ollut ollenkaan se, oliko tämä henkilö mies vai nainen, vaan tärkeintä oli se, että miten sen ilmestyminen tyhjästä oli selitettävissä ja että oliko kukaan koskaan kokenut vastaavaa.  Mulle ihan sama, vaikka kyseessä olisi ollut apina, tai ihan mikä tahansa tunnistamaton hahmo, pointti oli sen ilmestymisessä ja katoamisessa.  Ja siinä, että se oli "elävä" eli käveli ja liikkui muutenkin.

Mutta ei, ihmiset takerteli pikku yksityiskohdissa ja haukkui minua hulluksi ja unissakävelijäksi ja että olin jättänyt lääkkeet ottamatta (mitkä hiton lääkkeet?) ja muuta vastaavaa.  Minä en kävellyt, vaan ajoin pyörällä ja oli keskipäivä.  Tosin siinä kohdassa talutin pyörää.  En sairasta epilepsiaa enkä skitsofreniaa.

Kerron kuitenkin vielä sen, että näimme ystäväni kanssa viitisen vuotta sitten Louhisaaren kartanoon johtavalla tammikujalla omituisen näköisen eläimen, jonka kumpikin meistä mielsi mustaksi pantteriksi, mutta tietääksemme panttereita ei ole Suomen luonnossa.  Siitä se kuitenkin kulki edestämme yli tien ja katosi pensaikkoon, eikä sitä tähyilyistämme huolimatta näkynyt enää missään, vaikka sen pensaikon jälkeen alkoi aukea pelto tai niitty.   Se ei missään nimessä ollut mikään iso koira, koska koirat liikkuvat eri tavalla kuin kissaeläimet.  Tavallinen kissakaan se ei ollut, koska ei niin isoja kissoja ole, se oli nimenomaan jonkin leopardin tai pantterin kokoinen.  Olemme edelleen ymmällämme.  Mitä hemmettiä me oikein näimme?

Av-mammeli leggareissa aamulenkillä.

Sori, mikä on 'av-mammeli'? Olen ulkosuomalainen, en ole ihan up to date tämän nykytermistön kanssa. ('Leggarit' oletan olevan leggingsit?)

On useampia kokemuksia. Muistan lapsuudesta miten rakas edesmennyt mummuni köpötteli olohuoneen läpi huoneeseeni ja istui sängyn reunalle. En muista juttelimmeko mutta muistan että jotenkin säikähdin kyllä ja pelkäsin pitkään sen jälkeen. En mummua vaan sitä että tajusin hänen olevan kuollut.

Aikuisena näin herätessäni sängyn vieressä leijailevan valoa hohtavan hahmon, joka hetken päästä haihtui ilmaan.

Töissä eräänä aamuna olin tullut aikaisin ensimmäisenä. Tein työhuoneessa töitä ja yhtäkkiä kuulin alemmasta kerroksesta kolina/hyräilyääniä. Oletin kyseessä olevan siivoja, koska kukaan muu ei tulisi niin aikaisin. Kurkistin portaikkoon, josta lasiseinien läpi näin ettei kerroksessa ollut valoja. En tiedä miksi, mutta päätin mennä katsomaan kuka siellä kolistelee. Kuljin koko rakennuksen läpi ja totesin olevani yksin. Siivoojan kärry oli siivouskomerossa, ovet lukossa jne. Jostain syystä en pelännyt vaan menin takaisin jatkamaan hommia. Siinä vaiheessa alkoi jännittää kun kuulin muilta että siivoja käy ihan eri päivinä ja toinen työkaveri sanoi että jokin aika sitten hän oli kuullut myös aikaisin aamulla samasta kerroksesta kolinaa ja viheltelyä, käynyt katsomassa eikä nähnyt mitään. Kolmas työkaveri totesi, että kyseessä on ”se 1800-luvulla taloon traagisesti kuollut henkilö, jonka moni on kuullut ja osa nähnyt.” Itse asiassa selvisi, että kyseinen henkilö mainitaan kaupungin kummitustarinoissakin, mutta en ollut tiennyt siitä. Silti en ole pelännyt olla talossa yksin myöhemminkään. Mitään en ole kuitenkaan enää kuullut.

Itse näin unta enostani tässä lähiaikoina, nyt tuli sitten soitto että kuollut sairaalassa.

En ole enoani sen kummin edes nähnyt varmaan 6 vuoteen :(

Viime iltana saatiin muutto uuteen paikkaan valmiiksi.

Kaikki väsyneitä, itse en pystynyt nukkumaan. Mies nukahti ennen minua joten menen lueskelemaan lastenhuoneeseen. Suljen lastenhuoneen oven istun selin ovelle päin.

Sitten kuulin askeleita olohuoneesta, ajattelin että mies siellä jotain tekee. 

Seuraavaksi kuulen kävelyä joka lähestyy ja lastenhuoneen oviaukesi, (luulin että se oli mieheni) säpsähdin ja katsoin, ei ketään.

Kävin sitten meidän makuuhuoneen puolella ja mies kuorsaa täyttä päätä. Tosiaan pelotti sen jälkeen ja en nukkunut koko yönä.

Onko vaan koti ikävä vanhaan asuntoon tai sitten olen hullu? :( 

On täysikuu. Ovi narahtaa. Veitsi vilahtaa. Kinkkuvoileipä siirtyy keittiöstä makuuhuonseeseen.

Mun koulussa kummittelee: (olin näis 13 ja justiin alottanut yläkoulun) 

Syy 1. No yhes mun koulun kemian luokas on varaston ovi sulkeutunut ittestään ja muffinsivuokapakkaus liikkunut kun ketään ei ollut lähellä sitä. Opekin oli hämmentynyt siitä muffinssivuokapakkauksesta. Se sano et näkikö muutkin kun se liikkui, ja oli nähnyt. 

Syy 2. Meillä oli sisälle suojautumis harjoitus ja oltiin mantsan luokassa. Sielä on yks hyvä piilo eli se on komero sielä. Mentiin sinne ja laitettiin valot kiinni. Oltiin sit sielä hetki ja odoteltiin et ope antaa meidän lähteä. Jokku tytöt kuulosti pelkäävän jotain. Ku päästiin pois ja tunti loppu niin välkällä mun kaveri sanoi että se oli nähnyt sielä varastossa silmiä (minä vain valkoisia pisteitä) ja hän oli nähnyt myös MUSTAN NAAMAN SIELÄ PIMEYDESSÄ ja piirtänyt sen vihkoon. Joku mun luokalta oli nähnyt täsmälleen samanlaisen. Sitä he pelkäsivät. Yksi mun luokalla sanoi sielä varastossa sen paniikin keskellä "HILJAA SE ON (apuopen nimi)" ja joku muu sanoi "Nosta käsi jos oot (apuopen nimi)". No ei nostanut.