Useamman kun kahden pienen lapsen perheissä vierailu=rasittavaa

en jaksanut lukea koko ketjua, mutta ap, sanoit että sinut kutsuttiin kylään. Mutta kuinka pitkään olit?

Mulla on yksi kaveri, jota en kohta enään uskalla kutsua meille. Saatan kutsua joskus hänet lounaalle, mutta ai että kun ärsyttää kun se ei lähde pois! Istuu rauhassa sohvalla tajuamatta pienenitäkään vinkkiä että nyt voisi jo lähteä. Alan laittamaan lapsia päiväunille tms. ei soi mikään kello että on aika lähteä. Illalla jos sitä pyytää vaikka klo 17 niin on aivan varma ettei se lähde pois kun aikaisintaan ilta kasilta. Ei tajua että olis aika lähteä kun minä laitan lapsille yöpukuja ja iltapuuroja yms. JOskus olen sanonut että nyt sun pitää lähteä. Mutta aina ei kehtaa.



Mun mielestä jos lapsiperheeseen mennään kylään niin kaksi tuntia on max. Ellei sit ole erikseen sovittu että ollaan koko päivä. ei sitä kukaan jaksa, passata vierasta ja hoitaa lapsia.



Kyllä me ollaan aina kauan kun lähdetään. Tosiaan aika harvoin edes viitsitään mennä ja kun mennään niin ollaan sitten. Hyvinkin klo 17-20. Tosin kyllä mä ainakin KYSYN jos en ala lähtöä tekemään heti jos kaveri alkaa iltahommiin, että jokos rupeatte iltatouhuihin? Jos kaveri vastaa, että joo niin lähdetään mutta jos sanoo, että ei kun olkaa vaan vielä hetki niin sitten ollaan. Eli tuskin olen sinunkaan tuntemasi kaveri :) Varmuuden vuoksi voit kuvailla kaveriasi tarkemmin :) Ap

keskimmäinen näytteli keskisormea meille ja isoin huusi rappukäytävässä Paska äiti, paska äiti.



Äiti väsyneenä voivotteli, kun mies ei auta yhtään ja eroa hän miettii kovasti...



Juu ei kiitos. Jos ei ole homma hanskassa ollenkaan, en mä jaksa mennä seuraamaan suurta draamaa. Auttaa aina voin, mutta en kyläillä tollasessa perheessä.



Sanaakaan en saanut oikeasti vaihdettua!

meidän vauva (silloin pari kuukautta vanha) keksi vaatia ruokaa juuri silloin, kun katseltiin hänen lomakuviaan. Jouduin siis keskeyttämään tämän kuvien katselun ja lähtemään imettämään vauvaani. Loppuillan ystäväni oli sitten hyvinkin loukkaantunut, vaikka kuvat katsottiin loppuun kyllä... Ymmärtäisin, jos lapsi olisi ollut vanhempi ja tullut keskeyttämään, mutta kyseessä tosiaan oli vauva... vauvalla on nälkä silloin kun vauvalla on nälkä ja piste...

Mutta tuosta yleisestä hulinasta... Jaksatko itse olla kiinnostunut niistä lapsista, vai nakotatko vain kahvipöydän ääressä odottamassa, että se äiti laittaa sinulle vielä pullatkin tarjolle sen vaipanvaihdon ja riidanselvittelyn keskellä?

Asiaa tosiaan saattaisi auttaa se, jos vierailun aluksi olisit edes vähän kiinnostunut niistä lapsista, heidän asioistaan ja touhuistaan... Me ainakin toimimme näin, kun kyläilemme tuttavaperheessä, jossa on useampi lapsi. Me juttelemme vanhempien lasten kanssa, ihailemme leluja, joita lapsi on saanut ja kyselemme, miten tarhassa sujuu. Yleensä mieheni tosin unohtuu näiden lasten kanssa sitten jotain legojuttuja kasaamaan, tai jotain muuta puuhaamaan ja me äidit kahvittelemme vauvojen kanssa. Mieheni sitten hiippailee kahville, kun se robotti on koottu ja lapset leikkivät sillä ihan innoissaan keskenäänkin.

En sano, että olisit täysin väärässä... kyllä lastenkin pitää osata peruskäytöstavat. Eli kenenkään puhetta ei keskeytetä... Päällepuhuminen on väärin, oli sitten kyseessä aikuinen tai lapsi.

Vierailija:

keskimmäinen näytteli keskisormea meille ja isoin huusi rappukäytävässä Paska äiti, paska äiti.

Äiti väsyneenä voivotteli, kun mies ei auta yhtään ja eroa hän miettii kovasti...

Juu ei kiitos. Jos ei ole homma hanskassa ollenkaan, en mä jaksa mennä seuraamaan suurta draamaa. Auttaa aina voin, mutta en kyläillä tollasessa perheessä.

Sanaakaan en saanut oikeasti vaihdettua!

Ja 51: kyllä aina huomioin lapsia

Mutta kun niitä PIENIÄ lapsia jotka eivät leiki vielä keskenään on MONTA niin ne vaativat ihan varmasti enemmän huomiota kuin 1 vastaava. Sä voit väittää ihan rauhassa, että teillä saisimme jutella enempi rauhassa kun meillä, se ei pidä paikkaansa. Mitä enemmän lapsia, sitä enemmän hälyä, meteliä, tappelua, onnettomuuksia, ristiriitoja, syöttämistä, vaipanvaihtoa ym. Ja kaikkea tätä on jonkin verran tehtävä myös silloin kun haluaisi vain istua ystävän kanssa kahvipöydässä.

[/quote]

3-vuotiaallakin se tahtoo olla sitä että käy vain sotkemassa muiden leikit ja sitten seuraa taas huutoa.



t. monen äiti

Älä vain kuvittele, että toi 2 tunnin sääntö pätee kaikkiin.



Mä ainakin lapsiperheen äitinä odotan, että vieraat myös viettävät aikaa kanssamme, kun kerran tulevat. Tylsiä sellaiset äkkiä kahvit naamaan ja sit pois -vieraat. Ja kun se keskustelukin saattaa välillä keskeytyä, vaikka pyrimmekin kaikki asiat vieraat huomioiden hoitamaan.

aivanko yllätys sinulle oli, että kolme tai neljä lasta vie enemmän vanhempien aikaa kuin yksi.???

Onneksi ystäväpiiriini ei kuulu tuolla älykkyysmäärällä varustettuja ihmisiä=)

Mutta ehkä nyt tämän seurauksena sinäkin voit vaihtaa katsantokantaasi ja ainakin unohtaa joskus ne ennakkoluulosi. :)



61

Mulla on tuttu , jonka kanssa ei pysty keskustelemaan edes puhelimessa. Tyttönsä huutelee ihan koko ajan vieressä ja äiti välillä puhuu pitkään lapsensa kanssa niitä näitä kesken puhelun. Tottakait ymmärrän, että lapsella on asiaa ja voi välillä huikata hänelle jotain, mutta nyt tarkoitan, että tuntuu ihan turhalta tutulleni soitella, kun enimmäkseen roikun vaan " langalla" ja välillä arvuuttelen, että puhuuko hän nyt mulle vai lapselleen...



Kylässä ollessa tämä lapsi on ihan koko ajan mellastamassa vieressä. Huutelee vieraille, että menkää jo kotiin mua väsyttää enkä halua, että olette meillä. Äitinsä vaan hymyilee, että pupuseni on vähän hassu.

Äitinsä on aivan sokea tuolle lapselle, antaa kaikessa periksi. Lapsensa on vilkas ja kavereillaan kylässä ei tottele ollenkaan (siksipä ei useinkaan kukaan häntä halua kotiinsa, harmi kyllä), rikkoo tavaroita, ei siivoa jälkiään (kun ei kuulemma kotonakaan tarvitse) jne.



Ongelmia tulikin kun lapsi aloitti koulun. Nyt äitinsä valittaa lapsen opettajasta, miten kamalasti kohtelee hänen pupustaan. Pupunen on kuulemma jäänyt koulussa kiinni valehtelusta, ei keskity tunnilla yms.

Eiköhän mahdu joukkoon mahdottomia ykslapsisia perheitä, vinkuvia räkänokkia ja kauniskäytöksisiä hiljaisia unelmia, myös suurperheitä, joissa voi vaikka pelata ja sellasia joihin yks kyläilykerta riittää.



Vähän kyllä huvittava tuo ap, joka näreissään valittelee, voin kuvitella tympeää ilmettä naamalla kylässä (tietenki yrittää tekohymyillä), voiko olla nihkeempää seuraa monilapsiperheelle ku tollaset. Jos tulee suurperheeseen kylään, pitäisi tietää mitä tilaa, varautua niinku. Tosi ärsyttävää olla koko ajan lasten puolesta anteeksi pyytelevä, kun ei niille aina mitään voi. Joskus yllätys yllätys kaikki on kuin unelmia, joskus kaukana siitä.



Muistan kyllä itekin, alko silmät seisoon päässä tunnin kuluttua, kun oli niin shokeeraavaa se meteli, mutta tajusin kyllä, ettei lasten vanhempia vois vähempää kiinnostaa mun nyrpistelyt, niillä ihan tarpeeksi tekemistä siinä kaikessa.



Nykyään sitä ei onneksi muista edes aina, että ai niin vieraat varmaan häiriintyy tästäkin keskeytyksestä. sen oon oppinut, että vieraat vaan meille, paljon helpompaa kun lapsilla omat jutut kotona, jos rikkoo jotain, niin no hätä.



T. Kolmatta odottava

niin me ollaan ihmiset erilaisia, minä taas saisin kohtauksen, kun joku ehdottaisi aikuisten kesken jotain pelin pelaamista, en voisi tylsempää keksiä. En kyllä takuulla pelaisi mitään, oli lapsia sitten tai ei.

Jos olette molemmat kotiäitejä ja näette päiväsaikaan, on oman rauhan löytyminen varmasti haasteellista. Se saattaisi olla sitä jo silloinkin, jos teillä molemmilla olisi vain yksi lapsi, se kun riippuu ihan lapsista ja kasvatuksestakin osittain. Jos taas näette kerran illalla, niin mitä ihmettä perheen isä sillä aikaa tekee, kun lapset tarvitsevat äidin huomiota? :O Meillä ainakin kaveriperheissä kyläillessä naiset ja miehet jakaantuvat niin, että välillä jommat kummat saavat jutella rauhassakin toisten leikittäessä lapsia.



Jos lapsia on yhteensä neljä tai enemmän (olipa ne omia tai monen äidin lapsia yhteensä), syntyy siitä luonnollisestikin enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita kuin pienemmän lapsikatraan kanssa ;) Ei siitä kannata pelihousujaan repiä, elämä on. Pyydä ennemmin kaverisi jonnekin muualle ilman lapsia, vaikka ulos syömään!

Mikset tosiaan houkuttele kavereitasi jonnekin muualle ja ehdottomasti ilman lapsia? Vai ihanko vakavissasi olet sitä mieltä, että yhden lapsen äitikään voisi rauhassa vain juoda kahvia, jutella AIKUISTEN juttuja (jotka ei edes sovi lasten korville) saati pelata aikuisten pelejä, jos omat lapset (/oma lapsi) on mukana?? Huh, mikä tyyppi.



Ehkä sulla tosiaan on jäljellä vain kavereita, ei ystäviä. Kaveri tuskin jaksaa tuhlata harvinaista vapaailtaansa sinun kanssasi jutteluun esim. ravintolaillallisen merkeissä, ystävä kyllä tekisi sen mielellään...

Kyläillessä ja muissakin paikoissa, jossa ollaan oltu lapsiperheiden kanssa tekemisissä (avoimet ja päiväkerhot), yleensä ne yhden lapsen äidit ovat niitä, jotka eivät kerkeä juttelemaan muiden kanssa. Se oma mussukka tosiaan vaatii äidin huomion omille leikeilleen ja tekemisilleen. Samoin sen yhden perässä pitää juosta katsomassa, että mihin se nyt meni ja mitä touhuaa.



Lapset joiden perheessä on useampi lapsi leikkivät keskenään, osaavat useammin itse ratkoa erimielisyyksiä, ovat omatoimisempia monissa toimissaan ja vaikka ei edes olisi tarvetta ottavat huomaansa ja mukaan leikkeihinsä nuoremmat lapset (oman perheen ja muidenkin perheiden).



Monesti nämä yksilapsisten perheiden äidit vielä taivastelevat, että kuinka joku pystyy hoitamaan ja huolehtimaan useamman, kun heiltä menee aika sen yhden huomioimiseen.

Ei kait kukaan mene suurlapsiperheeseen kyläilemään siinä toivossa, että siellä pelattaisiin jotain lautapeliä sopuisan harmonian vallitessa? Eikös se kuitenkin tärkein asia ole nähdä ystävätär perheineen ja vaihtaa kuulumisia huomioiden koko katras? Vai tosiaan, viinilasillistako ja lautapeli-iltaa sinä kuvittelit tällaiseen vierailuun sisältyvän?



Vastaisuuden varalle: itsekkyys hyllylle ja hermot pakastimeen!!!

Nyt en sitten enää edes jaksa ja käytännössä kolmen perässä on mahdotonta pysyä. Ja jos koko ajan laukkaisin lasten vierellä, ei kotihommista tulisi yhtään mitään. Sen vuoksi koti on riisuttu lapsiturvalliseksi. Äänen tasosta kuuluu, onko jokin hätänä.

Tämä on kai juttu, joka täytyy vain oppia. Yksilapsiset luulevat, että minä oikeasti hyppään kolmen perässä koko ajan niin kuin he yhden. En todellakaan, olen vain oppinut ottamaan asiat rennommin. Samoin mummot ovat jatkuvasti lasten perässä ja hokemassa " älä nyt vaan..." Ittensä siinä vaan väsyttää.

Vierailija:

Samoin sen yhden perässä pitää juosta katsomassa, että mihin se nyt meni ja mitä touhuaa.

Monesti nämä yksilapsisten perheiden äidit vielä taivastelevat, että kuinka joku pystyy hoitamaan ja huolehtimaan useamman, kun heiltä menee aika sen yhden huomioimiseen.

kaverin seurassa oli rankkaa jo silloin kun hänellä oli yksi lapsi. kaikki hänen lapsensa ovat ihmeellisiä energia-syöppöjä. jo yhden kanssa sain koko ajan olla suojelemassa omaa lastani, itseäni ja kotiani. koskaan ei tiedä mitä lentään niskaan tai milloin lapseni tönäistään nurin.

mutta eipä meilläkään mitään rauahllisia peli-iltoja voi viettää, keskeytyksiä tulee jo yhden kanssa. mutta aikaa ihmeellistä, pitäisikö lasten olla sitten ihan näkymättömiä? eikö lapset ole ihmisiä siinä missä aikuisetkin?

Tälle tyypille ensin: =)

aivanko yllätys sinulle oli, että kolme tai neljä lasta vie enemmän vanhempien aikaa kuin yksi.???

Onneksi ystäväpiiriini ei kuulu tuolla älykkyysmäärällä varustettuja ihmisiä=)



Niin siis eihän se minulle tullut yllätyksenä vaan sille joka tuolla kivenkovaa väitti, että kolmilapsisessa perheessä seurustelu on yhtä mutkatonta kun yhden lapsen perheessä. Kyllähän minä nyt tuon olen ymmärtänyt jo kauan sitten ja käsitykseni vaan vahvistuu!



Lautapeleistä: no nämä tuntemani äidit tykkäisivät pelata ja niin tykkään minäkin. Mutta se on mahdotonta. On se mahdotonta yhdenkin pienen lapsen perheessä jos lapsi on sen ikäinen mutta aikasen paljon helpompaa silloin on järjestää tilanne niin, että se yksi lapsi katsoo jotain/on päiväunilla/leikkii itsekseen ja käy välillä häiritsemässä kun taas monen pienen lapsen perheissä JOKU käy lähes koko ajan häiritsemässä.



Sitten olikohan se 61: no, sulla on tuollaiset havainnot sitten. Kaikki ainakin MUKA tuntee näitä yhden lapsen äitejä jotka juoksevat sen ainokaisensa perässä mutta mä kyllä uskon, että yhden lapsen äiditkin ovat ihan yhtä ankaria kun useammankin lapsen äidit. Onhan monenkin lapsen äideissä lepsuja yksilöitä joiden monet lapset tekevät mitä sattuu. Ei se lapsilukumäärän lisääntyminen automaattisesti tarkoita, että ihmisestä kasvaa välinpitämätön, ei- ylihuolehtiva ÄITI joka ei ikinä juokse lastensa perässä. Typerän stereotypian kerroit, tuskin on sulla edes omaa kokemusta!



Leikit lapsilukumäärän mukaan: joo, joku oli ihan oikeessa kun kirjoitti, että 2-3v:t ei todellakaan leiki mitään kovinkaan vuorovaikutuksellisia tai pitkäkestoisia leikkejä. Ne tappelevat ihan yhtä paljon kun " leikkivät" eikä niiden leikkien kesto ole mitään kovin pitkäjänteistä. Tämän nyt voi lukea mistä tahansa lasten kehitystä käsittelevistä kirjoista. Kyllä tottakai monesta lapsesta on seuraa toisilleen- hyvässä ja pahassa. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että kun minulla on yksi isompi lapsi ja kaverilla on lapset esim. 1,2,4 ja 5v niin keskeytyksiä seurusteluumme satelee vinhaa vauhtia. Kukaan ei voi olettaa, että 4 tuon ikäistä lasta+omani leikkivät tunnin sulassa sovussa. Ensinnäkin oman lapseni ja vanhimman lapsen leikit keskeytyy toistuvasti tuon 4v:n toimesta (kiusaa kun on eri sukupuolta eivätkä vanhemmat halua " rääpälettä" sotkemaan leikkejä). Siinä sitten lohdutat vinkuvaa 4v:tä ja yrität selittää vanhemmille, että pienempi pitäs ottaa leikkiin mukaan. Tätä saa tehdä aikalailla 15 min välein. No, 2v on uhmaiässä. Sitä nyt ei AINAKAAN oteta leikkiin mukaan joten se palloilee vollottamassa koko ajan jostakin. Tekee välillä jotain ja sitten taas tulee häiritsemään. 1v on helpoin tapaus mutta tietenkin paskoo vaippaan kesken kyläilyn, ei nukahda päiväunille, on kiukkuinen kun väsyttää ym. Ja nämä ovat ihan normaaleja lapsia normaalissa perheessä joten turha vaivautua kirjoittelemaan näitä meillä ainakin tuon ikäiset leikkivät tosi nätisti tunnin putkeen- juttuja. Lisäksi vielä jos edes yrität kaivaa esim. pelin missä on nappuloita niin johan koko porukka pöllähtää paikalle klähmimään joten pelata ei todellakaan voi vaikka vanhempia kiinnostaisi.



Onko se nyt niin paha asia on turhautunut vähän ja KAIPAA aikaa ystävänsä kanssa? Kyllä minä tapaan heitä muuallakin kun heidän kotona mutta kellonajat jolloin tapaamme ovat sellaisia, että silloin ei lähdetä ilman lapsia mihinkään. Ap