Lue keskustelun säännöt.
Useamman kun kahden pienen lapsen perheissä vierailu=rasittavaa
07.01.2008 |
Niin ja on kahdenkin pienen lapsen perheessä vierailu rasittavaa mutta sitten kun niitä on vielä enemmän... Mulla yhdellä kaverilla 3 lasta ja kahdella 4 lasta ja ei niistä vierailuista tule oikein mitään... Koko ajan joku niistä kakaroista keskeyttää jollain lailla. Siis ihan koko ajan. Juuri kun alat puhumaan jotain niin se lopetetaan kakaroiden toimesta. Aikuisten asioita ei voi puhua ollenkaan kun koko ajan joku kyöhnää äitinsä kyljessä milloin milläkin asialla. Aivan kamalaa on noissa neljän lapsen perheissä :( Lisäksi vielä se, että äidit on väsyneitä koska kukaan ei järjissään selviä neljästä lapsesta ja huutavat sitten niin, että vieraidenkin korvat raikaa... Olisi kiva paitsi keskustella 3 lausetta ilman keskeytystä niin myös esim. pelata jotain mutta sellaisestahan ei tietenkään voi kun haaveilla. Ikävää, että menee ystävyys hukkaan koska eipä paljon huvita käydä katselemassa kenenkään kakaralaumaa kun itse ei saa vierailusta mitään. Niin ja ne äidit ei paljon ilman lapsiaan liiku sillä kuka isä on kiinnostunut työpäivän jälkeen katsomaan kolmen- neljän riiviön perään?
Kohta te alatte aivan varmasti kertoa kuinka TEIDÄN niin ja niin monilapsisessa perheessä on niiiiiin harmonista ja rauhallista ja aikuiset juttelee ja pelailee ja äiti pääsee joka ilta ulos kahvittelemaan ym. Se on harhaa vaan. Suurimmaksi osaksi se on juuri tuota.
T. yhden lapsen kyllästynyt äiti joka haluaisi ystävänsä takaisin
Kommentit (78)
jos vanhin lapsi alle kouluikäinen ja nuorin vauva niin aika monen vuoden riiviöt ja keskeytykset siinä vielä on edessä... No, olen vaan vähän turhautunut kuten voitte ehkä huomata :) Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ärsytti niiden lapset. Ehdotin trivial pursuitin pelaamista. Siihenkin ottivat kakarat mukaan " auttamaan" . Että mua ärsytti.
Ap, kutsuvatko nuo ystäväsi sinua kylään? Minä kun en ilta-aikaan mielelläni edes halua meille vieraita. Sinun kaltaisiasi en halua kylään päivälläkään, te teette vain minun oloni minun omassa kodissani hankalaksi.
t. 3 pienen äiti
Minusta taas on kaikkein rasittavinta vieraat, jotka istua napottavat kahvipöydässä, eivätkä ymmärrä lähteä, kun aletaan iltapuuhiin.
Ap, kutsuvatko nuo ystäväsi sinua kylään? Minä kun en ilta-aikaan mielelläni edes halua meille vieraita. Sinun kaltaisiasi en halua kylään päivälläkään, te teette vain minun oloni minun omassa kodissani hankalaksi.
t. 3 pienen äiti
Kyllä minut nimenomaan kutsutaan kylään. Onhan se äidille kiva, että on joku toinenkin aikuinen jakamassa sitä pienoishelvettiä...
itsekin lähdin kyläilemään sillä asenteella että lapsiperheissä mennään aina lasten ehdoilla, mutta rajansa kaikella. Esim 5-vuotiaan suurinta hubaa oli otaa kovat vauhdit vastakkaiselta seinältä ja juosta päälle niin kovaa kun pystyy... Ihanaa. t 14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... olen kyllä samaa mieltä kanssasi siitnä, että vierailut meillä kieltämättä ovat melko pitkälle sitä, että lapset käyvät vähänväliä kysymässä jotakin, selvittämässä/ marisemassa riitojaan tai koettavat osallistua keskusteluun (esikoinen, joka jo koulussa tekee tätä), ollen kuitenkin auttamattomasti myöhässä keskustelunkulusta...
Meillä käy kyllä tosi usein vieraita n. 2-3 krt/ vko, joten lapset ovat melko hyvin tottuneet siihen, että meillä on muutakin elämää ja meillä aikuiset sanovat lapsille, ettei sovi tulla keskeyttämään, kun aikuisilla on juttu kesken. Lasten pitää osata odottaa omaa vuoroaan... Meillä on sääntö, ettei toisia saa keskeyttää, vaan jokaisen (niin lapsen, kuin aikuisen pitää osata kuunnella ensin toisen asia ennenkuin kommentoi).
Minä en kuvittelekaan, että meillä oisi mitenkään " rauhallista" , ennemminkin meillä on elämää parhaillaan :-) jos ymmärrät mitä tarkoitan. Välillä siinä menee minulta tai mieheltä " käämit" , jos homma ei pysy sovituissa raameissa. Usein vieraiden tullessa, lasten odotusjännityksen purkautuessa, on härdelli suurimillaan, kun lapset innosta pinkeenä pomppivat, kuin vieteriukot. Tuo " vastaanottoseremonia" kestää kuitenkin vieraasta ja hänen suhtautumisestaan riippuen max 1/2 h.
Helpointa on, jos vieraalla on ensin hetki aikaa kuunnella lasten jutut tai hänellä on omia, meidän lapsille tuttuja lapsia. Jälkimmäisessä tapauksessa mukulat häviävät yllättävän sukkelaan jaloista lastenhuoneen puolelle, keksien omat leikkinsä.
Mielestäni tuo lasten aiheuttama " häiriö" on enemmän asenne ja asennoitumiskysymys. Noin kolmevuotiaana lapsemme ovat halutessaan hallinneet jo huushollimme perussäännöt. Nyt lapsemme ovat 8 kk, 4-v ja 8-v. Me emme itse koe elämäämme lasten kanssa hankalaksi. Tapaamme ystäviämme edelleen sekä meillä kotona että heidän luonaan, vaihtelevilla kokoonpanoilla. Järjestämme myös ystäväpiirissämme aikuisten illanistujaisia ja talkoita, joissa saamme aivan rauhassa keskittyä juttelemaan noita aikuisten asioita, ilman lasten keskytyksiä. Myönnän: yhden lapsen äitinä itsekin koin hankalaksi vierailut monilapsisissa perheissä, mutta kaikkeen tottuu...
Yksi hyvä syy suosia suurempia ikäeroja lasten välillä omassa perhesuunnittelussa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toista ei saa keskeyttää! Ei aikuinen eikä lapsi. Nykyää lapset puhuvat päälle eivätkä välitä kohteliaisuudesta. Jos puhuu puhelimeenkin, niin lapset eivät usko olisitteko hiljaa-pyyntöä. Ihan hillitöntä menoa. Lapsille ei opetea minkäänlaista kunnioitusta vanhempia kohtaa eikä itsehillintää. Se näkyy sitten koulussakin, kun jopa opettaja keskeytetään ja opettajan päällä puhutaan.
T. Alakoulun ope
Meidän vanhin lapsi oli sellainen, että jos ei saanut sanoa asiaansa heti, ei enää muistanut sitten kun oli lupa puhua,. Ja aina väänsi itkua kun ei saanut kertoa asiaansa. miten tässä pitäisi toimia, hyvät asiantuntijat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se hulina ja huiske on sellaista, että siihen on itse turtunut, mutta vieraista selvästikin huomaa, että kaikki eivät ole, varsinkin lapsettomat ja yksilapsiset. Eipä siinä mitään, itselläkin joskus korvat soivat ja pinna on kireällä. Mutta se on meidän elämää, lapsista lähtee ääntä, vaikka kuinka yrittäisi heitä kasvattaa odottamaan omaa vuoroaan. Meidän kaksi pienintä ovat niin pieniä, ettei kovasti voi odottaakaan mitään käyttäytymistä.
yhen lapsen kanssahan on aika tylsää!
terv. yksi kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin halunnut keskittyä juttelemaan ystäväni kanssa mutta aina niissä lapsiperheissä oli ne lapset - tai lapsi - jotenkin hallitsevana. Niitä piti huomioida, niille piti lukea, aina ne tuli keskeyttämään.
No nyt on itselläni kuusi lasta :)
Tosin täytyy sanoa, että vierailut topisten monilapsisten kanssa on helpompia ja kivempia kuin yrittää passata lapsettomia.
Kuulostat tiukkikselta ihmiseltä, joka sanelee ehdot hyvälle vierailulle? Kyllä lapsiperheen kyläilyssä on kyse myös lasten sosiaalisista tarpeista, ei vain aikuisten. Jos haluaa rauhassa keskustella, voi mennä kahvilaan, lenkille tms. Mikä sinä olet arvioimaan toisten perheitä? Vituttaa tuollaiset besserwisserit joiden mielestä oma elämäntapa on se ainoa ja oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... jos asiaansa ei pysty muistamaan sitä max 5 minuuttia, jonka joutuu odottamaan vuoroaan, ei asia silloin ole niin tärkeä. Ja JOS se on oikeasti tärkeä, muistuu se kyllä hetken päästä taas mieleen. Olen sanonut lapsille, että aikuinenkin voi unohtaa oman asiansa sillä aikaa, kun joutuu odottamaan, eikä se ole maailmanloppu. Keskustelemaan opettaminen on yksi kodin perustehtäviä. Sosiaalisiksihan tässä on maailmaan kasvettava, jotta pärjää yhteiskunnassa muiden ihmisten kanssa. Näin meillä kolmen laspen perheessä toimitaan...
Lapset käy usein ylikierroksilla kun vieraita tulee. Silloin yleensä auttaa kun vieras käskyttää. Tämä toimii aika hyvin ainakin minun ja ystäväni kanssa. Meillä on yhteensä 8 alle 8v lasta, joten meno on sen mukaista!
Itse tunnen montakin pikkulapsi" suur" perhettä, eikä mua ole koskaan ahdistanut kyläreissut heille. Ei paljon vielä ennen esikoistakaan eikä yhden lapsen äitinä enää senkään vertaa :) Asennekysymys.
Eipä toisaalta odotuksetkaan ole olleet realistina kummoiset, kun olen sinne lapsiperheen arjen sekaan mennyt. Jos haluan oikeasti nähdä vain ystäviäni ja jutella rauhassa, en todellakaan ikinä tee treffejä kummankaan kotiin kera lasten! Lapset on pieniä vain hetken, meille aikuisille viisikin vuotta on yksi hujaus. Ja kun siihen osaa asennoitua oikein, voi sähellyksestä ja metelistä jotkut jopa nauttia ;) Itse olen sen verran rauhaarakastavaa sorttia, että taidan olla paremmin luotu yksilapsisen perheen äidiksi tai ainakin ikäeroa pitää olla paljon. Silti ymmärrän, ettei suurperheellisten kavereidenkin pinna välttämättä ole tiukalla kaiken hulinan keskellä, hehän tuntuvat suorastaan nauttivan elämästä ympärillään! Ja aika nopeasti lapset ainakin mun tuttujen perheissä leikkivät keskenäänkin, jos jaksaa aluksi antaa heille positiivista huomiota hetken (esim. pelataan yhdessä).
Tilaa kaverillesi lastenhoitaja syntymäpäivälahjaksi ja vie hänet vaikka syömään joskus. Tai odottele muutama vuosi, tosiystävyys ei kaadu elämän ruuhkavuosiin!
oot vaan kateellinen, kun toisen perheessä on ELÄMÄÄ!
yhen lapsen kanssahan on aika tylsää!
terv. yksi kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti
En mä ole kyllä yhtään kateellinen kenenkään ELÄMÄSTÄ. Johan kirjoitin, että koen sen ELÄMÄN nimenomaan rasittavana. Tykkään lapsista kyllä ja siksi meilläkin on melkein päivittäin tätä elämää täällä koska ainoalla lapsella on monta ystävää joista joku/jotkut ovat meillä usein. Se elämä on kuitenkin erilaista koska lapset ovat samanikäisiä ja samaa sukupuolta sekä vieraat lapset tietenkin käyttäytyvät kylässä paremmin kuin kotonaan :) Ja se elämä häipyy omiin koteihinsa elämöimään klo 20.
Elämä yhden lapsen kanssa ei muuten oikeasti ole ollenkaan tylsää ;) On helppoa lähteä joka paikkaan, on varaa lähteä sekä aikaa. Ei ole pakko nyhjätä kotona kun lähteminen ja meneminen on niin vaivatonta. Yksi lapsi riittää aivan hyvin moneen menoon seuraksi ja ihan tarpeeksi vaivaa siitäkin on jos nyt ajattelet, että liian helpolla pääseminen on tylsää. No, tiedä sitten mitä ajat takaa mutta ainakaan meillä ei ole tylsää ja ainakaan minä en ole kateellinen yhdellekään monen lapsen äidille, ainoastaan harmittaa kun seurustelu on estynyttä muiden lapsien takia. Ap
onneksi olen viisas ja osannut tämänkin aavistaa!!
Muistelepa kuitenkin ystäväni sitä aikaa, kun sinä sait sen pallerosi ja minä ja mieheni olimme vielä lapsettomia!
Sinun luonasi käydessä omat jutut kaikuivat kuuroille korville kun jaksoit tunnista toiseen lässyttää sille kakarallesi jonnin joutavia, etkä ollenkaan tajua, että vauvalle ei tarvitse koko ajan jutella, se on tyytyväinen kun vain kuulee äitinsä äänen.
Lisäksi luulit, että minua kiinnosti sinun kakarasi hoitaminen. Tungit sitä syliini, että saisit ruoan tehtyä ja vaippaakin minun piti siltä vaihtaa. Lisäksi jätit useasti vahtimaan, kun itse pikaisesti kävit kaupassa. Pääsit vähän helpommalla siten.
Kun MINÄ sain esikoiseni, kuittailit joka asian minkä sanoin: Kyllä mä kuule tiedän toin!
Mitään tukea en sinulta saanut vaan minun olisi nyt pitänyt oma vauvani pitää mahdollisimman hiljaa ja huomaamattomana ja kuunnella sinun mies- ja baariseikkailujasi.
Nyt minulla on toinenkin lapsi ja sinä kuvittelet yhä, että sinun ei kuulu mitenkään olla elämästäni kiinnostunut. Minun elämäni on NYT tätä ja sinun on se kestettävä tai lopetettava kokonaan se yhteydenpito.
Huomaatko edes, että se olet sinä joka viimeisen puoli vuotta on ottanut yhteyttä (milloin minkäkin ongelman takia!!)? Minua ei näet tämä ystävyys enää kiinnosta sillä minä en saa sinun vierailuistasi MITÄÄN itselleni, muuta kuin pahan mielen!!
minusta heillä ainakin on ilo käydä. Vaikka lapsia onkin neljä.
meillä on paljon aikaa jutella ja nauttia seurasta. Kaverini pääsevät lähes millon haluavat ulos tuulettumaan. onhan niillä se isä ;)
Ärsyttää sellaset neljävee mukulat, joilla ei oo mitään tapoja.