Lue keskustelun säännöt.
Useamman kun kahden pienen lapsen perheissä vierailu=rasittavaa
07.01.2008 |
Niin ja on kahdenkin pienen lapsen perheessä vierailu rasittavaa mutta sitten kun niitä on vielä enemmän... Mulla yhdellä kaverilla 3 lasta ja kahdella 4 lasta ja ei niistä vierailuista tule oikein mitään... Koko ajan joku niistä kakaroista keskeyttää jollain lailla. Siis ihan koko ajan. Juuri kun alat puhumaan jotain niin se lopetetaan kakaroiden toimesta. Aikuisten asioita ei voi puhua ollenkaan kun koko ajan joku kyöhnää äitinsä kyljessä milloin milläkin asialla. Aivan kamalaa on noissa neljän lapsen perheissä :( Lisäksi vielä se, että äidit on väsyneitä koska kukaan ei järjissään selviä neljästä lapsesta ja huutavat sitten niin, että vieraidenkin korvat raikaa... Olisi kiva paitsi keskustella 3 lausetta ilman keskeytystä niin myös esim. pelata jotain mutta sellaisestahan ei tietenkään voi kun haaveilla. Ikävää, että menee ystävyys hukkaan koska eipä paljon huvita käydä katselemassa kenenkään kakaralaumaa kun itse ei saa vierailusta mitään. Niin ja ne äidit ei paljon ilman lapsiaan liiku sillä kuka isä on kiinnostunut työpäivän jälkeen katsomaan kolmen- neljän riiviön perään?
Kohta te alatte aivan varmasti kertoa kuinka TEIDÄN niin ja niin monilapsisessa perheessä on niiiiiin harmonista ja rauhallista ja aikuiset juttelee ja pelailee ja äiti pääsee joka ilta ulos kahvittelemaan ym. Se on harhaa vaan. Suurimmaksi osaksi se on juuri tuota.
T. yhden lapsen kyllästynyt äiti joka haluaisi ystävänsä takaisin
Kommentit (78)
Kyläillessä ja muissakin paikoissa, jossa ollaan oltu lapsiperheiden kanssa tekemisissä (avoimet ja päiväkerhot), yleensä ne yhden lapsen äidit ovat niitä, jotka eivät kerkeä juttelemaan muiden kanssa. Se oma mussukka tosiaan vaatii äidin huomion omille leikeilleen ja tekemisilleen. Samoin sen yhden perässä pitää juosta katsomassa, että mihin se nyt meni ja mitä touhuaa.
Lapset joiden perheessä on useampi lapsi leikkivät keskenään, osaavat useammin itse ratkoa erimielisyyksiä, ovat omatoimisempia monissa toimissaan ja vaikka ei edes olisi tarvetta ottavat huomaansa ja mukaan leikkeihinsä nuoremmat lapset (oman perheen ja muidenkin perheiden).
No voi hellanduudeli sentään, missä kaikki nuo mainitsemasi useamman perheen lapset ovat? Aika monen kokemuksen mukaan lapset joiden perheessä on useampi lapsi kaipaavat aikuisen ratkomaan erimielisyyksiänsä ihan siinä missä yhden lapsen perheiden lapset. Pienempiä lapsia ei mun kokemukseni mukaan suosita yhtään sen enempää lapsilukumäärästä riippumatta ja tuo omatoimisuuskin on monien kohdalla vähän sitä ja tätä. Mutta sehän on kiva, että sulla on noin positiivisia kokemuksia. Toivottavasti lähipiirisi on samaa mieltä täydellisistä mussukoistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on kolme lasta ja kieltämättä kotonamme on välillä aika äänekästä. Siksi tapaankin joskus ystäviäni ilman lapsia jonkun toisen kotona tai ravintolassa.
Korviini särähtää se kun monta lasta kiljuu ja hermosta kiristää kun joku vinkuu koko ajan jotakin. Monen lapsen äidit eivät edes kuule. Ja monen tunnuslause onkin, että sitten kun näkyy verta niin sitten on oikeesti sattunut. Ja itkun pitää olla tietynkuuloista ennenkun siihen reagoidaan ym.
Ehkä usean lapsen äidillä on joku ihme kyky sulkea korvansa kaaokselta.
Näin ainakin parin tuttavan kohdalla. Kun he ovat lapsineen meillä kylässä, he parkkeeravat kahvipöytään tai sohvalle, eivätkä katso tai kuuntele yhtään, mitä heidän lapsensa tekevät. Siinä on sitten tällä yhden lapsen äidillä tekeminen, kun yrittää pitää koko katraan kurissa. Nämä lapset eivät siis ole vielä niin isoja, että leikkisivät nätisti keskenään... Meitä on moneksi.
Kuka toisin väittää, ei tiedä asiasta mitään tai ajattelee " väärin"
Tekisit sinäkin ap lisää lapsia niin omakin elämäsi helpottuisi;D
Meilläkin on yksi kaveriperhe, joita ei voi kutsua kylään koska meininki on ihan kamalaa ja aina jotain hajoaa. Jos lapsille sanoo, että älkää menkö tuohon huoneeseen, siellä on vaarallisia esineitä (remontti menossa) niin eikös 5-vuotias heilu kohta sahan kanssa. Eli meille ei ole enää mitään asiaa, ennenkuin oppivat tottelemaan. Mies saa kutsua heitä kylään jos haluaa, mutta lähden siksi ajaksi pois. Olen kamala akka, mutta täysin kyllästynyt siihen sikailuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niillä selkäsilmillä meinaan. Ulkopuolisista näyttää, että siinähän se vaan istuu kahvipöydässä. Kyllä se äiti silti kuulostelee koko ajan, missä mennään, se vaan pystyy tekemään homman huomaamattomasti ja myös kahvittelemaan samalla.
Tämä ei ole tietenkään lasten vika, vaan aikuisten asennevamma. On niin hienoa, kun viisi vekaraa pyörii nurkissa, mutta kukaan ei jaksa keskittyä heihin, eikä opettaa kauniita käytöstapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tulet toisiin ajatuksiin kuin tekstisi nyt oli, silloin sinullakin kyöhnää joku koko ajan sylissä.
Mutta kun haluaisin jutella/nähdä niitä äitejä enkä katsella vierestä kuinka kaverini koko ajan joutuu selvittelemään jotain tappeluita, vaihtamaan vaippoja, tarjoilemaan ruokaa, pukemaan, riisumaan, vahtimaan, siis ihan mitä vaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sitten saa jutella...
t. yhden lapsen perhe jonka ystäväperheistä löytyy 3 ja 4 lasta. Löytyy muutama jossa se ainokainen vie koko homman omien kuvioidensa mukaan.
Ei se määrä automaattisesti kerro kuinka aikuset saavat jutella.
Onhan se vähän joo sellasta :) Mutta mä kyllä käyn yksin ja kavereiden kanssa useinkin jossain, mies on mielellään lasten kanssa. Ja väitän, että meillä saa aikuisetkin puhua ilman keskeytyksiä.
Sitä paitsi, tuo pikkulapsivaihe on aika lyhyt, vaikka se olisikin rasittavaa niin nopeasti se on ohi. Sinun on paras lopettaa vierailut, jos tuntuu niin kauhealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se, että ne toisen lapset saattavat vaatia jopa vieraan huomiota.
Ei tule enempää meille. Usko tai älä mutta yhtenä syynä on juuri tuo mitä olen nähnyt. Aluksi ei tullut toista millään ja nyt en enää pitkään aikaan ole edes halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta se on ohimenevä vaihe.
t. äiti X 6
voisitteko joskus kaverinne kanssa lähteä ihan jonnekin kodin ulkoupuolelle ilman lapsia. esim. kahville, elokuviin tai ihan minne vain. Vois tehdä noille äideillekin hyvää päästä eroon 2 h lapsista. Ei se äidin vika ole että lapset tarvitsee kaikkea ja koko ajan.... ei ne voi laittaa tarpeitaan sivuun hetkeksi kun äiti haluaa juoda kahvia :).
mutta monilapsiset ovat valintansa tehneet, ja sinun ei auta kuin odottaa muutama vuosi, että saat ystäväsi takaisin. juuri nyt heillä on menossa se vaihe, jonka joutuu investoimaan lapsiin, jos perheen haluaa. he ovat priorisoineet sen tärkeämmäksi kuin ystävyyssuhteet, tai sitten luottavat ystävyyssuhteiden olevan olemassa ilman panostusta vielä muutaman vuoden kuluttua, jolloin heillä on varmaan taas aikaa ja mahdollisuuksia niihin satsata.
kyllä tämä joitakin yksilapsisiakin koskee - jotkuthan lakkaavat olemasta muina kuin vanhempina heti, kun vauva tulee. eivätkä palaudu sen vauvavuodenkaan jälkeen (minkä nyt ymmärtää että se voi monille olla aikaa ja energiaa vievä, mutta jonka jälkeen lapsen voisi ihan hyvin jo kyllä jättää hoitoon siksi aikaa, että käy ystävyyssuhteitaan hoitamassa).
itse olen ratkaissut ongelman laajentamalla ystäväpiiriä niin, että se sisältää paljon ihmisiä. silloin on aina jonkun kanssa mahdollista viettää aikaa. hankala siitä on kuitenkaan itse perheitä " syyttää" , että he ovat valinneet juuri nyt tärkeämmäksi ne lapset kuin ystävät. vaikka se onkin omalta kannalta tietysti ärsyttävää :)
vauvassa se, että yöunet kärsii, ja isommissa se, ettei voi keskustella aikuisten kanssa. Hyvi ja huippuhyviä puolia onkin sitten monta sataa.
Ap:lle vinkki: mene ystävillesi yökylään: äiti panee lapset nukkumaan yhdeksältä ja sen jälkeen voitte keskustella kaksi tuntia rauhallisesti. Ellei äiti sitten nukahda istualleen. Jos hän on siinä jamassa, herää aamulla tekemään lapsille aamupalaa ja anna äidin nukkua : )
niin...
Tai sitten saa jutella...
t. yhden lapsen perhe jonka ystäväperheistä löytyy 3 ja 4 lasta. Löytyy muutama jossa se ainokainen vie koko homman omien kuvioidensa mukaan.
Ei se määrä automaattisesti kerro kuinka aikuset saavat jutella.
Kyllä se nyt aika pitkälti kertoo... Helpompi se silti yhtä lasta on rauhoitella kun montaa. Ja sellainen äiti joka hyppii ainoan lapsensa perässä ei varmaan sitten oikein haluakaan seurustella. Voisi kyllä jos haluaisi.
itsellä vasta 1 lapsi joten olemme tottuneet rauhallisuuteen. Yksi 3-lapsinen kaveriperhe on ihan kauhea. Olin vauva-aikana heillä kylässä ja vauvaa piti pitää koko ajan sylissä, ipanat olisivat varmaan potkineet sen hengiltä muuten. Yökylässä on ihan jees, koska 21-06 pystyy puhumaankin jotain. Odotan innolla että vuodet vierii :)
Näin ainakin parin tuttavan kohdalla. Kun he ovat lapsineen meillä kylässä, he parkkeeravat kahvipöytään tai sohvalle, eivätkä katso tai kuuntele yhtään, mitä heidän lapsensa tekevät. Siinä on sitten tällä yhden lapsen äidillä tekeminen, kun yrittää pitää koko katraan kurissa. Nämä lapset eivät siis ole vielä niin isoja, että leikkisivät nätisti keskenään... Meitä on moneksi.