Yhteiskunta on sulkenut minua ulos lopullisesti.

Olen pahoillanni puolestasi.

Onko mahdollista harkita todellakin toiseen yhteiskuntaan muuttamista, siis ulkomaille? En sano tätä veetuillakseni, vaan ei ole tavaton asia, että ihmiset muuttavat muihin maihin parempaa elämää rakentamaan. Esim Kreikassa, jonka tilanteen tunnen hyvin, on jo pitkään ollut melko toivotonta olla nuori, ja nuoret muuttavatkin muihin EU-maihin.

Miten on mahdollista, ettet olisi päässyt edes vapaaehtoistöihin?

Onko muut näin pahassa umpikujassa kuin minä? En voi olla ainut.

Vierailija kirjoitti:

Olen 28v nainen, edellenkään en ole koskaan onnistunut pääsee korkeakouluun, en yliopistoon, en ole koskaan saanut mitään työpaikkoja muuta kuin siivous ja kauppa-alan. En ole koskaan edes onnistunut pääsee vapaaehtoistöihin.

Olen lukemattomien ihmisten kanssa käynyt läpi CVt ja kaikki mahdolliset asiat mitä ihmisessä vain voi olla, kaikki ok, loistavasti, ei missään vika.

Pitäisikö minun ampua itseäni? Olenko heikko yksilö kun en yllä samalle tasolle kuin muut? En vain onnistu missään, kouluun pääsiminen on mahdottomuus kun on aina joku joka on parempi.

Tässä tilanteessa ollut jo hyvin kauan.

Koeta vaan jaksaa. Kohta se elämä on lusittu. Voimia.

Jos et pääse korkeakouluun niin miksi ihmeessä et kouluttaudu vain matalammalle tasolle? Ei korkeakoulu ole kaikkia varten. 

Vapaaehtoistöihin ei oteta, joko niihin ei saa yhteyttä tai sitten kylmästi vain sanotaan että ei pääse. Näissä paikoissa ja järjestöissä on valtavasti YT menossa, niille ei kelpaa edes ilmaista harjoittelijaa, jotkut älypäät ovat päättäneet että eivät ota koska se on epäreilua. Näin vain syrjäydyn entistä enemmän.

Mitä alaa ap haluaisit opiskella? Olisiko esim. valmennuskursseista tai alan työharjoitteluista/kokeiluista hyötyä opiskelupaikan saamiseen?

Mikä on matala tason koulutus? Olen käynyt jo lukion, amiksen ja muita hyödyllisiä kursseja.

Olen käynyt myös valmennuskurssia, nämä maksavat 700 euroa, ei ole enää varaa. Kilpailu on niin kova ettei mikään riitä.

Sosiaali ja terveysala, valtiotietelliset. Olen kohta 30v enkä ole koskaan onnistunut saamaan mitään töitä jotka näitä aloja tukee. Olen jo 10 vuotta kokeillut ja alkaa voimat loppumaan.

Et siis ole päässyt korkeakouluihin etkä yliopistoihin.

Etkö ole päässyt mihinkään ammattiopintoihinkaan? Jos niin on, on kyllä ymmärrettävää, että et myöskään saa siivoamista kummempaa työtä. Nyky-Suomessa vaaditaan joka paikassa muutakin kuin pelkkä peruskoulu tai lukio.

Jos sinulla kuitenkin on ammattitutkinto, onko se ehkä alalta, joka ei yksinkertaisesti työllistä? Voisitko yrittää kouluttautua toiseen, paremmin työllistävään ammattiin?

Tarjolla on myös erityisoppilaitoksia, jos et usko pärjääväsi normiopinnoissa.

Lastenhoitotyötä? Itse sain koululaisenakin.

Et ole umpikujassa, jos et käytä huumeita tai liikaa alkoholia. Kuten on ehdotettu, ulkomailtakin voi löytyä töitä tai opiselupaikka. Jos se on liian iso askel, niin noitakin töitä, mitä olet tehnyt, tarvitaan todella.

Avoimeen korkeaan, kansalais- tai työväenopistoihin voi mennä opiskelemaan muuten vain. 

Elämä ei ole selvä paketti monellakaan. Tsemppiä ja halaus.

Ehkä olet vain tyhmä? Jos ei korkeakoulun ovet aukene. Ole suosiolla vaan niissä nykyisissä hommissasi ja lopeta haihattelu jostain korkeakoulututkinnosta.

Ap, älä masennu. Lue alaa, joka kiinnostaa, tee siitä niin harrastus. Hanki elanto niillä töillä, mitä saat. Se on esim USAssa ihan tavallista. Leivän saa niistä töistä, mitä on tarjolla. Nauti mielenkiinnonkohteistasi tekemällä niitä omaksi iloksesi. 

Sä olet vielä nuori, usko pois, sulla on vielä paljon toivoa, tosin mulla yli 40 kymppisellä, olen ollut kyllä aktiivinen yhteiskunnan jäsen, mutta nyt putoamassa kelkasta, mihinkään ei kelpaa. Sun on nyt yritettävä etsiä joku kiertoreitti eteenpäin ja unohdettava vanhat kanavat. Vaikka se ulkomaille lähtö, Suomi on muutenkin aika vääjäämättä ajautumassa toivottomuuden tilaan

Olet siis pyrkinyt korkeakouluun tai yliopistoon jo 8 - 10 kertaa.

Jos ovet eivät ole siinä ajassa auenneet mihinkään, on varmaan pakko todeta, että sinulla ei yksinkertaisesti ole riittävästi kykyjä ylimmän tason opintoihin. Mutta se ei kyllä ole yhteiskunnan vika.

Amistutkinto sinulla siis on, mutta et saa sillä töitä. Ei auta siinä tapauksessa kuin opiskella toinen amistutkinto ja tällä kertaa sellaiselta alalta, joka työllistää varmasti. Sellaisiakin on, mutta onko sinulla motivaatiota?

Minä inhoan kliseetä "aina on joku, jolla on huonommin", mutta nyt käytän sitä. Minulla on maisterintutkinto hyvin käytännölliseltä alalta ja ammattikorkeakoulututkinto täydennyksenä, pitkä ja syvä työkokemuskin on. Tällä hetkellä sinun tilanteesi kuitenkin on huomattavasti parempi kuin minun: sinä saat töitä sekä siivousalalta että kaupasta, minä en pysty siivoamaan (enää) enkä kelpaa kaupan alalle, koska kokemusta ei ole. Tekisin mitä tahansa palkkatyötä, mutta en saa sitä mistään - työelämä vain nyt on rakennettu sellaiseksi, etten minä enää mahdu siihen. Työttömyys on rahattomuutta ja rahattomuus vie turmioon.

Olet vielä nuori. Etsi töiden oheen itsellesi jotakin mukavaa tekemistä ja nauti siitä, että elämäsi perusteet ovat paikoillaan. Jos kouluun pääseminen ei onnistu, etsi vaikka jokin kiinnostava perusopintokokonaisuus avoimesta yliopistosta ja paranna osaamistasi ja mahdollisuuksiasi sillä. On vaikea neuvoa tämän enempää, kun en tiedä, mikä sinua kiinnostaa. Tuon ikäisenä on huono valinta ampua itsensä, joten nosta nyt häntä vielä pystyyn ja nauti siitä pienestäkin, mikä sinulla on.

Kirjoitat pettymyksestäsi, että elämä ei ole mennyt niin kuin olet suunnitellut. Olisit tahtonut opiskelemaan ja töihin, mutta näin ei ole syystä tai toisesta tapahtunut.

Oletan, että olet TE-toimiston asiakas, mutta jos et ole, nuorisotakuuhan on nimenomaan alle 29-vuotiaiden työllistymiseen tähtäävä palvelu. Ja varmasti voi olla muutakin, eli ihan ensisijaista on ottaa yhteys sinne ja miettiä erilaisia vaihtoehtoja.

Voi olla, että tarvitsisit myös henkistä tukea jaksaaksesi. Voit hakeutua tarvittaessa vaikka psyk.sairaanhoitajan luokse kartoittamaan, missä jamassa mielialasi on. Jokin kirjoittamassasi heijasteli minun silmiini mielialan laskua ja toivotomuutta, käytit sanoja pois suljettu ja lopullinen - kuitenkaan näin ei realistisesti ole. On paljon vaihtoehtoja, joita voi tutkia. Esimerkiksi oppisopimuskoulutus. Te-toimisto osaa parhaiten neuvoa näissä teknisissä asioissa. Mutta itse elämänvoima sinun on löydettävä itse. Usko siihen, että vaikka nyt on näin, jotain voi muuttua, jotain voi löytyä. Mikä olisi ensimmiäinen askel?

Mitä alaa haluaisit opiskella? Olisiko sitä mahdollista opiskella alemmalla koulutusasteella? Onko sinulla mitään kiinnostuksenkohteita tai harrastuksia?

Miksi sinun pitäisi päästä korkeakouluun?

Ei kaikkien ihmisten lahjat ja koulumenestys riitä korkeakouluopintoihin.

Sekin on asia asia mikä täytyy jossain vaiheessa hyväksyä.

Töitä voi löytää muitakin, paskahommia ainakin löytyy jos ei oo nirso.