Lue keskustelun säännöt.
Yhteiskunta on sulkenut minua ulos lopullisesti.
18.01.2019 |
Olen 28v nainen, edellenkään en ole koskaan onnistunut pääsee korkeakouluun, en yliopistoon, en ole koskaan saanut mitään työpaikkoja muuta kuin siivous ja kauppa-alan. En ole koskaan edes onnistunut pääsee vapaaehtoistöihin.
Olen lukemattomien ihmisten kanssa käynyt läpi CVt ja kaikki mahdolliset asiat mitä ihmisessä vain voi olla, kaikki ok, loistavasti, ei missään vika.
Pitäisikö minun ampua itseäni? Olenko heikko yksilö kun en yllä samalle tasolle kuin muut? En vain onnistu missään, kouluun pääsiminen on mahdottomuus kun on aina joku joka on parempi.
Tässä tilanteessa ollut jo hyvin kauan.
Kommentit (46)
Pääsykokeissa pärjään kohtuullisen hyvin, kuulemma olen mestari yhteiskunnallisilla aloilla, eräs ihminen sanoi minulle kerran että minussa on enemmän taito kuin monissa muissa jotka ovat yliopistossa. Tämä teki kipeetä, äärimmäisen kipeetä ja tulin entistä enemmän katkeraksi.
Oppisopimukseen yritin jo 19 vuotiaana, nyt on mennyt 10v eikä ole vieläkään löytynyt, niitä ei vain ole olemassa. TE- toimiston palvelut täysin olemattomat, pitää vain netistä itse löytää.
En tiedä teistä muista mutta minulla on aika vahva tunne että en enää tiedä ketä varten tätä yhteiskunta on ja millä salaisella koodilla pääsee sisään.
En halua kuulosta ylimieliseltä tai tyhmältä mutta siivousala oli aivan liian nöyryttävää, oli mukavat asiakkaat ja mukava työyhteisö, en kestänyt enää henkisesti sitä kysymystä " miten noin osaava tyttö on täällä siivoamassa, sinun pitäisi olla muualla". En myöskään sietänyt niitä alentavia katseita mitä sai niskan päälle hyvin menestyvistä ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin 42-vuotiaana komeana miehenä näkisin, että ongelmasi on arvomaailmasi suppeus. Arvotat itsesi niiden perinteisten juttujen kautta, kuten opiskelu ja työ. VMP. Olisiko mahdollista että pohdiskelisit elämää ja ainakin yrittäisit hakea mielekkyyttä jostain toisesta kulmasta? On muitakin tapoja elää kuin se iänikuinen massahysterian sävyttämä perussuorittaminen. Uskon että olet älyltäsi vähintään normaali, joten jospa lopettaisit stressaamisen asioista joita et voi saada, ja alkaisit elää oman näköistä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Pääsykokeissa pärjään kohtuullisen hyvin, kuulemma olen mestari yhteiskunnallisilla aloilla, eräs ihminen sanoi minulle kerran että minussa on enemmän taito kuin monissa muissa jotka ovat yliopistossa. Tämä teki kipeetä, äärimmäisen kipeetä ja tulin entistä enemmän katkeraksi.
Oppisopimukseen yritin jo 19 vuotiaana, nyt on mennyt 10v eikä ole vieläkään löytynyt, niitä ei vain ole olemassa. TE- toimiston palvelut täysin olemattomat, pitää vain netistä itse löytää.
En tiedä teistä muista mutta minulla on aika vahva tunne että en enää tiedä ketä varten tätä yhteiskunta on ja millä salaisella koodilla pääsee sisään.
En halua kuulosta ylimieliseltä tai tyhmältä mutta siivousala oli aivan liian nöyryttävää, oli mukavat asiakkaat ja mukava työyhteisö, en kestänyt enää henkisesti sitä kysymystä " miten noin osaava tyttö on täällä siivoamassa, sinun pitäisi olla muualla". En myöskään sietänyt niitä alentavia katseita mitä sai niskan päälle hyvin menestyvistä ihmisistä.
Jos pelkkä opiskelemaan pääsy tuottaa noin paljon vaikeuksia, kannattaa ala unohtaa. Samaa tervanjuontia se opiskelukin sitten olisi.
Tunnen yhden joka pääsi oikikseen 7. yrityksellä, vaan eipä koskaan valmistunut sieltäkun yksikin iso tentti vaati monia yrityksiä, eli turhaa oli tuo satsaus. Meitä on moneen junaan ja ammattiin, mielekkään ammatin voi löytää monella tavalla.
Olin 29-vuotias kun pääsin yliopistoon opiskelemaan ja työllistyn varmasti. Näinä vuosina on myös tapahtunut ensimmäistä kertaa sellaista, ettei ensimmäinen reaktio ja ajatus vastoinkäymisiin ole itsemurha tai itsetuho. En suorastaan tunne enää itseäni, olen parantunut ja kehittynyt todella paljon. Yritä vain sinne opiskelemaan. Meitä on muitakin. Et ole yksin.
Kysymys kuuluu miten sinne yliopistoon oikein päästään, olen itsekkin 29v enkä ole vieläkään ymmärtänyt että mitä se oikein vaatii, tuntuu että en riitä millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen AP, olen täysin samaa mieltä että pitää elää oma näköisensä elämä muuten uupuu aivan varmasti mutta ilman rahaa eikä kunnollinen suunnitelma on on hieman hankalaa.
Ihanne tilanne olisi se että pääsisi johonkin 6kk kurssille ja suorittaisi jonkinäköinen tutkinnon jolla sitten pääsisi töihin. Äärimmäisen tyrmistyttävää on että näitä palveluita ei ole olemassa, jos on niin se on joko työkkärin leikkikurssi, Edupolin/Amiedun kurssit jotka ovat ainoastaan niille harvoille ja valituille jotka ovat jo uraelämässä.
Ei se mitään ole sulkenut, jos töitä kuitenkin on löytynyt. En ymmärrä nykyään ihmisten tarvetta vertailla työnsä "koettua statusta" johonkin muuhun, kertooko se nyt sitten heikosta itsetunnosta vai yleensä typeristä asenteista, mutta on kuitenkin täysin älytöntä. Ei ole oikeasti mikään ongelma tehdä matalapalkkaduunia, josta saa kokoaikaisena vaikka sen brutto 30000 vuodessa, joka on siis maailman mittakaavassa loistava palkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soita TE-toimiston uraohjaajalle ma tai to klo 12-16 numeroon 0295 020 720 niin saat neuvoja psykologilta.
Hyvin monilla ihmisillä asiat ovat paljon huonommin kuin sinulla tulee toivottavasti koskaan olemaan. Olet nuori, olet terve ja olet kiinnostunut yliopisto-opiskelussa.
Mt-ongelmista kannattaa käydä juttelemassa jonkun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Näin 42-vuotiaana komeana miehenä näkisin, että ongelmasi on arvomaailmasi suppeus. Arvotat itsesi niiden perinteisten juttujen kautta, kuten opiskelu ja työ. VMP. Olisiko mahdollista että pohdiskelisit elämää ja ainakin yrittäisit hakea mielekkyyttä jostain toisesta kulmasta? On muitakin tapoja elää kuin se iänikuinen massahysterian sävyttämä perussuorittaminen. Uskon että olet älyltäsi vähintään normaali, joten jospa lopettaisit stressaamisen asioista joita et voi saada, ja alkaisit elää oman näköistä elämää.
Jätä hupaisa sana komea pois, niin joku ehkä lukee tekstisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinusta ei yksinkertaisesti pidetä. Luonteesi syynä.
Vierailija kirjoitti:
Olen 28v nainen, edellenkään en ole koskaan onnistunut pääsee korkeakouluun, en yliopistoon, en ole koskaan saanut mitään työpaikkoja muuta kuin siivous ja kauppa-alan. En ole koskaan edes onnistunut pääsee vapaaehtoistöihin.
Olen lukemattomien ihmisten kanssa käynyt läpi CVt ja kaikki mahdolliset asiat mitä ihmisessä vain voi olla, kaikki ok, loistavasti, ei missään vika.
Pitäisikö minun ampua itseäni? Olenko heikko yksilö kun en yllä samalle tasolle kuin muut? En vain onnistu missään, kouluun pääsiminen on mahdottomuus kun on aina joku joka on parempi.
Tässä tilanteessa ollut jo hyvin kauan.
Yritä sinne minne kyvyt riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääsykokeissa pärjään kohtuullisen hyvin, kuulemma olen mestari yhteiskunnallisilla aloilla, eräs ihminen sanoi minulle kerran että minussa on enemmän taito kuin monissa muissa jotka ovat yliopistossa. Tämä teki kipeetä, äärimmäisen kipeetä ja tulin entistä enemmän katkeraksi.
Oppisopimukseen yritin jo 19 vuotiaana, nyt on mennyt 10v eikä ole vieläkään löytynyt, niitä ei vain ole olemassa. TE- toimiston palvelut täysin olemattomat, pitää vain netistä itse löytää.
En tiedä teistä muista mutta minulla on aika vahva tunne että en enää tiedä ketä varten tätä yhteiskunta on ja millä salaisella koodilla pääsee sisään.
En halua kuulosta ylimieliseltä tai tyhmältä mutta siivousala oli aivan liian nöyryttävää, oli mukavat asiakkaat ja mukava työyhteisö, en kestänyt enää henkisesti sitä kysymystä " miten noin osaava tyttö on täällä siivoamassa, sinun pitäisi olla muualla". En myöskään sietänyt niitä alentavia katseita mitä sai niskan päälle hyvin menestyvistä ihmisistä.
Yhteiskunta otti sinut vastaan, mutta sinä hylkkäsit yhteiskunnan.
Vierailija kirjoitti:
En halua kuulosta ylimieliseltä tai tyhmältä mutta siivousala oli aivan liian nöyryttävää, oli mukavat asiakkaat ja mukava työyhteisö, en kestänyt enää henkisesti sitä kysymystä " miten noin osaava tyttö on täällä siivoamassa, sinun pitäisi olla muualla". En myöskään sietänyt niitä alentavia katseita mitä sai niskan päälle hyvin menestyvistä ihmisistä.
Erikoista. Itse kun jäin työttömäksi yt:issä, eikä heti löytynyt oman alan paikkaa, tein siivoustakin välillä. En kokenut matemaattis-luonnontieteellisen alan maisterinakaan mitenkään nöyryyttäväksi siivota enkä kokenut että kukaan olisi katsonut minua alentavasti. Enhän itsekään oman alan työssäni ollessani ole koskaan ajatellut mitään alentavaa siivoojista, niin en oleta että muutkaan ajattelisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on ihan puppua, ettei vapaaehtoistöihin pääsisi mukaan. Mä olen ollut elämäni aikana useammassakin vapaaehtoistyössä ja kaikkiin on voinut itse vain liittyä ilman mitään "hakua". Netistä kun vähän katselee itseä kiinnostavia vaihtoehtoja niin johan alkaa löytyä. Aloitus 0/5. Monella on oikeasti vaikeaa, ikävää että ap alkoi vakavalla aiheella trollaamaan.
Omissa käsissä on tuo homma hoitaa. Taidat olla elämäntapanarisija. Jossakin vika, jos älliä omasta mielestä, mutta mikään ei onnistu.
Oletkohan nyt AP takertunut vähän turhan kovaa tuohon ajatukseen korkeakouluopinnoista juuri sillä alalla, minne haluaisit? Olisko mahdollista hakea jonkun sellaisen alan opintoihin joihin on helpompi päästä sisään? Tai onko pakko edes olla yliopisto-opinnot, entä AMK tai ammatillinen alempi aste?
Sinun mahdollisuutesi eivät tosiaankaan ole ohi, jos et pääse korkeakouluun. Hyvin työllistäviä ammatteja löytyy kaikilta koulutustasoilta. Kannattaisi lukea joku tutkinto, jolla todennäköisesti työllistyy, ja lopettaa valittaminen ja uhriutuminen.
Jos et yhtään tiedä mikä voisi olla vaihtoehto tuolle pään hakkaamiselle kiviseinään sen yhden opintoalan kanssa jonne olet jo liian monta kertaa hakenut, niin TE-toimistoissa on töissä ammatinvalintapsykologeja, ja sellaisen kanssa voisit miettiä mikä muu vaihtoehto toimisi sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsykokeissa pärjään kohtuullisen hyvin, kuulemma olen mestari yhteiskunnallisilla aloilla, eräs ihminen sanoi minulle kerran että minussa on enemmän taito kuin monissa muissa jotka ovat yliopistossa. Tämä teki kipeetä, äärimmäisen kipeetä ja tulin entistä enemmän katkeraksi.
Oppisopimukseen yritin jo 19 vuotiaana, nyt on mennyt 10v eikä ole vieläkään löytynyt, niitä ei vain ole olemassa. TE- toimiston palvelut täysin olemattomat, pitää vain netistä itse löytää.
En tiedä teistä muista mutta minulla on aika vahva tunne että en enää tiedä ketä varten tätä yhteiskunta on ja millä salaisella koodilla pääsee sisään.
En halua kuulosta ylimieliseltä tai tyhmältä mutta siivousala oli aivan liian nöyryttävää, oli mukavat asiakkaat ja mukava työyhteisö, en kestänyt enää henkisesti sitä kysymystä " miten noin osaava tyttö on täällä siivoamassa, sinun pitäisi olla muualla". En myöskään sietänyt niitä alentavia katseita mitä sai niskan päälle hyvin menestyvistä ihmisistä.
Yhteiskunta otti sinut vastaan, mutta sinä hylkkäsit yhteiskunnan.
Jos yhteiskunta arvostaa työtä rahallisesti kärpäsentortulla, niin yhteiskunta voi vetää käpälään.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys kuuluu miten sinne yliopistoon oikein päästään, olen itsekkin 29v enkä ole vieläkään ymmärtänyt että mitä se oikein vaatii, tuntuu että en riitä millään.
Riippuu alasta, mutta monille aloille riittää se, että vastaa kysymyksiin niin kuin kirjoissa on sanottu. Yleensä kysytäänn juuri ne keljut ja tylsät teoriat, jotka joku on oksentanut mielestään 200 vuotta sitten. Niitä pilipaliteorioita riittää ensimmäinen vuosi ja helpottaa sitten. Toisena vuonna päästään jo vähän itse asiaan jota tultiin opiskelemaan. Joillain aloilla teorioita riittää joka vuodelle.
Jos on soveltavia kysymyksiä niin vastauksesta noin puolet pitää pohjautua kirjan teoriohioihin ja loppu vastaus on sitä soveltamista varten. Mutta riippuu tosiaan alasta.
Tenteissä sama. Vaikka me kaikki olemme viisaampia kuin nuo tenttikirjan kirjoittajat ikinä niin silti ne opet haluaa vain sen tenttikirjan vastauksen, eikä oppia meidän kehittelemiä uusia teorioita. Sitten maisterivaiheessa halutaan, että sinä luot omat teoriasi. Siihen asti pitää vaan kuolla tylsyyteen.
Siis mitä ihmettä? AP yrittää vuodesta toiseen sisään jonnekin kouluun minne ei pääse, ei suostu miettimään muita vaihtoehtoja joten on ilman työllistävää loppututkintoa minnekään, ja sitten valittaa kun yhteiskunta sulkee hänet ulos, vaikka hän itse asiassa ON ilman koulutustakin saanut juuri sellaista työtä jota ilman koulutusta saa eli esim. siivousta.
AP olet ihan itse sulkenut itsesi ulos pakkomielteisellä takertumisellasi korkeakoulututkintoon haluamaltasi alalta ja myös ylimielisyydelläsi tavallisia töitä kohtaan. Selvästi ajattelet esim. siivoustyöstä, että se on jotenkin alempiarvoista ja sopii jotenkin lähinnä sinua tyhmemmille ihmisille. Sellainen asenne ei ole kyllä yhtään kiva eikä johda pidetyksi tulemiseen ihmisjoukoissa.
Oletko hakenut eri yliopistoihin ja eri aloille? Mikä on jäänyt pääsykokeissa "vajaaksi" ? Ovatko hakemasi alat sellaisia, joissa vaikuttaa vain kirjatieto vai myös persoona eli sisältää haastatteluja jne?