Mitä järkeä on suhteessa, jossa ei ole lainkaan hellyyttä, kosketuksia ja erotiikkaa?

Ei mitään. Mutta lapset, asuntolaina jne. tekevät lähtemisestä vaikeampaa.

Kaikki eivät todellakaan pärjää arjessa yksin. Moni on hyvin epäitsenäinen ja takertuva. Kun sinulle yksinolo voi tuntua helpolta js vapauttavalta, monta muuta se ahdistaa. Siksi on parempi olla vaikka kämppissuhde.

Itse en epäitsenäisten naisten kanssa halua enää seurustella. Ripustautuja alkaa aina jossakin vaiheessa menettää viehättävyyttään.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Mutta lapset, asuntolaina jne. tekevät lähtemisestä vaikeampaa.

Juuri näin.

En riko perhettäni miehen tunnekylmyyden takia.

Kuten sanottu: lapset, yhteinen koti, yhteinen historia, ikä (ei olla teinejä), omaisuus jne.

Jos meillä ei olisi lapsia, pärjäisinkin arjessa ihan hyvin yksin. Mutta en kyllä lapsiperheellisenä. Ja toisaalta, kyllä me mieheni kanssa tullaan ihan hyvin toimeen. Meillä on yhteisiä harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita.

Ottakaa ero. Helpompaa elää ja hengittää.

😂👌älä Sit tyhmä valita!!

Minä en kyllä hankkisi lapsia, ellen olisi suhteellisen varma selviäväni siitä myös yksin tarvittaessa. Koskaan kun ei tiedä, mitä tapahtuu.

Ei mitään järkeä, vaikka itse elääkin tuollaisessa suhteessa. Luulen vaimolleni olevan toisen.

Vierailija kirjoitti:

Minä en kyllä hankkisi lapsia, ellen olisi suhteellisen varma selviäväni siitä myös yksin tarvittaessa. Koskaan kun ei tiedä, mitä tapahtuu.

Miten tämä suhteellinen varmuus varmistetaan ennen lasten hankkimista?

Lisää syitä listaan miksi lapsien hankkiminen kannattaa jättää väliin, ei tarvi kituuttaa huonossa suhteessa ja elämässä niiden takia.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään järkeä, vaikka itse elääkin tuollaisessa suhteessa. Luulen vaimolleni olevan toisen.

Niin no, tää vaatimus siitä, että perheen aikuisten välillä pitää olla rakkauden ilotulitusta, on kuitenkin aika uusi. 

Vierailija kirjoitti:

Lisää syitä listaan miksi lapsien hankkiminen kannattaa jättää väliin, ei tarvi kituuttaa huonossa suhteessa ja elämässä niiden takia.

Ei sun tarvitse hankkia lapsia, mutta en mä koe mitään kärsimyksiäkään tästä suhteesta. Jos eroaisin, en todellakaan yrittäisi hankkia enää uutta parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kyllä hankkisi lapsia, ellen olisi suhteellisen varma selviäväni siitä myös yksin tarvittaessa. Koskaan kun ei tiedä, mitä tapahtuu.

Miten tämä suhteellinen varmuus varmistetaan ennen lasten hankkimista?

Itsetuntemus. Lasten hankinta on neuvokkaiden, voimakkaiden,sitkeiden ja energisten ihmisten hommaa. Kyllä sen tietää, onko itse herkästi stressaantuva vai sellainen, joka saa asiat hoitumaan kovankin paineen alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään järkeä, vaikka itse elääkin tuollaisessa suhteessa. Luulen vaimolleni olevan toisen.

Niin no, tää vaatimus siitä, että perheen aikuisten välillä pitää olla rakkauden ilotulitusta, on kuitenkin aika uusi. 

Tavallinen elämä ei nykyään enää kelpaa. Paitsi mulle.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät todellakaan pärjää arjessa yksin. Moni on hyvin epäitsenäinen ja takertuva. Kun sinulle yksinolo voi tuntua helpolta js vapauttavalta, monta muuta se ahdistaa. Siksi on parempi olla vaikka kämppissuhde.

Itse en epäitsenäisten naisten kanssa halua enää seurustella. Ripustautuja alkaa aina jossakin vaiheessa menettää viehättävyyttään.

Juuri näin. Omat rahat, omat asunnot, omat harrastukset. Haluan toisen olevan osa elämääni, en koko elämä. Melkein kaikki parisuhteen huonot puolet jäävät erillissuhteessa pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kyllä hankkisi lapsia, ellen olisi suhteellisen varma selviäväni siitä myös yksin tarvittaessa. Koskaan kun ei tiedä, mitä tapahtuu.

Miten tämä suhteellinen varmuus varmistetaan ennen lasten hankkimista?

Itsetuntemus. Lasten hankinta on neuvokkaiden, voimakkaiden,sitkeiden ja energisten ihmisten hommaa. Kyllä sen tietää, onko itse herkästi stressaantuva vai sellainen, joka saa asiat hoitumaan kovankin paineen alla.

Tuo on geneeristä hölpänpölppää. Se, mitä ajattelee ennen lasten hankkimista ja se, mitä elämä lasten kanssa todellisuudessa on, ovat kaksi aivan eri asiaa. Suurin osa saa ne asiat hoitumaan, kun pakko on. Ei sitä tiedä, mitä muuttujia elämässä tulee vastaan. Kuvitelma siitä, että elämää voi hallita suunnittelemalla ja miettimällä kauheasti, on todellakin vain kuvitelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kyllä hankkisi lapsia, ellen olisi suhteellisen varma selviäväni siitä myös yksin tarvittaessa. Koskaan kun ei tiedä, mitä tapahtuu.

Miten tämä suhteellinen varmuus varmistetaan ennen lasten hankkimista?

Itsetuntemus. Lasten hankinta on neuvokkaiden, voimakkaiden,sitkeiden ja energisten ihmisten hommaa. Kyllä sen tietää, onko itse herkästi stressaantuva vai sellainen, joka saa asiat hoitumaan kovankin paineen alla.

Lasten hankinta on kenen tahansa hommaa. Kysy vaikka sossuilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään järkeä, vaikka itse elääkin tuollaisessa suhteessa. Luulen vaimolleni olevan toisen.

Niin no, tää vaatimus siitä, että perheen aikuisten välillä pitää olla rakkauden ilotulitusta, on kuitenkin aika uusi. 

Tavallinen elämä ei nykyään enää kelpaa. Paitsi mulle.

Kauhea ajatus, että fyysisen läheisyyden ja erotiikan puuttuminen parisuhteesta on jollekulle "tavallista elämää". Minulle nuo ovat parisuhteen liima.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään järkeä, vaikka itse elääkin tuollaisessa suhteessa. Luulen vaimolleni olevan toisen.

Niin no, tää vaatimus siitä, että perheen aikuisten välillä pitää olla rakkauden ilotulitusta, on kuitenkin aika uusi. 

Tavallinen elämä ei nykyään enää kelpaa. Paitsi mulle.

Niin mullekin. Tosin toivon, että saisimme mieheni kanssa ja perheessämme joitain juttuja toimimaan, mutta en oikein usko. Olen liian masentunut siihen. Iso osa suhteessa mieheni kanssa on ihan toimivaa: meillä on samat prioriteetit, emme riitele juuri koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kyllä hankkisi lapsia, ellen olisi suhteellisen varma selviäväni siitä myös yksin tarvittaessa. Koskaan kun ei tiedä, mitä tapahtuu.

Miten tämä suhteellinen varmuus varmistetaan ennen lasten hankkimista?

Itsetuntemus. Lasten hankinta on neuvokkaiden, voimakkaiden,sitkeiden ja energisten ihmisten hommaa. Kyllä sen tietää, onko itse herkästi stressaantuva vai sellainen, joka saa asiat hoitumaan kovankin paineen alla.

Tuo on geneeristä hölpänpölppää. Se, mitä ajattelee ennen lasten hankkimista ja se, mitä elämä lasten kanssa todellisuudessa on, ovat kaksi aivan eri asiaa. Suurin osa saa ne asiat hoitumaan, kun pakko on. Ei sitä tiedä, mitä muuttujia elämässä tulee vastaan. Kuvitelma siitä, että elämää voi hallita suunnittelemalla ja miettimällä kauheasti, on todellakin vain kuvitelmaa.

Niin, mutta eivät kaikki saa asioita hoitumaan. Tuossa yllähän joku juuri kirjoitti, ettei voi lähteä suhteesta, koska ei selviäisi lasten kanssa yksin.

Joillakuilla on toki paljon parempi Itsetuntemus kuin toisilla ja paremmat ennakkokäsitykset lapsiperhe-elämästä. Kyllä tälläkin palstalla uudet äidit vähän väliä ihmettelevät uusina asioina sellaisia juttuja, jotka ovat monille lapsettomillekin itsestäänselvyyksiä.