Mitä järkeä on suhteessa, jossa ei ole lainkaan hellyyttä, kosketuksia ja erotiikkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hellyys, kosketus ja erotiikka revitään toisen selkänahasta painostamalla, kun itse ei viitsitä osallistua arjen pyöritykseen, on turha itkeä kylmää vaimoa. Varsinkaan jos ei itsellä ole munaa lähteä tilanteesta.

Eikö kannattaisi mieluummin pitää arki niin helppona ja yksinkertaisena, ettei se vaadi mitään erityistä pyörittämistä? Parisuhteen pointti on keskinäinen vetovoima, erotiikka, romantiikka ja yhteinen laatuaika.

Kun valitsee hankkia lapsia, yrityksen ym niin arki ei aina ole helppoa ja yksinkertaista.

Jep, arvovalintoja nämä. Minulle vanhemmuus ei ole koskaan ollut niin tärkeää, että olisin halukas huonontamaan parisuhdettani sen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset eivät ole kokeneet koskaan oikeaa rakkautta, vaan ovat ajautuneet yhteen jonkun tyypin kanssa joka aluksi vaikutti ihan ok, ja ovat sitten tehneet lapsiakin koska "se kuuluu asiaan" kun haluaa perheen. Eivät tiedä mistä jäävät paitsi ja elämä lipuu ohi, sitten kun lapset on aikuisia on myöhäistä, huomaa että on tuhlannut parhaat vuosikymmenet täysin väärän ihmisen kanssa ilman parisuhderakkautta. 

Minä ainakin olisin mieluummin yksin kuin rakkaudettomassa ihmissuhteessa. Mukavia kämppiksiä kyllä löytyy ja niitä voi vaihtaakin tarpeen vaatiessa, ei ole järkeä sitoutua näennäiseen parisuhteeseen jonkun randomin kämppiksen kanssa.

Miksei ole? En minä ainakaan kaipaa erityisesti romanttista rakkautta elämääni. 

Aromanttiset aseksuaalit ovat häviävän pieni vähemmistö, jotakin alle prosentin luokkaa kaikista ihmisistä. Olet se säännön vahvistava poikkeus.

No huh. Kun on pitkässä parisuhteessa, ne kiimavuodet jäi sinne suhteen alkuvuosiin, nyt eletään tavallista lapsiperhe-elämää, tehdään yhteistyötä, on kiintymystä ja tasaista rakkautta. Pitkässä suhteessa tulee vuorotellen ylä- ja alamäkiä. Pääsääntöisesti kuitenkin elämä on tasaista puurtamista. Ne ihmiset, jotka juoksevat jatkuvasti uuden rakkauden ja kiimavaiheen perässä, ovat näitä, jotka nostavat avioerotilastoja. En suosittele lapsia tai edes sitoutumista tällaisille ihmisille. Ps. Seksiä meillä on silloin kun kumpaakin sattuu huvittamaan, välillä useammin, välillä harvemmin.

Mistä ihmeen kiimavaiheesta horiset? Tuo kommentti oli vastaukseni ihmiselle, joka ei kaipaa romanttista rakkautta. Se on aromanttista ihan määritelmällisesti.

Ja sellaisen parisuhteen saa, minkälaisen tilaa. Lapsiperhepuurtaminen on todella kaukana kahden aikuisen nautiskelusuhteesta. Se, mikä on sinulle kaukaista parisuhdehistoriaa tai satunnaista maustetta on toisille sitä parisuhteen päivittäistä arkea.

Lapsista huolehtiminen js yhdessä asuminen on itse asiassa usein helpompaa, kun seksi ja intohimo ei sotke välejä. Perhehän on kuin yksityinen yritys. Siinä tarvitaan malttia ja järkipäätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllähän tällaisessa suhteessa saa elää, jos on tilanteeseen riittävän tyytyväinen. Minäkin luulin pitkään olevani, kunnes tajusin realiteetit. Seksin, läheisyyden ja syvän keskusteluyhteyden puute kasvoi niin suureksi, etten voinut enää jäädä.

Nykyään elämme eronneina vanhempina, lapsistamme yhteistyössä huolehtien. Uusi parisuhteeni on onnellinen, on syvää sielujen yhteyttä ja paljon hyvää seksiä.

Sama täällä. Päätin jossain vaiheessa järjellä, että tämä on minun osani ja pystyn elämään näin omat tarpeeni haudaten, mutta seurauksena oli paitsi pahaa oloa myös jatkuvia ihastumisia muihin eli käytännössä järkipäätös ei pystynyt vaientamaan kehon tarpeita. Jostain syvältä puski seksuaaliset tarpeet ja tarve osoittaa ja tuntea rakkautta myös henkisellä tasolla.

Kuolee pystyyn tuollainen.

Kuolee pystyyn tuollainen.

Parisuhteessa on näitä vaiheita.

Välillä toinen vituttaa niin paljon, ettei koko naamaa haluaisi edes nähdä. Pienikin liike tai joku tuttu ele saa lähinnä kuvotuksen tunteen heräämään. Kaikki siinä tutussa ja turvallisessa tyypissä tuntuu niin helvetin puuduttavalta ja tylsältä.

Välillä taas perhoset lentää, ainakin melkein. Himot hyrrää ja tekis mieli joka päivä vaan keskittyä vällyjen välissä makoiluun. Tuntee olonsa niin onnekkaaksi ja ihmettelee, että voiko tämä olla tottakaan.

Useimmiten taas ollaan vaan ja jutellaan aikatauluista, joita kolmen lapsen kanssa riittää. Illalla lösähdetään omille sohville ja valitetaan, ettei jaksa mitään. Jutellaan arkipäivän asioita. Romantiikkaa ei kumpikaan jaksa, mut onhan toinen kuitenkin samassa tilassa ja varsinkin samassa elämäntilanteessa ja sekin on lohdullista.

Tällaista vuoristorataa ollaan eletty 15 vuotta, mutta ilmankaan ei osattais olla... :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään järkeä, vaikka itse elääkin tuollaisessa suhteessa. Luulen vaimolleni olevan toisen.

Niin no, tää vaatimus siitä, että perheen aikuisten välillä pitää olla rakkauden ilotulitusta, on kuitenkin aika uusi. 

Tavallinen elämä ei nykyään enää kelpaa. Paitsi mulle.

Kauhea ajatus, että fyysisen läheisyyden ja erotiikan puuttuminen parisuhteesta on jollekulle "tavallista elämää". Minulle nuo ovat parisuhteen liima.

Niin oli koskettelu ja erotiikka meidänkin parisuhteen liima kunnes avovaimon teinit kasvoivat niin suuriksi että seksin harrastus jäi. Samalla jäi myös koskettelu ja muukin hellyys. Taidan tästä pakta atavarni kunhan vuodi on vaihtunut ja lopettaa tämän melkein 15 v kestäneen yhteiselon.