Mitä järkeä on suhteessa, jossa ei ole lainkaan hellyyttä, kosketuksia ja erotiikkaa?

Vierailija kirjoitti:

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän kaipaan varsinaista seksiä. Lähekkäin on kiva olla kyllä. Mutta muut asiat ovat vaan paljon tärkeämpiä, esimerkiksi yhteiset arvot, samantapainen huumori ja kaikki mitä näistä seuraa, nautinnollinen keskustelu nyt yhtenä.

Sama! Kyllä meillä erotiikkaa on, mutta suhteessa sen merkitys kyllä pienenee koko ajan.

Olen ollut parisuhteessani jo reilu parikymmentä vuotta ja lapsetvovat teinejä. Ennen lapsia olimme yhdessä lähes neljä vuotta ja sen aikana kyllä tsekkasimme toisemme todella tarkkaan, juttelimme ihan kaikesta menneestä ja tulevasta. Hyvät puolisot olemme toisistamme saaneetkin ja vaikka matkalla on ollut kuoppia ja vastoinkäymisiä paljon, niin parisuhteemme on luja. Parisuhteessa me on myös rakkautta ja halua olla tästä eteenpäinkin se tärkeä ihminen toiselle. Emme mene touhottaen minäminä -periaatteella, vaan rinnakkain, toista kuunnellen ja yhdessä tekien.

Vaikka lapset ovat meille hyvin tärkeitä, niin meidän parisuhteemme on heidänkin onnensa ja tulevaisuuden kannatin. Se, että me vanhemmat olemme onnellisia, vaikuttaa heidän koko elämäänsä paljon vahvemmin ja kauemmin kuin moni muu asia. Myös se, miten me hoidamme yhdessä esimerkiksi raha-asiat ja muut tärkeät asiat, ovat heidän tulevan parisuhteen kannalta merkittävä asia.

Mitä siis sellaiset vanhemmat, joiden välillä ei ole enää rakkautta tai mitään muutakaan kuin asuntolaina voivat oikeastaan lapsilleen opettaa? Sitäkö, että kannattaa tuhlata se yksi ainoa elämä paskaan parisuhteeseen ja yksin ei voi edes yrittää?

Jos nyt meille ero jostakin syystä tulisi, niin pärjäisimme molemmat ongelmitta yksin ja lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän kaipaan varsinaista seksiä. Lähekkäin on kiva olla kyllä. Mutta muut asiat ovat vaan paljon tärkeämpiä, esimerkiksi yhteiset arvot, samantapainen huumori ja kaikki mitä näistä seuraa, nautinnollinen keskustelu nyt yhtenä.

Minä kaipaan kyllä seksiä, samoin puolisoni. Mutta se on totta, että noiden muiden seikkojen painoarvo kasvaa. Kun toisaalta parisuhteemme on aika pitkälti perustunut pelkästään seksiin, niin nyt ruuhkavuosivaiheessa senkin jäätyä taka-alalle meillä ei oikeastaan olekaan yhtään mitään iloa toisistamme. 

Itse elin lapsuuden/nuoruuden juurikin tuollaisessa tunnekylmässä perheessä. Tottakai lapsetkin huomaavat jo aika pienenä ettei vanhemmilla ole kaikki hyvin. Itse toivoin että vanhemmat eroaisivat mieluummin kuin olisivat yhdessä vain meidän takia.

Kyllä se kylmyys vaikutti kotioloihin aika paljon. Sen takia ei myöskään itse saanut nähdä millainen on kunnollinen ja lämmin parisuhde. Luulin että kaikki suhteet ovat sellaisia joissa toiseen ei kosketa tai kommunikointi tapahtuu lähinnä tiuskimalla. Joten hyvät vanhemmat, aina ei kannata väkisin sinnitellä yhdessä vain niiden lasten takia. Aina se ei ole lapsen etu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset eivät ole kokeneet koskaan oikeaa rakkautta, vaan ovat ajautuneet yhteen jonkun tyypin kanssa joka aluksi vaikutti ihan ok, ja ovat sitten tehneet lapsiakin koska "se kuuluu asiaan" kun haluaa perheen. Eivät tiedä mistä jäävät paitsi ja elämä lipuu ohi, sitten kun lapset on aikuisia on myöhäistä, huomaa että on tuhlannut parhaat vuosikymmenet täysin väärän ihmisen kanssa ilman parisuhderakkautta. 

Minä ainakin olisin mieluummin yksin kuin rakkaudettomassa ihmissuhteessa. Mukavia kämppiksiä kyllä löytyy ja niitä voi vaihtaakin tarpeen vaatiessa, ei ole järkeä sitoutua näennäiseen parisuhteeseen jonkun randomin kämppiksen kanssa.

Miksei ole? En minä ainakaan kaipaa erityisesti romanttista rakkautta elämääni. 

Aromanttiset aseksuaalit ovat häviävän pieni vähemmistö, jotakin alle prosentin luokkaa kaikista ihmisistä. Olet se säännön vahvistava poikkeus.

On harvinaisen ylimielistä sanoa näin tuntemattomasta ihmisestä. En myöskään luota sun prosenttitietouteen, ihmisillä on suhteissaan erilaisia kausia, paljonkin. Mikä on pisin parisuhteesi?

Ohis

14 vuotta. Jos kumppanilleni tulisi sellainen "kausi", että romanttinen rakkaus lakkaisi kiinnostamasta, parisuhde päättyisi kyllä siihen. Minulle suhteen laatu merkitsee, ei sen pituus.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän kaipaan varsinaista seksiä. Lähekkäin on kiva olla kyllä. Mutta muut asiat ovat vaan paljon tärkeämpiä, esimerkiksi yhteiset arvot, samantapainen huumori ja kaikki mitä näistä seuraa, nautinnollinen keskustelu nyt yhtenä.

Meillä eksä sanoi ihan samaa. Ei halunnut panna ja korosti muita hyviä puolia suhteessa. Itseäni ei kuitenkaan erotiikka ja seksi lakannut kiinnostamasta, oikeastaan päinvastoin, joten kun muutos miehen arvoissa alkoi vaikuttaa pysyvältä, katsoin paremmaksi erota. Molemmilla on nyt uudet parisuhteet, joissa tarpeet kohtaavat paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kyllä hankkisi lapsia, ellen olisi suhteellisen varma selviäväni siitä myös yksin tarvittaessa. Koskaan kun ei tiedä, mitä tapahtuu.

Miten tämä suhteellinen varmuus varmistetaan ennen lasten hankkimista?

Itsetuntemus. Lasten hankinta on neuvokkaiden, voimakkaiden,sitkeiden ja energisten ihmisten hommaa. Kyllä sen tietää, onko itse herkästi stressaantuva vai sellainen, joka saa asiat hoitumaan kovankin paineen alla.

Tuo on geneeristä hölpänpölppää. Se, mitä ajattelee ennen lasten hankkimista ja se, mitä elämä lasten kanssa todellisuudessa on, ovat kaksi aivan eri asiaa. Suurin osa saa ne asiat hoitumaan, kun pakko on. Ei sitä tiedä, mitä muuttujia elämässä tulee vastaan. Kuvitelma siitä, että elämää voi hallita suunnittelemalla ja miettimällä kauheasti, on todellakin vain kuvitelmaa.

Niin, mutta eivät kaikki saa asioita hoitumaan. Tuossa yllähän joku juuri kirjoitti, ettei voi lähteä suhteesta, koska ei selviäisi lasten kanssa yksin.

Joillakuilla on toki paljon parempi Itsetuntemus kuin toisilla ja paremmat ennakkokäsitykset lapsiperhe-elämästä. Kyllä tälläkin palstalla uudet äidit vähän väliä ihmettelevät uusina asioina sellaisia juttuja, jotka ovat monille lapsettomillekin itsestäänselvyyksiä.

Niin, eivät saa, eikä sitä voi tietää etukäteen ennen lasten saamista, vaikka kuinka miettisi. 

Lapsiperhe-elämä on paljon helpompaa toisen kanssa. Vaikka kaikki ennakko-odotukset parisuhteessa eivät toteutuneetkaan, on silti mahdollista viettää ihan mukavaa elämää lapsiperheessä ilman räjähtelevää rakkauttakin. Voi tulla sellainenkin tilanne, että toinen vanhempi kuolee, ja sitten sitä on pakko pärjätä. 

Mä oon sitä mieltä, että ennakkokäsitykset lapsiperhe-elämästä ovat ihan eri asia kuin se, mitä se sitten käytännössä on. Ja kun sitä ei todellakaan voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan. Se voi tuoda tullessaan esim.  sairauksia, työttömyyttä ja muunlaisia vastoinkäymisiä. 

Juu, niin voi, ja siksi niitä lapsia kannattaa harkita siinä vaiheessa, kun itsetuntemusta ja elämänkokemusta on jo karttunut.

Haluaisin tietää, oliko tuo aikaisempi kommentoija ennen lapsia sitä mieltä, että pärjäisi kyllä yksinhuoltajana, vai eikö hän miettinyt ollenkaan asiaa. Tietenkin jos todellisuus yllätti pahasti tai vaikka sairaudet iskivät, sille ei mitään voi, mutta monet eivät edes mieti omia voimavarojaan ennen lisääntymispäätöstä.

Mikähän vaihe se mahtaa olla? Kun minä sanon, että järjellä ajattelu ja sitten se käytännön elämä kaikkine erilaisine muuttujineen ovat kaksi aivan eri asiaa. 

Ihan varmasti lähes kaikki pärjäisivät yksinhuoltajina, jos olisi pakko. Mutta monikaan ei sitä halua, koska ne käytännön järjestelyt tuntuvat vain liian raskailta. Se voisi tarkoittaa vaikkapa sitä, että pitäisi luopua omista harrastuksista, omasta kodista ja ylipäätään siitä tuesta, jota toiselsta aikuisesta vanhemmuudessa saa. 

Mä haluaisin oikeasti nähdä sen ihmisen, joka tekee ruutupaperille listan kaikista näistä asioista ennen lasten hankkimista.

Kyllä omassa kaveripiirissäni on ainakin ollut ihan tavallista puntaroida lisääntymisasiaa pitkään ja ruutupaperin kanssa. Toki harkitsevista ja hyvällä itsetuntemuksella varustetuista ihmisistä moni valitsee myös lapsettomuuden. Nämä "ei elämää voi ennakoida" -ihmiset päätyvät todennäköisemmin hankkimaan lapsia ihan järkisyistä riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hellyys, kosketus ja erotiikka revitään toisen selkänahasta painostamalla, kun itse ei viitsitä osallistua arjen pyöritykseen, on turha itkeä kylmää vaimoa. Varsinkaan jos ei itsellä ole munaa lähteä tilanteesta.

Eikö kannattaisi mieluummin pitää arki niin helppona ja yksinkertaisena, ettei se vaadi mitään erityistä pyörittämistä? Parisuhteen pointti on keskinäinen vetovoima, erotiikka, romantiikka ja yhteinen laatuaika.

Kannattaisi, mutta jos puoliso haluaa kaksi ja puoli lasta, ekonomivaimon, koiranpennun ja tiilitalon ja yleensä mieluiten köllähtää kyljelleen, on hieman vaikea kymmenen jälkeen pukea silkkivetimiä ja hemmotella laiskiaista. Vaikka hän kuinka itkisi että seksi on itseisarvo ja ihmisoikeus. 

Tuo lapset+koirat+omakotitalo on kyllä niin järjetön elämäntapa ettei paremmasta väliä... Meillä on lapseton nautiskelusuhde ja seksiä joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Itse elin lapsuuden/nuoruuden juurikin tuollaisessa tunnekylmässä perheessä. Tottakai lapsetkin huomaavat jo aika pienenä ettei vanhemmilla ole kaikki hyvin. Itse toivoin että vanhemmat eroaisivat mieluummin kuin olisivat yhdessä vain meidän takia.

Kyllä se kylmyys vaikutti kotioloihin aika paljon. Sen takia ei myöskään itse saanut nähdä millainen on kunnollinen ja lämmin parisuhde. Luulin että kaikki suhteet ovat sellaisia joissa toiseen ei kosketa tai kommunikointi tapahtuu lähinnä tiuskimalla. Joten hyvät vanhemmat, aina ei kannata väkisin sinnitellä yhdessä vain niiden lasten takia. Aina se ei ole lapsen etu.

Juuri tätä tarkoitin, eli vihamieliset kylmät vanhemmat ovat lapsille vain ja ainoastaan huono asia vaikka asiaa yrittäisi miten muuksi muuttaa ja paremmaksi puhua. Vaikka välit olisivat vanhemmilla lapsiin päin lämpimät, niin vanhempien keskinäiset jopa useiden vuosien kylmät välit eivät ole mikään "lapsen paras", kaukana siitä.

Jos meille sellainen tilanne tulisi, niin lähtisin taatusti. Tottakai joutuisin silloin pois itse rakentamastani kodista, hoitamastani rakkaasta puutarhasta ja ihanasta naapurustosta, mutta arvostan itseäni ja lapsiani enemmän kuin maallista omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset eivät ole kokeneet koskaan oikeaa rakkautta, vaan ovat ajautuneet yhteen jonkun tyypin kanssa joka aluksi vaikutti ihan ok, ja ovat sitten tehneet lapsiakin koska "se kuuluu asiaan" kun haluaa perheen. Eivät tiedä mistä jäävät paitsi ja elämä lipuu ohi, sitten kun lapset on aikuisia on myöhäistä, huomaa että on tuhlannut parhaat vuosikymmenet täysin väärän ihmisen kanssa ilman parisuhderakkautta. 

Minä ainakin olisin mieluummin yksin kuin rakkaudettomassa ihmissuhteessa. Mukavia kämppiksiä kyllä löytyy ja niitä voi vaihtaakin tarpeen vaatiessa, ei ole järkeä sitoutua näennäiseen parisuhteeseen jonkun randomin kämppiksen kanssa.

Miksei ole? En minä ainakaan kaipaa erityisesti romanttista rakkautta elämääni. 

Aromanttiset aseksuaalit ovat häviävän pieni vähemmistö, jotakin alle prosentin luokkaa kaikista ihmisistä. Olet se säännön vahvistava poikkeus.

Ahaa, mä olen nyt sitten aromanttinen aseksuaali. No, ei kai tässä sitten kannata jatkaa keskustelua, kun sulla on tällainen vastaansanomaton totuus.

Mitenhän ne ihmiset ennen vanhaan pärjäsivät? Olikohan silloin aromanttisia aseksuaaleja isompi osuus väestöstä?

Mitä tarkoitat? Kyllä melkein kaikki ihmiset ovat kautta aikain halunneet seksiä, läheisyyttä ja miellyttäviä tunnekokemuksia toisten ihmisten kanssa. Ilman niitä olisi ihmislaji sammunut jo aikaa sitten. Toisaalta on aina ollut myös ihmisiä, joita nämä asiat eivät kiinnosta. Tuskin kuitenkaan nykyistä enempää.

No en minä ainakaan pärjäisi yksin ainakaan nyt kun on pieniä lapsia. Ja tykkään mieheni seurasta paljon, hän on elämäni kivijalka. En kaipaa niinkään romanttista rakkautta, vaan kumppanuutta elämässä. Joku jonka kanssa jakaa arjen ja juhlan.

Vierailija kirjoitti:

No en minä ainakaan pärjäisi yksin ainakaan nyt kun on pieniä lapsia. Ja tykkään mieheni seurasta paljon, hän on elämäni kivijalka. En kaipaa niinkään romanttista rakkautta, vaan kumppanuutta elämässä. Joku jonka kanssa jakaa arjen ja juhlan.

Kyllä, osalla ihmisistä on juuri tällaiset tarpeet. Itse olen aivan vastakohta: en kaipaa elämänkumppanuutta tai kivijalkaa vaan nimenomaan romanttista rakkautta, erotiikkaa ja yhteistä laatuaikaa.

Toivottavasti vain miehesikään ei kaipaa noita asioita tai hän saa ne jostakin muualta. Parisuhde ei ole oikeudenmukainen, jos vain toinen saa, mitä tarvitsee.

Ei kaikki tykkää läheisyydestä ja kosketuksesta. Itse olen sellainen, ja onneksi olen löytänyt melko samanlaisen puolison. Hieman kompromissiä joutuvat kumpikin tekemään.

Hmm...

Mieluummin sujuva arki, jolloin lapset hoidetaan yhdessä, ja onpahan seuraa kotona.

Kyllä se kyhnäily kuuluu alkurakkauteen ja läheisriippuvuuteen.

Muuten omia menoja ja ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Hmm...

Mieluummin sujuva arki, jolloin lapset hoidetaan yhdessä, ja onpahan seuraa kotona.

Kyllä se kyhnäily kuuluu alkurakkauteen ja läheisriippuvuuteen.

Muuten omia menoja ja ystäviä.

Miksei sujuvaa arkea, omia menoja JA erinomaista seksiä monta kertaa viikossa?

En kyllä ymmärrä että joku hukkaa elämänsä tuollaisessa suhteessa.

Asuntolainan saa itsekin maksettua ;)

Ei mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä että joku hukkaa elämänsä tuollaisessa suhteessa.

Asuntolainan saa itsekin maksettua ;)

Meillä hitailla ja jääräpäisillä kestää kauemmin aikaa tajuta asioita. Kuten se, että näin ei kuulukaan olla ja toisilla on paljon kivempaa liitossaan. Tai se, että oivaltaa yhtäkkiä, että haluaisi itse jotain muuta. Kun menee oletusten ja odotusten putkea pitkin kaavalla opiskelu->töihin->asuntolaina->naimisiin->lapset, niin ei siinä ehdi miettiä mitään. Jossain kohtaa tuolla lapset-vaiheessa alkaa putken päästä kajastaa valo. Ja sitten tajuaa, että putken pohjassa onkin ratakiskot. Perkule, sehän on juna, todetaan, ja tässä kohtaa sitten reflektoidaan ja a-posterioidaan, jottei pian post-mortemisoida. Jos elämässä on ollut tasan se yksi suhde ja siinä suhteessa käytännössä on ollut koko elämänsä, niin oivallus voi olla työläs. On se kyllä sitten aika raskasoutuinenkin.

Nuo asiat erottavat parisuhteen kämppis- ja ystävyyssuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Lisää syitä listaan miksi lapsien hankkiminen kannattaa jättää väliin, ei tarvi kituuttaa huonossa suhteessa ja elämässä niiden takia.

Ja ennen muuta jättää omakotitalo rakentamatta, se on monelle niin suuri autuus ja statussymboli, että surkeaakin liittoa kestetään sen takia.