Lue keskustelun säännöt.
Mikä on utelua ja mikä small talkia?
15.12.2018 |
Tuossa toisessa ketjussa kehotettiin kysymään mm. onko kauan asunut kaupungissa tai mitä harrastaa tai mistä musiikista tykkää. Nämä kaikki on sellaisia asioita mistä itse en halua kertoa tuntemattomille mitään! Tulisipa vaivaantunut tunnelma pikkujouluissa jos vieraampi työkaveri tulisi kysymään millaista musiikkia kuuntelen.
Itse siis sanoisin älä kysy mitään henkilökohtaista tai utelet.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Onko sinusta se, kuinka kauan olet asunut jossain muka henkilökohtainen kysymys? Noh, näinhän se on, että jotkut vain ovat sosiaalisesti niin outoja ja hankalia, ettei mikään käy. Lienet oikea juhlien ilopilleri. On muuten säitä pidellyt!
No kyllä on henkilökohtaisuuksien utelua. Mulla voi olla vaikka millainen lastenkoti- tms. tausta josta en halua kertoa kenellekään. Todellisuudessa olen asunut koko lapsuuteni ulkomailla mutta en halua siitäkään kertoa jollekulle vieraalle joka kokee asuinpaikkani asiakseen udella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli kerran kaveri, jokaei halunnut, että häneltä kysytään mitään. Eikä hän kysynyt minulta koskaa mitään, vaan ajatteli, että kyllä toinen kertoo, jos haluaa kertoa.
Sanomattakin selvää, että hän ei osannut small talkia eikä ollut sosiaalinen.
Suurimmalle osalle meistä nuo kysymykset ovat osa small talkia. Niillä varmistetaan, ettei puhu vain itsestään, jolloin antaa tökerön kuvan. Ei niihin ole pakko vastata totuudenmukaisesti.
Olen asunut jo vuosia - entä sinä? Harrastan lukemista - entä itse? Tykkään kaikenlaisesta musiikista - entä itse?
Sitä on small talk. Älä puhu itsestäsi, vaan saa toinen puhumaan itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinusta se, kuinka kauan olet asunut jossain muka henkilökohtainen kysymys? Noh, näinhän se on, että jotkut vain ovat sosiaalisesti niin outoja ja hankalia, ettei mikään käy. Lienet oikea juhlien ilopilleri. On muuten säitä pidellyt!
No kyllä on henkilökohtaisuuksien utelua. Mulla voi olla vaikka millainen lastenkoti- tms. tausta josta en halua kertoa kenellekään. Todellisuudessa olen asunut koko lapsuuteni ulkomailla mutta en halua siitäkään kertoa jollekulle vieraalle joka kokee asuinpaikkani asiakseen udella.
Onko sulla Asperger? Ei sinun tarvitse kertoa kaikkea, mikä liittyy aiheeseen. Jos kertoo asuneensa kaupungissa x, ei tarvitse sanoa, että on asunut kaupungin lastenkodissa. Onpa muuten kauhea salaisuus tuo ulkomailla asuminen. Jos kysytään, oletkos asunut täällä kauan, voinet sanoa, että en ja jatkaa kysymällä toiselta, että entä sinä. Ja kas, keskustelu jatkuu sen toisen ihmisen asioista.
Anna ihmeessä esimerkki neutraalista puheenaiheesta, jos kerran musamakuunkin liittyy sinulla noloja tai salaisia puolia.
Small talk: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään, ok. Hiukan haastavia muuten nämä kouluunsaattamiset ja muut, kun hiekoituksesta ei nykyään kamalasti huolehdita. Pitäisikö laittaa palautetta Facebookiin, kun tuo paikallislehden yleisönosastokaan ei oikein enää vedä porukkaa.
Utelu: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään? Minkäs ikäinen sinä olitkaan, kohta tulee kiire. Miten et ole löytänyt hyvää miestä lapsillesi isäksi, nyt hopi hopi toimeen. Vai onko sinulla jo mies? Onhan semmoinen sopivan ikäinen, ettei tarvitse pelätä leskeksi jäämistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinusta se, kuinka kauan olet asunut jossain muka henkilökohtainen kysymys? Noh, näinhän se on, että jotkut vain ovat sosiaalisesti niin outoja ja hankalia, ettei mikään käy. Lienet oikea juhlien ilopilleri. On muuten säitä pidellyt!
No kyllä on henkilökohtaisuuksien utelua. Mulla voi olla vaikka millainen lastenkoti- tms. tausta josta en halua kertoa kenellekään. Todellisuudessa olen asunut koko lapsuuteni ulkomailla mutta en halua siitäkään kertoa jollekulle vieraalle joka kokee asuinpaikkani asiakseen udella.
Onko sulla Asperger? Ei sinun tarvitse kertoa kaikkea, mikä liittyy aiheeseen. Jos kertoo asuneensa kaupungissa x, ei tarvitse sanoa, että on asunut kaupungin lastenkodissa. Onpa muuten kauhea salaisuus tuo ulkomailla asuminen. Jos kysytään, oletkos asunut täällä kauan, voinet sanoa, että en ja jatkaa kysymällä toiselta, että entä sinä. Ja kas, keskustelu jatkuu sen toisen ihmisen asioista.
Anna ihmeessä esimerkki neutraalista puheenaiheesta, jos kerran musamakuunkin liittyy sinulla noloja tai salaisia puolia.
Multa on joskus kysytty näitä vastaavia asioita paljon suoremmin. Tuossa aikaisemmassa ketjussa annettiin nämä vinkiksi kysyä sosiaalisia tilanteita pelkäävälle ihmiselle, osaisiko hän kysyä niin että vastapuoli voi kertoa tai olla kertomatta mitä haluaa.
Enkä ole Asberger, haluan vain pitää omat asiani ominani. Ja pärjään oikein hyvin vaikka työpaikan kahvipöydässä kun jutellaan kaikenlaisia asioita ristiin rastiin eikä pidetä mitään kuulustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinusta se, kuinka kauan olet asunut jossain muka henkilökohtainen kysymys? Noh, näinhän se on, että jotkut vain ovat sosiaalisesti niin outoja ja hankalia, ettei mikään käy. Lienet oikea juhlien ilopilleri. On muuten säitä pidellyt!
No kyllä on henkilökohtaisuuksien utelua. Mulla voi olla vaikka millainen lastenkoti- tms. tausta josta en halua kertoa kenellekään. Todellisuudessa olen asunut koko lapsuuteni ulkomailla mutta en halua siitäkään kertoa jollekulle vieraalle joka kokee asuinpaikkani asiakseen udella.
Onko sulla Asperger? Ei sinun tarvitse kertoa kaikkea, mikä liittyy aiheeseen. Jos kertoo asuneensa kaupungissa x, ei tarvitse sanoa, että on asunut kaupungin lastenkodissa. Onpa muuten kauhea salaisuus tuo ulkomailla asuminen. Jos kysytään, oletkos asunut täällä kauan, voinet sanoa, että en ja jatkaa kysymällä toiselta, että entä sinä. Ja kas, keskustelu jatkuu sen toisen ihmisen asioista.
Anna ihmeessä esimerkki neutraalista puheenaiheesta, jos kerran musamakuunkin liittyy sinulla noloja tai salaisia puolia.
En ole tuo jolle vastasit, mutta kaikilla ei vaan leikkaa niin nopeasti,että keksisi jonkun valheen ja sitten menee puihin ja tulee hiljaista ja vaivaantunutta. Eikä siitä sitten oikein tule enää mitään kun aivot on menny lukkoon. Pitääkö kaikkien osata small talkia? En ole kokenut,että hiljaisuus olisi paha asia. Small talkkaajat voisivat opetella toisenlaisen tyylin. Voi puhua yleisistä asioista, eikä henkilökohtaisista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinusta se, kuinka kauan olet asunut jossain muka henkilökohtainen kysymys? Noh, näinhän se on, että jotkut vain ovat sosiaalisesti niin outoja ja hankalia, ettei mikään käy. Lienet oikea juhlien ilopilleri. On muuten säitä pidellyt!
No kyllä on henkilökohtaisuuksien utelua. Mulla voi olla vaikka millainen lastenkoti- tms. tausta josta en halua kertoa kenellekään. Todellisuudessa olen asunut koko lapsuuteni ulkomailla mutta en halua siitäkään kertoa jollekulle vieraalle joka kokee asuinpaikkani asiakseen udella.
Onko sulla Asperger? Ei sinun tarvitse kertoa kaikkea, mikä liittyy aiheeseen. Jos kertoo asuneensa kaupungissa x, ei tarvitse sanoa, että on asunut kaupungin lastenkodissa. Onpa muuten kauhea salaisuus tuo ulkomailla asuminen. Jos kysytään, oletkos asunut täällä kauan, voinet sanoa, että en ja jatkaa kysymällä toiselta, että entä sinä. Ja kas, keskustelu jatkuu sen toisen ihmisen asioista.
Anna ihmeessä esimerkki neutraalista puheenaiheesta, jos kerran musamakuunkin liittyy sinulla noloja tai salaisia puolia.
En ole tuo jolle vastasit, mutta kaikilla ei vaan leikkaa niin nopeasti,että keksisi jonkun valheen ja sitten menee puihin ja tulee hiljaista ja vaivaantunutta. Eikä siitä sitten oikein tule enää mitään kun aivot on menny lukkoon. Pitääkö kaikkien osata small talkia? En ole kokenut,että hiljaisuus olisi paha asia. Small talkkaajat voisivat opetella toisenlaisen tyylin. Voi puhua yleisistä asioista, eikä henkilökohtaisista asioista.
Heikkolahjainenkin osaa vastata kauniisti kertomatta asioita, joita ei halua kertoa. Ei se niin vaikeeta ole. Jos se on sinulle täysin mahdotonta, niin opettele tästä hyvä jippo: ”Anteeksi, en kuullut, kun juuri mietin, miksi vuodet tuntuvat kuluvan nopeammin kuin lapsena. Mitä mieltä sinä olet?”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinusta se, kuinka kauan olet asunut jossain muka henkilökohtainen kysymys? Noh, näinhän se on, että jotkut vain ovat sosiaalisesti niin outoja ja hankalia, ettei mikään käy. Lienet oikea juhlien ilopilleri. On muuten säitä pidellyt!
No kyllä on henkilökohtaisuuksien utelua. Mulla voi olla vaikka millainen lastenkoti- tms. tausta josta en halua kertoa kenellekään. Todellisuudessa olen asunut koko lapsuuteni ulkomailla mutta en halua siitäkään kertoa jollekulle vieraalle joka kokee asuinpaikkani asiakseen udella.
Onko sulla Asperger? Ei sinun tarvitse kertoa kaikkea, mikä liittyy aiheeseen. Jos kertoo asuneensa kaupungissa x, ei tarvitse sanoa, että on asunut kaupungin lastenkodissa. Onpa muuten kauhea salaisuus tuo ulkomailla asuminen. Jos kysytään, oletkos asunut täällä kauan, voinet sanoa, että en ja jatkaa kysymällä toiselta, että entä sinä. Ja kas, keskustelu jatkuu sen toisen ihmisen asioista.
Anna ihmeessä esimerkki neutraalista puheenaiheesta, jos kerran musamakuunkin liittyy sinulla noloja tai salaisia puolia.
En ole tuo jolle vastasit, mutta kaikilla ei vaan leikkaa niin nopeasti,että keksisi jonkun valheen ja sitten menee puihin ja tulee hiljaista ja vaivaantunutta. Eikä siitä sitten oikein tule enää mitään kun aivot on menny lukkoon. Pitääkö kaikkien osata small talkia? En ole kokenut,että hiljaisuus olisi paha asia. Small talkkaajat voisivat opetella toisenlaisen tyylin. Voi puhua yleisistä asioista, eikä henkilökohtaisista asioista.
Small talk nimenomaan on yleisiä asioita. Nuo tässä mainitut ”henkilökohtaiset” on niin yleisiä, että niihin voi vastata paljastamatta itsestään oikeastaan yhtään mitään. Oletko asunut täällä kauan? En, entä sinä? Oletko asunut täällä kauan? Olen, entä sinä?
Kaikesta sitä voikin mielensä pahoittaa. Että joku kehtaa kysyä, minkälaisesta musiikista pidän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinusta se, kuinka kauan olet asunut jossain muka henkilökohtainen kysymys? Noh, näinhän se on, että jotkut vain ovat sosiaalisesti niin outoja ja hankalia, ettei mikään käy. Lienet oikea juhlien ilopilleri. On muuten säitä pidellyt!
No kyllä on henkilökohtaisuuksien utelua. Mulla voi olla vaikka millainen lastenkoti- tms. tausta josta en halua kertoa kenellekään. Todellisuudessa olen asunut koko lapsuuteni ulkomailla mutta en halua siitäkään kertoa jollekulle vieraalle joka kokee asuinpaikkani asiakseen udella.
Onko sulla Asperger? Ei sinun tarvitse kertoa kaikkea, mikä liittyy aiheeseen. Jos kertoo asuneensa kaupungissa x, ei tarvitse sanoa, että on asunut kaupungin lastenkodissa. Onpa muuten kauhea salaisuus tuo ulkomailla asuminen. Jos kysytään, oletkos asunut täällä kauan, voinet sanoa, että en ja jatkaa kysymällä toiselta, että entä sinä. Ja kas, keskustelu jatkuu sen toisen ihmisen asioista.
Anna ihmeessä esimerkki neutraalista puheenaiheesta, jos kerran musamakuunkin liittyy sinulla noloja tai salaisia puolia.
En ole tuo jolle vastasit, mutta kaikilla ei vaan leikkaa niin nopeasti,että keksisi jonkun valheen ja sitten menee puihin ja tulee hiljaista ja vaivaantunutta. Eikä siitä sitten oikein tule enää mitään kun aivot on menny lukkoon. Pitääkö kaikkien osata small talkia? En ole kokenut,että hiljaisuus olisi paha asia. Small talkkaajat voisivat opetella toisenlaisen tyylin. Voi puhua yleisistä asioista, eikä henkilökohtaisista asioista.
Mitä ovat nämä yleiset asiat sitten mielestänne? Mielestäni esimerkiksi musiikki on sangen yleinen asia.
Mutta ei, muu maailma ei ole muuttamassa sosiaalisia sääntöjä vain siksi, että joukossa on muutama hidas, heikkolahjainen tai muuten kummallinen ihminen, jonka sosiaaliset taidot ovat huonot. Viisainta olisi itse sopeutua eikä ainakaan syyttää koko muuta ihmiskuntaa siitä, että se tekee väärin.
Jos ihminen pitää noita kysymyksiä liian henkilökohtaisina, niin on aika kääntyä itsetutkiskeluun. Miksi? Miksi minä pidän, mutta muut eivät pidä?
Suosittelen myös valitsemaan etukäteen jonkin suosikkivastauksen, jos on asioita, joihin ei halua vastata.
Minä itse en tykkää, että minulta kysytään perheeseen liittyviä asioita. En halua puhua lapsistani. (Minun äitini juorusi minusta lapsena kaikki asiat ja inhosin sitä). Suljen tämän keskustelun sanomalla, että odotan vain, että he muuttavat pois kotoa. Kukaan ei sen jälkeen kysy enää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta sitä voikin mielensä pahoittaa. Että joku kehtaa kysyä, minkälaisesta musiikista pidän!
Jos Ap haluaa pitää musiikkimakunsa salaisuutena, niin tässä pari vastausta:
-vähän kaikenlaisesta
-riippuu fiiliksistä
-mitä milloinkin
-en niin kauheasti kuuntele musiikkia
Small talk -kysymyksiä uteluina pitäville uutinen: ei ne teidän asiat niin kiinnostavia ole. Nuo on vain small talkia, harmitonta ajankulua, ja vastauksenne on unohtunut jo kun siirrytte seuraavaan aiheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta sitä voikin mielensä pahoittaa. Että joku kehtaa kysyä, minkälaisesta musiikista pidän!
Jos Ap haluaa pitää musiikkimakunsa salaisuutena, niin tässä pari vastausta:
-vähän kaikenlaisesta
-riippuu fiiliksistä
-mitä milloinkin
-en niin kauheasti kuuntele musiikkia
- mitä nyt radiosta tulee
- olen kaikkiruokainen
- ei ole yhtä suosikkia
- en osaa laittaa paremmuusjärjestykseen
- ....
Vierailija kirjoitti:
Small talk -kysymyksiä uteluina pitäville uutinen: ei ne teidän asiat niin kiinnostavia ole. Nuo on vain small talkia, harmitonta ajankulua, ja vastauksenne on unohtunut jo kun siirrytte seuraavaan aiheeseen.
Niinpä. Vastaus on merkittävä vain vastaajalle itselleen. Ei kysyjälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinusta se, kuinka kauan olet asunut jossain muka henkilökohtainen kysymys? Noh, näinhän se on, että jotkut vain ovat sosiaalisesti niin outoja ja hankalia, ettei mikään käy. Lienet oikea juhlien ilopilleri. On muuten säitä pidellyt!
No kyllä on henkilökohtaisuuksien utelua. Mulla voi olla vaikka millainen lastenkoti- tms. tausta josta en halua kertoa kenellekään. Todellisuudessa olen asunut koko lapsuuteni ulkomailla mutta en halua siitäkään kertoa jollekulle vieraalle joka kokee asuinpaikkani asiakseen udella.
Onko sulla Asperger? Ei sinun tarvitse kertoa kaikkea, mikä liittyy aiheeseen. Jos kertoo asuneensa kaupungissa x, ei tarvitse sanoa, että on asunut kaupungin lastenkodissa. Onpa muuten kauhea salaisuus tuo ulkomailla asuminen. Jos kysytään, oletkos asunut täällä kauan, voinet sanoa, että en ja jatkaa kysymällä toiselta, että entä sinä. Ja kas, keskustelu jatkuu sen toisen ihmisen asioista.
Anna ihmeessä esimerkki neutraalista puheenaiheesta, jos kerran musamakuunkin liittyy sinulla noloja tai salaisia puolia.
Multa on joskus kysytty näitä vastaavia asioita paljon suoremmin. Tuossa aikaisemmassa ketjussa annettiin nämä vinkiksi kysyä sosiaalisia tilanteita pelkäävälle ihmiselle, osaisiko hän kysyä niin että vastapuoli voi kertoa tai olla kertomatta mitä haluaa.
Enkä ole Asberger, haluan vain pitää omat asiani ominani. Ja pärjään oikein hyvin vaikka työpaikan kahvipöydässä kun jutellaan kaikenlaisia asioita ristiin rastiin eikä pidetä mitään kuulustelua.
Jos päässä muutama aivosolu seikkailee, on ihan helppoa pitää asiansa ominaan, vaikka osallistuukin small talkiin. Sinä tunnut ajattelevan, että sinun on kerrottava totuus ja koko totuus so help you god. Kirjaimellinen suhtautumisesi kuulostaa Aspergerilta. Yleensä ihmisille on ihan yksinkertaista vain sivuuttaa ympäripyörein vastauksin aiheet, joista ei halua puhua. Mutta sitten on tietysti suuri ongelma, jos on niin anaalinen, ettei voi paljastaa itsestään mitään. Mutta ei se muiden vika ole.
Vierailija kirjoitti:
Small talk: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään, ok. Hiukan haastavia muuten nämä kouluunsaattamiset ja muut, kun hiekoituksesta ei nykyään kamalasti huolehdita. Pitäisikö laittaa palautetta Facebookiin, kun tuo paikallislehden yleisönosastokaan ei oikein enää vedä porukkaa.
Utelu: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään? Minkäs ikäinen sinä olitkaan, kohta tulee kiire. Miten et ole löytänyt hyvää miestä lapsillesi isäksi, nyt hopi hopi toimeen. Vai onko sinulla jo mies? Onhan semmoinen sopivan ikäinen, ettei tarvitse pelätä leskeksi jäämistä?
En ole ap, jota pidän outona, mutta en missään nimessä kysyisi keneltäkään vieraalta tai edes työkaverilta perheestä tai lapsista. Elämä on tässä itselleni opettanut, miten valtavia suruja ja ahdistuksia aiheeseen joskus liittyy. Ei ole hienotunteinen aihevalinta! Yleensä ihminen, joka haluaa puhua perheestään, ottaa sen itse puheeksi. Sitten voi kysyä lisää, muuten ei.
Minä kysyn paljon ja voi vaikuttaa uteliaalta. Tai olenkin utelias, minua kiinnostaa tuetää muiden asioita, ja vastaus on minulle merkityksellinen. On ok vastata, että ”en halua puhua siitä”. En minä siitä loukkaannut, vaan tajuan, että kysyn liikaa. Ja alan puhua itsestäni, vaikka se on minusta typerää ja epäkiinnostavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Small talk: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään, ok. Hiukan haastavia muuten nämä kouluunsaattamiset ja muut, kun hiekoituksesta ei nykyään kamalasti huolehdita. Pitäisikö laittaa palautetta Facebookiin, kun tuo paikallislehden yleisönosastokaan ei oikein enää vedä porukkaa.
Utelu: Vein lapseni juuri kouluun. Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä? Ei yhtään? Minkäs ikäinen sinä olitkaan, kohta tulee kiire. Miten et ole löytänyt hyvää miestä lapsillesi isäksi, nyt hopi hopi toimeen. Vai onko sinulla jo mies? Onhan semmoinen sopivan ikäinen, ettei tarvitse pelätä leskeksi jäämistä?
En ole ap, jota pidän outona, mutta en missään nimessä kysyisi keneltäkään vieraalta tai edes työkaverilta perheestä tai lapsista. Elämä on tässä itselleni opettanut, miten valtavia suruja ja ahdistuksia aiheeseen joskus liittyy. Ei ole hienotunteinen aihevalinta! Yleensä ihminen, joka haluaa puhua perheestään, ottaa sen itse puheeksi. Sitten voi kysyä lisää, muuten ei.
Tuo on totta. Mutta toisaalta: on neutraali asia, onko ihmisellä lapsia vai ei. Tai onko auto tai ei. Tai onko lemmikkieläin vai ei.
Kaikesta saa ongelman aikaiseksi, jos haluaa. Ei sitä omaa ongelmaa saa toisen ihmisen vastuulle vierittää. ” ei minulta saa kysyä, onko minulla autoa, koska autottomuus voi kertoa köyhyydestäni.
Onko sinusta se, kuinka kauan olet asunut jossain muka henkilökohtainen kysymys? Noh, näinhän se on, että jotkut vain ovat sosiaalisesti niin outoja ja hankalia, ettei mikään käy. Lienet oikea juhlien ilopilleri. On muuten säitä pidellyt!