Voiko olla onnellisempi sinkkuna kuin parisuhteessa?
Itsestäni tuntuu siltä. Toisaalta olen yksinäinen ilman parisuhdetta mutta yksikään ei ole tuntunut oikeasti toimivan.
Onko kenelläkään kokemuksia?
Kommentit (67)
Helposti. Minulle ei yksinäisyyskään olisi ongelma. Nautin kun ei ole äijä jatkuvasti pyörimässä nurkissa,
Olen ollut sinkkuna onnellisempi kuin parisuhteessa. Johtuu kyllä siitä,että ihmiset ahdistaa.
Kyllä vähintään joku väkivaltainen pervo pitää olla kumppanina, muutoin elämästä pääsee aivan liian vähällä.
Yleensä se ikisinkkuus kostautuu kun ikää tulee ja joutuu elämään koko loppu elämänsä yksin. Onhan se kiva olla parikymppinen sinkkunainen kun saa huomiota enemmän kuin ehtii ottaa vastaan
Itse koen olevani onnellinen sinkkuna, mutta se liittyy kyllä parisuhteessa koettuihin traumoihin. En tiedä miten suhtautuisin jos olisin kokenut turvallisen ja kunnioittavan suhteen.
Olin sinkkuna onnellinen, mutta saahan parisuhteen ja perheen kautta valtavasti helpotusta ja tukea elämään. Myös ilojen ja huolien jakaminen on itselleni tärkeää kun omatkin vanhenevat vanhemmat asuvat hieman kauempana ja sisaruksellanikin on oma perhe. Ei heitäkään viitsi joka asiassa vaivata. Ystävätkään eivät osaa auttaa ihan kaikessa. On kätevä nakittaa miehelle tai pojalle joku homma jos itse on vaikka kipeänä. Saan huolenpitoa ja annan sitä heille. Saan kuitenkin yksinäisiä hetkiäkin itsekseni. Näin päin on parempi kuin koko ajan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se ikisinkkuus kostautuu kun ikää tulee ja joutuu elämään koko loppu elämänsä yksin. Onhan se kiva olla parikymppinen sinkkunainen kun saa huomiota enemmän kuin ehtii ottaa vastaan
No sehän huomio oli rasittavin asia siinä parikymppisenä sinkkunaisena olemisessa. Kun huomio vähenee, elämä on parempaa. Itsellä se tosin johti siihen et +40 iässä solmin parisuhteen. Usko miehiin jotenkin parani kun ei enää linanuljaskoita tarvinnut tieltä potkia ja kunnollisemmat uskalsi lähestyä.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se ikisinkkuus kostautuu kun ikää tulee ja joutuu elämään koko loppu elämänsä yksin. Onhan se kiva olla parikymppinen sinkkunainen kun saa huomiota enemmän kuin ehtii ottaa vastaan
Aika monet tykkää just vanhemmalla iällä asua yksin. Ei tarvitse passata ketään eikä tehdä kompromisseja, saa mennä ja tulla ja elää niin kuin itse haluaa. Minä olen 45-vuotias sinkku, enkä halua koskaan ketään asumaan kanssani. Seurustella voin, mutta kepeästi ja ilman yhdessä asumista.
Olen ollut onnellinen sinkkuna ja ajattelin etten ota siihen mitään miestä pyörimään.
Vaan löytyikin mies, joka osaa myös olla sinkkuna ja olla parisuhteessa. Hänen kanssaan viihdyn paremmin kuin yksin. Tosin hänen ex-vaimonsa varmaan on yhä sitä mieltä, että onneksi pääsi äijästä eroon.
Eli en tiedä, mitä tuohon vastaisi. Huonossa suhteessa on huono olla. Jos ei tule itsensä kanssa toimeen, on kurja olla yksin. Itsensä kanssa sitä joutuu elämään hautaan saakka.
Voi. Itse olen aseksuaali, aromantikko ja erakkoluonne, ja todellakin kaikenlaiset parisuhteet on ahdistaneet, olipa kuinka hyvä mies tahansa. Onnellisin yksin. En vaan kaipaa mihinkään kumppania, en henkisesti enkä aseksuaalisuuden takia seksiinkään.
Mutta tuo että ap sanoo kokevansa olonsa yksinäiseksi ilman parisuhdetta voi viitata siihen että hänelle sittenkin voisi olla parisuhde parempi, jos vaan löytäisi tarpeeksi hyvän parisuhteen. Itse en ole koskaan tuntenut itseäni lapsuuden jälkeen yksinäiseksi, vaikka elän omasta valinnastani aika erakkomaisesti.
Olispa mies :( t. Surullinen ikisinkku nainen
no ensinnäki sanon sen että mu mielestä aika hölmö kysymys :D tietysti voi olla onnellisempi sinkkuna ku parisuhteessa, mitä helvettiä nyt taas?
mut tottakai se riippuu ihmisestä. mä en itse oo koskaan ollu parisuhteessa, joten en tiiä olisinko sit suhteessa onnellisempi kuin nyt
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se ikisinkkuus kostautuu kun ikää tulee ja joutuu elämään koko loppu elämänsä yksin. Onhan se kiva olla parikymppinen sinkkunainen kun saa huomiota enemmän kuin ehtii ottaa vastaan
Mitä ihmettä? Itse en ole teinivuosien jälkeen koskaan ollut kiinnostunut mistään huomiosta, ja nyt yli nelikymppisenä olen onnellinen ettei sellaista tule. Ja olen valinntu ihan omasta tahdostani elää loppuelämäni yksin.
Helposti. Katso ympärillesi, monien parisuhteessa elävien ihmisten elämä ei ole kummoista. Yksinäisyyskin voi vaivata myös parisuhteessa olevaa jos henkinen yhteys kumppaniin puuttuu.
Kokonaan toinen kysymys on sitten, oletko hyvässä parisuhteessa onnelisempi kuin sinkkuna. Itse voin vastata että olisin mieluummin hyvässä parisuhteessa, mutta koska sellaista ei ole nyt saatavilla, olen mieluummin sinkku kuin huolin "jonkun" vain siksi että olisi suhde.
Itse olen onnellisempi parisuhteessa kuin voin olla sinkkuna. Tarvitsen seksiä ja fyysistä läheisyyttä paljon, ja koska olen keskimääräisen näköinen heteromies, se edellyttää käytännössä jonkinlaista suhdetta.
Itse en ole ollut koskaan huonossa suhteessa, mutta sellainen on varmasti ikävämpi tilanne kuin sinkkuus. Sinkkuna on ihan OK olla, mutta kyllä elämä on vajaata ilman rakastajaa.
Vierailija kirjoitti:
Olispa mies :( t. Surullinen ikisinkku nainen
Usko minua, et haluaisi!
t:Mies
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut onnellinen sinkkuna ja ajattelin etten ota siihen mitään miestä pyörimään.
Vaan löytyikin mies, joka osaa myös olla sinkkuna ja olla parisuhteessa. Hänen kanssaan viihdyn paremmin kuin yksin. Tosin hänen ex-vaimonsa varmaan on yhä sitä mieltä, että onneksi pääsi äijästä eroon.
Eli en tiedä, mitä tuohon vastaisi. Huonossa suhteessa on huono olla. Jos ei tule itsensä kanssa toimeen, on kurja olla yksin. Itsensä kanssa sitä joutuu elämään hautaan saakka.
Se on jetsulleen näin.
Kiitos! :-)
Tännehän on tullut ihan kivoja vastauksia eri näkökulmista.
Olisi mukavaa kuulla lisää kokemuksia.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Itse olen onnellisempi parisuhteessa kuin voin olla sinkkuna. Tarvitsen seksiä ja fyysistä läheisyyttä paljon, ja koska olen keskimääräisen näköinen heteromies, se edellyttää käytännössä jonkinlaista suhdetta.
Itse en ole ollut koskaan huonossa suhteessa, mutta sellainen on varmasti ikävämpi tilanne kuin sinkkuus. Sinkkuna on ihan OK olla, mutta kyllä elämä on vajaata ilman rakastajaa.
Mistä negatiiviset äänet?
Olen onnellinen ilman parisuhdetta enkä kaipaa toista ihmistä