onko kellään ollut kiusaavaa terapeuttia?

Millä tavoin terapia auttaa, jos ollaan koko ajan ns. mukavuusalueella? Eikö kipupisteitä pitäisi purkaa?

Vierailija kirjoitti:

Millä tavoin terapia auttaa, jos ollaan koko ajan ns. mukavuusalueella? Eikö kipupisteitä pitäisi purkaa?

On eri asia purkaa kipupisteitä kuin lyödä niihin.

Jos henkinen hyväksikäyttö katsotaan kiusaamiseksi, niin kyllä on.

Vierailija kirjoitti:

Millä tavoin terapia auttaa, jos ollaan koko ajan ns. mukavuusalueella? Eikö kipupisteitä pitäisi purkaa?

Se onkin taitolaji. Mulla oli aikoinaan niin hyvä terapeutti, että muistelen häntä vieläkin lämmöllä <3 Sitä ennen oli kyllä myös melkein jopa traumatisoiva tapaus, mutta olin silloin liian nuori ymmärtääkseni lopettaa tuon terapian ajoissa. Me olimme kuin eri maailmoista eikä suuntauskaan ollut lopulta itselle sopivin. Eli kyllä voi olla totta mitä ap puhuu, mutta on täysin mahdollista löytää vielä itselle sopiva terapia/terapeutti.

Yritä ap unohtaa tuo kokemus ja etsi rohkeasti uutta terapeuttia. Avaat asioitasi siinä tahdissa kuin pystyt ja katsot samalla kuinka uusi terapeutti reagoi. Huomaat kyllä, sujuuko teillä vai ei. Niin ja tunnustele ensin muutamalla käynillä ymmärrättekö toisianne ja toimiiko henkilökemiat ennenkuin lyöt lukkoon pitkää terapiaa.

Kuulostaa epäeettiseltä toiminnalta, terapeutti ei saisi kiusata eikä esim. juoruilla asioistasi missään tapauksessa. Joka alalla on sinne sopimattomia tapauksia.

On yleistä, että kemiat ei natsaa terapeutin kanssa tai sopivan löytäminen vie aikansa. Arpapeliähän se on, valita itselle terapeutti tutustumiskäyntien perusteella. Toivottavasti onni on puolellasi ensi kerralla.

Ei nyt kiusaamista, mutta halventamista ehkä?

Oma terapeutti siis kyseenalaisti täysin kuntoni ja oli sitä mieltä että elämäni on täydellistä ja vaan lusmuilen tekemättä töitä. Myös vaikean perhesuhteen ongelmaan ei osannut syventyä yhtään.

Toinen terapeutti taas oli ihan täydellinen ja osaava ja hänen kanssaan saikin avattua asioita. Harmi vaan että tämä oli vain max 5krt työterveyden kautta eikä muuten oikein päässyt kuin sitten isolla rahalla.

Yhdellä oli lähinnä koomiset metodit kun tykkäsi paljon luoda ihme mielikuvia. Esim että luo hahmo ahdistukselle, kapaloi se ja ota se syliin ja katsele, silitä ja juttele sille :D Kai toi joillain sitten toimii, mutta itsellä ei kyllä yhtään.

Kiusaamisesta en tiedä, mutta eri aaltopituuksilla olleita on ollut. Mm. yhdestä kiusallisesta fyysisestä vaivasta sanottu tyyliin, että mitä se haittaa ja köyhyydenpelosta, ettei Suomessa kukaan jää ilman rahaa. Nämä eri psykologien suusta.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt kiusaamista, mutta halventamista ehkä?

Oma terapeutti siis kyseenalaisti täysin kuntoni ja oli sitä mieltä että elämäni on täydellistä ja vaan lusmuilen tekemättä töitä. Myös vaikean perhesuhteen ongelmaan ei osannut syventyä yhtään.

Toinen terapeutti taas oli ihan täydellinen ja osaava ja hänen kanssaan saikin avattua asioita. Harmi vaan että tämä oli vain max 5krt työterveyden kautta eikä muuten oikein päässyt kuin sitten isolla rahalla.

Yhdellä oli lähinnä koomiset metodit kun tykkäsi paljon luoda ihme mielikuvia. Esim että luo hahmo ahdistukselle, kapaloi se ja ota se syliin ja katsele, silitä ja juttele sille :D Kai toi joillain sitten toimii, mutta itsellä ei kyllä yhtään.

Tuttua. Olen myös kokenut nuo mielikuvaharjoitteet lähinnä alistavina ja henkisenä väkivaltana.

Mietin, että menenkö mies- vai naisterapeutille. Onko sillä sinänsä mitään väliä? Kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Mietin, että menenkö mies- vai naisterapeutille. Onko sillä sinänsä mitään väliä? Kokemuksia?

Olen itse nainen ja jotenkin ajattelen, että naisterapeutti voi tulla liian lähelle. Miesterapeutti luultavasti ymmärtää paremmin mun juttuja.

Mene ensin kokeilemaan kerran ja tarkkaile terapeutin mikroilmeitä. Terapeutit on hyvin koulutettu pitämään ilmeet kurissa, mutta jotain sieltä aina irtoaa. Näin saat vihiä, kenen kanssa olet tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Mietin, että menenkö mies- vai naisterapeutille. Onko sillä sinänsä mitään väliä? Kokemuksia?

Minulla on kokemusta molemmista. Ei ole ollut mitään olennaista eroa.

Vierailija kirjoitti:

Mene ensin kokeilemaan kerran ja tarkkaile terapeutin mikroilmeitä. Terapeutit on hyvin koulutettu pitämään ilmeet kurissa, mutta jotain sieltä aina irtoaa. Näin saat vihiä, kenen kanssa olet tekemisissä.

Juuri näin. Pieni sadistinen hymy, välähtävä inho silmissä. Se on siinä.

Mies siinäkin mielessä, että naiset on aika herkkiä. Kerran eräs naisterapeutti alkoi myös itkemään kun aloin itkemään. Sanoi vain, että hänelle tulee itselleenkin paha olo. Ohjasi mut seuraavalle terapeutille. Koki, ettei pystynyt auttamaan. Tämä seuraava oli ihan hauska, sen aikaa, kun kävin siellä.

Vierailija kirjoitti:

Mietin, että menenkö mies- vai naisterapeutille. Onko sillä sinänsä mitään väliä? Kokemuksia?

Voi olla tai sitten ei. Sulla ei ilmeisesti ole useampia traumaattisia kokemuksia erityisesti juuri miesten taholta kun tuo ajatus on sulle mahdollinen? Joskus voi nimittäin olla niin ja voi olla vaikea olla projisoimatta sitä miesterapeuttiin. Tämä on toki aina tapauskohtaista ja yksilöllistä ja voi toimia joillakin myös korjaavana kokemuksena. Tärkeintä on, että kuulostelet itseäsi ja mietit kokemuksiasi ja toimit sen pohjalta mikä tuntuu oikealta. Niin ja yritä miettiä, tuntuisiko itsestäsi kiusalliselta puhua joistain asioista tietylle sukupuolelle vai ei. Eli jos taustalla on vaikka seksuaalista hyväksikäyttöä/-väkivaltaa ja sitä traumaa pitäisi työstää, olisiko aihe sinusta kiusallinen miehen kanssa puhuttavaksi? Jos ei, ei ongelmaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin, että menenkö mies- vai naisterapeutille. Onko sillä sinänsä mitään väliä? Kokemuksia?

Voi olla tai sitten ei. Sulla ei ilmeisesti ole useampia traumaattisia kokemuksia erityisesti juuri miesten taholta kun tuo ajatus on sulle mahdollinen? Joskus voi nimittäin olla niin ja voi olla vaikea olla projisoimatta sitä miesterapeuttiin. Tämä on toki aina tapauskohtaista ja yksilöllistä ja voi toimia joillakin myös korjaavana kokemuksena. Tärkeintä on, että kuulostelet itseäsi ja mietit kokemuksiasi ja toimit sen pohjalta mikä tuntuu oikealta. Niin ja yritä miettiä, tuntuisiko itsestäsi kiusalliselta puhua joistain asioista tietylle sukupuolelle vai ei. Eli jos taustalla on vaikka seksuaalista hyväksikäyttöä/-väkivaltaa ja sitä traumaa pitäisi työstää, olisiko aihe sinusta kiusallinen miehen kanssa puhuttavaksi? Jos ei, ei ongelmaa ole.

Siis tiivistetysti ja yksinkertaistaen näin. Mietiskele tilannettasi ja mieti millainen suuntaus sulla toimisi ja huomioi henkilökemiat sekä koetko terapeutin ymmärtävän mitä tarkoitat kun käytte asioita läpi.

Mulla on mennyt luottamus terapeutteihin sen jälkeen, kun olin julkisella puolella ja sekavanoloinen psykiatri pyysi minua ulos syömään. Se oli lähdössä Venetsiaan iltakoneella torstai-illalla ja kuulemma me oltais voitu lähteä jonnekin lähikuppilaan syömään. Lisäsi, että en voisi nyt lähteä Venetsiaan mukaan, kun näin myöhään ei saa lippuja enää tilattua. Kehtasi vielä mainita, että tämä kaupunginosa on sopiva ruokapaikka, kun täällä ei kulje hänen tuttujaan. Huone oli muutenkin tosi sotkuinen, papereita ympäriinsä ja resepteihin oli piirrelty mustekynällä piirroksia.

En lähtenyt mukaan ja kävin mainitsemassa asiasta aulassa.

Mulla olis ollut hyvä syy käydä lääkärillä, mutta meni maku touhuun. Mietin vain, että jos psykiatrit on noin hulluja, parempi olla menemättä.

Eikö psykiatreilla ole ammattietiikka? Toihan on törkeetä pyytää ulos syömään. Saatikka jonnekin Venetsian viikonloppumatkalle. Hyvä, että olit sentään järjissäsi ja kieltäydyit.

Vierailija kirjoitti:

Eikö psykiatreilla ole ammattietiikka? Toihan on törkeetä pyytää ulos syömään. Saatikka jonnekin Venetsian viikonloppumatkalle. Hyvä, että olit sentään järjissäsi ja kieltäydyit.

Julkisenpuolen palveluihin on vaikea saada osaavia pitkäaikaisia työntekijöitä juuri työn kuormittavuuden vuoksi. Palkkaakaan ei ole paras houkutin.