Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
onko kellään ollut kiusaavaa terapeuttia?
17.11.2018 |
Terapeutti alkoi lyömään kipupisteisiin oikein kunnolla eikä tarkoitus ollut enää auttaa. Hän yritti lisäksi mustamaalata minua lääkärille, mutta lääkäri huomasi terapeutin aikeet. Lausunto minkä terapeutti kirjoitti, oli silkkaa vittuilua. Miten uskallan enää aloittaa uutta terapiaa?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mennyt luottamus terapeutteihin sen jälkeen, kun olin julkisella puolella ja sekavanoloinen psykiatri pyysi minua ulos syömään. Se oli lähdössä Venetsiaan iltakoneella torstai-illalla ja kuulemma me oltais voitu lähteä jonnekin lähikuppilaan syömään. Lisäsi, että en voisi nyt lähteä Venetsiaan mukaan, kun näin myöhään ei saa lippuja enää tilattua. Kehtasi vielä mainita, että tämä kaupunginosa on sopiva ruokapaikka, kun täällä ei kulje hänen tuttujaan. Huone oli muutenkin tosi sotkuinen, papereita ympäriinsä ja resepteihin oli piirrelty mustekynällä piirroksia.
En lähtenyt mukaan ja kävin mainitsemassa asiasta aulassa.
Mulla olis ollut hyvä syy käydä lääkärillä, mutta meni maku touhuun. Mietin vain, että jos psykiatrit on noin hulluja, parempi olla menemättä.
Terapeutti on eri asia kuin psykiatri. Yhden kerran ja ihmisen perusteella ei kyllä kannattaisi niputtaa kaikkia samaan. On muuten aika jäykkä mielenrakenne jos noin tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö psykiatreilla ole ammattietiikka? Toihan on törkeetä pyytää ulos syömään. Saatikka jonnekin Venetsian viikonloppumatkalle. Hyvä, että olit sentään järjissäsi ja kieltäydyit.
On ja tiukat onkin ja hyvästä syystä. Aikamoinen tapaus. Tuollaiset pitäisi ilmoittaa Valviraan.
En tiedä, mitä sitten tapahtui. Kanslian henkilökunnan kommenteista ymmärsin (...taasko se on tehnyt sitä...), että kyseinen psykiatri oli tehnyt samantyyppistä aikaisemmin.
Älä jaksa. Pura jossakin muualla katkeruuttasi. Jos tällainen tapaus olisi ”kansliassa tiedossa”, se ei totta tosiaan toistuisi, vielä vähemmän siitä mainittaisiin jollekin laholatvaiselle asiakkaalle.
Lääkkeet.
Jaa, en tiedä miksi oli noin. Ilmeisesti eivät saaneet ketään muuta tilalle. Ei ne mulle mitään maininneet vaan siinä oli kaksi työntekijää, jotka silmäilivät toisiaan ja kuulin tuon, että taasko se teki tuota. Mulle sanoivat, että olivat pahoillaan ja ei tule toistumaan. Vahinko oli kuitenkin tapahtunut, lopetin käymisen siellä ja hoidon muutenkin sen jälkeen.
Tuosta olisi melkein puuttunut vain, että olisi käynyt fyysisesti käsiksi. Niinkuin varmaan olisikin, jos olisimme lähteneet myöhäiselle lounaalle.Ja nyt on ihan turha tulla sanomaan, että tämä on mun fantasia. Yök, kaunis 25-vuotias nainen tuskin hekumoi jollain itseään 15-vuotta vanhemman miehen läheisyydellä? Mies kun ihan selkeästi oli sekaisin kuin käkikello. Mä vähän nauroin sille tyypille, kun kävelin kotiin.
Ja saatana ostan itse omat lounaani ja Venetsian matkani.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavoin terapia auttaa, jos ollaan koko ajan ns. mukavuusalueella? Eikö kipupisteitä pitäisi purkaa?
Empatiasta kun lähtee liikkeelle tulee ne kipupisteet käsitellyksi kuin itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mennyt luottamus terapeutteihin sen jälkeen, kun olin julkisella puolella ja sekavanoloinen psykiatri pyysi minua ulos syömään. Se oli lähdössä Venetsiaan iltakoneella torstai-illalla ja kuulemma me oltais voitu lähteä jonnekin lähikuppilaan syömään. Lisäsi, että en voisi nyt lähteä Venetsiaan mukaan, kun näin myöhään ei saa lippuja enää tilattua. Kehtasi vielä mainita, että tämä kaupunginosa on sopiva ruokapaikka, kun täällä ei kulje hänen tuttujaan. Huone oli muutenkin tosi sotkuinen, papereita ympäriinsä ja resepteihin oli piirrelty mustekynällä piirroksia.
En lähtenyt mukaan ja kävin mainitsemassa asiasta aulassa.
Mulla olis ollut hyvä syy käydä lääkärillä, mutta meni maku touhuun. Mietin vain, että jos psykiatrit on noin hulluja, parempi olla menemättä.Terapeutti on eri asia kuin psykiatri. Yhden kerran ja ihmisen perusteella ei kyllä kannattaisi niputtaa kaikkia samaan. On muuten aika jäykkä mielenrakenne jos noin tekee.
Olet oikeassa. Tuli tämä tapaus mieleen tuosta otsikosta. Lopetan jauhamisen. Suurin osa psykiatreista ja terapeuttista on ihan asiallisia ja auttaa ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Mene ensin kokeilemaan kerran ja tarkkaile terapeutin mikroilmeitä. Terapeutit on hyvin koulutettu pitämään ilmeet kurissa, mutta jotain sieltä aina irtoaa. Näin saat vihiä, kenen kanssa olet tekemisissä.
Ei kyllä kuulu terapeuttien koulutukseen ilmeen kurissa pitämistä. Toinen juttu, terapeutti tekee työtä, jotta sinä voit hyödyntää hänen osaamistaan omassa kasvussasi. Häntä ei sun elämäsi kiinnosta kuin työssä, ihmettelen mistä oikein yrität terapeuttia narauttaa? Kun sinä olet terapiassa, fokuksen kannattais olla sinussa ja omissa haasteissa. Hukkaan menee jos terapeuttiin keskityt. Ei terapiasta ole sulke mitään hyötyä noin. Ja sit onki helppo syyttää huonoa terapeuttia. Sillä terapeutilla menee todnäk ihan kivasti omassa elämässään. Se olet sinä joka apua tarvitsee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mennyt luottamus terapeutteihin sen jälkeen, kun olin julkisella puolella ja sekavanoloinen psykiatri pyysi minua ulos syömään. Se oli lähdössä Venetsiaan iltakoneella torstai-illalla ja kuulemma me oltais voitu lähteä jonnekin lähikuppilaan syömään. Lisäsi, että en voisi nyt lähteä Venetsiaan mukaan, kun näin myöhään ei saa lippuja enää tilattua. Kehtasi vielä mainita, että tämä kaupunginosa on sopiva ruokapaikka, kun täällä ei kulje hänen tuttujaan. Huone oli muutenkin tosi sotkuinen, papereita ympäriinsä ja resepteihin oli piirrelty mustekynällä piirroksia.
En lähtenyt mukaan ja kävin mainitsemassa asiasta aulassa.
Mulla olis ollut hyvä syy käydä lääkärillä, mutta meni maku touhuun. Mietin vain, että jos psykiatrit on noin hulluja, parempi olla menemättä.En usko höpinöitäsi. Fantasia?
On jotkut oikeasti tosi erikoisia tapauksia. Ihmisiä ne terapeutit ja lääkäritkin vain on ja jotkut ovat hakeutuneet alalle toiveena saada selkoa omiin ongelmiinsa samalla. Suurin osa on toki ihan asiallisia, mutta ei ole silti sanottua, että homma toimisi siltikään kaikkien potilaiden kanssa koska kyse on ihmissuhdetyöstä. Vaikka teoriatietoa olisikin niin haittana voi olla ongelmat henkilökemioissa tai ettei vain kommunikaatio toimi, ei ymmärrä kovin hyvin mitä toinen tarkoittaa tai yrittää selittää. Ei se sen ihmeellisempää ole.
On se - ammattietiikan puolella. Henkilökemioissa voi toki mättää, mutta treffeille sinua ei ole pyydetty, paitsi unissasi.
En minä ole se joka kirjoitti tuosta treffijutusta, mutta olen itsekin tavannut pari selvästi mielenterveysongelmaista psykiatria, joiden paikka olisi sillä hetkellä ollut kotona sairaslomalla. Puhuin muutenkin yleisellä tasolla, en pelkästään treffeistä. Ja miten tää nyt sua näin riipii...oletko sä vähän yksinkertainen? Jos luulet ettei koskaan voisi käydä noin niin, sun on sori vaan pakko olla. Missähän La-la-landissä säkin kuvittelet eläväsi...etkö tosiaan pysty ymmärtämään, että oli mikä koulutus tai ammattinimeke tahansa, niin kaikki ne on silti ihan tavallisia ihmisiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene ensin kokeilemaan kerran ja tarkkaile terapeutin mikroilmeitä. Terapeutit on hyvin koulutettu pitämään ilmeet kurissa, mutta jotain sieltä aina irtoaa. Näin saat vihiä, kenen kanssa olet tekemisissä.
Ei kyllä kuulu terapeuttien koulutukseen ilmeen kurissa pitämistä. Toinen juttu, terapeutti tekee työtä, jotta sinä voit hyödyntää hänen osaamistaan omassa kasvussasi. Häntä ei sun elämäsi kiinnosta kuin työssä, ihmettelen mistä oikein yrität terapeuttia narauttaa? Kun sinä olet terapiassa, fokuksen kannattais olla sinussa ja omissa haasteissa. Hukkaan menee jos terapeuttiin keskityt. Ei terapiasta ole sulke mitään hyötyä noin. Ja sit onki helppo syyttää huonoa terapeuttia. Sillä terapeutilla menee todnäk ihan kivasti omassa elämässään. Se olet sinä joka apua tarvitsee
Väärin. Jos tuolta pohjalta lähdetään, voi yhtä hyvin maksaa elämänsä ei-kiinnostuksesta naapurin parturi-kanpaajalle. Kyllä kemioiden on toimittava niin, ettei antipatioita ole - ei edes niitä peiteltyjä. Juuri sitä se ”oma kasvu” tarvitsee - pohjaksi. Antipatioiden ja piilotettujen tunteiden vuoksi terapiat keskeytyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mennyt luottamus terapeutteihin sen jälkeen, kun olin julkisella puolella ja sekavanoloinen psykiatri pyysi minua ulos syömään. Se oli lähdössä Venetsiaan iltakoneella torstai-illalla ja kuulemma me oltais voitu lähteä jonnekin lähikuppilaan syömään. Lisäsi, että en voisi nyt lähteä Venetsiaan mukaan, kun näin myöhään ei saa lippuja enää tilattua. Kehtasi vielä mainita, että tämä kaupunginosa on sopiva ruokapaikka, kun täällä ei kulje hänen tuttujaan. Huone oli muutenkin tosi sotkuinen, papereita ympäriinsä ja resepteihin oli piirrelty mustekynällä piirroksia.
En lähtenyt mukaan ja kävin mainitsemassa asiasta aulassa.
Mulla olis ollut hyvä syy käydä lääkärillä, mutta meni maku touhuun. Mietin vain, että jos psykiatrit on noin hulluja, parempi olla menemättä.En usko höpinöitäsi. Fantasia?
On jotkut oikeasti tosi erikoisia tapauksia. Ihmisiä ne terapeutit ja lääkäritkin vain on ja jotkut ovat hakeutuneet alalle toiveena saada selkoa omiin ongelmiinsa samalla. Suurin osa on toki ihan asiallisia, mutta ei ole silti sanottua, että homma toimisi siltikään kaikkien potilaiden kanssa koska kyse on ihmissuhdetyöstä. Vaikka teoriatietoa olisikin niin haittana voi olla ongelmat henkilökemioissa tai ettei vain kommunikaatio toimi, ei ymmärrä kovin hyvin mitä toinen tarkoittaa tai yrittää selittää. Ei se sen ihmeellisempää ole.
On se - ammattietiikan puolella. Henkilökemioissa voi toki mättää, mutta treffeille sinua ei ole pyydetty, paitsi unissasi.
Lounaalle sitten? Psykiatrin mielestä hän olisi lounaan ohessa voinut täyttää minua koskevia kaavakkeita ja olisimme voineet keskustella siinä ohessa. Sanoin kyllä, että en halua keskustella baarissa asioistani, koska viereisissä pöydissä istuu muita. (Tosiasiassa mietin myös, että en kehtaa näyttäytyä tuollaisen vanhan ukon kanssa, joku mun tuttu voi nähdä.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene ensin kokeilemaan kerran ja tarkkaile terapeutin mikroilmeitä. Terapeutit on hyvin koulutettu pitämään ilmeet kurissa, mutta jotain sieltä aina irtoaa. Näin saat vihiä, kenen kanssa olet tekemisissä.
Ei kyllä kuulu terapeuttien koulutukseen ilmeen kurissa pitämistä. Toinen juttu, terapeutti tekee työtä, jotta sinä voit hyödyntää hänen osaamistaan omassa kasvussasi. Häntä ei sun elämäsi kiinnosta kuin työssä, ihmettelen mistä oikein yrität terapeuttia narauttaa? Kun sinä olet terapiassa, fokuksen kannattais olla sinussa ja omissa haasteissa. Hukkaan menee jos terapeuttiin keskityt. Ei terapiasta ole sulke mitään hyötyä noin. Ja sit onki helppo syyttää huonoa terapeuttia. Sillä terapeutilla menee todnäk ihan kivasti omassa elämässään. Se olet sinä joka apua tarvitsee
Sä taidat olla nyt joku ammattikuntasi puolesta loukkaantunut terapeutti. Pointti ei ollutkaan terapeutin tarkkailemisessa muuten kuin havannoida alussa näyttääkö terapeutti ymmärtävän sua ja kuinka suhun suhtautuu. Jos sujuu ja kokee tulleensa kuulluksi ja nähdyksi hyväksyvästi voi sitten keskittyä siihen terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä voi tehdä, jos ei pysty todistamaan kiusaamista? Hienovarainen piilovitt ja inhoilme on helppo kieltää. Kumpaa uskotaan, masennuspotilasta vai psykiatria?
Vierailija kirjoitti:
Mitä voi tehdä, jos ei pysty todistamaan kiusaamista? Hienovarainen piilovitt ja inhoilme on helppo kieltää. Kumpaa uskotaan, masennuspotilasta vai psykiatria?
Taitaa valitettavasti olla niin, että psykiatri vie pidemmän korren. Ihmiset ovat usein juuri noin yksioikoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene ensin kokeilemaan kerran ja tarkkaile terapeutin mikroilmeitä. Terapeutit on hyvin koulutettu pitämään ilmeet kurissa, mutta jotain sieltä aina irtoaa. Näin saat vihiä, kenen kanssa olet tekemisissä.
Ei kyllä kuulu terapeuttien koulutukseen ilmeen kurissa pitämistä. Toinen juttu, terapeutti tekee työtä, jotta sinä voit hyödyntää hänen osaamistaan omassa kasvussasi. Häntä ei sun elämäsi kiinnosta kuin työssä, ihmettelen mistä oikein yrität terapeuttia narauttaa? Kun sinä olet terapiassa, fokuksen kannattais olla sinussa ja omissa haasteissa. Hukkaan menee jos terapeuttiin keskityt. Ei terapiasta ole sulke mitään hyötyä noin. Ja sit onki helppo syyttää huonoa terapeuttia. Sillä terapeutilla menee todnäk ihan kivasti omassa elämässään. Se olet sinä joka apua tarvitsee
Sä taidat olla nyt joku ammattikuntasi puolesta loukkaantunut terapeutti. Pointti ei ollutkaan terapeutin tarkkailemisessa muuten kuin havannoida alussa näyttääkö terapeutti ymmärtävän sua ja kuinka suhun suhtautuu. Jos sujuu ja kokee tulleensa kuulluksi ja nähdyksi hyväksyvästi voi sitten keskittyä siihen terapiaan.
Uskon myös näin. Toisaalta: julkisella on pakko ottaa vastaan kaikki mitä tulee, ja ”terapeutti” on joku kirjekurssitettu psyk.sh. Jos asiakas maksaa intensiivistä terapiaa yksityisesti, on kemioiden toimittava. Sen lauluja laulat jonka leipää syöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mennyt luottamus terapeutteihin sen jälkeen, kun olin julkisella puolella ja sekavanoloinen psykiatri pyysi minua ulos syömään. Se oli lähdössä Venetsiaan iltakoneella torstai-illalla ja kuulemma me oltais voitu lähteä jonnekin lähikuppilaan syömään. Lisäsi, että en voisi nyt lähteä Venetsiaan mukaan, kun näin myöhään ei saa lippuja enää tilattua. Kehtasi vielä mainita, että tämä kaupunginosa on sopiva ruokapaikka, kun täällä ei kulje hänen tuttujaan. Huone oli muutenkin tosi sotkuinen, papereita ympäriinsä ja resepteihin oli piirrelty mustekynällä piirroksia.
En lähtenyt mukaan ja kävin mainitsemassa asiasta aulassa.
Mulla olis ollut hyvä syy käydä lääkärillä, mutta meni maku touhuun. Mietin vain, että jos psykiatrit on noin hulluja, parempi olla menemättä.En usko höpinöitäsi. Fantasia?
On jotkut oikeasti tosi erikoisia tapauksia. Ihmisiä ne terapeutit ja lääkäritkin vain on ja jotkut ovat hakeutuneet alalle toiveena saada selkoa omiin ongelmiinsa samalla. Suurin osa on toki ihan asiallisia, mutta ei ole silti sanottua, että homma toimisi siltikään kaikkien potilaiden kanssa koska kyse on ihmissuhdetyöstä. Vaikka teoriatietoa olisikin niin haittana voi olla ongelmat henkilökemioissa tai ettei vain kommunikaatio toimi, ei ymmärrä kovin hyvin mitä toinen tarkoittaa tai yrittää selittää. Ei se sen ihmeellisempää ole.
On se - ammattietiikan puolella. Henkilökemioissa voi toki mättää, mutta treffeille sinua ei ole pyydetty, paitsi unissasi.
Lounaalle sitten? Psykiatrin mielestä hän olisi lounaan ohessa voinut täyttää minua koskevia kaavakkeita ja olisimme voineet keskustella siinä ohessa. Sanoin kyllä, että en halua keskustella baarissa asioistani, koska viereisissä pöydissä istuu muita. (Tosiasiassa mietin myös, että en kehtaa näyttäytyä tuollaisen vanhan ukon kanssa, joku mun tuttu voi nähdä.)
Hyvä, että sulla oli tasoa. Jonkun vanhan ukonretkun kanssa lounastaminen ei tee hyvää nuoren naisen maineelle. Varsinkin tosiaan, jos joku tuttu sattuu näkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mennyt luottamus terapeutteihin sen jälkeen, kun olin julkisella puolella ja sekavanoloinen psykiatri pyysi minua ulos syömään. Se oli lähdössä Venetsiaan iltakoneella torstai-illalla ja kuulemma me oltais voitu lähteä jonnekin lähikuppilaan syömään. Lisäsi, että en voisi nyt lähteä Venetsiaan mukaan, kun näin myöhään ei saa lippuja enää tilattua. Kehtasi vielä mainita, että tämä kaupunginosa on sopiva ruokapaikka, kun täällä ei kulje hänen tuttujaan. Huone oli muutenkin tosi sotkuinen, papereita ympäriinsä ja resepteihin oli piirrelty mustekynällä piirroksia.
En lähtenyt mukaan ja kävin mainitsemassa asiasta aulassa.
Mulla olis ollut hyvä syy käydä lääkärillä, mutta meni maku touhuun. Mietin vain, että jos psykiatrit on noin hulluja, parempi olla menemättä.En usko höpinöitäsi. Fantasia?
On jotkut oikeasti tosi erikoisia tapauksia. Ihmisiä ne terapeutit ja lääkäritkin vain on ja jotkut ovat hakeutuneet alalle toiveena saada selkoa omiin ongelmiinsa samalla. Suurin osa on toki ihan asiallisia, mutta ei ole silti sanottua, että homma toimisi siltikään kaikkien potilaiden kanssa koska kyse on ihmissuhdetyöstä. Vaikka teoriatietoa olisikin niin haittana voi olla ongelmat henkilökemioissa tai ettei vain kommunikaatio toimi, ei ymmärrä kovin hyvin mitä toinen tarkoittaa tai yrittää selittää. Ei se sen ihmeellisempää ole.
On se - ammattietiikan puolella. Henkilökemioissa voi toki mättää, mutta treffeille sinua ei ole pyydetty, paitsi unissasi.
Lounaalle sitten? Psykiatrin mielestä hän olisi lounaan ohessa voinut täyttää minua koskevia kaavakkeita ja olisimme voineet keskustella siinä ohessa. Sanoin kyllä, että en halua keskustella baarissa asioistani, koska viereisissä pöydissä istuu muita. (Tosiasiassa mietin myös, että en kehtaa näyttäytyä tuollaisen vanhan ukon kanssa, joku mun tuttu voi nähdä.)
Hyvä, että sulla oli tasoa. Jonkun vanhan ukonretkun kanssa lounastaminen ei tee hyvää nuoren naisen maineelle. Varsinkin tosiaan, jos joku tuttu sattuu näkemään.
Tämä! Etenkin jos Retku samalla kovaan ääneen kailottaa ja kirjoittaa papereihisi F-koodeja.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavoin terapia auttaa, jos ollaan koko ajan ns. mukavuusalueella? Eikö kipupisteitä pitäisi purkaa?
Ei se autakaan, mutta eihän ratkaisu ole kiusata ja härnätä asiakasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mennyt luottamus terapeutteihin sen jälkeen, kun olin julkisella puolella ja sekavanoloinen psykiatri pyysi minua ulos syömään. Se oli lähdössä Venetsiaan iltakoneella torstai-illalla ja kuulemma me oltais voitu lähteä jonnekin lähikuppilaan syömään. Lisäsi, että en voisi nyt lähteä Venetsiaan mukaan, kun näin myöhään ei saa lippuja enää tilattua. Kehtasi vielä mainita, että tämä kaupunginosa on sopiva ruokapaikka, kun täällä ei kulje hänen tuttujaan. Huone oli muutenkin tosi sotkuinen, papereita ympäriinsä ja resepteihin oli piirrelty mustekynällä piirroksia.
En lähtenyt mukaan ja kävin mainitsemassa asiasta aulassa.
Mulla olis ollut hyvä syy käydä lääkärillä, mutta meni maku touhuun. Mietin vain, että jos psykiatrit on noin hulluja, parempi olla menemättä.En usko höpinöitäsi. Fantasia?
On jotkut oikeasti tosi erikoisia tapauksia. Ihmisiä ne terapeutit ja lääkäritkin vain on ja jotkut ovat hakeutuneet alalle toiveena saada selkoa omiin ongelmiinsa samalla. Suurin osa on toki ihan asiallisia, mutta ei ole silti sanottua, että homma toimisi siltikään kaikkien potilaiden kanssa koska kyse on ihmissuhdetyöstä. Vaikka teoriatietoa olisikin niin haittana voi olla ongelmat henkilökemioissa tai ettei vain kommunikaatio toimi, ei ymmärrä kovin hyvin mitä toinen tarkoittaa tai yrittää selittää. Ei se sen ihmeellisempää ole.
On se - ammattietiikan puolella. Henkilökemioissa voi toki mättää, mutta treffeille sinua ei ole pyydetty, paitsi unissasi.
Lounaalle sitten? Psykiatrin mielestä hän olisi lounaan ohessa voinut täyttää minua koskevia kaavakkeita ja olisimme voineet keskustella siinä ohessa. Sanoin kyllä, että en halua keskustella baarissa asioistani, koska viereisissä pöydissä istuu muita. (Tosiasiassa mietin myös, että en kehtaa näyttäytyä tuollaisen vanhan ukon kanssa, joku mun tuttu voi nähdä.)
Hyvä, että sulla oli tasoa. Jonkun vanhan ukonretkun kanssa lounastaminen ei tee hyvää nuoren naisen maineelle. Varsinkin tosiaan, jos joku tuttu sattuu näkemään.
Tämä! Etenkin jos Retku samalla kovaan ääneen kailottaa ja kirjoittaa papereihisi F-koodeja.
En tiedä, mikä on F-koodi. Toivottavasti tämä mies on saanut apua ongelmiinsa. Tästä on kulunut niin pitkä aika, että nyt voin jakaa tämän. Ei siis enää häiritse kenenkään työtä tai olemista. En halua mustamaalata ketään tai haukkua terveydenhuoltojärjestelmää. Kaikissa järjestelmissä on aina aukkoja. Mulle sattui huono tuuri.
Vierailija kirjoitti:
Mitä voi tehdä, jos ei pysty todistamaan kiusaamista? Hienovarainen piilovitt ja inhoilme on helppo kieltää. Kumpaa uskotaan, masennuspotilasta vai psykiatria?
Niinpä! Ja tätä hoidossa traumatisoitumista ei oteta todesta. Miten hoidossa traumatisoitumisesta pääsee eroon, kun sitä ei uskota tapahtuneen? Kun asiakas "kokee", että häntä kiusataan terapiassa, niin "kokemus" johtuu asikkaan vääristyneestä tavasta katsoa maailmaa, eli toisinsanoen diagnoosista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt kiusaamista, mutta halventamista ehkä?
Oma terapeutti siis kyseenalaisti täysin kuntoni ja oli sitä mieltä että elämäni on täydellistä ja vaan lusmuilen tekemättä töitä. Myös vaikean perhesuhteen ongelmaan ei osannut syventyä yhtään.
Toinen terapeutti taas oli ihan täydellinen ja osaava ja hänen kanssaan saikin avattua asioita. Harmi vaan että tämä oli vain max 5krt työterveyden kautta eikä muuten oikein päässyt kuin sitten isolla rahalla.
Yhdellä oli lähinnä koomiset metodit kun tykkäsi paljon luoda ihme mielikuvia. Esim että luo hahmo ahdistukselle, kapaloi se ja ota se syliin ja katsele, silitä ja juttele sille :D Kai toi joillain sitten toimii, mutta itsellä ei kyllä yhtään.Tuttua. Olen myös kokenut nuo mielikuvaharjoitteet lähinnä alistavina ja henkisenä väkivaltana.
Höh, kun tuollainen mielikuvaharjoittelu on auttanut minua paljon ja auttaa edelleen. Esim. mietin minkälaisen hahmon sisäinen paniikkini ottaisi. Syntyi mielikuva valkoisesta olennosta joka on hattivatin ja Munckin Huuto-taulun sekoitus. Otus juokse ympäriinsä tolkuttoman paniikin vallassa eikä siihen saa mitään kontaktia. Mietin mikä auttaisi kun minulla on sellainen olo ja päädyin siihen että otan otuksen tiukkaan halaukseen ja siinä se saa täristä ja heilua niin kauan että rauhoittuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt kiusaamista, mutta halventamista ehkä?
Oma terapeutti siis kyseenalaisti täysin kuntoni ja oli sitä mieltä että elämäni on täydellistä ja vaan lusmuilen tekemättä töitä. Myös vaikean perhesuhteen ongelmaan ei osannut syventyä yhtään.
Toinen terapeutti taas oli ihan täydellinen ja osaava ja hänen kanssaan saikin avattua asioita. Harmi vaan että tämä oli vain max 5krt työterveyden kautta eikä muuten oikein päässyt kuin sitten isolla rahalla.
Yhdellä oli lähinnä koomiset metodit kun tykkäsi paljon luoda ihme mielikuvia. Esim että luo hahmo ahdistukselle, kapaloi se ja ota se syliin ja katsele, silitä ja juttele sille :D Kai toi joillain sitten toimii, mutta itsellä ei kyllä yhtään.Tuttua. Olen myös kokenut nuo mielikuvaharjoitteet lähinnä alistavina ja henkisenä väkivaltana.
Höh, kun tuollainen mielikuvaharjoittelu on auttanut minua paljon ja auttaa edelleen. Esim. mietin minkälaisen hahmon sisäinen paniikkini ottaisi. Syntyi mielikuva valkoisesta olennosta joka on hattivatin ja Munckin Huuto-taulun sekoitus. Otus juokse ympäriinsä tolkuttoman paniikin vallassa eikä siihen saa mitään kontaktia. Mietin mikä auttaisi kun minulla on sellainen olo ja päädyin siihen että otan otuksen tiukkaan halaukseen ja siinä se saa täristä ja heilua niin kauan että rauhoittuu.
😳😳😳
Alue: Aihe vapaa
Ja nyt on ihan turha tulla sanomaan, että tämä on mun fantasia. Yök, kaunis 25-vuotias nainen tuskin hekumoi jollain itseään 15-vuotta vanhemman miehen läheisyydellä? Mies kun ihan selkeästi oli sekaisin kuin käkikello. Mä vähän nauroin sille tyypille, kun kävelin kotiin.