Lue keskustelun säännöt.
Olen niin täynnä tuota 5v etten kestä enää.
24.10.2018 |
Aina ollut temperamenttinen, erittäin vilkas lapsi. Viimeiset 4v joka päivä siirtymätilanteet ei onnistu, ei osaa keskittyä pukemiseen, ei syömiseen, räjähtää sekunnissa vaikka kuinka koittaa rauhoitella.
Meillä on 4kk vanha vauva ja esikoinen ollut nyt siitä lähtien täysin sietämätön. Mies ollut lomilla niin paljon tähän saakka, lapsi on saanu huomiota molemmilta vanhemmilta paljon ja myös isovanhemmat olleet apuna, ottaneet yökylään yms. Tiedän, että lapsi haluaa huomiota, mutta jos sitä antaisi niin paljon kun hän haluaa täällä ei muuta tehtäisi aamusta iltana kun oltaisi hänen kanssaan. Koskaan ei saa vieraiden tai muiden kanssa jutella Ilman, että keskeyttää kokoajan.
Lapsi lyö joka päivä, ei minua mutta miestä kyllä. Saattaa siis ilman syytä ruveta härnäämään, tuuppimaan. Tai jos mies hassuttelee tuuppasee nyrkillä naamaan. Suuttuessaan heti alla lyöminen, ei auta kieltäminen, estäminen, rauhoittelu, ei pysy jäähyllä ei mikään. Joka IKINEN päivä juttelen pojan kanssa mitä saa tehdä kun on suuttunut, sanoo vain ettei muista sitä kun on vihainen. Vaikka yritän muistuttaa kun näen jo merkit että kohta suuttuu.
Nytkin aivan mahdoton. Laitoin vauvan ensin nukkumaan, sanoin pojalle että sitten ehditään rauhassa lukea kaksin hänelle iltasatua. Mutta tahallaan kiljuu ja huutaa että vauva herää, yrittää juosta huoneeseen missä tämä nukkuu.
Komensin omaan huoneeseen, imetän vauvaa että saisin tämän uudelleen uneen, niin eiköhän tämä juokse jatkuvasti tänne huutamaan ja pomppimaan sänkyyn. Mä ymmärtäisin jos lapsi ei huomiota saisi. Tai hänellä ei olisi kavereita jne. Tuntuu ettei mikään riitä. Mitä voin enää tehdä kun ei usko mitään? SE on aivan yksi ja sama mitä jutellaan ja sovitaan, kun niitä ei osaa noudattaa. Ollaan kokeiltu tarrakalenria, saa siis tarran kun päivä sujunut hyvin, mutta ei silläkään vaikutusta.
Lelujen takavarikointi ei auta, myös ohjelmien katselukielto ei auta. Ei myöskään rytmien noudatus. Kamala sanoa mutta oon ihan poikki ja Entiedä enää miten kasvattaa, tunne olevani huono äiti. En kehtaa tarjota yökylään häntä itse, koska isovanhemmatkin aina ihan poikki hänen vierailujen jälkeen kun energiaa on niin paljon :(
Kommentit (97)
Päiväkotiin ehdottomasti, lapsi tarvitsee seuraa, vauva ei ole mikään kaveri vielä pitkään aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on tuo ikä. Tuntuu että meillä kans 5 vuotiaalla (kohta 6) kunnon uhmis päällä. Oon ollut vähän jopa yllättynyt että miten nyt tämän ikäisellä vielä mutta pieniähän ne vielä on.. Kyllä se siitä ohi menee ja teillä vielä tuo vauva! Meillä riittää jo koiranpentu aiheuttamaan mustasukkaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotiin ehdottomasti, lapsi tarvitsee seuraa, vauva ei ole mikään kaveri vielä pitkään aikaan.
Olen kotiäitiyden suuri kannattaja tiettyyn pisteeseen saakka, ja tämä kuulostaa kyllä eittämättä päiväkotitapaukselta.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotiin ehdottomasti, lapsi tarvitsee seuraa, vauva ei ole mikään kaveri vielä pitkään aikaan.
Hän käy osa-aikaisena. Sekä pyritään näkemään vapaa ajalla muita samanikäisiä.
Ja siis kielto esim tv katselusta jne pysyy koko päivän, jos illalla ei usko varoituksia niin sit seuraava päivä.
Ja siis meillä on se kolme varoitusta ja sit seuraa rangaistus. Lyöminen yms sellainen josta välitön rangaistus seuraa.
Tämäpä kun mikään ei mene perille. Aina sovitaan ja jutellaan, muttei mene perille.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotiin ehdottomasti, lapsi tarvitsee seuraa, vauva ei ole mikään kaveri vielä pitkään aikaan.
Hän käy osa-aikaisena. Sekä pyritään näkemään vapaa ajalla muita samanikäisiä.
Ja siis kielto esim tv katselusta jne pysyy koko päivän, jos illalla ei usko varoituksia niin sit seuraava päivä.
Ja siis meillä on se kolme varoitusta ja sit seuraa rangaistus. Lyöminen yms sellainen josta välitön rangaistus seuraa.
Tämäpä kun mikään ei mene perille. Aina sovitaan ja jutellaan, muttei mene perille.
Ap
Ryhmäytymisen kannalta ja ihan muutenkin suosittelen että kävis ihan kokopäiväisesti siellä hoidossa. Se tois kivasti myös säännöllisyyttä ja rytmiä arkeen - teille kaikille.
On kyllä jo ikänsä puolesta niin iso että kotona oleminen käy väkisinkin liian puuduttavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kertonut neuvolassa? Vaikuttaa ylivilkkaalta.
Eihän tuo ole saanut tarpeeksi vaan liikaa huomiota. On riippuvainen siitä. Anna huomiota siitä, että ei pyydä huomiota. Ja sitten alat harventaa palkitsemisvälejä.
Miettikää, suhtaudutteko liian sallivasti esimerkiksi aikuisten keskeyttämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotiin ehdottomasti, lapsi tarvitsee seuraa, vauva ei ole mikään kaveri vielä pitkään aikaan.
Hän käy osa-aikaisena. Sekä pyritään näkemään vapaa ajalla muita samanikäisiä.
Ja siis kielto esim tv katselusta jne pysyy koko päivän, jos illalla ei usko varoituksia niin sit seuraava päivä.
Ja siis meillä on se kolme varoitusta ja sit seuraa rangaistus. Lyöminen yms sellainen josta välitön rangaistus seuraa.
Tämäpä kun mikään ei mene perille. Aina sovitaan ja jutellaan, muttei mene perille.
Ap
Meillä on erityislapsi ja todella voin vaan sanoa että yksi varoitus ja sitten toimintaa, muuten olisi elämä yhtä helvettiä.
olen miettinyt neuvolassa asiasta puhumista viimeiset 3v, mutta hoidossa ei ongelmia joten se saanut empimään voiko olla jotain häikkää..
Mutta tosiaan mikään rangaistus ei hätkähdytä. Kyllä itkee kun ei saa katsoa tv yms, mutta ei silti opi mitään. :/ pojalla myös tapana aina jankuttaa, periksi en anna mut kokoajan kysyy saanko katsoa ja miks en saa vaikka just sata kertaa oon selittänyt että siksi koska teit näin ja noin.
Ja joo ei meillä siis kokoajan leikitä hänen kanssa jos joku luuli.
Jos kellään on samantyylistä ollut kiinnostaisi tietää mikä sit tepsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
olen miettinyt neuvolassa asiasta puhumista viimeiset 3v, mutta hoidossa ei ongelmia joten se saanut empimään voiko olla jotain häikkää..
Mutta tosiaan mikään rangaistus ei hätkähdytä. Kyllä itkee kun ei saa katsoa tv yms, mutta ei silti opi mitään. :/ pojalla myös tapana aina jankuttaa, periksi en anna mut kokoajan kysyy saanko katsoa ja miks en saa vaikka just sata kertaa oon selittänyt että siksi koska teit näin ja noin.
Ja joo ei meillä siis kokoajan leikitä hänen kanssa jos joku luuli.
Jos kellään on samantyylistä ollut kiinnostaisi tietää mikä sit tepsi.
Tämä siis ap
Joku liikunta, missä voi riehua ja purkaa energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, lähipiirin perheessä on samaan tapaan riehuva viisivuotias.
Kun tämä oli taapero, niin ei asetettu tarpeeksi rajoja, eikä puututtu lyömiseen sen kummemmin. Siinä oikeastaan ainekset nykytilanteeseen.
Ennaltaehkäisy on helpompaa kuin korjaaminen, siksi jo siihen taaperon tekemiin lyömisiin pitää puuttua vakavasti, jottei ehdi syntyä kuvaa, että lyöminen oli ok.
Onko joku havainnut, että noista rangaistuksista olisi tuon ikäisen kasvatuksessa ollut erityistä hyötyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes jaksanut lukea loppuun. Tuo esimerkki miehen lyömisesti jo kertoo kaiken. Olette kasvattaneet epäjohdonmukaisesti. Ei lapsi käyttäydy noin, jos on selkeät rajat joista myös pidetään kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Joku liikunta, missä voi riehua ja purkaa energiaa.
Just, ei kielletä ei rangaista vaan viedään sitten palkkioks puuhamaahan et voi purkaa energiaa. Ettekö te jo näe ja tajua että päin per.. ttä mennään näiden "uusien" kasvatusoppien kanssa. Itsehillintäähän tuolle pitäis opettaa ja rankalla kädellä. Luuletteko että se sen oppii puuhamaassa ja tilanne paranee itsestään kun voimaa ja nopeutta tulee lisää.
No, ei tuollainen lapsi siellä päiväkodissakaan mikään toivottu tapaus ole. Sori vaan ap, mutta kun kerran olet vauvan kanssa kotona, on raivostuttavaa että viet noin käyttäytyvän kakaran kiusaamaan muita.
Teillä on menty pieleen jo taaperovaiheessa. Lapsi saanut aina huomion heti, mutta ei sellaisena kuin sen pitäisi olla, ja rajoja ei ole ollut oikeasti? Tuollaisia niistä sitten tulee, onnea kouluaikaan 👍
Mä en nyt sitten tiedä, oonko ainoa tässä ketjussa, joka ei osaa sanoa aloittajan viestien perusteella, millainen kasvattaja hän tai hänen miehensä on. Kun monet tässä ketjussa tietävät niin varmasti sanoa, missä ja miten kasvatuksessa on mennyt pieleen.
Ettei olisi erityislapsi?
Joka tapauksessa, ota yhteys perheneuvolaan (entiseltä nimeltään kasvatusneuvolaan). Minulla oli pojan kanssa myös hankalaa, ja perheneuvolasta sain tukea ja neuvoja sekä sitten lopulta lähetteen tutkimuksiin. Ja poika sai diagnoosin.
Aina ei lapsen hankaluus ja huono käytös johdu huonosta kasvatuksesta, kuten muinoin luultiin.
Vierailija kirjoitti:
Ettei olisi erityislapsi?
Joka tapauksessa, ota yhteys perheneuvolaan (entiseltä nimeltään kasvatusneuvolaan). Minulla oli pojan kanssa myös hankalaa, ja perheneuvolasta sain tukea ja neuvoja sekä sitten lopulta lähetteen tutkimuksiin. Ja poika sai diagnoosin.Aina ei lapsen hankaluus ja huono käytös johdu huonosta kasvatuksesta, kuten muinoin luultiin.
Mä suosittelen myös perheneuvolaa. Täällä meidän paikkakunnalla toimii myös sellainen ryhmä (en nyt muista nimeä, käsitin, että näitä on muuallakin), jonka tarkoituksena on löytää sellaisia kasvatuskeinoja, jotka tukevat lapsen itsehillinnän kehittymistä.
Kiellot päälle jos sanottu, kokeilla voi huoletta sen 3 viikkoa ainakin, miten kauan uhkaus pysyy vaikka telkkarista?