Lue keskustelun säännöt.
Olen niin täynnä tuota 5v etten kestä enää.
24.10.2018 |
Aina ollut temperamenttinen, erittäin vilkas lapsi. Viimeiset 4v joka päivä siirtymätilanteet ei onnistu, ei osaa keskittyä pukemiseen, ei syömiseen, räjähtää sekunnissa vaikka kuinka koittaa rauhoitella.
Meillä on 4kk vanha vauva ja esikoinen ollut nyt siitä lähtien täysin sietämätön. Mies ollut lomilla niin paljon tähän saakka, lapsi on saanu huomiota molemmilta vanhemmilta paljon ja myös isovanhemmat olleet apuna, ottaneet yökylään yms. Tiedän, että lapsi haluaa huomiota, mutta jos sitä antaisi niin paljon kun hän haluaa täällä ei muuta tehtäisi aamusta iltana kun oltaisi hänen kanssaan. Koskaan ei saa vieraiden tai muiden kanssa jutella Ilman, että keskeyttää kokoajan.
Lapsi lyö joka päivä, ei minua mutta miestä kyllä. Saattaa siis ilman syytä ruveta härnäämään, tuuppimaan. Tai jos mies hassuttelee tuuppasee nyrkillä naamaan. Suuttuessaan heti alla lyöminen, ei auta kieltäminen, estäminen, rauhoittelu, ei pysy jäähyllä ei mikään. Joka IKINEN päivä juttelen pojan kanssa mitä saa tehdä kun on suuttunut, sanoo vain ettei muista sitä kun on vihainen. Vaikka yritän muistuttaa kun näen jo merkit että kohta suuttuu.
Nytkin aivan mahdoton. Laitoin vauvan ensin nukkumaan, sanoin pojalle että sitten ehditään rauhassa lukea kaksin hänelle iltasatua. Mutta tahallaan kiljuu ja huutaa että vauva herää, yrittää juosta huoneeseen missä tämä nukkuu.
Komensin omaan huoneeseen, imetän vauvaa että saisin tämän uudelleen uneen, niin eiköhän tämä juokse jatkuvasti tänne huutamaan ja pomppimaan sänkyyn. Mä ymmärtäisin jos lapsi ei huomiota saisi. Tai hänellä ei olisi kavereita jne. Tuntuu ettei mikään riitä. Mitä voin enää tehdä kun ei usko mitään? SE on aivan yksi ja sama mitä jutellaan ja sovitaan, kun niitä ei osaa noudattaa. Ollaan kokeiltu tarrakalenria, saa siis tarran kun päivä sujunut hyvin, mutta ei silläkään vaikutusta.
Lelujen takavarikointi ei auta, myös ohjelmien katselukielto ei auta. Ei myöskään rytmien noudatus. Kamala sanoa mutta oon ihan poikki ja Entiedä enää miten kasvattaa, tunne olevani huono äiti. En kehtaa tarjota yökylään häntä itse, koska isovanhemmatkin aina ihan poikki hänen vierailujen jälkeen kun energiaa on niin paljon :(
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi on noin väkivaltainen ja tottelematon niin vaahteramäen eemelin tehokeinot käyttöön. Korotat ääntäsi niin että menee jakeluun. Ei mitään juttelua että isille tulee paha mieli kun lyöt. Karjaisette että NYT JUMALAUTA LOPPUU TUO LYÖMINEN! OMAAN HUONEESEEN JA HETI!
Sitten kun lapsi on kiva, tekin olette kivoja.
Pullamössökasvatus ei toimi kaikille lapsille.
Itse olen oman poikani kasvattanut enimmäkseen kauniisti, kotona ei ole huudettu, mutta pari kertaa vuoteen olen kyllä karjaissut kuin leijona jos on meno mennyt mahdottomaksi. Ja huonoa käytöstä ei ole syytä palkita lisähuomiolla. Lasten täytyy oppia pärjäämään ilman huomiota tai koulussa tulee opettajalle hikiset paikat, samoin lapselle. Lapset oppivat itse keksimään tekemistä ja pettymysten oppiminen on osa elämää. Itse sanoin välillä pojalle että äiti ei nyt vaan ehdi tai jaksa, yritäppä itse miettiä jotain kivaa tekemistä. Aina jotain löytyi kiukuttelun jälkeen.
Poikani on sitä mieltä että hänellä oli hyvä lapsuus ja on nyt 21v.
Ärähdystä ja viime kädessä karjaisua minäkin olisin suositellut, mutten kehdannut, kun nykyään pitää ilmeisesti niin loputtomiin ymmärtää. Tytär on 18, myös tyytyväinen lapsuuteensa, mitä nyt kuulemmq tein liikaa parsakaalia.[/quote]
Minun syntini oli se, että ei tarpeeksi usein maalattu vesiväreillä. Muuten oli hyvä lapsuus. Meillä oli tiukka kuri, mutta naurettiin ja pelleiltiin myös paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varoitus, omaan huoneeseen ja ovi lukkoon 5 min. Huoneessa saa rääkyä ja tehdä mitä lystää, näkee että sillä käytöksellä ei saavuta mitään. Jos hajoittaa omia tavaroitaan niin oivoi.
10 kertaa niin alkaa tilanne rauhoittumaan. Sen jälkeen ei tarvitse kun kysyä menetkö huoneeseen niin eiköhän rauhoitu.
Parempi kai näin kuin se että tilanne menee koko ajan enemmän päin p..ttä ja äiti väsyy enemmän koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
olen miettinyt neuvolassa asiasta puhumista viimeiset 3v, mutta hoidossa ei ongelmia joten se saanut empimään voiko olla jotain häikkää..
Mutta tosiaan mikään rangaistus ei hätkähdytä. Kyllä itkee kun ei saa katsoa tv yms, mutta ei silti opi mitään. :/ pojalla myös tapana aina jankuttaa, periksi en anna mut kokoajan kysyy saanko katsoa ja miks en saa vaikka just sata kertaa oon selittänyt että siksi koska teit näin ja noin.
Ja joo ei meillä siis kokoajan leikitä hänen kanssa jos joku luuli.
Jos kellään on samantyylistä ollut kiinnostaisi tietää mikä sit tepsi.
En lukenut koko ketjua, joten en tiedä, tuliko tämä puheeksi, mutta vaikka näitä erityislapsijuttuja tuntuu tulevan joka tuutista, niin silti kysyn, onko tullut mieleen hakea lasta tutkimuksiin? Jos päiväkodissa ei ole ongelmia, se on tietysti hyvä merkki, mutta sanoisin, että se on aika satunnaista, huomataanko siellä kaikki "poikkeavuudet". Omalla lapsellani on Aspergerin syndrooma ja eniten vasta näin jälkeenpäin olen tajunnut, kuinka ohi hänellä meni tämä tavallinen kasvatus, että teoilla on seurauksensa, joko palkinto tai rangaistus. Jos häntä johdonmukaisesti varoitettiin kielletystä asiasta ja sitten rangaistiin jollain ihan tavallisella tavalla, hän meni aivan hysteeriseksi, eikä käsittänyt mitään. Ja siis monessa asiassa lapsi kehittyi tavallista nopeamminkin, mutta jotkut asiat olivat hänelle täysin hepreaa. Nykyisin poika on jo teini-ikäinen ja tosi ihana :)
Eli aina on toivoa, mutta jos lapsen kanssa on ollut vaikeuksia oikeastaan koko hänen ikänsä, kyse ei ole mistään "vaikeasta vaiheesta" eli HAKEKAA APUA! Suosittelen hakeutumista lastenneurologille, sillä vaikka lapsella ei olisi mitään sen puolen häiriötä, niin sittenhän sen tietää ja voi hakeutua perheneuvolaan tms. Usein olen vain kuullut näitä juttuja, että lapsella on jokin autismin kirjon häiriö mikä tarkoittaa sitä, että lapsen aivot eivät toimi kuin taviksella ja häntä ei loogisesti ajatellenkaan kannata kasvattaa samoilla metodeilla kuin tavista, niin sitten psykologien ym. kanssa juututaan jauhamaan perheen vuorovaikutuskuvioita ja valitsemaan nallekortteja, mikä ei juurikaan auta lapsen asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Varoitus, omaan huoneeseen ja ovi lukkoon 5 min. Huoneessa saa rääkyä ja tehdä mitä lystää, näkee että sillä käytöksellä ei saavuta mitään. Jos hajoittaa omia tavaroitaan niin oivoi.
10 kertaa niin alkaa tilanne rauhoittumaan. Sen jälkeen ei tarvitse kun kysyä menetkö huoneeseen niin eiköhän rauhoitu.
Parempi kai näin kuin se että tilanne menee koko ajan enemmän päin p..ttä ja äiti väsyy enemmän koko ajan.
Mun kaveri kasvatettiin näin. Käskettiin omaan huoneeseen rauhoittumaan, jos käytös ei miellyttänyt vanhempia. Nykyisin käy terapiassa selvittelemässä, miten muodostaa turvallinen ihmissuhde toiseen ihmiseen ilman, että pelkää jatkuvasti torjutuksi tai hylätyksi tulemista, sekä ihan vaan tunnistamaan omia tunteitaan ja ilmaisemaan niitä terveellä tavalla. Hän ei itse ikimaailmassa tekisi lapsilleen samoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varoitus, omaan huoneeseen ja ovi lukkoon 5 min. Huoneessa saa rääkyä ja tehdä mitä lystää, näkee että sillä käytöksellä ei saavuta mitään. Jos hajoittaa omia tavaroitaan niin oivoi.
10 kertaa niin alkaa tilanne rauhoittumaan. Sen jälkeen ei tarvitse kun kysyä menetkö huoneeseen niin eiköhän rauhoitu.
Parempi kai näin kuin se että tilanne menee koko ajan enemmän päin p..ttä ja äiti väsyy enemmän koko ajan.
Mun kaveri kasvatettiin näin. Käskettiin omaan huoneeseen rauhoittumaan, jos käytös ei miellyttänyt vanhempia. Nykyisin käy terapiassa selvittelemässä, miten muodostaa turvallinen ihmissuhde toiseen ihmiseen ilman, että pelkää jatkuvasti torjutuksi tai hylätyksi tulemista, sekä ihan vaan tunnistamaan omia tunteitaan ja ilmaisemaan niitä terveellä tavalla. Hän ei itse ikimaailmassa tekisi lapsilleen samoin.
Tämä!! Väkivalta, rangaistukset ja eristäminen "toimii"!! Mutta pitkäaikaisvaikutukset aikuisuuteen voi olla musertavia. Kasvatatteko lapseksi vai aikuiseksi??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kokeillut jättää kokonaan huomiotta huonon käytöksen? Eli ette reagoi mitenkään mihinkään riehumiseen, huutamiseen jne. Varoitatte vaan lyhyesti, ja jollei touhu lopu, yhtä lyhyesti rangaistus päälle. Jos inttää, et vastaa mitään, kun on kerran sanottu, mistä esimerkiksi johtuu, ettei saa katsoa tv:ta, sen pitää riittää. Älä lähde inttämiseen mukaan vastaamalla joka kysymykseen. Se riittää, että kerran sanot, että koska löit isää naamaan, et saa katsoa enää telkkaria tänään. Ei mitään muuta jankkaamista, ei toistoa, etkä varsinkaan ala perustella lapselle, miksi joku asia on niinkuin on. Jos sinä sanot, ettei puuroa saa heittää seinään, se riittää. Sinun ei tarvitse perustella, miksei saa. Joidenkin lasten kanssa asiat sujuu keskustellen, mutta sitten on näitä, joille aikuisen on vain oltava ehdoton auktoriteetti, jonka sana on laki, eikä siinä ole mitään mukisemista.
Mitään ei ole tehtävissä. Aloituksen perusteella kaikki on kokeiltu. 13 vuoden päästä helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tosi samanlainen tilanne, paitsi meidän lapsi eskari-ikäinen. Ollut aina haastava, vilkas, temperamenttinen, aggressiivinen, uhmakas ja vaikea. Samaan aikaan kuitenkin ihana, lempeä, älykäs ja ihana lapsi. Pahin uhma oli 2-3-vuotiaana, kun hoidossakin löi ja puri muita, kunnes 4-vuotiaana rauhoittui ja rupesi sujumaan. Oma-aloitteinen ja reipas ollut aina. Mutta kaikki räjähti käsiin, kun pikkusisarus syntyi 1,5 vuotta sitten. Päivähoidossa hirveää käytöstä, samaten kotona, mikään ei tehoa ja jopa hoitajat ihan ihmeessä lapsen kanssa. Nyt hieman helpottunut, mutta todella vilkas edelleen, eikä pysty keskittymään varsinkaan ryhmässä. Me mentiin perheneuvolaan, kun olin niin loppu ja vihainen itselleni, kun oon huono äiti enkä vaan osaa kasvattaa lastani. Saatiin lähete neurologille, koska hyvin todennäköisesti on jotain häikkää. Vielä tilannetta ei olla saatu kunnolla selvitettyä enkä tiedä jatkosta, mutta helpottaa kun kukaan ei syytä meitä huonosta vanhemmuudesta, vaan psykologikin huomasi heti, että on jotain eikä voi sille itsekään mitään. Vuosien ajan ollaan saatu kuulla haukkuja ja arvostelua siitä, kuinka ollaan huonoja vanhempia, kun ei saada lasta kuriin. Itkettää ajatellakin, miten ahdistunu oon ollu ja millaista kohtelua ollaan saatu, ihan kuin me itse haluttaisiin että lapsi on tuollainen....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotiin ehdottomasti, lapsi tarvitsee seuraa, vauva ei ole mikään kaveri vielä pitkään aikaan.
Hän käy osa-aikaisena. Sekä pyritään näkemään vapaa ajalla muita samanikäisiä.
Ja siis kielto esim tv katselusta jne pysyy koko päivän, jos illalla ei usko varoituksia niin sit seuraava päivä.
Ja siis meillä on se kolme varoitusta ja sit seuraa rangaistus. Lyöminen yms sellainen josta välitön rangaistus seuraa.
Tämäpä kun mikään ei mene perille. Aina sovitaan ja jutellaan, muttei mene perille.
Ap
Teet asiat lapsen perspektiivistä liian lannistaviksi. Viisivuotiaalle päivä on pitkä kuin nälkävuosi. Älä kiellä koko päiväksi vaan käytä seuraavan hetken tsemppaamiseen joku mukava juttu. Onko palntoja yhtään, vai vain pelkkiä rangaistuksia? Ovatko rangaistukset seuraamus-tyylisiä vai rangaistuksia? Pelkät rangaistukset tehottomia kun lapsi ei hahmota yhteyttä.
Panin merkille viestisi kirjoitusajan. Meillä temperamenttinen kuusivuotias ja vauva. Vauva menee nukkumaan seiskalta, isompi puoli kahdeksalta- kahdeksalta. Univajeinen lapsi on käytökseltään kamala.
Noin nuori ei vielä jaksa isoja kasvatuskeskusteluja, täytyy olla jämäkkä ja selkeä. Toki tunteita sanoittaa muttei liikaa ajatella että lapsi pohdiskelisi kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, lähipiirin perheessä on samaan tapaan riehuva viisivuotias.
Kun tämä oli taapero, niin ei asetettu tarpeeksi rajoja, eikä puututtu lyömiseen sen kummemmin. Siinä oikeastaan ainekset nykytilanteeseen.Ennaltaehkäisy on helpompaa kuin korjaaminen, siksi jo siihen taaperon tekemiin lyömisiin pitää puuttua vakavasti, jottei ehdi syntyä kuvaa, että lyöminen oli ok.
Tuo on melko yleistä painaa villaisella taaperon lyöminen/läpsiminen. Tuskin joku 1-vuotias sellaisella mitään tarkoittaa, mutta omalleni sanoin jo tuolloin "Ei, toisia ei saa lyödä" ja estin sen lyönnin. Väkivaltaisimmillaan lapseni oli parivuotiaana ja silloin annoin sitä palstalla naureskeltua tunnekasvatusta: Ei, sinua suututtaa kun minä kielsin, mutta et saa silti lyödä. Sinä voit sanoa minulle, että sinua suututtaa, niin se helpottaa." Kolmevuotiaana oli läpsyt yms. ohi ja nyt on oikein kiva eskari - vaikka eskariuhmaa pukkaakin.
Ap, osaako lapsi itse ihan konkreettisesti kertoa miltä hänestä tuntuu? Koska se on avainasia, että hän pystyy lopettamaan väkivaltaisen käytöksen, mikä on ehdottomasti suurin käytösongelma johon puuttua.
Toinen mikä tulee mieleeni on, että ei epämääräisiä "hyvä päivä" tarrajuttuja, vaan muutamista konkreettisista ne tarrat, esim. "Kuuntelin ihan itse äänisadun kun äiti nukutti vauvaa." Valitkaa muutama juttu mihin puututte täydellä energialla (väkivaltaisuus on aina tällainen!) ja muutama joita vain harjoitellaan - eli niistä ei varsinaisesti rangaista.
Minun vinkit on siis 1) Ei liikaa sääntöjä, tärkeimpiin ehdottomuus ja rangaistukset 2) Kiellon yhteydessä annetaan mahdollisuus toimia rakentavasti. Tämä edellyttää että selvitetään myös miksi lapsi toimii miten toimii (mustasukkaisuus, huomionhalu) jne. 3) Kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa 4) Ärsyttävät provokaatiot jätetään huomiotta kun mahdollista (kun eivät sisällä väkivaltaa) 5) tunnekasvatusta, yhdessä etsitään sanat tunteille ja mietitään miten niitä voi ilmaista itseään
Hoidossa menee kuitenkin hyvin? Tuskin teillä on silloin mitään mahdottomia ongelmia. Tietysti nyt vauvan kanssa nuo tuntuvat ylitsepääsemättömiltä asioilta, mutta kyllä se siitä vielä helpottaa. Asian kerrallaan hoidatte. Jossain vaiheessa löydätte ne keinot ja parhaat rytmit uuteen tilanteeseen. Iltaisin kannattaa kyllä välttää sitä, että toinen olisi menossa ja toinen laittaisi lapset yksin nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotiin ehdottomasti, lapsi tarvitsee seuraa, vauva ei ole mikään kaveri vielä pitkään aikaan.
Niinjust. päiväkotiin pieksämään ja kiusaamaan muita lapsia. Onhan se hyvä treenata, että voi sitten aloittaa koulukiusaajan ja -häirikön uran heti vauhdilla ekaluokasta alkaen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei kuule, otan osaa. Rauhoitu. Meillä on hieman samantapainen lapsi, menee ohi. Kyllä koettelee hermoja, siinä on huomion hakua myös mukana, kun on vauva, samoin meillä. Onko hänellä kaveria, samanikäistä? Jos olisi mahdollista tavata kaveria niin se auttaa pitemmän päälle, hänellä on tylsää, niin meillä ainakin ja minä koetan leikkiä Ninjaa hänen kanssaan. Olemme todella läheiset ja meillä ei onneksi nyt ole enää lyönyt mutta huiskaa käsillä ja jaloilla, riitelee pikkasen kanssa ja tekee Ninja liikkeitä.
Sairasta että nykyisin antaa oman lapsensa lyödä! Päiväkotiinko nämä hirviöt viette, jossa he sitten lyövät muita lapsia! Ihmetyttää lapset ja vanhemmat joiden lapsilla ei ole mitään käytöstapoja! sylkevät ja lyövät , millaisia vanhemmat oikein ovat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyöminen on paha käytöshäiriö! ei normaalia toimintaa. On se jännä miten on myös lukuisia ja lukuisia lapsia , jotka eivät koskaan lyö. Kiitos näiden vanhempien.
Hei ap! Kiusataanko ehkä lastasi tarhassa ja siksi purkaa pahaa oloaan teihin.
Lapset osaa olla tosi ovelia, lyövät toista kun hoitaja tai ope kääntää selkänsä. Pidättekö sylissä lastanne ja suukotteletteko päivittäin?
Entäs isovanhemmat, onko niin läheisiä, että vaikka 1 päivä viikossa olis heillä jolloin saisitte levätä.Kyllä isovanhempien vaikutus on suuri.
Entäs
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku liikunta, missä voi riehua ja purkaa energiaa.
Just, ei kielletä ei rangaista vaan viedään sitten palkkioks puuhamaahan et voi purkaa energiaa. Ettekö te jo näe ja tajua että päin per.. ttä mennään näiden "uusien" kasvatusoppien kanssa. Itsehillintäähän tuolle pitäis opettaa ja rankalla kädellä. Luuletteko että se sen oppii puuhamaassa ja tilanne paranee itsestään kun voimaa ja nopeutta tulee lisää.
Et lukenut ap:n tekstejä??
On kielletty ja on rangaistu, johdonmukaisesti.
Eihän tuo energian purkaminen tietenkään tarkoita palkkiota riehumisesta!!
Eiköhän nämä ole lapsen synnynnäisiä luonteenpiirteitä joihin kasvatuksella ei ole merkitystä. Jokainen meistä on omanlainen yksilö. Nuorena äitinä 25 vuotta sitten katsoin karsaasti moisia tenavia ja ajattelin kasvatuksen olevan hukassa. Näitä tapauksia on nyt kuopukseni päiväkodissa. Nykyään ajattelen ihan erilailla. He ovat lapsia muiden lasten joukossa. Me ei voida olla kaikki samanlaisia viilipyttyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt sitten tiedä, oonko ainoa tässä ketjussa, joka ei osaa sanoa aloittajan viestien perusteella, millainen kasvattaja hän tai hänen miehensä on. Kun monet tässä ketjussa tietävät niin varmasti sanoa, missä ja miten kasvatuksessa on mennyt pieleen.
Oma vastaukseni perustuu kokemukseen siitä, millaisia noin käyttäytyvien lasten perheet on olleet. Tietenkään ei voi tietää varmasti, miten ap:n kotona asiat on. Mutta vastausten sävyyn vaikuttaa varmasti se, että ap:n lapsen kaltaiset riuhujat eivät ole niitä mukavimpia vieraita/päiväkoti - tai koulukavereita/leikkipuistoseuraa jne.
Yhteistä on aina näyttänyt olevan p onnettomat kiellot ja "rangaistukset". Ja se, että lapsi rauhoitetaan telkkarin tai padin eteen, tai jollain sokerisella välipalalalla eli herkuilla. Kyllä se lapsi p* rseilee maailman loppuun asti, kun tietää, että siitä seuraa palkinto (eli positiivinen huomio lapsen mielestä.
Ja tämän kokemuksen perusteella olet sitä mieltä, että paras ratkaisu asiaan on se, että kaadat kysymättä täyslaidallisen omaa aggressiotasi toisen niskaan, vaikka et oikeasti tiedäkään, mistä asiassa on kyse?
Näitä perheitä on oikeasti paljon. Maallikkona en tietenkään voi tietää, onko taustalla joku diagnoosi vai ei, mutta kun tarpeeksi usein keräilee omia lapsiaan jostain Hoplopin lattioilta näiden "erityisten" jäljiltä, niin siinä loppuu omakin kärsivällisyys.
Ja avainsana omaa vastaustani kirvoittamaan oli ne rangaistukset. Ei ne pienen kanssa tehoa, vaan ihan muut jutut: johdonmukaisuus, esimerkit, sanoittaminen (tiedän että täällä inhotaan tätä sanaa mutta koittakaa kestää).
Sun on ilmeisesti vaikea tajuta sitä ettet voi tietää mitään muiden kasvatustavoista sen perusteella mitä näet hoplopissa 5 minuutissa.
Hoplop on ensinäkin paikka jonka sääntö on "älä ole ei"
Lisäksi se on paikka jossa vilkkaat lapset saavat purkaa energiaa. Ei niitä lapsia viedä sinne kiellettäväksi. Vai oletatko että äidin pitäisi juosta perässä ja huutaa koko ajan hypi rauhallisemmin, juokse hiljempaa.
Vanhemmat joiden lapsi ei tottele kieltämistä kyllä yrittävät sitten jotain muuta tapaa. Se ei tarkoita etteivät olisi yrittäneet aiemmin kaikkea mahdollista johdonmukaista kieltämistä ja kuria. Ovat varmaan enemmän kuin sinä. Mutta jos se ei tehoa niin siirrytään seuraavaan vaihtoehtoon. Sillä kurissa ei enää ole vaihtoehtoja enempään kun kunnon selkäsaunat on nykyisin kielletty.
Siellä Hoplopissako sitten saa töniä ja lyödä muita?
Sillä itse ainakin viimeksi päätin sittenkin mennä omieni perässä, kun toinen tuli itkemään että oli tönitty liukumäessä ja itse todistin, miten lapseltani yritettiin kolmipyörää repiä pois alta.
Joo, "älä ole ei" on niille lapsille, jotka osaa käyttäytyä. Niitä jotka ei osa, PITÄÄ VAHTIA!
Vierailija kirjoitti:
olen miettinyt neuvolassa asiasta puhumista viimeiset 3v, mutta hoidossa ei ongelmia joten se saanut empimään voiko olla jotain häikkää..
Mutta tosiaan mikään rangaistus ei hätkähdytä. Kyllä itkee kun ei saa katsoa tv yms, mutta ei silti opi mitään. :/ pojalla myös tapana aina jankuttaa, periksi en anna mut kokoajan kysyy saanko katsoa ja miks en saa vaikka just sata kertaa oon selittänyt että siksi koska teit näin ja noin.
Ja joo ei meillä siis kokoajan leikitä hänen kanssa jos joku luuli.
Jos kellään on samantyylistä ollut kiinnostaisi tietää mikä sit tepsi.
Älä mee mukaan siihen jankutukseen. Mun poika harrastaa samaa ja lopetti, kun minä heitin aina vastaamasta, että "siksi, koska...". Aloin vastata, että just kerroin/koitapa muistella/tiiät kyllä. Ei lapsi jaksa puhua seinälle, joka ei lähde mukaan siihen.
Samaa mieltä, kokopäiväiseksi vaikka sitten sossun suosituksen kanssa jos ei muuten pääse. Klo 9-10.30 tapahtuu päiväkodeissa "varhaiskasvatus" ja iltapäivällä 15-16.20 on parhaat ulkoleikit mieluisimpien kavereiden kanssa, näistä kummastakaan en jättäisi lasta pois!! Ellei ole pakko. Eli vähintään 9-16.30 ajaksi päiväkotiin.