Lue keskustelun säännöt.
Olen niin täynnä tuota 5v etten kestä enää.
24.10.2018 |
Aina ollut temperamenttinen, erittäin vilkas lapsi. Viimeiset 4v joka päivä siirtymätilanteet ei onnistu, ei osaa keskittyä pukemiseen, ei syömiseen, räjähtää sekunnissa vaikka kuinka koittaa rauhoitella.
Meillä on 4kk vanha vauva ja esikoinen ollut nyt siitä lähtien täysin sietämätön. Mies ollut lomilla niin paljon tähän saakka, lapsi on saanu huomiota molemmilta vanhemmilta paljon ja myös isovanhemmat olleet apuna, ottaneet yökylään yms. Tiedän, että lapsi haluaa huomiota, mutta jos sitä antaisi niin paljon kun hän haluaa täällä ei muuta tehtäisi aamusta iltana kun oltaisi hänen kanssaan. Koskaan ei saa vieraiden tai muiden kanssa jutella Ilman, että keskeyttää kokoajan.
Lapsi lyö joka päivä, ei minua mutta miestä kyllä. Saattaa siis ilman syytä ruveta härnäämään, tuuppimaan. Tai jos mies hassuttelee tuuppasee nyrkillä naamaan. Suuttuessaan heti alla lyöminen, ei auta kieltäminen, estäminen, rauhoittelu, ei pysy jäähyllä ei mikään. Joka IKINEN päivä juttelen pojan kanssa mitä saa tehdä kun on suuttunut, sanoo vain ettei muista sitä kun on vihainen. Vaikka yritän muistuttaa kun näen jo merkit että kohta suuttuu.
Nytkin aivan mahdoton. Laitoin vauvan ensin nukkumaan, sanoin pojalle että sitten ehditään rauhassa lukea kaksin hänelle iltasatua. Mutta tahallaan kiljuu ja huutaa että vauva herää, yrittää juosta huoneeseen missä tämä nukkuu.
Komensin omaan huoneeseen, imetän vauvaa että saisin tämän uudelleen uneen, niin eiköhän tämä juokse jatkuvasti tänne huutamaan ja pomppimaan sänkyyn. Mä ymmärtäisin jos lapsi ei huomiota saisi. Tai hänellä ei olisi kavereita jne. Tuntuu ettei mikään riitä. Mitä voin enää tehdä kun ei usko mitään? SE on aivan yksi ja sama mitä jutellaan ja sovitaan, kun niitä ei osaa noudattaa. Ollaan kokeiltu tarrakalenria, saa siis tarran kun päivä sujunut hyvin, mutta ei silläkään vaikutusta.
Lelujen takavarikointi ei auta, myös ohjelmien katselukielto ei auta. Ei myöskään rytmien noudatus. Kamala sanoa mutta oon ihan poikki ja Entiedä enää miten kasvattaa, tunne olevani huono äiti. En kehtaa tarjota yökylään häntä itse, koska isovanhemmatkin aina ihan poikki hänen vierailujen jälkeen kun energiaa on niin paljon :(
Kommentit (97)
Pojallasi voisi olla adhd, tai jokin lievä uhmakkuushäiriö. Kysy heti apua neuvolasta. Omallani oli ja hän ei hirveästi välittänyt auktoriteeteistä, vaikka todella teimme kaikkemme. Vanhemmat, joilla ei ole tällaista lasta, eivät voi ymmärtää, sen olen huomannut. Meillä on myös kaks muuta nuorempaa lasta, jotka toimivat kuten normilapset ja voi miten helppoa heitä on ollut kasvattaa. Nyt vanhimmalla pojallani menee ihan hyvin. Saimme lopulta apua. Poika meni lukioon ja kirjoitti juuri ylioppilaaksi, tosin lukiossa oli pakko ottaa koulupäivinä lääkettä. Nyt kun katson komeaa poikaani, en voi kuin olla kiitollinen kuinka hyvin tässä kuitenkin kävi. Toki hän vieläkin on hieman hankala ihminen. Hae apua, uskon, että teilläkin tilanne jossain vaiheessa helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ap:n lapsi mahdottomalta vaikuta ollenkaa, vaan ihan tavalliselta. 5v on vielä pieni ja jos tempperamenttia löytyy, se purkautuu usein vielä tuon ikäisellä rajustikin. Nuorin pojistani oli hyvin agressiivinen vielä 5-vuotiaana, mutta nyt 7v on käytös ihan toisenlaista.Kuopukseni tosiaan sai aina kiitosta hyvästä ja kauniista käytöksestä päiväkodissa ja oli suosittu leikkikaveri, mutta kotona sai niin valtavia raivareita, että jouduin hiestä märkänä pitämään kiinni, ettei olisi lyönyt, purrut ja potkinut minua. Oli oma usko koetuksella usein. Lapsi itsekin totesi, ettei voi itselleen mitään, koska se viha on niin iso.
En usko, että viha ja suuttuminen auttaa tempperamenttiseen lapseen. Aina ei vain ole aikaa myöskään ennakoida, sillä viha tulee heti. Siksi lähtisin systemaattisesti opettelemaan toisenlaisia tapoja käsitellä sitä vihaa, kun se tulee. Eli akuutin tilanteen ollessa päällä, sanoitat lapselle, että olet vihainen, mutta ei hätää, me selvitään tästä yhdessä. Me teimme lapsen kanssa suunnitelman, että kun vihan tulee ja koska toista ei saa satuttaa, pitää keksiä muu tapa rauhoittua. Meillä oli kaksi vaihtoehtoa eli mennä omaan huoneeseen tai tulla syliin. Lapsi pyysi aina jälkeenpäin anteeksi. Hänelle itselleen oli myös raskasta saada tuollaisia raivokohtauksia. Lapseni ei siis koskaan suuttunut tai lyönyt ketään päiväkodissa. Kotona sisaruksia, mutta siitä seurasi aina jäähy ja anteeksipyyntö ja keskustelu ja se harveni eskarisyksynä. Raivokohtaukset minua kohtaan loppuivat vasta eskarin lopulla.
Itse pyrkisin menemään aina hyvän kautta, koska teillä on yritetty jo seuraamuksia. Palkitse hyvästä käytöksestä eli jos koko päivän on ollut lyömättä ja satuttamatta, saa tarran. Ensin kolmesta tarrasta jätski, sitten neljästä jne. Toiseen lapseen tehoaa palkitseminen toiseen seuraamukset paremmin.
Aikuisten keskeytyksiin sanoisin, että niitä pitää opetella ja selittää ennen tilannetta ja taas palkitset. Jos imetät vauvaa, voit hyvin samalla lukea lapselle. Vilkkaaseen lapseen voi tehota myös selkeä päivärytmi eli teette kuvakortit, mihin laitat yhden tunnin ajaksi äiti-lapsi aikaa. Silloin lapsi voisi päättää, mitä teette. Ota lapsi mukaan vauvan hoitoon, tee vaipan hakemisesta juoksuhetki tai pyydä lasta hakemaan kaikki unikaverit riviin vauvan viereen ja muuta sellaista. Itselläni on monta lasta pienillä ikäeroilla ja heti olen laittanut aina vauvan "leikkiin" mukaan, mikä mielestäni on vähentänyt tehokkaasti mustasukkaisuutta.
Ap täällä. Tosi kurjaa ettei monet ole edes lukenut loppuun, ja leimaa lapseni häiriköksi jonka vien toisten kiusaksi hoitoon. Lapsi on nimittäin tosi reipas ja kiltti hoidossa, ei lyö, riitatilanteissa käy päälle, ottaa muut huomioon, ei olla saatu koskaan palautetta tuollaisesta käytöksestä.
Koska lapsi on todella temperamenttinen niinkun itsekin olen hänelle aina rajat pitänyt. Pienempänä hänellä oli myös vaihe jolloin löi ja heitteli tavaroita. Tämän sain kitkettyä ja pidemmän aikaa menikin hyvin! Siksi olen epätoivoinen kun nyt entisetkään eikä uudet keinot ja rangaistukset tepsi poikaan! Tietenkin saadaan hänet lopettamaan, meillä ei tosia lyödä yms, mutta kun pointti se ettei lapsi opi mitään, seuraavan päivänä on taas sama show ja jutellaan miksi ei saa lyödä ja mitä hän voisi tehdä kun suuttuu kovasti.
Kun vauva syntyi ollaan pyritty että saa myös huomiota molempien kanssa kaksin. Ja aina koittanut neuvoa myös yksin leikkimiseen. Mutta ongelma onkin se, ettei lapsi tunnu ymmärtävän silti toisten rajoja. Keskeyttää kokoajan ja puhuu päälle, ei malta kuunnella ja ymmärrä että hänen pitää myös itse keksiä tekemistä.
Aina kaikki sanoo, että lapsi vain kaipaa huomiota. Mutta mitäs sitten kun sitä kyllä saa, mutta silti tehdään kokoajan tuollaista typerää?
Lähdötkin on stressaavaa, kun jo herättyään pitää muistuttaa että sitten lähdetään, silti lähteminen saa jo hermoromahduksen partaalle. Lapsi vaan ei osaa keskittyä pukemaan, jää ns haahuilemaan. Kokoajan pitää olla vieressä Hokemassa että pue. Joskus auttaa kun hassutellaan, miten just että leikin etten tiedä minne mikäkin menee ja lapsi näyttää sitten pukemalla. Mutta tosi harvoin.
Ja sen syömisen kanssa sama homma, ei malta pysyä pöydässä. Tietenkin huutaa sitten hulluna kun otan ruuan ja ilmoitan että tämä on ilmeisesti syönyt sitten.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Tosi kurjaa ettei monet ole edes lukenut loppuun, ja leimaa lapseni häiriköksi jonka vien toisten kiusaksi hoitoon. Lapsi on nimittäin tosi reipas ja kiltti hoidossa, ei lyö, riitatilanteissa käy päälle, ottaa muut huomioon, ei olla saatu koskaan palautetta tuollaisesta käytöksestä.
Koska lapsi on todella temperamenttinen niinkun itsekin olen hänelle aina rajat pitänyt. Pienempänä hänellä oli myös vaihe jolloin löi ja heitteli tavaroita. Tämän sain kitkettyä ja pidemmän aikaa menikin hyvin! Siksi olen epätoivoinen kun nyt entisetkään eikä uudet keinot ja rangaistukset tepsi poikaan! Tietenkin saadaan hänet lopettamaan, meillä ei tosia lyödä yms, mutta kun pointti se ettei lapsi opi mitään, seuraavan päivänä on taas sama show ja jutellaan miksi ei saa lyödä ja mitä hän voisi tehdä kun suuttuu kovasti.
Kun vauva syntyi ollaan pyritty että saa myös huomiota molempien kanssa kaksin. Ja aina koittanut neuvoa myös yksin leikkimiseen. Mutta ongelma onkin se, ettei lapsi tunnu ymmärtävän silti toisten rajoja. Keskeyttää kokoajan ja puhuu päälle, ei malta kuunnella ja ymmärrä että hänen pitää myös itse keksiä tekemistä.
Aina kaikki sanoo, että lapsi vain kaipaa huomiota. Mutta mitäs sitten kun sitä kyllä saa, mutta silti tehdään kokoajan tuollaista typerää?
Lähdötkin on stressaavaa, kun jo herättyään pitää muistuttaa että sitten lähdetään, silti lähteminen saa jo hermoromahduksen partaalle. Lapsi vaan ei osaa keskittyä pukemaan, jää ns haahuilemaan. Kokoajan pitää olla vieressä Hokemassa että pue. Joskus auttaa kun hassutellaan, miten just että leikin etten tiedä minne mikäkin menee ja lapsi näyttää sitten pukemalla. Mutta tosi harvoin.
Ja sen syömisen kanssa sama homma, ei malta pysyä pöydässä. Tietenkin huutaa sitten hulluna kun otan ruuan ja ilmoitan että tämä on ilmeisesti syönyt sitten.
Ap
Kuten on jo sanottu pariinkin kertaan - ota yhteyttä perheneuvolaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Tosi kurjaa ettei monet ole edes lukenut loppuun, ja leimaa lapseni häiriköksi jonka vien toisten kiusaksi hoitoon. Lapsi on nimittäin tosi reipas ja kiltti hoidossa, ei lyö, riitatilanteissa käy päälle, ottaa muut huomioon, ei olla saatu koskaan palautetta tuollaisesta käytöksestä.
Koska lapsi on todella temperamenttinen niinkun itsekin olen hänelle aina rajat pitänyt. Pienempänä hänellä oli myös vaihe jolloin löi ja heitteli tavaroita. Tämän sain kitkettyä ja pidemmän aikaa menikin hyvin! Siksi olen epätoivoinen kun nyt entisetkään eikä uudet keinot ja rangaistukset tepsi poikaan! Tietenkin saadaan hänet lopettamaan, meillä ei tosia lyödä yms, mutta kun pointti se ettei lapsi opi mitään, seuraavan päivänä on taas sama show ja jutellaan miksi ei saa lyödä ja mitä hän voisi tehdä kun suuttuu kovasti.
Kun vauva syntyi ollaan pyritty että saa myös huomiota molempien kanssa kaksin. Ja aina koittanut neuvoa myös yksin leikkimiseen. Mutta ongelma onkin se, ettei lapsi tunnu ymmärtävän silti toisten rajoja. Keskeyttää kokoajan ja puhuu päälle, ei malta kuunnella ja ymmärrä että hänen pitää myös itse keksiä tekemistä.
Aina kaikki sanoo, että lapsi vain kaipaa huomiota. Mutta mitäs sitten kun sitä kyllä saa, mutta silti tehdään kokoajan tuollaista typerää?
Lähdötkin on stressaavaa, kun jo herättyään pitää muistuttaa että sitten lähdetään, silti lähteminen saa jo hermoromahduksen partaalle. Lapsi vaan ei osaa keskittyä pukemaan, jää ns haahuilemaan. Kokoajan pitää olla vieressä Hokemassa että pue. Joskus auttaa kun hassutellaan, miten just että leikin etten tiedä minne mikäkin menee ja lapsi näyttää sitten pukemalla. Mutta tosi harvoin.
Ja sen syömisen kanssa sama homma, ei malta pysyä pöydässä. Tietenkin huutaa sitten hulluna kun otan ruuan ja ilmoitan että tämä on ilmeisesti syönyt sitten.
Ap
Tää ei varmaan auta mitään, mutta pojan käytösmuutos vois johtua siitä että synnytyksen jälkeen äiti mener siihen vauvakuplaan. Itse ainakin koin esikoisen ja miehen jopa uhkaksi vauvalle. Halusin kauheasti olla vaan kahdestaan vauvan kanssa.
Poika voi huomata jotain tuollaisia ihan hienovaraisia muutoksia äidissä ja reagoida niihin. Jos kyse on tuosta, niin se menee ohi kyllä kun vauva kasvaa ja tilanne normalisoituu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Tosi kurjaa ettei monet ole edes lukenut loppuun, ja leimaa lapseni häiriköksi jonka vien toisten kiusaksi hoitoon. Lapsi on nimittäin tosi reipas ja kiltti hoidossa, ei lyö, riitatilanteissa käy päälle, ottaa muut huomioon, ei olla saatu koskaan palautetta tuollaisesta käytöksestä.
Koska lapsi on todella temperamenttinen niinkun itsekin olen hänelle aina rajat pitänyt. Pienempänä hänellä oli myös vaihe jolloin löi ja heitteli tavaroita. Tämän sain kitkettyä ja pidemmän aikaa menikin hyvin! Siksi olen epätoivoinen kun nyt entisetkään eikä uudet keinot ja rangaistukset tepsi poikaan! Tietenkin saadaan hänet lopettamaan, meillä ei tosia lyödä yms, mutta kun pointti se ettei lapsi opi mitään, seuraavan päivänä on taas sama show ja jutellaan miksi ei saa lyödä ja mitä hän voisi tehdä kun suuttuu kovasti.
Kun vauva syntyi ollaan pyritty että saa myös huomiota molempien kanssa kaksin. Ja aina koittanut neuvoa myös yksin leikkimiseen. Mutta ongelma onkin se, ettei lapsi tunnu ymmärtävän silti toisten rajoja. Keskeyttää kokoajan ja puhuu päälle, ei malta kuunnella ja ymmärrä että hänen pitää myös itse keksiä tekemistä.
Aina kaikki sanoo, että lapsi vain kaipaa huomiota. Mutta mitäs sitten kun sitä kyllä saa, mutta silti tehdään kokoajan tuollaista typerää?
Lähdötkin on stressaavaa, kun jo herättyään pitää muistuttaa että sitten lähdetään, silti lähteminen saa jo hermoromahduksen partaalle. Lapsi vaan ei osaa keskittyä pukemaan, jää ns haahuilemaan. Kokoajan pitää olla vieressä Hokemassa että pue. Joskus auttaa kun hassutellaan, miten just että leikin etten tiedä minne mikäkin menee ja lapsi näyttää sitten pukemalla. Mutta tosi harvoin.
Ja sen syömisen kanssa sama homma, ei malta pysyä pöydässä. Tietenkin huutaa sitten hulluna kun otan ruuan ja ilmoitan että tämä on ilmeisesti syönyt sitten.
Ap
Tuollaisia ne lapset on, pukeminen ei ole kivaa ja siksi haahuillaan. Syömisenkin aikana haahuillaan. Päiväkodissa kaikki lapset haahuilee.
Se ero on, että päiväkodissa on kiire ulos kavereiden kanssa ja siksi vaatteet menevät nopeammin päälle. Ruokapöydässä on muitakin syöjiä ja tulee syötyä että pääsee leikkimään. Ryhmäkuri on tiukka, pöydästä ei lähdetä juoksentelemaan, se on selvä.
Pysyt vaan napakkana ja sanot että voit mennä vauvan kanssa ulos odottamaan että 5v saa puettua ja tulee sitten perässä. Ja ruoka maistuu jos on nälkä.
Laittaisin kokopäivähoitoon ennenkuin homma eskaloituu ja tulee häiriökäytöstä joka näkyy koulussa. Puolipäiväläinen ei kuulu samalla tavalla joukkoon kuin kokopäivähoidossa oleva. Haet sitten päiväunien jälkeen kotiin, on ihan toisenlainen lapsi vastassa siellä.
Aloittaja meillä on ollut ihan samaa, paitsi lapsi on nyt 6 ja vauva jo 1,5v. Mutta vuosi sitten aivan samoja ongelmia. Tosin lyömistä ei ollut, kyseessä tyttö ja tytöt ehkä ilmaisevat itsensä erilailla, mutta aivan samanlaista muuten. Ei ole neuvoa mitään apukeinoja, lapsen kasvaessa helpottaa, tai ainakin ongelmat muuttuu muiksi. Meillä ei enää ole samanlaista, mutta haastava tuo vanhempi lapsi on edelleen, nyt vain on tosiaan uudet ongelmat. Perheneuvolastakin voisi saada apua, me sitä on usein pohdittu mutta ei olla apua kuitenkaan haettu. Vielä vuosi sitten meilläkin oli niin että isovanhemmat oli ihan poikki yökyläilyjen jälkeen, mutta nykyään on isovanhempien luona kuulemma kuin eri lapsi!
Tsemppiä kovasti ja varmasti pojan kasvaessa helpottaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotiin ehdottomasti, lapsi tarvitsee seuraa, vauva ei ole mikään kaveri vielä pitkään aikaan.
Hän käy osa-aikaisena. Sekä pyritään näkemään vapaa ajalla muita samanikäisiä.
Ja siis kielto esim tv katselusta jne pysyy koko päivän, jos illalla ei usko varoituksia niin sit seuraava päivä.
Ja siis meillä on se kolme varoitusta ja sit seuraa rangaistus. Lyöminen yms sellainen josta välitön rangaistus seuraa.
Tämäpä kun mikään ei mene perille. Aina sovitaan ja jutellaan, muttei mene perille.
Ap
Ryhmäytymisen kannalta ja ihan muutenkin suosittelen että kävis ihan kokopäiväisesti siellä hoidossa. Se tois kivasti myös säännöllisyyttä ja rytmiä arkeen - teille kaikille.
On kyllä jo ikänsä puolesta niin iso että kotona oleminen käy väkisinkin liian puuduttavaksi.
En ole aloittaja mutta ainakaan meidän kaupungissa ei ole oikeutta kokopäivähoitoon jos toinen vanhemmista on kotona, joko pienemmän lapsen kanssa tai työttömänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Tosi kurjaa ettei monet ole edes lukenut loppuun, ja leimaa lapseni häiriköksi jonka vien toisten kiusaksi hoitoon. Lapsi on nimittäin tosi reipas ja kiltti hoidossa, ei lyö, riitatilanteissa käy päälle, ottaa muut huomioon, ei olla saatu koskaan palautetta tuollaisesta käytöksestä.
Koska lapsi on todella temperamenttinen niinkun itsekin olen hänelle aina rajat pitänyt. Pienempänä hänellä oli myös vaihe jolloin löi ja heitteli tavaroita. Tämän sain kitkettyä ja pidemmän aikaa menikin hyvin! Siksi olen epätoivoinen kun nyt entisetkään eikä uudet keinot ja rangaistukset tepsi poikaan! Tietenkin saadaan hänet lopettamaan, meillä ei tosia lyödä yms, mutta kun pointti se ettei lapsi opi mitään, seuraavan päivänä on taas sama show ja jutellaan miksi ei saa lyödä ja mitä hän voisi tehdä kun suuttuu kovasti.
Kun vauva syntyi ollaan pyritty että saa myös huomiota molempien kanssa kaksin. Ja aina koittanut neuvoa myös yksin leikkimiseen. Mutta ongelma onkin se, ettei lapsi tunnu ymmärtävän silti toisten rajoja. Keskeyttää kokoajan ja puhuu päälle, ei malta kuunnella ja ymmärrä että hänen pitää myös itse keksiä tekemistä.
Aina kaikki sanoo, että lapsi vain kaipaa huomiota. Mutta mitäs sitten kun sitä kyllä saa, mutta silti tehdään kokoajan tuollaista typerää?
Lähdötkin on stressaavaa, kun jo herättyään pitää muistuttaa että sitten lähdetään, silti lähteminen saa jo hermoromahduksen partaalle. Lapsi vaan ei osaa keskittyä pukemaan, jää ns haahuilemaan. Kokoajan pitää olla vieressä Hokemassa että pue. Joskus auttaa kun hassutellaan, miten just että leikin etten tiedä minne mikäkin menee ja lapsi näyttää sitten pukemalla. Mutta tosi harvoin.
Ja sen syömisen kanssa sama homma, ei malta pysyä pöydässä. Tietenkin huutaa sitten hulluna kun otan ruuan ja ilmoitan että tämä on ilmeisesti syönyt sitten.
Ap
Tuollaisia ne lapset on, pukeminen ei ole kivaa ja siksi haahuillaan. Syömisenkin aikana haahuillaan. Päiväkodissa kaikki lapset haahuilee.
Se ero on, että päiväkodissa on kiire ulos kavereiden kanssa ja siksi vaatteet menevät nopeammin päälle. Ruokapöydässä on muitakin syöjiä ja tulee syötyä että pääsee leikkimään. Ryhmäkuri on tiukka, pöydästä ei lähdetä juoksentelemaan, se on selvä.
Pysyt vaan napakkana ja sanot että voit mennä vauvan kanssa ulos odottamaan että 5v saa puettua ja tulee sitten perässä. Ja ruoka maistuu jos on nälkä.
Laittaisin kokopäivähoitoon ennenkuin homma eskaloituu ja tulee häiriökäytöstä joka näkyy koulussa. Puolipäiväläinen ei kuulu samalla tavalla joukkoon kuin kokopäivähoidossa oleva. Haet sitten päiväunien jälkeen kotiin, on ihan toisenlainen lapsi vastassa siellä.
Ihmettelen näitä kommentteja että kun lapsen kanssa on hankalampi vaihe, niin kokopäiväiseksi päiväkotiin, sillä siitä ongelmasta päästään. Tuskin aloittajan lapselle sen takia häiriökäytöstä koulussa tulee ettei ole nyt kokopäiväisesti hoidossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
olen miettinyt neuvolassa asiasta puhumista viimeiset 3v, mutta hoidossa ei ongelmia joten se saanut empimään voiko olla jotain häikkää..
Mutta tosiaan mikään rangaistus ei hätkähdytä. Kyllä itkee kun ei saa katsoa tv yms, mutta ei silti opi mitään. :/ pojalla myös tapana aina jankuttaa, periksi en anna mut kokoajan kysyy saanko katsoa ja miks en saa vaikka just sata kertaa oon selittänyt että siksi koska teit näin ja noin.
Ja joo ei meillä siis kokoajan leikitä hänen kanssa jos joku luuli.
Jos kellään on samantyylistä ollut kiinnostaisi tietää mikä sit tepsi.
Pidä vähän aikaa mykkäkoulua. Et vastaa kysymyksiin etkä ota mitään kantaa, kun haluaa huomiota.
Meillä tämä tepsi ja poika alkoi itkeä, "äiti miksi sinä et puhu mitään". Huomasi, ettei ole perheen pomo.
Yleensähän tuon ikäisille ei hirveästi suositella harrastuksia, mutta kuulostaa, että lapsi kaipaa niin kipeästi hyväksyntää ja huomiota, että itse kokeilisin esim. kerran viikossa vaikka uimakoulua tai jalkapalloa. Onnistumisen kokemukset hillitsevät monesti käytöstäkin ja kasvattavat kärsivällisyyttä.
Jos käytös on ihan poikkeuksellista, on toki hyvä ensin poissulkea neurologiset ongelmat, mutta jos teillä ongelma esiintyy vain kotona, on esim adhd epätodennäköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just tän takia mä en uskalla tehdä lapsia. Uhmaikää, murrosikää... Huhhuh
N27
Tehkää selväksi, että aikuisia ei todellakaan lyödä (eikä kyllä ketään muutakaan) ja aikuisia EI KESKEYTETÄ!!!!!!! Aikuiset määrää pentuja, pennut ei aikuisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Just tän takia mä en uskalla tehdä lapsia. Uhmaikää, murrosikää... Huhhuh
N27
Sama. En minäkään uskalla, koska ikinä ei tiedä millainen se oma lapsi on ja voi olla hyvin myös erityislapsi tai muutoin haastava tapaus.
Onko liikaa palkittu huonosta käytöksestä? Eli saanut eniten huomiota silloin kun lyö, huutaa ja riehuu. Ignooratkaa huono käytös tiettyyn pisteeseen asti ja palkitkaa hyvästä käytöksestä usein ja runsaasti.
Jostain syystä kiinnitin huomiota tuohon ilmaisuun "jos mies hassuttelee". Pitäisikö miehen pikemminkin antaa omalla esimerkillään enemmän mallia rauhalliseen ja tilanteeseen sopivaan käyttäytymiseen? Kun lapsi on vilkas ja fyysinen, joku liikuntalaji sopisi mielestäni oikein hyvin ja erityisesti sellainen, jossa on jotain sääntöjä joita pitää opetella ja noudattaa.
Saanko kysyä ap, että kuinka paljon lapsella on ns. ruutuaikaa vuorokaudessa? Entä miten teidän vanhempien kännykän/tabletin/tietsikan käyttö, kuinka paljon lapsi näkee vanhempien olevan ruudussa kiinni kun olette kotona?
Risua sais jos olis elänyt 80- luvulla tai aikaisemmin. Nykyvanhemmat on avuttomia sääntöjen ja määräysten kanssa.
Jonkun lapsia ne nykypäivänkin pahantekijät, rettelöitsijät ja linnanvenkulat on.
Ärähdystä ja viime kädessä karjaisua minäkin olisin suositellut, mutten kehdannut, kun nykyään pitää ilmeisesti niin loputtomiin ymmärtää. Tytär on 18, myös tyytyväinen lapsuuteensa, mitä nyt kuulemmq tein liikaa parsakaalia.