Lue keskustelun säännöt.
Lapsen vaikea isäsuhde
24.10.2018 |
Lapsen isä muutti eron jälkeen pois kotoa, eikä 13-vuotias nuori halua olla missään tekemisissä isänsä kanssa. Mies ei suostu ymmärtämään, että vika on hänessä ja siinä millainen vanhempi on lapselle aina ollut. On aina nöyryyttänyt, haukkunut, kurittanut ja valehdellut lapselle. Lapselle on aina selvinnyt jos isä on häntä juksannut jossain.
Lapsi ei miehen asuessa kotona tullut tämän kanssa toimeen ja vältteli tätä aina, kertoi ettei voi sietää tämän käytöstä. Lapsi kertoo, ettei voi luottaa isään ja pelkää häntä. Mies ei ymmärrä tekemiään virheitä ja narsistisuuttaan, joka on tuhonnut välit lapseen kokonaan.
Mies puhuu suvulleen, että olen mustamaalannut häntä lapselle ja minun takiani lapsi ei halua häntä enää nähdä. Miehen suku katkaisi minuun välit puheiden perusteella, vaikka aina ollaan tultu hyvin toimeen ja tuntevat minut. Sukulaiset myös syyllistävät lasta tästä, eivätkä kuuntele mitä lapsi kertoo tapahtuneista itkien. Lapsella on todella kurja olla, häntä syyllistetään ja pakotetaan tapaamisiin miehen suvun puolelta.
Lapsi on useasti yrittänyt keskustella isänsä kanssa asioista, mutta mies kiistää kaikki virheensä ja lopulta nauraa lapselle väittäen hänen keksineen kaiken ja valehtelevan. Lapsi kertoo minulle tuntevansa suurta syyllisyyttä asiasta, ja että hän olisi tässä ongelma. Olen yrittänyt kannustaa lasta kertomaan isänsä äidille eli mummulleen asioista miten ne ovat kotona pienestä pitäen olleet. Mummukaan ei usko lasta, vaan syyllistäminen jatkuu. Lasta on alettu eristämään suvun tapaamisista, koska hänet koetaan ongelmana. Voinko tehdä asian eteen jotain? Alan olla toivoton ja säälittää lapsen puolesta niin paljon
Kommentit (41)
Miksi lapsen pitää olla miehen suvun kanssa tekemisissä jos he käyttäytyvät noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kaksoisolentoni. Minun poikani katkaisin välit isäänsä 15-vuotiaana. Esti soitot yms eikä mennyt sinne enää. Minulle poika itki tuntitolkulla ja koko kehosta huomasi, kuinka täynnä vihaa hän oli.
Ja isä syytti minua mustamaalaamisesta. Että minä olen kaiken takana.
Poika kävi perheneuvojalla muutamia kertoja, mutta ei halunnut jatkaa, koska ”siitä ei ollut mitään hyötyä”. Ei kukaan neuvonnut häntä antamaan periksi. Itseäänhän poika suojeli, sitä vaurioitunutta ja loukkaantunutta sieluaan. Pakotettu tapaaminen olisi tulehduttanut välejä vain entisestään. Jossain 16-vuotiaana poika kysyi minulta onko isä narsisti.... noo...mikä saa nyt ajattelemaan noin? (Ei, ei isä narsisti ole, mutta hän on syyllistävä, manipuloiva ja dominoiva).
18-vuotiaana pojan viha oli niin laantunut, että neuvoin isää olemaan yhteydessä. Silloinkin isä totesi, että kaikki olisi hyvin, jos minä en vain mustamaalaisi...huoh. Isä kutsui synttäreille, ja sen jälkeen välit ovat olleet asialliset.
Eli en osaa auttaa. Ei lasta saa pakottaa. Pakottamisesta ei seuraa mitään hyvää.
Tutulta kuulostaa. Syypää on tietenkin lapsen äiti, kukas muukaan, kun ei vain huvittaisi mennä itseensä ja ottaa vastuuta omasta käytökseltään. Lapsen äiti mustamaalaa ja etäännyttää isästä jne.
Olen ottanut heti eron jälkeen sen linjan, etten puhu isästä lapselle mitään negatiivista. Tätähän exän on vaikea uskoa, koska haukkuu minua siellä päässä jatkuvasti. Kun lapsi on saanut ikää lisää hän on alkanut nähdä isänsä huonon käytöksen ja mm. inhoaa sitä, että tämä puhuu pahaa minusta. Eikä haluaisi nähdä isäänsä.
Kysynpähän vaan, mitä sitä voi tehdä enää jos lapsen isä itse sotkee asiansa? Tietenkin minäkin haluaisin, että heillä olisi hyvä suhde ja että näkisivät toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa. Syypää on tietenkin lapsen äiti, kukas muukaan, kun ei vain huvittaisi mennä itseensä ja ottaa vastuuta omasta käytökseltään. Lapsen äiti mustamaalaa ja etäännyttää isästä jne.
Olen ottanut heti eron jälkeen sen linjan, etten puhu isästä lapselle mitään negatiivista. Tätähän exän on vaikea uskoa, koska haukkuu minua siellä päässä jatkuvasti. Kun lapsi on saanut ikää lisää hän on alkanut nähdä isänsä huonon käytöksen ja mm. inhoaa sitä, että tämä puhuu pahaa minusta. Eikä haluaisi nähdä isäänsä.
Kysynpähän vaan, mitä sitä voi tehdä enää jos lapsen isä itse sotkee asiansa? Tietenkin minäkin haluaisin, että heillä olisi hyvä suhde ja että näkisivät toisiaan.
Minäkään en ole koskaan puhunut pahaa isästä, mutta isä on ilmeisesti minusta. Nimittäin kysyin pojalta jokin aika sitten, ahdistiko häntä meidän eromme. Poika sanoi, että ei, mutta se ahdisti, kun isä haukkui minua.
4
Tuon ikäinen saa jo itse päättää, tapaako vai ei. Ei sitä voi pakottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapselle ei voi sanoa,että hänellä on oikeus omiin tunteisiinsa (ja vastuu niistä), isällä samoin. Jos lapsi ei halua olla tekemisissä isänsä kanssa, niin asia on OK, ei ole pakko kiusata itseään, jos isä tuottaa uudestaan ja uudestaan pettymyksiä. Voitte jopa sopia, että antaa miehen sukulaisten syytellä äitiä, koska sinä ja lapsi tiedätte, mistä on kyse. Sinun tehtäväsi on pitää yllä suhteita lapseesi, ei varmistaa, että isän ja lapsen suhde pysyy hyvänä (he ovat siitä itse vastuussa).
Lopettakaa sukulaisille selittely, lopettakaa vaikka isänpuolen suvun tapaamiset. Jos joku kysyy asiasta, niin sanot, että miehen suvun ja miehen lapsen asiat eivät kuulu sinulle, hoitakoot isä sen puolen.
Moni ei tajua, että se exän haukkuminen lapselle kalahtaa omaan nilkkaan. Pienellä lapsella on myötäsyntyisesti oikean ja väärän erottamisen taito. Lapsi ei kuuntele niitä haukkuja vaan näkee sen haukkujan sellaisena kuin tämä on, epäreiluna tyyppinä. Pienikin lapsi ymmärtää aikuisten välisestä keskustelusta myös sävyjä ja asenteita. Exän piikittelyllä ja kevyellä naljailulla vuosien varrella tuhoaa sen oman suhteensa lapseensa. Ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jättäisin isän ja hänen sukunsa puheet ja teot omaan arvoonsa. Tuollaisten ihmisten kanssa ei kannata jatkaa jankkaamista, he eivät pysty ymmärtämään omia virheitään vaikka kuinka yrittäisit heille järkeillä. Empatiakyvyttömät ihmiset eivät pysty asettumaan toisen ihmisen asemaan. Jatkamalla yhteydenpitoa satutat vain itseäsi ja lasta.
Hankkisin lapselle keskusteluapua vaikka ihan terveyskeskuksen kautta. Perheneuvolan työntekijöiden kanssa keskustelusta ei välttämättä ole apua, koska heidän agendanaan on aina yrittää edistää molempien vanhempien oikeuksia eikä se välttämättä ole aina lapsen etu.
Vierailija kirjoitti:
Moni ei tajua, että se exän haukkuminen lapselle kalahtaa omaan nilkkaan. Pienellä lapsella on myötäsyntyisesti oikean ja väärän erottamisen taito. Lapsi ei kuuntele niitä haukkuja vaan näkee sen haukkujan sellaisena kuin tämä on, epäreiluna tyyppinä. Pienikin lapsi ymmärtää aikuisten välisestä keskustelusta myös sävyjä ja asenteita. Exän piikittelyllä ja kevyellä naljailulla vuosien varrella tuhoaa sen oman suhteensa lapseensa. Ihan itse.
Tässä ei ole pieni lapsi kyseessä, onneksi. Pieni lapsi uskoo hyvin kritiikittömästi omaa vanhempaansa, pitää sen sanomisia automaattisesti oikeana, vaikka olisivat vääriä. Omakohtainen kokemus vanhempien erosta, jossa äiti selitti kaikenlaista isästä, ja jälkeenpäin on osottautuneet valeiksi. Pieni minä uskoi äitiä, koska vanhempia pitää lapsen uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ei tajua, että se exän haukkuminen lapselle kalahtaa omaan nilkkaan. Pienellä lapsella on myötäsyntyisesti oikean ja väärän erottamisen taito. Lapsi ei kuuntele niitä haukkuja vaan näkee sen haukkujan sellaisena kuin tämä on, epäreiluna tyyppinä. Pienikin lapsi ymmärtää aikuisten välisestä keskustelusta myös sävyjä ja asenteita. Exän piikittelyllä ja kevyellä naljailulla vuosien varrella tuhoaa sen oman suhteensa lapseensa. Ihan itse.
Tässä ei ole pieni lapsi kyseessä, onneksi. Pieni lapsi uskoo hyvin kritiikittömästi omaa vanhempaansa, pitää sen sanomisia automaattisesti oikeana, vaikka olisivat vääriä. Omakohtainen kokemus vanhempien erosta, jossa äiti selitti kaikenlaista isästä, ja jälkeenpäin on osottautuneet valeiksi. Pieni minä uskoi äitiä, koska vanhempia pitää lapsen uskoa.
Tämäkin riippuu lapsesta. Omani koki jo hyvin pienenä ahdistavana kun isänsä puhui minusta pahaa. Ties kuinka monta kertaa jouduin selittelemään isänsä möläytyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäinen saa jo itse päättää, tapaako vai ei. Ei sitä voi pakottaa.
Tuon ikäisetkään ei saa mitään päättää vaan heidän mielipidettään tulee kuulla ja lähivanhemman tulee ponnistella sen eteen, että lapsen oikeudet molempiin vanhempiin toteutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpi tässä on se toimiva subjekti? Isä vai lapsi? Kumpi pitää yhteyttä, jne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäinen saa jo itse päättää, tapaako vai ei. Ei sitä voi pakottaa.
Tuon ikäisetkään ei saa mitään päättää vaan heidän mielipidettään tulee kuulla ja lähivanhemman tulee ponnistella sen eteen, että lapsen oikeudet molempiin vanhempiin toteutuu.
”Mene lapsi-kulta isäsi luo. Niele kaikki syyttely ja häpäiseminen, isäsi vain rakastaa sinua!”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumpi tässä on se toimiva subjekti? Isä vai lapsi? Kumpi pitää yhteyttä, jne?
Tämä on se minunkin kysymykseni. Kuka on se joka ohjaa ja säätelee näitä tilanteita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäinen saa jo itse päättää, tapaako vai ei. Ei sitä voi pakottaa.
Tuon ikäisetkään ei saa mitään päättää vaan heidän mielipidettään tulee kuulla ja lähivanhemman tulee ponnistella sen eteen, että lapsen oikeudet molempiin vanhempiin toteutuu.
”Mene lapsi-kulta isäsi luo. Niele kaikki syyttely ja häpäiseminen, isäsi vain rakastaa sinua!”.
Noin se menee juridisesti. Vanhemman oikeudet on niin vahvat, että monta kertaa vanhemmat saavat sortaa lapsiaan rauhassa kenenkään siihen puuttumatta. Vanhemmassa voidaa osoittaa vikoja ja puutteita hyvinkin äärinmäisyyteen saakka, mutta vanhemmuutta ei viedä.
Perheneuvolaan. Isä ja lapsi keskenään. Jos siis suostuvat menemään. Lapsi kertoo, mitä ajattelee/tuntee ja isä kuuntelee. Ja vetää siitä sitten omat johtopäätöksensä jatkosta. Lapsi päättää omasta puolestaan. Todella surullinen tilanne, olen pahoillani poikasi puolesta. Aikakin voi jossain määrin tuohon auttaa toki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäinen saa jo itse päättää, tapaako vai ei. Ei sitä voi pakottaa.
Tuon ikäisetkään ei saa mitään päättää vaan heidän mielipidettään tulee kuulla ja lähivanhemman tulee ponnistella sen eteen, että lapsen oikeudet molempiin vanhempiin toteutuu.
Entä kun on vuosikausia ponnistelut? Isänsä sen kun jatkaa törkeätä käytöstään. Persoonallisuushäiriöinen lukee ne ponnistelut täysin pieleen. Ponnisteluja, jotka tein lapseni takia, isänsä lukee hänelle alistumisena, etten osaa pitää puoliani häntä vastaan. Ei lähivanhempikaan voi taikoa kaikkea hyväksi. Etävanhemmalla on myös oma vastuunsa. Murrosikäiselle ei voi enää selitellä isän huonoa käytöstä hyväksi, ei mene läpi. Kannustan tapaamisiin, puhun isästään hyvää, olen sovitteleva. Kaikkeni olen tehnyt. Mitta alkaa olla täynnä. Vika on aina joko minussa tai lapsessa. Tai molemmissa.
Ei kannata haukkua sukulaisia. Lapsi on osa heitä ja alkaa pitää itteäänkin pieneltä osin pskana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäinen saa jo itse päättää, tapaako vai ei. Ei sitä voi pakottaa.
Tuon ikäisetkään ei saa mitään päättää vaan heidän mielipidettään tulee kuulla ja lähivanhemman tulee ponnistella sen eteen, että lapsen oikeudet molempiin vanhempiin toteutuu.
Entä kun on vuosikausia ponnistelut? Isänsä sen kun jatkaa törkeätä käytöstään. Persoonallisuushäiriöinen lukee ne ponnistelut täysin pieleen. Ponnisteluja, jotka tein lapseni takia, isänsä lukee hänelle alistumisena, etten osaa pitää puoliani häntä vastaan. Ei lähivanhempikaan voi taikoa kaikkea hyväksi. Etävanhemmalla on myös oma vastuunsa. Murrosikäiselle ei voi enää selitellä isän huonoa käytöstä hyväksi, ei mene läpi. Kannustan tapaamisiin, puhun isästään hyvää, olen sovitteleva. Kaikkeni olen tehnyt. Mitta alkaa olla täynnä. Vika on aina joko minussa tai lapsessa. Tai molemmissa.
Lapsen huolto päättyy, kun lapsi täyttää kahdeksantoista vuotta tai ellei sitä ennen menee avioliittoon.
Up! Saisiko tähän apua muilta samassa tilanteessa joskus olleilta?