Lapsen vaikea isäsuhde

Lapsen isä muutti eron jälkeen pois kotoa, eikä 13-vuotias nuori halua olla missään tekemisissä isänsä kanssa. Mies ei suostu ymmärtämään, että vika on hänessä ja siinä millainen vanhempi on lapselle aina ollut. On aina nöyryyttänyt, haukkunut, kurittanut ja valehdellut lapselle. Lapselle on aina selvinnyt jos isä on häntä juksannut jossain.

Lapsi ei miehen asuessa kotona tullut tämän kanssa toimeen ja vältteli tätä aina, kertoi ettei voi sietää tämän käytöstä. Lapsi kertoo, ettei voi luottaa isään ja pelkää häntä. Mies ei ymmärrä tekemiään virheitä ja narsistisuuttaan, joka on tuhonnut välit lapseen kokonaan.

Mies puhuu suvulleen, että olen mustamaalannut häntä lapselle ja minun takiani lapsi ei halua häntä enää nähdä. Miehen suku katkaisi minuun välit puheiden perusteella, vaikka aina ollaan tultu hyvin toimeen ja tuntevat minut. Sukulaiset myös syyllistävät lasta tästä, eivätkä kuuntele mitä lapsi kertoo tapahtuneista itkien. Lapsella on todella kurja olla, häntä syyllistetään ja pakotetaan tapaamisiin miehen suvun puolelta.

Lapsi on useasti yrittänyt keskustella isänsä kanssa asioista, mutta mies kiistää kaikki virheensä ja lopulta nauraa lapselle väittäen hänen keksineen kaiken ja valehtelevan. Lapsi kertoo minulle tuntevansa suurta syyllisyyttä asiasta, ja että hän olisi tässä ongelma. Olen yrittänyt kannustaa lasta kertomaan isänsä äidille eli mummulleen asioista miten ne ovat kotona pienestä pitäen olleet. Mummukaan ei usko lasta, vaan syyllistäminen jatkuu. Lasta on alettu eristämään suvun tapaamisista, koska hänet koetaan ongelmana. Voinko tehdä asian eteen jotain? Alan olla toivoton ja säälittää lapsen puolesta niin paljon