Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Henkinen pettäminen
18.10.2018 |
Kertokaapa kokemuksia kyseisestä asiasta.
Itse olen ajautunut tilanteeseen, jossa mulla on "suhde" työkaverin kanssa. Mitään fyysistä ei ole tapahtunut ja ainakin uskottelen itselleni ettei tulekaan tapahtumaan. Mutta silti hän on niin syötävän ihana, vastaa täydellisesti mun ihannekumppania, meillä on hyviä ja syviä keskusteluja jne. Lisäksi tiedän että hänekin on kiinnostunut minusta. Ja sitten tietenkin kotona odottaa pitkä ja ehkä vähän väljähtynyt avioliitto. Ei siellä kotona mitään erityistä ongelmaa ole, mutta silti olen tässä tilanteessa.
Eli mitä tässä nyt sitten voisi tehdä? Jotenkin oma moraali ei anna periksi tämän suhteen eteenpäin viemistä, mutta sydän taas ei anna pistää sitä poikkikaan.
Kommentit (102)
Moraali antaa kuitenkin periksi pettää henkisesti? Eikö tuo ole nyt vähän tekopyhää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkein kuin omat ajatukseni. Vain elämää, kai, minkäpä sitä tunteilleen voi.
Siitä mistä ei pysty kumppaninsa kanssa keskustelemaan on pettämistä ja tuo on yhtä pahaa kun sekin että tuo olisi mennyt fyysiseksi.
Kai se parisuhde väljähtyy, jos tuhlaa energiansa johonkuhun toiseen eikä siihen kehen pitäisi.
Kaverilla oli juuri tuollainen tilanne, ja jaksoi vielä ihmetellä miten kotona on ankeaa kun ei edes jutella. No ei kai, kun hän kävi elämäänsä läpi tämän uuden miehen kanssa, eikä sanonut mitään omalle miehelleen!
Vaihtoi tähän uuteen, eipä tullut sen autuaammaksi.
No jos on noin ihana ihminen niin kannattaisi kai erota omasta ja ajaa uutta suhdetta eteenpäin? Lipsahtaahan tuo hieman henkiseen pettämiseen, mutta mitä nopeammin hommaat eron nykyisestä, sitä äkkeempää elämä jatkuu kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurettava tuo termi "henkinen pettäminen". Ihminen ei voi järin tehokkaasti kontrolloida tunteitaan ja ajatuksiaan, sitä kylläkin toimiiko niiden mukaan. Kai sinä itsekin tiedät vaihtoehdot: jatkat ystävyyttä ja kanssakäymistä tyypin kanssa kuten tähänkn asti, mutta et anna sen lipsahtaa fyysiseksi. Tai sitten vähennät kanssakäymistä, jos haluat minimoida riskin, että niin tapahtuisi. Tai sitten annat mennä ja aloitat suhteen, eroten ensin miehestäsi tai sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Moraali antaa kuitenkin periksi pettää henkisesti? Eikö tuo ole nyt vähän tekopyhää?
Joo on. Mutta itelläni on helpompi pitää rajaa siinä etten mene fyysiselle puolelle. Homma kuitenkin lähti liikkeelle ihan viattomasti kun vähitellen tutustuin tuohon työkaveriin. Sitten olikin vaikea sanoa että missä vaiheessa mentiin sopivuuden rajan yli. Kyllä mä käyn ulkona ja juttelen monien muidenkin työkavereiden kanssa eikä siinä ole mitään ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos petät henkisesti, kaikkoat omasta parista ja haet henkistä yhteyttä. Fyysinen seksisuhde on ehdottomasti lievempi.
Siis mikä henkinen pettäminen? Kai sitä nyt saa toisen seurassa viihtyä, mutta eikö se raja oikeasti mene siinä, että ei tehdä mitään fyysisesti? Voisiko joku selittää tarkemmin tuon henkisen "pettämisen"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moraali antaa kuitenkin periksi pettää henkisesti? Eikö tuo ole nyt vähän tekopyhää?
Joo on. Mutta itelläni on helpompi pitää rajaa siinä etten mene fyysiselle puolelle. Homma kuitenkin lähti liikkeelle ihan viattomasti kun vähitellen tutustuin tuohon työkaveriin. Sitten olikin vaikea sanoa että missä vaiheessa mentiin sopivuuden rajan yli. Kyllä mä käyn ulkona ja juttelen monien muidenkin työkavereiden kanssa eikä siinä ole mitään ongelmaa.
Missä teidän parisuhteen raja menee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moraali antaa kuitenkin periksi pettää henkisesti? Eikö tuo ole nyt vähän tekopyhää?
Joo on. Mutta itelläni on helpompi pitää rajaa siinä etten mene fyysiselle puolelle. Homma kuitenkin lähti liikkeelle ihan viattomasti kun vähitellen tutustuin tuohon työkaveriin. Sitten olikin vaikea sanoa että missä vaiheessa mentiin sopivuuden rajan yli. Kyllä mä käyn ulkona ja juttelen monien muidenkin työkavereiden kanssa eikä siinä ole mitään ongelmaa.
Kun ollaan parisuhteessa ei ole mitään omaa rajaa vaan ne parisuhteessa yhdessä määritellyt rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miten petät henkisesti? Eikö sulla saa olla kavereita? En ymmärrä tätä aloitusta ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kai se parisuhde väljähtyy, jos tuhlaa energiansa johonkuhun toiseen eikä siihen kehen pitäisi.
Kaverilla oli juuri tuollainen tilanne, ja jaksoi vielä ihmetellä miten kotona on ankeaa kun ei edes jutella. No ei kai, kun hän kävi elämäänsä läpi tämän uuden miehen kanssa, eikä sanonut mitään omalle miehelleen!
Vaihtoi tähän uuteen, eipä tullut sen autuaammaksi.
Näin mä asian olen kanssa järkeillyt. Eli vaikka nyt kaikki tuntuu tuon työkaverin kanssa natsaavan "täydellisesti" niin tuskin se sitä olisi lopun ikää. Sen verran kuitenkin itsellänikin jo kokemusta elämästä, etten lähde enää haihattelemaan jokaisen houkutuksen perään. 10 vuotta sitten ehkä olisinkin vaihtanut. Järki sanoo, että nyt pitäisi vaan panostaa omaan liittoon kaikki tuohon toiseen suhteeseen käyttämänsä energia. Mutta...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moraali antaa kuitenkin periksi pettää henkisesti? Eikö tuo ole nyt vähän tekopyhää?
Joo on. Mutta itelläni on helpompi pitää rajaa siinä etten mene fyysiselle puolelle. Homma kuitenkin lähti liikkeelle ihan viattomasti kun vähitellen tutustuin tuohon työkaveriin. Sitten olikin vaikea sanoa että missä vaiheessa mentiin sopivuuden rajan yli. Kyllä mä käyn ulkona ja juttelen monien muidenkin työkavereiden kanssa eikä siinä ole mitään ongelmaa.
Kun ollaan parisuhteessa ei ole mitään omaa rajaa vaan ne parisuhteessa yhdessä määritellyt rajat.
"Tässä meidän suhteessa kumpikaan ei sitten saa viihtyä ja ystävystyä kenenkään toista sukupuolta olevan henkilön kanssa ja puhua hänen kanssaan syvällisiä"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moraali antaa kuitenkin periksi pettää henkisesti? Eikö tuo ole nyt vähän tekopyhää?
Joo on. Mutta itelläni on helpompi pitää rajaa siinä etten mene fyysiselle puolelle. Homma kuitenkin lähti liikkeelle ihan viattomasti kun vähitellen tutustuin tuohon työkaveriin. Sitten olikin vaikea sanoa että missä vaiheessa mentiin sopivuuden rajan yli. Kyllä mä käyn ulkona ja juttelen monien muidenkin työkavereiden kanssa eikä siinä ole mitään ongelmaa.
Kun ollaan parisuhteessa ei ole mitään omaa rajaa vaan ne parisuhteessa yhdessä määritellyt rajat.
Ei me olla ainakaan määritelty mitään rajaa kuinka paljon ja mistä asioista saa jutella omien kavereiden tai työkavereiden kanssa. Toki mä tiedän ylittäneeni rajan, mutta sitä en tiedä milloin se tapahtui. Loukkaantuisin jos tietäisin puolisoni tehneen samoin.
Anna ajan kulua, niin ihastus voi hälvetä. Ja mitä olet vailla nykysuhteessa, sitä kannattaa miettiä ja ottaa puheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Siis miten petät henkisesti? Eikö sulla saa olla kavereita? En ymmärrä tätä aloitusta ollenkaan.
Kai tällä tarkoitetaan juurikin tuollaista "tulella leikkimistä", että valitaan olla tekemisissä puoleensavetävän ihmisen kanssa, vaikka houkutus ja riski, että homma menee kaveruutta pidemmälle, on olemassa. Sen sijaan, että tarkoituksella vetäydyttäisiin ja rajoitettaisiin kanssakäymistä, koska tiedostetaan se uhka omalle parisuhteelle.
Harmi kun palstan haku toimii niin huonosti. Näitä aloituksia on nimittäin lähes joka päivä. Et ole yksin asian kanssa.
Nainen väljähtyneessä liitossa, tietää itsekin ettei huomioi miestään. Ajattelee, että tuon ihanan työkaverimiehenkään vaimo ei varmasti myöskään huomioi omaa miestään. Oo me annamme toisillemme sen, mikä kotoa uupuu.
Siitä vain, antakaa.
JOS kerrotte puolisoillenne, ettekä vain kieriskele nautiskellen siitä tuhmasta jännityksestä mikä jännitteen ylläpitäminen tuo.
Se on nimittäin puolisoiden hyväksikäyttämistä oman jännityksen osana. Ei yhtään sen moraalisempaa kuin kosketteluun menevä pettäminen. Jos jo kuitenkin nivusiin haetaan tuntemuksia katseista, luottamuksellisista keskusteluista ja hipaisuista ja salaa mietitään josko kuitenkin tultaisiin pariksi.
Puoliso ansaitsee tietää missä omassa suhteessa mennään, jotta voi osaltaan auttaa jos liitto on väljähtynyt. On vaikea itsellekään antaa anteeksi, kun raja on ylitetty. Raja on ylitetty, kun et pysty toiveistasi kertomaan puolisollesi.
Kyllä se iskee tehokkaasti kiilaa sinun ja kumppanisi välille, että olet ihastunut työkaveriisi ja käyt niitä hyviä ja syviä keskusteluja hänen kanssaan etkä oman kumppanisi. Tämä vaikka tiedostat keskinäisen kiinnostuksen ja ihastuksen toisen miehen kanssa. Kavereita voi ja saa olla, mutta tuo kuullostaa menevän siitä yli. Kannattaisi tosiaan palata asialinjalle ja vähentää kanssakäymistä tämän toisen kanssa, mikäli haluat antaa parisuhteellesi minkäänlaiset mahdollisuudet selviytyä.
Alue: Aihe vapaa
Fyysinen on helpompaa antaa anteeksi kuin henkinen.