Henkinen pettäminen

Olisko kyse eroista empatiakyvyssä. Joillekin taitaa mennä ihan boksin ulkopuolelle ajatus, että entä jos puoliso tekisi mulle näin. Toiset ottaa automaattisesti huomioon tuon asian, toiset taas elävät oman navan ympärillä eivätkä välttämättä edes rautalangasta vääntämällä osaa asettua toisen asemaan. Näiden jälkimmäisten on varmasti helpompaa tehdä mitä lystää ja sitten ihmetellä, että mikä vankila parisuhde muka on.

Jos jokin toiminta ei loukkaisi itseä eikä se loukkaa puolisoa, niin sittenhän asia on aivan ok. Onhan sitä vapaitakin suhteita. Mutta jos tekee jotakin, mikä itsestäkin tuntuisi ikävältä toisen tekemänä, niin se on silkkaa itsekeskeisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä minkä ikäisiä vastaajat ovat. Mutta itse olen jo sen ikäinen, ja käynyt läpi esim. vakavan sairauden, että olen alkanut ajattelemaan eri tavalla. Että se on tosiaan jokaisen omissa käsissään, onko onnellinen vai ei. Että aina ei voi vain odottaa, ja ottaa huomioon muiden tunteet, vaan on parempi kuunnella omia tunteitaan. Mikä sinut tekee onnelliseksi? Mitä haluat elämältä juuri nyt? Jos ihastuksen näkeminen tekee onnelliseksi, miksi turhaan jarrutella? Elämä voi olla lyhyempi kuin luulemme. Mitä itse katuisit kuolinvuoteellasi? Minä ainakin tiedän mitä minä katuisin, ja yleensä se että jättää jotain tärkeää tekemättä kaduttaa paljon enemmän, kuin esim. virheet tai väärät arviot...

Minä katuisin, jos olisin suuresti loukannut jotain ihmistä. Etenkin sellaista, jolle lupasin olla uskollinen.

Rakastaa voi rehdistikin.

Ei kuolinvuoteen ajatteleminen arvoja muuta. Jos on valmiiksi moraaliton ja valmis pettämään, niin siihen keksii syitä. Totuus ei muutu, itsekäs ei tarvitse olla vaikka kuolisi huomenna.

Tästä asiasta voi olla montaa eri mieltä. Mutta epäilen, että ette tiedä miltä tuntuu kun kohtaa sielunkumppanin. Se ei yleensä ole ihan mutkatonta. Sellainen ei yleensä tule vastaan, kun olet sinkku, vaan silloin kun molemmat ovat varattuja. Tästä on mahdotonta keskustella, jos ette ole koskaan kokeneet sellaista. Sitä ei voi verrata mihinkään aiemmin koettuun tunteeseen. Tunne on täysin eri kuin joku pieni ihastuminen. Mutta ei siitä sen enempää, ette kuitenkaan ymmärtäisi.

Tuleehan noita ihastumisen tunteita, todella voimakkaitakin, mutta onkin aivan eri asia olla työkavereita ja käydä keskusteluja siellä kuin jakaa elämä jonkun toisen kanssa. Nämä kaksi ovat täysin eri asioita, se kannattaisi muistaa.

Ap:llä on tieto, millainen hänen nykyinen suhde mieheensä on, muttei tietoa, millainen seurustelusuhde työkaverin kanssa muodostuisi.  Eli joko ap ottaa varman päälle ja jatkaa entistä suhdettaan tai kokeilee uutta (jos nyt ihastuksen kohde siihen lähtisi, sitäkään ei voi varmuudella tietää). Onnistuuko uusi suhde, sitä ei voi tietää, se voi mennä hyvin tai se voi mennä ihan päin @£$. Tai uusi suhde voi olla sitten jotakin näiden ääripäiden väliltä.

Jos olet valmis hyppäämään tuntemattomaan, päätät kestää kaiken, mitä se tuo tullessaan, et kadu ratkaisuasi vaan koet uuden ja oudon parempana ratkaisuna kuin tutun ja vanhan, sitten täytyy vain antaa mennä. Mutta muista tosiaan: syvälliset keskustelut eivät vielä tarkoita koko elämän jakamista.

Eikö noista ihastumisen tunteista voisi ammentaa jotakin nykyiseen mieheen? Yrittää etsiä sitä kipinää, mikä teilläkin on joskus ollut? Onko siihen tahtoa vai ainoastaan tahtoa katsoa uusi "kortti"?

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun ihmissuhteesta tulee vankila, on jotain pielessä. Miksi naisella ei saisi olla miespuolisia kavereita? Miksi miehellä ei saisi olla naispuolisia kavereita? Siksi että puoliso on mustasukkainen, eikä tykkää siitä että sinulla on hauskaa jonkun muun ihmisen kanssa? Eihän tuo ole oikein. Pitkässä suhteessa tulee ihan takuuvarmasti ihastuksia, ja joskus ne tulee ladattua kaverin suuntaan, mutta eihän se tarkoita vielä yhtään mitään. Sitten kun ihastus on molemminpuolista, eikä toisistaan päästä enää millään eroon, halutaan viettää aikaa yhdessä, huomataan että tullaankin paljon paremmin toimeen kuin oman puolison kanssa jne., sitten ollaan pulassa. Mutta enne kuin ollaan tuossa pisteessä, niin pieni fantasioiminen ei voi olla kiellettyä. Miten oma puoliso voi muka määrätä miten sinä tunnet, tai kenestä sinä tykkäät? Kenenkään ajatuksia ei voi kahlita. Tästähän sairaalloisen mustasukkaiset ihmiset juuri kärsivät. He haluavat kahlita tämän ihmisen ja ihmisen ajatukset vain itselleen, VAIN itselleen.

Jos sinä olet parisuhteessa niin kyllä sinun täytyy kunnioittaa sitä suhdetta ja kumppaniasi. Asettaa ne ensimmäiseksi tärkeysjärjestyksessä. Jos sinulle kutinat ja sutinat muiden kanssa on tärkeämmät kuin aikaisemmat sitoumukset, sinun olisi parempi erota. Silloin olet tasan vapaa tekemään mitä haluat. Et voi olla sekä sinkku että parisuhteessa yhtäaikaa, mikäli et ole kumppanisi kanssa sopinut että se on ok että molemmilla on useita suhteita yhtäaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Tästä asiasta voi olla montaa eri mieltä. Mutta epäilen, että ette tiedä miltä tuntuu kun kohtaa sielunkumppanin. Se ei yleensä ole ihan mutkatonta. Sellainen ei yleensä tule vastaan, kun olet sinkku, vaan silloin kun molemmat ovat varattuja. Tästä on mahdotonta keskustella, jos ette ole koskaan kokeneet sellaista. Sitä ei voi verrata mihinkään aiemmin koettuun tunteeseen. Tunne on täysin eri kuin joku pieni ihastuminen. Mutta ei siitä sen enempää, ette kuitenkaan ymmärtäisi.

Puhut täyttä soopaa. Sielunkumppanuus on täyttä soopaa. Sosiaalisesti taitava ihminen osaa vaan lukea sinua kuin avointa kirjaa ja "ymmärtää" sinua paremmin kuin kukaan. Sinä itse hänelle kerrot mitä toivot tiedostamattasi ja toinen ottaa kopin ja osaa vedättää sinua. Toimii samaan tapaan kuin ennustajalla käynti.

Vierailija kirjoitti:

Tästä asiasta voi olla montaa eri mieltä. Mutta epäilen, että ette tiedä miltä tuntuu kun kohtaa sielunkumppanin. Se ei yleensä ole ihan mutkatonta. Sellainen ei yleensä tule vastaan, kun olet sinkku, vaan silloin kun molemmat ovat varattuja. Tästä on mahdotonta keskustella, jos ette ole koskaan kokeneet sellaista. Sitä ei voi verrata mihinkään aiemmin koettuun tunteeseen. Tunne on täysin eri kuin joku pieni ihastuminen. Mutta ei siitä sen enempää, ette kuitenkaan ymmärtäisi.

Mä olen kyllä kokenut sen, mutta en silti näe että salasuhde tai valheessa eläminen on oikein. Päädyin eroon ja suhteeseen tämän sielunkumppanin kanssa. Jännä kyllä sekään ei lopulta kestänyt, vaikka oli suorastaan elämän ja minuuden mullistava kokemus, ja olen hyvinkin varma, että ymmärrän mitä tarkoitat. Luulin jo, että muutenkin tulisena ihastujana olisin kokenut kaiken, mutta tuo oli vielä jotakin aivan muuta ja ennenkokematonta. Oli mahdotonta päästää tätä toista ihmistä menemään, ja tunne oli molemminpuolinen. En silti ajattele, että salainen "ystävyys" olisi oikea ratkaisu, vaan pitäisi toimia suoraselkäisesti.

EA-asiantuntija Stolbow muuten kirjoittaa aika pysäyttävästi kirjassaan Erosta eteenpäin (lainaus koskee siis sitä, kun suhteessa ollessa rakastuu palavasti toiseen ja lähtee vanhasta suhteesta):

"Lähtevälle syntyy optinen harha, jossa toinen, mahdollisesti samanlaista identiteettikriisiä läpikäyvä henkilö tulee vastaan, ja molemmat kokevat löytäneensä toisessa onnensa avaimet. Silloin päästetään ilmaan lauseet: 'Kukaan ei ole ikinä ymmärtänyt minua niin kuin sinä. En ole koskaan voinut kotona tai kenenkään kanssa puhua tällä tavalla.' Tosiasiassa me juuri tuossa hetkessä kapinoimme niitä totuttuja sopeutumiskeinojamme vastaan, emmekä käsitä onnemme löytyvän siitä, että me vihdoin teemme asioita, joita pidämme itsellemme tärkeinä, karistamme pahoja tapoja ja pahaa oloa päältämme."

Ei ehkä miellyttävin, mutta yksi näkökulma järisyttävään sielunkumppanin löytämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Lievästi harmittaa, kun joku täällä keskustelee itsensä kanssa. Hyvät kommentit jäävät noiden ihan turhien leiskautusten varjoon, jotka eivät edistä keskustelua millään tavalla.

Kiinnostaisi tietää, että mitkä turhat leiskautukset, kun olen itse aika monta viestiä kirjoittanut, en kuitenkaan kertaakaan itselleni vastannut :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun ihmissuhteesta tulee vankila, on jotain pielessä. Miksi naisella ei saisi olla miespuolisia kavereita? Miksi miehellä ei saisi olla naispuolisia kavereita? Siksi että puoliso on mustasukkainen, eikä tykkää siitä että sinulla on hauskaa jonkun muun ihmisen kanssa? Eihän tuo ole oikein. Pitkässä suhteessa tulee ihan takuuvarmasti ihastuksia, ja joskus ne tulee ladattua kaverin suuntaan, mutta eihän se tarkoita vielä yhtään mitään. Sitten kun ihastus on molemminpuolista, eikä toisistaan päästä enää millään eroon, halutaan viettää aikaa yhdessä, huomataan että tullaankin paljon paremmin toimeen kuin oman puolison kanssa jne., sitten ollaan pulassa. Mutta enne kuin ollaan tuossa pisteessä, niin pieni fantasioiminen ei voi olla kiellettyä. Miten oma puoliso voi muka määrätä miten sinä tunnet, tai kenestä sinä tykkäät? Kenenkään ajatuksia ei voi kahlita. Tästähän sairaalloisen mustasukkaiset ihmiset juuri kärsivät. He haluavat kahlita tämän ihmisen ja ihmisen ajatukset vain itselleen, VAIN itselleen.

Jos sinä olet parisuhteessa niin kyllä sinun täytyy kunnioittaa sitä suhdetta ja kumppaniasi. Asettaa ne ensimmäiseksi tärkeysjärjestyksessä. Jos sinulle kutinat ja sutinat muiden kanssa on tärkeämmät kuin aikaisemmat sitoumukset, sinun olisi parempi erota. Silloin olet tasan vapaa tekemään mitä haluat. Et voi olla sekä sinkku että parisuhteessa yhtäaikaa, mikäli et ole kumppanisi kanssa sopinut että se on ok että molemmilla on useita suhteita yhtäaikaa.

No näin nimenomaan! Jos suhde ja puolison tunteet on vähemmän tärkeä asia kuin se harmaalla alueella leikittely, niin kannattaa pysyä vapaana leikittelijänä tai pariutua kaltaisensa kanssa. Useimmat leikittelijät eivät kuitenkaan itse pitäisi siitä, jos puoliso toimisi kuten he, ja se tässä eniten kismittää.

Emme edelleenkään elä Orwellin maailmassa, jossa olisi ajatusrikoksia. Moraalisesti tuomittavaa on vain teot, eivät ajatukset. Siitäkin huolimatta ottaisin mieheen etäisyyttä, jos olisin tilallasi. Ne ajatukset kun saattavat johtaa tekoihin, joilla on ikäviä seurauksia.

Vierailija kirjoitti:

Tästä asiasta voi olla montaa eri mieltä. Mutta epäilen, että ette tiedä miltä tuntuu kun kohtaa sielunkumppanin. Se ei yleensä ole ihan mutkatonta. Sellainen ei yleensä tule vastaan, kun olet sinkku, vaan silloin kun molemmat ovat varattuja. Tästä on mahdotonta keskustella, jos ette ole koskaan kokeneet sellaista. Sitä ei voi verrata mihinkään aiemmin koettuun tunteeseen. Tunne on täysin eri kuin joku pieni ihastuminen. Mutta ei siitä sen enempää, ette kuitenkaan ymmärtäisi.

Höpöhöpö. Sielunkumppania ei löydy sinkkuna :D

Ajatuksista tekoihin kirjoitti:

Emme edelleenkään elä Orwellin maailmassa, jossa olisi ajatusrikoksia. Moraalisesti tuomittavaa on vain teot, eivät ajatukset. Siitäkin huolimatta ottaisin mieheen etäisyyttä, jos olisin tilallasi. Ne ajatukset kun saattavat johtaa tekoihin, joilla on ikäviä seurauksia.

Ajattelisin, että tarkoituksellinen kaveeraaminen ihastuksen kohteen kanssa on teko.

Ajatuksista tekoihin kirjoitti:

Emme edelleenkään elä Orwellin maailmassa, jossa olisi ajatusrikoksia. Moraalisesti tuomittavaa on vain teot, eivät ajatukset. Siitäkin huolimatta ottaisin mieheen etäisyyttä, jos olisin tilallasi. Ne ajatukset kun saattavat johtaa tekoihin, joilla on ikäviä seurauksia.

Jos minä ajattelen , että onpa tuo naapurin Repa kuuma ja kuvittelen millaista seksi olisi hänen kanssaan niin en tee moraalisesti väärin . Eikä Repa edes tiedä että hän on mielessäni käynyt. Tässä apn tapauksessa ollaan siinä suhteessa jo moraalisesti arveluttavalla alueella, että asia koskee tätä toista miestäkin. Ollaan molemmat kiinnostuneita toisistaan jutellaan syvällisiä, koetaan erityistä yhteyttä ja apn mielessä tämä vieras on kiinnostavampi kuin oma kumppani. Jopa niin, että hän kuvittelee fyysisen pettämisen olevan mahdollista.kyllä tässä apn tapauksessa jo ollaan ajatusrikosta pitemmällä.

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksista tekoihin kirjoitti:

Emme edelleenkään elä Orwellin maailmassa, jossa olisi ajatusrikoksia. Moraalisesti tuomittavaa on vain teot, eivät ajatukset. Siitäkin huolimatta ottaisin mieheen etäisyyttä, jos olisin tilallasi. Ne ajatukset kun saattavat johtaa tekoihin, joilla on ikäviä seurauksia.

Ajattelisin, että tarkoituksellinen kaveeraaminen ihastuksen kohteen kanssa on teko.

Samaa mieltä. Täällä jankutetaan, että eikö parisuhteessa olevilla saa olla ystäviä, mutta se kuulostaa lähinnä tahalliselta väärinymmärrykseltä ja typeräksi heittäytymiseltä. Ei, tunteilleen ei usein voi mitään, ja kyllä kaikilla saa olla ystäviä. Mutta kumppaniaan kunnioittava ihminen valitsee ne ystävänsä niiden ihmisten joukosta, joita kohtaan hänellä ei ole vahvoja romanttisia tai seksuaalisia tunteita. Platonisen ystävyyden raja kun ei mene siinä housujen riisumisessa, vaan aika monta tietoista valintaa aiemmin.

Eli pitäisi heittää laidan yli kaikki sellaiset ystävät, joista tykkää vähäsenkin liikaa. Ja pitää tallessa ystävät, joista ei pidä. Hmm. Kukas sellaisia ystäviä haluaa, joista ei pidä? Pitämisen ja tykkäämisen ero voi olla pienen pieni, ihan tiedoksi vaan kaikille tosikoille.

Vierailija kirjoitti:

Eli pitäisi heittää laidan yli kaikki sellaiset ystävät, joista tykkää vähäsenkin liikaa. Ja pitää tallessa ystävät, joista ei pidä. Hmm. Kukas sellaisia ystäviä haluaa, joista ei pidä? Pitämisen ja tykkäämisen ero voi olla pienen pieni, ihan tiedoksi vaan kaikille tosikoille.

En sinusta tiedä, mutta kyllä mulle on hyvin selkeää, pidänkö ihmisestä kaverimielessä vai ihastusmielessä. Tosi outo ajatus näin omasta näkökulmasta, että omat kaverit olisivat joitakin, joista en pidä :D Pidän heistä valtavasti, kaverina. En ymmärrä yhtään nyt kyllä mitä tarkoitat, eikö mielestäsi ihmisistä voi pitää ilman että siihen liittyy ihastusta/seksuaalista vetovoimaa?

Jos mun pitää valita kaveruus ihastuksen kohteen kanssa vs. kumppanin ja oman suhteen arvostaminen, niin valinta on selkeä.

Vierailija kirjoitti:

Eli pitäisi heittää laidan yli kaikki sellaiset ystävät, joista tykkää vähäsenkin liikaa. Ja pitää tallessa ystävät, joista ei pidä. Hmm. Kukas sellaisia ystäviä haluaa, joista ei pidä? Pitämisen ja tykkäämisen ero voi olla pienen pieni, ihan tiedoksi vaan kaikille tosikoille.

No juuri tämä on tuota aiemmin mainittua tyhmäksi heittäytymistä. Tottakai omista ystävistä täytyy pitää, mutta tässä nimenomaan on nyt kyse romanttisista tai seksuaalisista tunteista ja niiden ruokkimisesta. Jos käyt kuumana em. tavoilla johonkin ystävääsi, niin on hieman arvelluttavaa jatkaa sitä ystävyyttä sillä intensiteetillä joka on johtanut tuohon kuumana käymiseen. Silloin voi puhua, että ihan itse hakeutuu tuon toisen seuraan ja syventämään sitä suhdetta jolloin sitten ajaa tilannetta pisteeseen jossa voi "lipsahtaa" joko fyysisesti, tai sitten ihan vaan hupsistakeikkaa mainita tuolle ko. ihastuksen kohteelle että nyt kyllä sydän läpättää, joka sitten on jo törkeää omaa kumppania kohtaan. Ainahan se olisi kivaa kun voisi pysyä edes kavereina hankalassa tilanteessa, mutta itse olen kokenut parhaaksi vaan katkoa tuollaiset jutut ennen kun alkaa mitään sen ihmeempää kehkeytymään. Ei sitä tarvitse tehdä dramaattisesti, ottaa vain vähän etäisyyttä ja keskittyy siihen omaan suhteeseen ja elämään jossa selvästi on jotain vialla, jos tuollaiseen tilanteeseen päätyy. Vanhan ystävyyden voi sitten mahdollisesti lämmitellä uudestaan aktiiviseksi jos oma tilanne muuttuu esim niin että parisuhde korjaantuu tai päättyy kokonaan. Ei tuo nyt niin monimutkaista ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksista tekoihin kirjoitti:

Emme edelleenkään elä Orwellin maailmassa, jossa olisi ajatusrikoksia. Moraalisesti tuomittavaa on vain teot, eivät ajatukset. Siitäkin huolimatta ottaisin mieheen etäisyyttä, jos olisin tilallasi. Ne ajatukset kun saattavat johtaa tekoihin, joilla on ikäviä seurauksia.

Ajattelisin, että tarkoituksellinen kaveeraaminen ihastuksen kohteen kanssa on teko.

Samaa mieltä. Täällä jankutetaan, että eikö parisuhteessa olevilla saa olla ystäviä, mutta se kuulostaa lähinnä tahalliselta väärinymmärrykseltä ja typeräksi heittäytymiseltä. Ei, tunteilleen ei usein voi mitään, ja kyllä kaikilla saa olla ystäviä. Mutta kumppaniaan kunnioittava ihminen valitsee ne ystävänsä niiden ihmisten joukosta, joita kohtaan hänellä ei ole vahvoja romanttisia tai seksuaalisia tunteita. Platonisen ystävyyden raja kun ei mene siinä housujen riisumisessa, vaan aika monta tietoista valintaa aiemmin.

Olen ihan samaa mieltä. Tosiaankin tulee tunne, että jotkut (mm. oma ex-puoliso) heittäytyvät tahallaan tyhmiksi, liioittelevat tai ylianalysoivat asian ("mihin se raja vedetään muka, eihän sitä voi sitten olla kenenkään kanssa missään tekemisissä"). Ei ole yhtään vaikeaa, ellei tahallaan siitä sellaista tee... Just nämä edellä nähdyt "aijaa, en voi siis olla kaveri ihmisten kanssa joista pidän" tai "vai että pitää ajatuksiakin toisen kontrolloida" on aivan tahallista vääristelyä ja väärinymmärtämistä. Lapsellista suoraselkäisyyden puutetta. Tällaiset lierot venkoilijat pariutukoot keskenään tai pysykööt seksisuhteissa, jos tuo asia on liian vaikea hahmotettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli pitäisi heittää laidan yli kaikki sellaiset ystävät, joista tykkää vähäsenkin liikaa. Ja pitää tallessa ystävät, joista ei pidä. Hmm. Kukas sellaisia ystäviä haluaa, joista ei pidä? Pitämisen ja tykkäämisen ero voi olla pienen pieni, ihan tiedoksi vaan kaikille tosikoille.

En sinusta tiedä, mutta kyllä mulle on hyvin selkeää, pidänkö ihmisestä kaverimielessä vai ihastusmielessä. Tosi outo ajatus näin omasta näkökulmasta, että omat kaverit olisivat joitakin, joista en pidä :D Pidän heistä valtavasti, kaverina. En ymmärrä yhtään nyt kyllä mitä tarkoitat, eikö mielestäsi ihmisistä voi pitää ilman että siihen liittyy ihastusta/seksuaalista vetovoimaa?

Jos mun pitää valita kaveruus ihastuksen kohteen kanssa vs. kumppanin ja oman suhteen arvostaminen, niin valinta on selkeä.

Ei se ole aina niin selkeää. Mutta hienoa jos sinulle on. Aplodit sille!

Voimakkaat tunteet jotain ihmistä kohtaan voivat tulla yllättäen, kuin puskista. Lopettakaa tuo saarnaaminen siitä mikä teidän mielestänne on oikein ja väärin. Joskus täydellisinkin ihminen menee lankaan tai harhaan. Tai jopa rakastuu. Hui! Mutta onneksi teidän elämänne on niin ennaltasäädeltyä ja täydellistä että teille ei koskaan tule tapahtumaan näin.