Henkinen pettäminen

Sitten on kaltaiseni, jotka eivät ole sairaalloisen mustasukkaisia eivätkä pyri sitomaan kumppania, vaan antavat elää vapaasti ja samoin kumppani kohtelee minua. Jos ihminen, johon olsi ihastunut ja joka olisi minuun ihastunut, molemmat varattuja, lähestyisi minua menisi minulla maku kyseiseen ihmiseen. Ihminen, joka on valmis pettämään henkisesti tai fyysisesti kumppaniaan kanssasi muuttuisi silmissäni selkärangattomaksi ja arvottomaksi. Joka ei kykene myötäelämään.

Vierailija kirjoitti:

Voimakkaat tunteet jotain ihmistä kohtaan voivat tulla yllättäen, kuin puskista. Lopettakaa tuo saarnaaminen siitä mikä teidän mielestänne on oikein ja väärin. Joskus täydellisinkin ihminen menee lankaan tai harhaan. Tai jopa rakastuu. Hui! Mutta onneksi teidän elämänne on niin ennaltasäädeltyä ja täydellistä että teille ei koskaan tule tapahtumaan näin.

Kuka on väittänyt olevansa itse viaton? Kysehän oli juuri siitä, mikä on oikein ja väärin. Itsekin olen rakastunut (kirjoitin aiemmin tuolla vastauksen tuohon sielunkumppanuusasiaan) ja silloisen puolison selän takana ollut tekemisissä tämän uuden kanssa. Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että tuo ei ole oikein enkä esittänyt edes itselleni, että "kavereitahan tässä vaan ollaan".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voimakkaat tunteet jotain ihmistä kohtaan voivat tulla yllättäen, kuin puskista. Lopettakaa tuo saarnaaminen siitä mikä teidän mielestänne on oikein ja väärin. Joskus täydellisinkin ihminen menee lankaan tai harhaan. Tai jopa rakastuu. Hui! Mutta onneksi teidän elämänne on niin ennaltasäädeltyä ja täydellistä että teille ei koskaan tule tapahtumaan näin.

Kuka on väittänyt olevansa itse viaton? Kysehän oli juuri siitä, mikä on oikein ja väärin. Itsekin olen rakastunut (kirjoitin aiemmin tuolla vastauksen tuohon sielunkumppanuusasiaan) ja silloisen puolison selän takana ollut tekemisissä tämän uuden kanssa. Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että tuo ei ole oikein enkä esittänyt edes itselleni, että "kavereitahan tässä vaan ollaan".

Miten meni? Luottaako uusi puoliso sinuun 100 %? Vai epäileekö että teet saman hänelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voimakkaat tunteet jotain ihmistä kohtaan voivat tulla yllättäen, kuin puskista. Lopettakaa tuo saarnaaminen siitä mikä teidän mielestänne on oikein ja väärin. Joskus täydellisinkin ihminen menee lankaan tai harhaan. Tai jopa rakastuu. Hui! Mutta onneksi teidän elämänne on niin ennaltasäädeltyä ja täydellistä että teille ei koskaan tule tapahtumaan näin.

Kuka on väittänyt olevansa itse viaton? Kysehän oli juuri siitä, mikä on oikein ja väärin. Itsekin olen rakastunut (kirjoitin aiemmin tuolla vastauksen tuohon sielunkumppanuusasiaan) ja silloisen puolison selän takana ollut tekemisissä tämän uuden kanssa. Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että tuo ei ole oikein enkä esittänyt edes itselleni, että "kavereitahan tässä vaan ollaan".

Miten meni? Luottaako uusi puoliso sinuun 100 %? Vai epäileekö että teet saman hänelle?

Niin kuin tuolla aiemmin kirjoitin, niin ero tuli vaikka miten olimme "sielunkumppaneita". Ei ollut suurempaa luottamuspulaa, suhteen alussa hiukan. Ja ero ei johtunut pettämisistä tai lievimmistäkään suhmuroinneista...

Vierailija kirjoitti:

Voimakkaat tunteet jotain ihmistä kohtaan voivat tulla yllättäen, kuin puskista. Lopettakaa tuo saarnaaminen siitä mikä teidän mielestänne on oikein ja väärin. Joskus täydellisinkin ihminen menee lankaan tai harhaan. Tai jopa rakastuu. Hui! Mutta onneksi teidän elämänne on niin ennaltasäädeltyä ja täydellistä että teille ei koskaan tule tapahtumaan näin.

Pointtihan onkin siinä, mitä tehdä jos olet parisuhteessa ennestään ja ihastut/rakastut toiseen. Oikea ja väärä tulee kuvaan tässä kohtaa. Petätkö kumppanisi tosta vaan, yritätkö korjata suhteesi ja välttää tätä ihastusta/rakkauden kohdetta vai lopetatko entisen suhteesi ja alat uuden. Valinta on toki sinun, mutta moraalinen ihminen selvittää ensin entiset sitoumukset eikä lähde kumppaniaan pettämään. Sitä paitsi enpä usko, että se rakastiminen tulee kuinsalama kirkkaalta taivaalta yhtäkkiä. Kyllä siinä on oltu tämän kohteen kanssa jollain tavalla kanssakäymisissä. Miksi leikkiä tulella jos olet varattu?

Vierailija kirjoitti:

Eli pitäisi heittää laidan yli kaikki sellaiset ystävät, joista tykkää vähäsenkin liikaa. Ja pitää tallessa ystävät, joista ei pidä. Hmm. Kukas sellaisia ystäviä haluaa, joista ei pidä? Pitämisen ja tykkäämisen ero voi olla pienen pieni, ihan tiedoksi vaan kaikille tosikoille.

Taasen idi#ootti asialla. On aivan eri asia tykätä ihmisestä ystävänä ilman mitään seksuaalisia tuntemuksia kuin tuntea tämä ystävä houkuttelevana ja seksuaalisesti kiinnostavana. Jokainen täysjärkinen ihminen tietää näiden eron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli pitäisi heittää laidan yli kaikki sellaiset ystävät, joista tykkää vähäsenkin liikaa. Ja pitää tallessa ystävät, joista ei pidä. Hmm. Kukas sellaisia ystäviä haluaa, joista ei pidä? Pitämisen ja tykkäämisen ero voi olla pienen pieni, ihan tiedoksi vaan kaikille tosikoille.

Taasen idi#ootti asialla. On aivan eri asia tykätä ihmisestä ystävänä ilman mitään seksuaalisia tuntemuksia kuin tuntea tämä ystävä houkuttelevana ja seksuaalisesti kiinnostavana. Jokainen täysjärkinen ihminen tietää näiden eron.

Ne joiden moraali venyy ja paukkuu ja toisen arvostus on toissijaista esittävät, että eivät tiedä tätä eroa.

Vierailija kirjoitti:

Voimakkaat tunteet jotain ihmistä kohtaan voivat tulla yllättäen, kuin puskista. Lopettakaa tuo saarnaaminen siitä mikä teidän mielestänne on oikein ja väärin. Joskus täydellisinkin ihminen menee lankaan tai harhaan. Tai jopa rakastuu. Hui! Mutta onneksi teidän elämänne on niin ennaltasäädeltyä ja täydellistä että teille ei koskaan tule tapahtumaan näin.

Tottakai voi tulla. Mutta jos se suhteen ulkopuolinen ihastus on niin voimakas ettei sitä voi ylittää eikä alittaa, niin on oletettavaa että suhde kumppanin kanssa ei ole ihan kunnossa ja silloin täytyykin miettiä että kumpaan suuntaan haluaa lähteä, molempia ei voi pitää. Tuollainen lankaan ja harhaan meneminen siis on hyvin ymmärrettävää, mutta ihan jo toimijan itsensä kannalta on hyvä ymmärtää, että omasta käytöksestä on jokainen vastuussa eikä siitä voi syyttää mitään muodotonta yllättävää rakastumista tai universumia. Jos tulee vastaan joku ihan mieletön tyyppi johon ihastuu vaikka olisi suhteessa, niin ei ne tunteet rakkaudeksi syvene ihan itsestään. Silloin sitä tunnetta ruokkii IHAN ITSE ja sen toiminnan voi myös lopettaa IHAN ITSE jos on siihen halukas. Helppoa se ei ole, mutta mahdollista kyllä jos oma suhde oikeasti vielä kiinnostaa. Itseäni ei kiinnostanut ja siihenhän se sitten päättyikin, mutta ei tuo uusi ihastus sen kummempi ollut kun pääsi arkeen kiinni. Minulle tämän asian sisäistäminen vaati pitkän itsetutkiskeluprosessin ja sellaisen kumppanin jota aidosti kunnioitan ja jonka haluan näillänäkymin pitää vierelläni ikuisesti. Tilanne voi toki muuttua, mutta ainakin sitten tuollaisen kuvailemasi yllättävän tilanteen edessä tajuan omien tekojeni seuraukset ja voin sitten sen perusteella joko kohdella kumppaniani hyvin tai huonosti ja kantaa vastuuni valinnoistani. 

Petät ap henkisesti eniten itseäsi. Jos sinulla ei ole arvoja tai periaatteita, empatiakykyä eikä moraalia voit toki sanoa ettet petä ketään. Edes itseäsi. Meille muillehan on se ja sama mitä teet. Myös kumppanillesi niin kauan kun hän ei tiedä. Nämä tällaiset keskustelut ovat huomionhakua, ei muuta.

Vierailija kirjoitti:

Petät ap henkisesti eniten itseäsi. Jos sinulla ei ole arvoja tai periaatteita, empatiakykyä eikä moraalia voit toki sanoa ettet petä ketään. Edes itseäsi. Meille muillehan on se ja sama mitä teet. Myös kumppanillesi niin kauan kun hän ei tiedä. Nämä tällaiset keskustelut ovat huomionhakua, ei muuta.

Jep, teet mitä teet mutta älä ainakaan petä itseäsi ja esitä että mitään kyseenalaista ei ole tapahtunut, kun ei ole ollut fyysistä. En tiedä ajatteletkokaan näin, mutta moni tässä ketjussa tuntuu ajattelevan.

Vierailija kirjoitti:

Voimakkaat tunteet jotain ihmistä kohtaan voivat tulla yllättäen, kuin puskista. Lopettakaa tuo saarnaaminen siitä mikä teidän mielestänne on oikein ja väärin. Joskus täydellisinkin ihminen menee lankaan tai harhaan. Tai jopa rakastuu. Hui! Mutta onneksi teidän elämänne on niin ennaltasäädeltyä ja täydellistä että teille ei koskaan tule tapahtumaan näin.

Eikö tässä ole keskusteltu pikemminkin siitä että jotkut toimivat kyseenalaisella tavalla, mutta väittävät että eivät toimi ("eikö muka kavereita saa olla"). Ei siitä, etteikö kuka tahansa voi joskus sortua ja olla heikko ja toimia kyseenalaisesti. Todella ongelmallisia tapauksia on juuri nämä, jotka venyttävät rajoja ja esittävät, että toimintansa on täysin ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voimakkaat tunteet jotain ihmistä kohtaan voivat tulla yllättäen, kuin puskista. Lopettakaa tuo saarnaaminen siitä mikä teidän mielestänne on oikein ja väärin. Joskus täydellisinkin ihminen menee lankaan tai harhaan. Tai jopa rakastuu. Hui! Mutta onneksi teidän elämänne on niin ennaltasäädeltyä ja täydellistä että teille ei koskaan tule tapahtumaan näin.

Tottakai voi tulla. Mutta jos se suhteen ulkopuolinen ihastus on niin voimakas ettei sitä voi ylittää eikä alittaa, niin on oletettavaa että suhde kumppanin kanssa ei ole ihan kunnossa ja silloin täytyykin miettiä että kumpaan suuntaan haluaa lähteä, molempia ei voi pitää. Tuollainen lankaan ja harhaan meneminen siis on hyvin ymmärrettävää, mutta ihan jo toimijan itsensä kannalta on hyvä ymmärtää, että omasta käytöksestä on jokainen vastuussa eikä siitä voi syyttää mitään muodotonta yllättävää rakastumista tai universumia. Jos tulee vastaan joku ihan mieletön tyyppi johon ihastuu vaikka olisi suhteessa, niin ei ne tunteet rakkaudeksi syvene ihan itsestään. Silloin sitä tunnetta ruokkii IHAN ITSE ja sen toiminnan voi myös lopettaa IHAN ITSE jos on siihen halukas. Helppoa se ei ole, mutta mahdollista kyllä jos oma suhde oikeasti vielä kiinnostaa. Itseäni ei kiinnostanut ja siihenhän se sitten päättyikin, mutta ei tuo uusi ihastus sen kummempi ollut kun pääsi arkeen kiinni. Minulle tämän asian sisäistäminen vaati pitkän itsetutkiskeluprosessin ja sellaisen kumppanin jota aidosti kunnioitan ja jonka haluan näillänäkymin pitää vierelläni ikuisesti. Tilanne voi toki muuttua, mutta ainakin sitten tuollaisen kuvailemasi yllättävän tilanteen edessä tajuan omien tekojeni seuraukset ja voin sitten sen perusteella joko kohdella kumppaniani hyvin tai huonosti ja kantaa vastuuni valinnoistani. 

Sanot että " jonka haluan näillänäkymin pitää vierelläni ikuisesti." Ja että "Tilanne voi toki muuttua". Ristiriitaisesti sanottu, huomasitko itse ristiriidan? Tajuat kai itsekin että kaikkia asioita ei voi elämässä tietää etukäteen. Säkään et tiedä pysyttekö ikuisesti yhdessä, vai ette. Et siis olekaan täysin varma, vaikka kovasti yrität vaikuttaa siltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voimakkaat tunteet jotain ihmistä kohtaan voivat tulla yllättäen, kuin puskista. Lopettakaa tuo saarnaaminen siitä mikä teidän mielestänne on oikein ja väärin. Joskus täydellisinkin ihminen menee lankaan tai harhaan. Tai jopa rakastuu. Hui! Mutta onneksi teidän elämänne on niin ennaltasäädeltyä ja täydellistä että teille ei koskaan tule tapahtumaan näin.

Tottakai voi tulla. Mutta jos se suhteen ulkopuolinen ihastus on niin voimakas ettei sitä voi ylittää eikä alittaa, niin on oletettavaa että suhde kumppanin kanssa ei ole ihan kunnossa ja silloin täytyykin miettiä että kumpaan suuntaan haluaa lähteä, molempia ei voi pitää. Tuollainen lankaan ja harhaan meneminen siis on hyvin ymmärrettävää, mutta ihan jo toimijan itsensä kannalta on hyvä ymmärtää, että omasta käytöksestä on jokainen vastuussa eikä siitä voi syyttää mitään muodotonta yllättävää rakastumista tai universumia. Jos tulee vastaan joku ihan mieletön tyyppi johon ihastuu vaikka olisi suhteessa, niin ei ne tunteet rakkaudeksi syvene ihan itsestään. Silloin sitä tunnetta ruokkii IHAN ITSE ja sen toiminnan voi myös lopettaa IHAN ITSE jos on siihen halukas. Helppoa se ei ole, mutta mahdollista kyllä jos oma suhde oikeasti vielä kiinnostaa. Itseäni ei kiinnostanut ja siihenhän se sitten päättyikin, mutta ei tuo uusi ihastus sen kummempi ollut kun pääsi arkeen kiinni. Minulle tämän asian sisäistäminen vaati pitkän itsetutkiskeluprosessin ja sellaisen kumppanin jota aidosti kunnioitan ja jonka haluan näillänäkymin pitää vierelläni ikuisesti. Tilanne voi toki muuttua, mutta ainakin sitten tuollaisen kuvailemasi yllättävän tilanteen edessä tajuan omien tekojeni seuraukset ja voin sitten sen perusteella joko kohdella kumppaniani hyvin tai huonosti ja kantaa vastuuni valinnoistani. 

Sanot että " jonka haluan näillänäkymin pitää vierelläni ikuisesti." Ja että "Tilanne voi toki muuttua". Ristiriitaisesti sanottu, huomasitko itse ristiriidan? Tajuat kai itsekin että kaikkia asioita ei voi elämässä tietää etukäteen. Säkään et tiedä pysyttekö ikuisesti yhdessä, vai ette. Et siis olekaan täysin varma, vaikka kovasti yrität vaikuttaa siltä.

En ole tuo kirjoittaja, ihan vaan täältä sivusta kommentoin että so what. Eihän tuon tekstin saati tämän keskustelun pointti ole vakuuttaa, että tulee olemaan nykyisen kanssa aina yhdessä. Tässä on keskusteltu siitä, minkälaiset suhteet on ok silloin, kun on parisuhteessa. Ja siitä, että mitä sitten itse tekeekin, niin itse on siitä vastuussa.

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun ihmissuhteesta tulee vankila, on jotain pielessä. Miksi naisella ei saisi olla miespuolisia kavereita? Miksi miehellä ei saisi olla naispuolisia kavereita? Siksi että puoliso on mustasukkainen, eikä tykkää siitä että sinulla on hauskaa jonkun muun ihmisen kanssa? Eihän tuo ole oikein. Pitkässä suhteessa tulee ihan takuuvarmasti ihastuksia, ja joskus ne tulee ladattua kaverin suuntaan, mutta eihän se tarkoita vielä yhtään mitään. Sitten kun ihastus on molemminpuolista, eikä toisistaan päästä enää millään eroon, halutaan viettää aikaa yhdessä, huomataan että tullaankin paljon paremmin toimeen kuin oman puolison kanssa jne., sitten ollaan pulassa. Mutta enne kuin ollaan tuossa pisteessä, niin pieni fantasioiminen ei voi olla kiellettyä. Miten oma puoliso voi muka määrätä miten sinä tunnet, tai kenestä sinä tykkäät? Kenenkään ajatuksia ei voi kahlita. Tästähän sairaalloisen mustasukkaiset ihmiset juuri kärsivät. He haluavat kahlita tämän ihmisen ja ihmisen ajatukset vain itselleen, VAIN itselleen.

Tietenkin saa olla kavereita miehillä ja naisilla vastakkaisesta sukupuolesta. Jos ollaan parisuhteessa, niin ei silloin niitä kavereita nähdä viittä kertaa viikossa ja varsinkaan sitä yhtä tiettyä kaveria. Jos ajatellaan nyt hieman, niin kuinka monta kertaa viikossa tapaa ystäviä jos on parisuhteessa. Ei oikeasti tavata kuin silloin tällöin. Eikä puolisot määrää toisen tunteita todellakaan, mutta se, joka siellä kaverillaan pyörii jatkuvasti on myös vastuullinen siitä ettei ihastuksia, koska kotona on joku odottamassa. Jos alkaa sukat pyöriä jaloissa, niin silloin kannattaa miettiä onko tosiaan järkeä olla suhteessa ihmisen kanssa joka on kotona.

Minä erosin naisestani, kun hän ihastui kaveriinsa ja se meni koko pitemmälle siinä. Mulle se oli ok, että on frendejä. Kerran sanoin sille, että muista myös meilläkin on elämää yhdessä. No, siitä alkoi riidat turhista asioista, jotka tuli avokkini puolesta. Haastoi koko aika enemmän ja silloin tajusin, että se kaveri on enemmän. Loppuaikoina se sano ettei me oikein jutella mistään... Siihen totesin, että mistäs me juteltais kun sinä juttelet sen kaveris kanssa asiat. Mitä juteltavaa sulla on kotona. Ennen juttelit aina kaikesta ja kerroit miten duuni meni ja nyt ei mitään enää. Sitten syytät mua, kun ei jutella.

Jos tulee paremmin toisen kanssa toimeen ja antanut ajaa itsensä siihen pisteeseen ettei näe kotona mitään, niin silloin pitää mennä pois. Me erottiin tän ihastuksen takia, koska avokki kiinty siihen niin paljon. He alkoivat seurustelemaan, niin ei sitä kestänyt edes vuotta kun eros siitä. Sit otetaan yhteyttä pokkana uudelleen, että pitäiskö jutella. Ei pitäis jutella. Se aika on mennyt jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun ihmissuhteesta tulee vankila, on jotain pielessä. Miksi naisella ei saisi olla miespuolisia kavereita? Miksi miehellä ei saisi olla naispuolisia kavereita? Siksi että puoliso on mustasukkainen, eikä tykkää siitä että sinulla on hauskaa jonkun muun ihmisen kanssa? Eihän tuo ole oikein. Pitkässä suhteessa tulee ihan takuuvarmasti ihastuksia, ja joskus ne tulee ladattua kaverin suuntaan, mutta eihän se tarkoita vielä yhtään mitään. Sitten kun ihastus on molemminpuolista, eikä toisistaan päästä enää millään eroon, halutaan viettää aikaa yhdessä, huomataan että tullaankin paljon paremmin toimeen kuin oman puolison kanssa jne., sitten ollaan pulassa. Mutta enne kuin ollaan tuossa pisteessä, niin pieni fantasioiminen ei voi olla kiellettyä. Miten oma puoliso voi muka määrätä miten sinä tunnet, tai kenestä sinä tykkäät? Kenenkään ajatuksia ei voi kahlita. Tästähän sairaalloisen mustasukkaiset ihmiset juuri kärsivät. He haluavat kahlita tämän ihmisen ja ihmisen ajatukset vain itselleen, VAIN itselleen.

Ihan mielekiinnosta kysyn, että puolustautuiko tämä ex, että "saahan mulla kavereita olla"? Tai syyttikö mustasukkaisuudesta jos kommentoit asiaa?

Tietenkin saa olla kavereita miehillä ja naisilla vastakkaisesta sukupuolesta. Jos ollaan parisuhteessa, niin ei silloin niitä kavereita nähdä viittä kertaa viikossa ja varsinkaan sitä yhtä tiettyä kaveria. Jos ajatellaan nyt hieman, niin kuinka monta kertaa viikossa tapaa ystäviä jos on parisuhteessa. Ei oikeasti tavata kuin silloin tällöin. Eikä puolisot määrää toisen tunteita todellakaan, mutta se, joka siellä kaverillaan pyörii jatkuvasti on myös vastuullinen siitä ettei ihastuksia, koska kotona on joku odottamassa. Jos alkaa sukat pyöriä jaloissa, niin silloin kannattaa miettiä onko tosiaan järkeä olla suhteessa ihmisen kanssa joka on kotona.

Minä erosin naisestani, kun hän ihastui kaveriinsa ja se meni koko pitemmälle siinä. Mulle se oli ok, että on frendejä. Kerran sanoin sille, että muista myös meilläkin on elämää yhdessä. No, siitä alkoi riidat turhista asioista, jotka tuli avokkini puolesta. Haastoi koko aika enemmän ja silloin tajusin, että se kaveri on enemmän. Loppuaikoina se sano ettei me oikein jutella mistään... Siihen totesin, että mistäs me juteltais kun sinä juttelet sen kaveris kanssa asiat. Mitä juteltavaa sulla on kotona. Ennen juttelit aina kaikesta ja kerroit miten duuni meni ja nyt ei mitään enää. Sitten syytät mua, kun ei jutella.

Jos tulee paremmin toisen kanssa toimeen ja antanut ajaa itsensä siihen pisteeseen ettei näe kotona mitään, niin silloin pitää mennä pois. Me erottiin tän ihastuksen takia, koska avokki kiinty siihen niin paljon. He alkoivat seurustelemaan, niin ei sitä kestänyt edes vuotta kun eros siitä. Sit otetaan yhteyttä pokkana uudelleen, että pitäiskö jutella. Ei pitäis jutella. Se aika on mennyt jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun ihmissuhteesta tulee vankila, on jotain pielessä. Miksi naisella ei saisi olla miespuolisia kavereita? Miksi miehellä ei saisi olla naispuolisia kavereita? Siksi että puoliso on mustasukkainen, eikä tykkää siitä että sinulla on hauskaa jonkun muun ihmisen kanssa? Eihän tuo ole oikein. Pitkässä suhteessa tulee ihan takuuvarmasti ihastuksia, ja joskus ne tulee ladattua kaverin suuntaan, mutta eihän se tarkoita vielä yhtään mitään. Sitten kun ihastus on molemminpuolista, eikä toisistaan päästä enää millään eroon, halutaan viettää aikaa yhdessä, huomataan että tullaankin paljon paremmin toimeen kuin oman puolison kanssa jne., sitten ollaan pulassa. Mutta enne kuin ollaan tuossa pisteessä, niin pieni fantasioiminen ei voi olla kiellettyä. Miten oma puoliso voi muka määrätä miten sinä tunnet, tai kenestä sinä tykkäät? Kenenkään ajatuksia ei voi kahlita. Tästähän sairaalloisen mustasukkaiset ihmiset juuri kärsivät. He haluavat kahlita tämän ihmisen ja ihmisen ajatukset vain itselleen, VAIN itselleen.

Tietenkin saa olla kavereita miehillä ja naisilla vastakkaisesta sukupuolesta. Jos ollaan parisuhteessa, niin ei silloin niitä kavereita nähdä viittä kertaa viikossa ja varsinkaan sitä yhtä tiettyä kaveria. Jos ajatellaan nyt hieman, niin kuinka monta kertaa viikossa tapaa ystäviä jos on parisuhteessa. Ei oikeasti tavata kuin silloin tällöin. Eikä puolisot määrää toisen tunteita todellakaan, mutta se, joka siellä kaverillaan pyörii jatkuvasti on myös vastuullinen siitä ettei ihastuksia, koska kotona on joku odottamassa. Jos alkaa sukat pyöriä jaloissa, niin silloin kannattaa miettiä onko tosiaan järkeä olla suhteessa ihmisen kanssa joka on kotona.

Minä erosin naisestani, kun hän ihastui kaveriinsa ja se meni koko pitemmälle siinä. Mulle se oli ok, että on frendejä. Kerran sanoin sille, että muista myös meilläkin on elämää yhdessä. No, siitä alkoi riidat turhista asioista, jotka tuli avokkini puolesta. Haastoi koko aika enemmän ja silloin tajusin, että se kaveri on enemmän. Loppuaikoina se sano ettei me oikein jutella mistään... Siihen totesin, että mistäs me juteltais kun sinä juttelet sen kaveris kanssa asiat. Mitä juteltavaa sulla on kotona. Ennen juttelit aina kaikesta ja kerroit miten duuni meni ja nyt ei mitään enää. Sitten syytät mua, kun ei jutella.

Jos tulee paremmin toisen kanssa toimeen ja antanut ajaa itsensä siihen pisteeseen ettei näe kotona mitään, niin silloin pitää mennä pois. Me erottiin tän ihastuksen takia, koska avokki kiinty siihen niin paljon. He alkoivat seurustelemaan, niin ei sitä kestänyt edes vuotta kun eros siitä. Sit otetaan yhteyttä pokkana uudelleen, että pitäiskö jutella. Ei pitäis jutella. Se aika on mennyt jo.

Ääh, siis mikä tuossa lainauksessa nyt meni pieleen. Kokeillaas uudelleen:

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että puolustautuiko tämä ex, että "saahan mulla kavereita olla"? Tai syyttikö mustasukkaisuudesta jos kommentoit asiaa?

No ei kai tuossa voi tehdä muuta kuin miettiä, kumpi on sinulle se tärkeämpi. Kannattaa kyllä ottaa huomioon, että tunnet toisen paremmin kuin toisen. Työkaveri ei ehkä lähemmin tutustuessa olisikaan aivan niin ihana kuin luulet. Tai sitten toisaalta voi ollakin. Yritä ottaa selvää, mutta älä kuitenkaan lipsahda tekemään mitään peruuttamatonta. Ihmiseen voi tutustua muutenkin kuin aloittamalla hänen kanssaan salasuhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voimakkaat tunteet jotain ihmistä kohtaan voivat tulla yllättäen, kuin puskista. Lopettakaa tuo saarnaaminen siitä mikä teidän mielestänne on oikein ja väärin. Joskus täydellisinkin ihminen menee lankaan tai harhaan. Tai jopa rakastuu. Hui! Mutta onneksi teidän elämänne on niin ennaltasäädeltyä ja täydellistä että teille ei koskaan tule tapahtumaan näin.

Tottakai voi tulla. Mutta jos se suhteen ulkopuolinen ihastus on niin voimakas ettei sitä voi ylittää eikä alittaa, niin on oletettavaa että suhde kumppanin kanssa ei ole ihan kunnossa ja silloin täytyykin miettiä että kumpaan suuntaan haluaa lähteä, molempia ei voi pitää. Tuollainen lankaan ja harhaan meneminen siis on hyvin ymmärrettävää, mutta ihan jo toimijan itsensä kannalta on hyvä ymmärtää, että omasta käytöksestä on jokainen vastuussa eikä siitä voi syyttää mitään muodotonta yllättävää rakastumista tai universumia. Jos tulee vastaan joku ihan mieletön tyyppi johon ihastuu vaikka olisi suhteessa, niin ei ne tunteet rakkaudeksi syvene ihan itsestään. Silloin sitä tunnetta ruokkii IHAN ITSE ja sen toiminnan voi myös lopettaa IHAN ITSE jos on siihen halukas. Helppoa se ei ole, mutta mahdollista kyllä jos oma suhde oikeasti vielä kiinnostaa. Itseäni ei kiinnostanut ja siihenhän se sitten päättyikin, mutta ei tuo uusi ihastus sen kummempi ollut kun pääsi arkeen kiinni. Minulle tämän asian sisäistäminen vaati pitkän itsetutkiskeluprosessin ja sellaisen kumppanin jota aidosti kunnioitan ja jonka haluan näillänäkymin pitää vierelläni ikuisesti. Tilanne voi toki muuttua, mutta ainakin sitten tuollaisen kuvailemasi yllättävän tilanteen edessä tajuan omien tekojeni seuraukset ja voin sitten sen perusteella joko kohdella kumppaniani hyvin tai huonosti ja kantaa vastuuni valinnoistani. 

Sanot että " jonka haluan näillänäkymin pitää vierelläni ikuisesti." Ja että "Tilanne voi toki muuttua". Ristiriitaisesti sanottu, huomasitko itse ristiriidan? Tajuat kai itsekin että kaikkia asioita ei voi elämässä tietää etukäteen. Säkään et tiedä pysyttekö ikuisesti yhdessä, vai ette. Et siis olekaan täysin varma, vaikka kovasti yrität vaikuttaa siltä.

Eihän tuossa mitään ristiriitaa ole. Henkilö tietää, että periaatteessa mieli saattaa joskus muuttua, mutta ei pidä sitä todennäköisenä.

Vierailija kirjoitti:

Sitten on kaltaiseni, jotka eivät ole sairaalloisen mustasukkaisia eivätkä pyri sitomaan kumppania, vaan antavat elää vapaasti ja samoin kumppani kohtelee minua. Jos ihminen, johon olsi ihastunut ja joka olisi minuun ihastunut, molemmat varattuja, lähestyisi minua menisi minulla maku kyseiseen ihmiseen. Ihminen, joka on valmis pettämään henkisesti tai fyysisesti kumppaniaan kanssasi muuttuisi silmissäni selkärangattomaksi ja arvottomaksi. Joka ei kykene myötäelämään.

Se vaan kun kumppanikin olisi samanlainen. Kaikilla ei ole tuollainen moraali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun ihmissuhteesta tulee vankila, on jotain pielessä. Miksi naisella ei saisi olla miespuolisia kavereita? Miksi miehellä ei saisi olla naispuolisia kavereita? Siksi että puoliso on mustasukkainen, eikä tykkää siitä että sinulla on hauskaa jonkun muun ihmisen kanssa? Eihän tuo ole oikein. Pitkässä suhteessa tulee ihan takuuvarmasti ihastuksia, ja joskus ne tulee ladattua kaverin suuntaan, mutta eihän se tarkoita vielä yhtään mitään. Sitten kun ihastus on molemminpuolista, eikä toisistaan päästä enää millään eroon, halutaan viettää aikaa yhdessä, huomataan että tullaankin paljon paremmin toimeen kuin oman puolison kanssa jne., sitten ollaan pulassa. Mutta enne kuin ollaan tuossa pisteessä, niin pieni fantasioiminen ei voi olla kiellettyä. Miten oma puoliso voi muka määrätä miten sinä tunnet, tai kenestä sinä tykkäät? Kenenkään ajatuksia ei voi kahlita. Tästähän sairaalloisen mustasukkaiset ihmiset juuri kärsivät. He haluavat kahlita tämän ihmisen ja ihmisen ajatukset vain itselleen, VAIN itselleen.

Tietenkin saa olla kavereita miehillä ja naisilla vastakkaisesta sukupuolesta. Jos ollaan parisuhteessa, niin ei silloin niitä kavereita nähdä viittä kertaa viikossa ja varsinkaan sitä yhtä tiettyä kaveria. Jos ajatellaan nyt hieman, niin kuinka monta kertaa viikossa tapaa ystäviä jos on parisuhteessa. Ei oikeasti tavata kuin silloin tällöin. Eikä puolisot määrää toisen tunteita todellakaan, mutta se, joka siellä kaverillaan pyörii jatkuvasti on myös vastuullinen siitä ettei ihastuksia, koska kotona on joku odottamassa. Jos alkaa sukat pyöriä jaloissa, niin silloin kannattaa miettiä onko tosiaan järkeä olla suhteessa ihmisen kanssa joka on kotona.

Minä erosin naisestani, kun hän ihastui kaveriinsa ja se meni koko pitemmälle siinä. Mulle se oli ok, että on frendejä. Kerran sanoin sille, että muista myös meilläkin on elämää yhdessä. No, siitä alkoi riidat turhista asioista, jotka tuli avokkini puolesta. Haastoi koko aika enemmän ja silloin tajusin, että se kaveri on enemmän. Loppuaikoina se sano ettei me oikein jutella mistään... Siihen totesin, että mistäs me juteltais kun sinä juttelet sen kaveris kanssa asiat. Mitä juteltavaa sulla on kotona. Ennen juttelit aina kaikesta ja kerroit miten duuni meni ja nyt ei mitään enää. Sitten syytät mua, kun ei jutella.

Jos tulee paremmin toisen kanssa toimeen ja antanut ajaa itsensä siihen pisteeseen ettei näe kotona mitään, niin silloin pitää mennä pois. Me erottiin tän ihastuksen takia, koska avokki kiinty siihen niin paljon. He alkoivat seurustelemaan, niin ei sitä kestänyt edes vuotta kun eros siitä. Sit otetaan yhteyttä pokkana uudelleen, että pitäiskö jutella. Ei pitäis jutella. Se aika on mennyt jo.

Tämä. Suhteessa oleminen on aina oma valinta ja silloin asetetaan se oma kumppani kaikista tärkeimmäksi. Jos näin ei ole niin eihän koko suhteessa ole mitään järkeä.