Henkinen pettäminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miten petät henkisesti? Eikö sulla saa olla kavereita? En ymmärrä tätä aloitusta ollenkaan.

Haaveiletko aktiivisesti, jostain fyysisestä kavereiden kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä henkinen pettäminen? Kai sitä nyt saa toisen seurassa viihtyä, mutta eikö se raja oikeasti mene siinä, että ei tehdä mitään fyysisesti? Voisiko joku selittää tarkemmin tuon henkisen "pettämisen"?

Jos joutuu jatkuvasti miettimään omaa ja kolmannen osapuolen suhteen laatua, homma ei mitä luultavimmin ole viattomalla tasolla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä mistä ei pysty kumppaninsa kanssa keskustelemaan on pettämistä ja tuo on yhtä pahaa kun sekin että tuo olisi mennyt fyysiseksi.

Kauheaa.. Ajatteletko oikeasti noin? Ovatko siis esimerkiksi ystävieni kanssa juttelemani asiat pois parisuhteelta? Missä menee raja?

Siinä, että tietää itse tekevänsä väärin, eikä vastavaa käytöstä hyväksyisi omalta kumppaniltaan.

Ja kun tämä nyt yllättävän monille on niin hankalasti hahmotettava asia, niin yksi hyvä apukeino toimintansa pohtimiseksi on sekin, että voisitko tehdä tämän ihan hyvillä mielin, jos puolisosi näkisi/tietäisi. Satuttaisiko se puolisoa, jos näkisi/tietäisi? Entä satuttaisiko itseäsi, jos puoliso näin tekisi?

Ei se niin monimutkaista ja vaikeaa ole, ellei ihan tahallaan siitä sellaista tee. Näitä "missä muka se raja menee" -filosofointeja harrastaa nämä vähän joustavamman selkärangan tapaukset, jotka kyllä tasan tarkkaan itsekin tietää liikkuvansa kyseenalaisilla vesillä, mutta osaa etäännyttää asian itsestään tällaiseen "saahan sitä kavereita olla" -paskaan. Kavereita joo, mutta pitäisi olla kanttia itsekin itselleen myöntää, jos ei enää ihan siitä ole kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä henkinen pettäminen? Kai sitä nyt saa toisen seurassa viihtyä, mutta eikö se raja oikeasti mene siinä, että ei tehdä mitään fyysisesti? Voisiko joku selittää tarkemmin tuon henkisen "pettämisen"?

Jos joutuu jatkuvasti miettimään omaa ja kolmannen osapuolen suhteen laatua, homma ei mitä luultavimmin ole viattomalla tasolla

Tai jos joutuu piilottelemaan tätä kolmatta osapuolta/yhteydenpitoa puolisolta. Jos on tarve piilotella, niin pitää olla aika idiootti ettei itsekin ymmärrä, että jotain kyseenalaista on meneillään, on se sitten pettämistä tai puolison loukkaamista muilla tavoin...

.

Miksi täällä aina hoetaan, ettei vaihtamalla parane? Itsellinen on parantunut merkittävästi, kun vaihdoin enkä kadu. Ja en todellakaan ole ainoa. Ruoho voi todellakin olla vihreämpää aidan toisella puolella ja uudella puolisolla olla paljon enemmän annettavaa kuin vanhalla. En kadu hetkeäkään enkä ole nyt vaihtamassa enää pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moraali antaa kuitenkin periksi pettää henkisesti? Eikö tuo ole nyt vähän tekopyhää?

Joo on. Mutta itelläni on helpompi pitää rajaa siinä etten mene fyysiselle puolelle. Homma kuitenkin lähti liikkeelle ihan viattomasti kun vähitellen tutustuin tuohon työkaveriin. Sitten olikin vaikea sanoa että missä vaiheessa mentiin sopivuuden rajan yli. Kyllä mä käyn ulkona ja juttelen monien muidenkin työkavereiden kanssa eikä siinä ole mitään ongelmaa.

Kun ollaan parisuhteessa ei ole mitään omaa rajaa vaan ne parisuhteessa yhdessä määritellyt rajat.

"Tässä meidän suhteessa kumpikaan ei sitten saa viihtyä ja ystävystyä kenenkään toista sukupuolta olevan henkilön kanssa ja puhua hänen kanssaan syvällisiä"?

Niinpä! Entä jos työkaverin kanssa synkkaa kaikilla tasoilla paremmin, kuin oman puolison? Kuinka kauan sitä sitten tyytyy epätyydyttävässä suhteessa olemiseen?

Vierailija kirjoitti:

Mitä seuraavaksi? Unissa pettäminen? Astraalipettäminen?

Jep! Kaikki unet pitäisi varmaan kertoa puolisolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä seuraavaksi? Unissa pettäminen? Astraalipettäminen?

Jep! Kaikki unet pitäisi varmaan kertoa puolisolle.

Saivartelua...

Tunteille ei tietysti täysin mitään mahda, mutta sille kyllä mahtaa että alkaako kaveeraamaan tunteiden kohteen kanssa vaiko ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä seuraavaksi? Unissa pettäminen? Astraalipettäminen?

Jep! Kaikki unet pitäisi varmaan kertoa puolisolle.

Kunnon olkiukkoargumentointia taas. Varmasti tiedätte mistä tässä oikeasti puhutaan, ja se ei ole mikään toisen mielenliikkeiden kontrollointi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moraali antaa kuitenkin periksi pettää henkisesti? Eikö tuo ole nyt vähän tekopyhää?

Joo on. Mutta itelläni on helpompi pitää rajaa siinä etten mene fyysiselle puolelle. Homma kuitenkin lähti liikkeelle ihan viattomasti kun vähitellen tutustuin tuohon työkaveriin. Sitten olikin vaikea sanoa että missä vaiheessa mentiin sopivuuden rajan yli. Kyllä mä käyn ulkona ja juttelen monien muidenkin työkavereiden kanssa eikä siinä ole mitään ongelmaa.

Kun ollaan parisuhteessa ei ole mitään omaa rajaa vaan ne parisuhteessa yhdessä määritellyt rajat.

"Tässä meidän suhteessa kumpikaan ei sitten saa viihtyä ja ystävystyä kenenkään toista sukupuolta olevan henkilön kanssa ja puhua hänen kanssaan syvällisiä"?

Niinpä! Entä jos työkaverin kanssa synkkaa kaikilla tasoilla paremmin, kuin oman puolison? Kuinka kauan sitä sitten tyytyy epätyydyttävässä suhteessa olemiseen?

Työpaikkapettäjät: Niin kauan kunnes toinen lunastaa suhteesta ulos.

Se siitä raukkamaista tekeekin. Muuttaa välineeksi sekä puolison, että uuden kumppanin. "Kampea minut uuteen kotiin, sinä tuore tunteideni kohde".

Oikeasti on mahdollista selvitellä tunteita ihan ilman, että niitä kokeilee sijoittaa käytännössä eri ihmisiin. Niitä voi eritellä. Eivät ne ole mitään taikaa.

Ihmiset niin kovasti haluavat pitää kiinni rakastumisen mysteeriosta ja kihelmöivästä jännityksestä, että eivät halua selvittää mikä ihastumisen takana on: ikäkriisi, seksuaalinen turhautuminen, tylsistyminen, hormonaaliset muutokset vai mikä.

Siinä vaiheessa kun ihmissuhteesta tulee vankila, on jotain pielessä. Miksi naisella ei saisi olla miespuolisia kavereita? Miksi miehellä ei saisi olla naispuolisia kavereita? Siksi että puoliso on mustasukkainen, eikä tykkää siitä että sinulla on hauskaa jonkun muun ihmisen kanssa? Eihän tuo ole oikein. Pitkässä suhteessa tulee ihan takuuvarmasti ihastuksia, ja joskus ne tulee ladattua kaverin suuntaan, mutta eihän se tarkoita vielä yhtään mitään. Sitten kun ihastus on molemminpuolista, eikä toisistaan päästä enää millään eroon, halutaan viettää aikaa yhdessä, huomataan että tullaankin paljon paremmin toimeen kuin oman puolison kanssa jne., sitten ollaan pulassa. Mutta enne kuin ollaan tuossa pisteessä, niin pieni fantasioiminen ei voi olla kiellettyä. Miten oma puoliso voi muka määrätä miten sinä tunnet, tai kenestä sinä tykkäät? Kenenkään ajatuksia ei voi kahlita. Tästähän sairaalloisen mustasukkaiset ihmiset juuri kärsivät. He haluavat kahlita tämän ihmisen ja ihmisen ajatukset vain itselleen, VAIN itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä seuraavaksi? Unissa pettäminen? Astraalipettäminen?

Jep! Kaikki unet pitäisi varmaan kertoa puolisolle.

Kunnon olkiukkoargumentointia taas. Varmasti tiedätte mistä tässä oikeasti puhutaan, ja se ei ole mikään toisen mielenliikkeiden kontrollointi.

Vai voisko mitenkään olla että se oli sarkasmia?

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun ihmissuhteesta tulee vankila, on jotain pielessä. Miksi naisella ei saisi olla miespuolisia kavereita? Miksi miehellä ei saisi olla naispuolisia kavereita? Siksi että puoliso on mustasukkainen, eikä tykkää siitä että sinulla on hauskaa jonkun muun ihmisen kanssa? Eihän tuo ole oikein. Pitkässä suhteessa tulee ihan takuuvarmasti ihastuksia, ja joskus ne tulee ladattua kaverin suuntaan, mutta eihän se tarkoita vielä yhtään mitään. Sitten kun ihastus on molemminpuolista, eikä toisistaan päästä enää millään eroon, halutaan viettää aikaa yhdessä, huomataan että tullaankin paljon paremmin toimeen kuin oman puolison kanssa jne., sitten ollaan pulassa. Mutta enne kuin ollaan tuossa pisteessä, niin pieni fantasioiminen ei voi olla kiellettyä. Miten oma puoliso voi muka määrätä miten sinä tunnet, tai kenestä sinä tykkäät? Kenenkään ajatuksia ei voi kahlita. Tästähän sairaalloisen mustasukkaiset ihmiset juuri kärsivät. He haluavat kahlita tämän ihmisen ja ihmisen ajatukset vain itselleen, VAIN itselleen.

Miten niin ajatukset? Kyse on molemmipuolisesta konsensuksesta sen suhteen, että mikä on loukkaavaa ja mikä ei. Miksi tieten tahtoen alkaa kaveeraamaan kenenkään kanssa, joka vetää puoleensa? Tuskin itsekään haluaisi toisen tekevän niin? Siinä arvottaa silloin ykköseksi jonkin muun kuin sen parisuhteen.

Sitten taas tietysti ne, jotka haluavat vähän leikitellä harmaalla alueella voivat pariutua keskenään, ne joilla arvojärjestys on toinen. Kukaan normaali ei varmasti kiellä toiselta kavereita. Sen sijaan aika harvasta tuntuisi hyvältä, jos puoliso kaveeraisi ihastuksensa kanssa. Joillekin se kai on sitten "vankila", jos näin ei voi tehdä. Toisille se on suhteen ja toisen arvostamista ja asioiden laittamista toisenlaiseen tärkeysjärjestykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä seuraavaksi? Unissa pettäminen? Astraalipettäminen?

Jep! Kaikki unet pitäisi varmaan kertoa puolisolle.

Kunnon olkiukkoargumentointia taas. Varmasti tiedätte mistä tässä oikeasti puhutaan, ja se ei ole mikään toisen mielenliikkeiden kontrollointi.

Vai voisko mitenkään olla että se oli sarkasmia?

Niin, sarkastinen heitto jonka tarkoituksena on osoittaa miten muka älyttömiä jotkut olettavat parisuhteessa.

En tiedä minkä ikäisiä vastaajat ovat. Mutta itse olen jo sen ikäinen, ja käynyt läpi esim. vakavan sairauden, että olen alkanut ajattelemaan eri tavalla. Että se on tosiaan jokaisen omissa käsissään, onko onnellinen vai ei. Että aina ei voi vain odottaa, ja ottaa huomioon muiden tunteet, vaan on parempi kuunnella omia tunteitaan. Mikä sinut tekee onnelliseksi? Mitä haluat elämältä juuri nyt? Jos ihastuksen näkeminen tekee onnelliseksi, miksi turhaan jarrutella? Elämä voi olla lyhyempi kuin luulemme. Mitä itse katuisit kuolinvuoteellasi? Minä ainakin tiedän mitä minä katuisin, ja yleensä se että jättää jotain tärkeää tekemättä kaduttaa paljon enemmän, kuin esim. virheet tai väärät arviot...

Vierailija kirjoitti:

En tiedä minkä ikäisiä vastaajat ovat. Mutta itse olen jo sen ikäinen, ja käynyt läpi esim. vakavan sairauden, että olen alkanut ajattelemaan eri tavalla. Että se on tosiaan jokaisen omissa käsissään, onko onnellinen vai ei. Että aina ei voi vain odottaa, ja ottaa huomioon muiden tunteet, vaan on parempi kuunnella omia tunteitaan. Mikä sinut tekee onnelliseksi? Mitä haluat elämältä juuri nyt? Jos ihastuksen näkeminen tekee onnelliseksi, miksi turhaan jarrutella? Elämä voi olla lyhyempi kuin luulemme. Mitä itse katuisit kuolinvuoteellasi? Minä ainakin tiedän mitä minä katuisin, ja yleensä se että jättää jotain tärkeää tekemättä kaduttaa paljon enemmän, kuin esim. virheet tai väärät arviot...

Jos on suhteessaan onneton, niin sitten varmaan pitäisi miettiä miksi on ja tehdä asialle jotakin tai erota.

Saattaisinpa hyvinkin katua kuolinvuoteellani sitä, jos olisin puolisoani itsekkäästi loukannut suhteen ulkopuolisilla sutinoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miten petät henkisesti? Eikö sulla saa olla kavereita? En ymmärrä tätä aloitusta ollenkaan.

Hyvä kommentti. Monella keulii mopo täällä aika paljon tuon 'henkisen' pettämisen suhteen.

Joo, minusta palstamammat ja ylipäänsä ihmiset on liian tiukkapipoja näiden asioiden suhteen...

Minä luulen, että aloittaja olisi syvästi loukkaantunut, jos miehensä harrastaisi samaa kuin hän...miten niin, hänhän vain kaveeraa "syvällisesti" jonkun naisen kanssa?

Lievästi harmittaa, kun joku täällä keskustelee itsensä kanssa. Hyvät kommentit jäävät noiden ihan turhien leiskautusten varjoon, jotka eivät edistä keskustelua millään tavalla.