Jos kuulet lapsellesi puhuttavan rumasti, puututko asiaan?
Jos kyse on kuitenkin lapsesta, joka on jo sen verran iso, että pystyy/pystyisi puolustautumaan, jos vain muuten uskaltaisi.
Kommentit (7)
Kyllä puutun. Lapset harvemmin "uskaltavat" sanoa vieraille aikuisille vastaan vaikka olisivatkin oikeassa. Oltiin kerran Oulun Valkean Suomalaisessa kirjakaupassa ja joku äijä alkoi isoon ääneen paasaamaan omille lapsilleen minun 10v tyttärestäni, että onpas huonosti kastatettu lapsi tuossa kun etuilee jonossa ja mehän oltiin tässä kyllä aikaisemmin jne.
Totuus oli kuitenkin se, että me emme olleet tyttäreni kanssa edes samassa jonossa ko. miehen kanssa vaan paikalle tuli uusi myyjä ja täten etäämmälle muodostui uusi jono. Me emme huomanneet, että jossakin kauempana joku mies jonotti jo perheensä kanssa. Hän olisi voinut ystävällisesti sanoa, että anteeksi...
Sanoin miehellä kuuluvalla, mutta ystävällisellä äänellä, että olisiko asian voinut hoitaa ystävällisesti ilman, että aikuinen mies ahdistelee pikkutyttöä! Sanoin myös, että tyttäreni on sen verran hyvin kasvatettu, että hän hänellä ei ole tapana etuilla tietoisesti. En voinut olla sanomatta (myöskin kuuluvalla äänellä) lähtiessämme, että voi lapsiraukat kun heillä on tuollainen isä joka riehuu vieraille lapsille, toivottavasti kotona pysyy hermot kurissa!
Mikäli olisin lähtenyt kaupasta sanomatta mitään, niin olisin harmitellut tuon miehen sanomisia kauan, nyt sain puolustettua tytärtäni ja hänellekään ei jäänyt "traumoja".
Vierailija kirjoitti:
Yleensä näkee toisinpäin.
Että esim 11v lapsi leikkii kaupassa sämpyläpihdeillä, niin mamma tulee valittaan että "ei se tajua enkä mä voi sitä opettaa".
Jossain päin Suomea on ilmeisesti paikka, jossa tällaista tapahtuu - tai sitten en ole koskaan törmännyt muuten ilmiöön.
Ap täällä - oikeastaan kyse oli lasten välisestä sanailusta.
Todistin taannoin tilannetta, jossa omalle lapselle luokkakaveri puhui todella rumasti, käytännössä äänensävy oli alentuva, sellainen mitä käytetään henkilölle, jota pidetään rasittavana. En epäile, etteikö tässä tilanteessa nyt sitten sellaisesta ollut kyse.
En itse puuttunut tilanteeseen, lapsikin ohitti sen olankohautuksella. Hän on sanonut joidenkin tyyppien puhuvan hänelle aina sillä lailla, että he ikäänkuin "painavat häntä alaspäin". Nyt olin todistamassa tilannetta, tosin aika kaukaa. Mietin jälkeenpäin, että olisin voinut puuttua tilanteeseen aivan neutraalisti ja nätisti sanomalla, että minusta luokkatovereille ei puhuta tuolla lailla.
En puutu, antaa lasten hoitaa välinsä itse.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä puutun. Lapset harvemmin "uskaltavat" sanoa vieraille aikuisille vastaan vaikka olisivatkin oikeassa. Oltiin kerran Oulun Valkean Suomalaisessa kirjakaupassa ja joku äijä alkoi isoon ääneen paasaamaan omille lapsilleen minun 10v tyttärestäni, että onpas huonosti kastatettu lapsi tuossa kun etuilee jonossa ja mehän oltiin tässä kyllä aikaisemmin jne.
Totuus oli kuitenkin se, että me emme olleet tyttäreni kanssa edes samassa jonossa ko. miehen kanssa vaan paikalle tuli uusi myyjä ja täten etäämmälle muodostui uusi jono. Me emme huomanneet, että jossakin kauempana joku mies jonotti jo perheensä kanssa. Hän olisi voinut ystävällisesti sanoa, että anteeksi...
Sanoin miehellä kuuluvalla, mutta ystävällisellä äänellä, että olisiko asian voinut hoitaa ystävällisesti ilman, että aikuinen mies ahdistelee pikkutyttöä! Sanoin myös, että tyttäreni on sen verran hyvin kasvatettu, että hän hänellä ei ole tapana etuilla tietoisesti. En voinut olla sanomatta (myöskin kuuluvalla äänellä) lähtiessämme, että voi lapsiraukat kun heillä on tuollainen isä joka riehuu vieraille lapsille, toivottavasti kotona pysyy hermot kurissa!
Mikäli olisin lähtenyt kaupasta sanomatta mitään, niin olisin harmitellut tuon miehen sanomisia kauan, nyt sain puolustettua tytärtäni ja hänellekään ei jäänyt "traumoja".
Oman lapsesi puolustamisen hoidit hyvin.
Mutta pitikö vajota täsmälleen samalle tasolle kuin mies ja alkaa solvata lasten kuullen heidän isäänsä? Toivottavasti en tunne ketään noin mulkeroa ä..ää kuin sinä irl. Toivottavasti edes nyt älyät hävetä! Miksi ihmeessä sinun piti sortua tuollaiseen ilkeilyyn, nyt se mies ei ottanut mitään opikseen, koska sinäkin käytäydyit todella huonosti itse.
Minä kyllä puutun, ja muissakin tilanteissa kuin jos omat lapseni ovat uhrina. Pienet lapset vasta opettelevat sosiaalista käytöstä, joten about tuonne jonnekin teini-ikään asti on hyvä asia, jos aikuinen puuttuu kiusaamiseen ja henkiseen väkivaltaan.
Tai no... jos oikein asiaa mietin, niin olen kyllä puuttunut vittuiluun ihan aikuistenkin kesken. Kyllä aikuisetkin ansaitsevat, että esim. työpaikkakiusaamiseen puututaan.
Yleensä näkee toisinpäin.
Että esim 11v lapsi leikkii kaupassa sämpyläpihdeillä, niin mamma tulee valittaan että "ei se tajua enkä mä voi sitä opettaa".