Lue keskustelun säännöt.
"Kännipano"-pettämisen vertaistukiketju
08.10.2018 |
Kertokaa tarinoitanne petetyksi tulemisesta, myös pettäjät voivat kertoa oman puolensa. Paljon löytyy keskustelua ja artikkeleita rinnakkais-suhteisiin liittyen, mutta yksittäisiin hairahduksiin liittyen ei niinkään. Annoitteko anteeksi, kuinka parisuhde toimi vai toimiko enää sen jälkeen? Mitkä olivat mielestänne syyt sille, että näin kävi? Saitteko luottamusta koskaan takaisin, kuinka oma paranemisprosessinne edistyi, kuinka pettäjä itse selitti asian ja käyttäytyi pettämisen tultua ilmi? Kaikenlaiset kokemukset kiinnostavat.
Itse yllätin puolisoni ns. rysän päältä, en tiedä olisiko hän koskaan tunnustanut hairahdustaan, tai oliko edes ensimmäinen kerta. Mitään syytä en teolle saanut, kuulemma ei tiedä itsekään, miksi näin toimi (=todella kova humala). Puoliso on huono puhumaan syvällisempiä asioita, joten asian tarkempi analysointi on jäänyt lähinnä yksin minun kontolleni. Yritän lasten vuoksi päästä tästä yli, mutta ahdistus on ajoittain todella voimakas. Aluksi syytin lähinnä itseäni (läheisyyden ja seksin puute on jatkunut pitkään, johtuen omasta välinpitämättömyydestäni, mies on asian ottanut esiin kyllä, mutta en ole reagoinut) ja olin varma että kaikki selviää nyt kun itse sain kunnon shokkihoidon. Koin jopa jonkinlaisen uudelleenrakastumisen kumppaniini. Nyt alkujärkytyksen laannuttua mietin kuitenkin, olisiko viisaampaa lähteä, koen olevani todella masentunut, epävarma, kuvittelen mieheni himoitsevan suunnilleen jokaista hyvänpäiväntuttuaankin, itsetuntoni on aivan romuna ja lasten hoitaminen tuntuu ylitsepääsemättömältä. Vaikka tavallaan pidän tapahtunutta hyvänä asiana siten, että ymmärsin omat virheeni ja sen ettei tilanne voi jatkua entiseen malliin, tuntuu silti että jotain meni lopullisesti rikki enkä tätä opetusta enää tässä suhteessa pysty hyödyntämään..
Kommentit (75)
### kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aluksi syytin lähinnä itseäni (läheisyyden ja seksin puute on jatkunut pitkään, johtuen omasta välinpitämättömyydestäni, mies on asian ottanut esiin kyllä, mutta en ole reagoinut) ja olin varma että kaikki selviää nyt kun itse sain kunnon shokkihoidon. Koin jopa jonkinlaisen uudelleenrakastumisen kumppaniini. .. Vaikka tavallaan pidän tapahtunutta hyvänä asiana siten, että ymmärsin omat virheeni ja sen ettei tilanne voi jatkua entiseen malliin, tuntuu silti että jotain meni lopullisesti rikki enkä tätä opetusta enää tässä suhteessa pysty hyödyntämään..
Sä olet näköjään kynnysmatto etkä nainen.
Siltä kieltämättä itsestäkin nykyään tuntuu..
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista. Parisuhdeterapia voisi olla paikallaan.
Tuo on ahdistavaa kun on mustasukkainen jokaisesta vastaantulevasta naisesta. Tuntuu että mies katsoo jokaista naista silmiin, päästä varpaisiin ja arvioi mielessään. Onko kaikki miehet tällaisia? Täytyykö antaa vain katsella vai kuvittelenko puolet.
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Parisuhdeterapia voisi olla paikallaan.
Tuo on ahdistavaa kun on mustasukkainen jokaisesta vastaantulevasta naisesta. Tuntuu että mies katsoo jokaista naista silmiin, päästä varpaisiin ja arvioi mielessään. Onko kaikki miehet tällaisia? Täytyykö antaa vain katsella vai kuvittelenko puolet.
Itse en ennen puolison hairahdusta koskaan kuvitellut hänen katsovan muita sillä silmällä. Luotin häneen ja suhteeseemme kuin kallioon. Sinänsä ihme, koska kaikissa edellisissä parisuhteissani olen tullut petetyksi. Mutta niissä suhteissa on ollut muitakin ongelmia, on ollut paljon riitelyä ja turhaa mustasukkaisuutta (juurikin niiden pettäjien puolelta, niin ironista kuin se onkin). Nykyisessä suhteessa on ollut aina todella paljon hyvää, läheisyyden ja seksin hiipuminen on ollut ainoa epäkohta ja siitä täysi vastuu kuuluu kyllä itselleni. Muutoin olemme olleet kuin parhaat ystävät ja luodut toisillemme, ja luotin siihen että se riittää ja sen voimin päästään yli vaikeidenkin aikojen, eikä miehelle tulisi mieleenkään tehdä mitään mikä näin ainutlaatuisen suhteen vaarantaisi. Noh, väärässä olin. Lähteminen olisikin helppoa, jos suhde olisi muutoinkin ollut huono. Tai jos en tietäisi olevani itse niin suuressa vastuussa siitä, että seksi ym pääsi loppumaan.
En ole tullut petetyksi, mutta olen monesti miettinyt mitä tekisin, jos niin kävisi. Aina päädyn kuitenkin siihen lopputulokseen, että rypistetty paperi ei koskaan suoristu. En vaan itse jaksa uskoa, etteikä se pettäminen vaikuttaisi suhteeseen myös tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettäminen ja väkivalta on molemmat helppoa laittaa kännin piikkiin. Kuitenkin melko paljon harvemmin ihmiset tappavat toisiaan kun pettävät kumppaneitaan. Jos tulee petettyä, kertoo se ihan todella siitä, että ihminen ei ole kykenevä olemaan yksiavioinen sen ihmisen kanssa, jonka kanssa on sillä hetkellä suhteessa, jos kenenkään.
Itse "petän" aika pienelläkin kynnyksellä. Toki vain kerran olen mennyt loppuun asti. En ole kertonut puolisolleni mistään, enkä juuri pode huonoa omatuntoa. Toki välillä mietin, mitä tapahtuisi jos hän saisi tietää, mutta se ei ole kovin todennäköistä.
Kaipaan tietynlaista jännitystä ja himoa elämääni, ja sitä en kotoa saa (asiasta on keskusteltu kyllä). Rakastelu ja seksi kun on täysin eri asia. Olen todennut olevani onnellisempi kun saan välillä vähän seikkailla. Ihmetystä kotoa ei siis ole, koska menemme ja tulemme todella vapaasti. Ei se varmaan reilua ole, mutta toisaalta en tee kenellekään vahinkoa - edes itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se sika. Saa mieskin panna sitten selvinpäin pitkin ja poikin. Toki humala laskee harkintakykyä, mutta kyllä siellä se halu pettämiseen on ollut taustalla. Humala ei ole mikään lieventävä asianhaara. Tee palvelus itsellesi ja lapsillesi ja jätä se sika. Kun luottamus menee, sitä ei voi korjata.
Vierailija kirjoitti:
Itse "petän" aika pienelläkin kynnyksellä. Toki vain kerran olen mennyt loppuun asti. En ole kertonut puolisolleni mistään, enkä juuri pode huonoa omatuntoa. Toki välillä mietin, mitä tapahtuisi jos hän saisi tietää, mutta se ei ole kovin todennäköistä.
Kaipaan tietynlaista jännitystä ja himoa elämääni, ja sitä en kotoa saa (asiasta on keskusteltu kyllä). Rakastelu ja seksi kun on täysin eri asia. Olen todennut olevani onnellisempi kun saan välillä vähän seikkailla. Ihmetystä kotoa ei siis ole, koska menemme ja tulemme todella vapaasti. Ei se varmaan reilua ole, mutta toisaalta en tee kenellekään vahinkoa - edes itselleni.
Sika. Kyllä se nakki napsahtaa vielä sinunkin kohdallasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika. Saa mieskin panna sitten selvinpäin pitkin ja poikin. Toki humala laskee harkintakykyä, mutta kyllä siellä se halu pettämiseen on ollut taustalla. Humala ei ole mikään lieventävä asianhaara. Tee palvelus itsellesi ja lapsillesi ja jätä se sika. Kun luottamus menee, sitä ei voi korjata.
Tämä, omasta kokemuksesta. Ei ole vahinkopettämisiä, joissa sama halu ei olisi olemassa selvinpäinkin.
Olen ollut pettävä osapuoli. Siinä yhteisten vuosien aikana oli päässyt todella pahasti ihon alle miehen sellainen yleiskylmyys, itsetuntoni oli aivan nollassa ja olin sairastunut masennukseen (en siis pelkästään miehen takia). Suhde voi siis ihan järjettömän huonosti, samoin minä, olin nuori ja typerä enkä osannut lähteä nätisti. Tilaisuus sitten teki varkaan ja opiskelijabileissä sellainen hyvänpäiväntuttu paljasti minulle olevansa tosi kiinnostunut, leperteli vaikka mitä, enkä sitten tosissani yrittänyt kieltäytyä. Vähän jotain "en mä voi"-tyyppistä siinä sopersin kunnes sitten lähdin jatkoille ihan omaa selkärangattomuuttani. Pettämisestä jäin kiinni samantien ja aamulla sitten olinkin jo taas yhteisessä kodissamme anomassa ettei tämä mieheni jättäisi minua. Hän ei jättänyt, kun sain kerrottua syyt (masennus, tyytymättömyys suhteeseen), mutta tapaus jäi kyllä hiertämään välejämme ihan koko loppuajaksi. Paljon keskusteltiin ja näin vaivaa sen eteen että suhde olisi voitu vielä pelastaa, mutta mies ei oikein koskaan tainnut antaa anteeksi tai ainakaan unohtaa ja minä en osannut vetää rajoja hänen käytökselleen, annoin lukea viestejä ja loukata minua, kun olin niin omantunnontuskissani. Oli siis kertalaaki joka minut herätti suhteen todelliseen tilaan, ei ehkä ihan heti (juuri tuo kuvailemasi uudelleenrakastuminen) mutta ajan kanssa aloin nähdä asioiden oikean laidan. En syytä itseäni enkä häntä, mutta suhteemme oli tosi toimimaton, ja vaikka pettäminen oli tosi väärin, niin se taisi pelastaa minut. Muutama vuosi siinä vielä siis meni, välillä oli hyviä aikoja ja toisinaan sitten taas huonoja, mutta nuo hyvätkin ajat nyt jälkeenpäin ajateltuna oli aika kauheita.
Tilanteesi kuulostaa siis aivan eriltä kun omani aikoinaan, jos miehesi suostuu pariterapiaan niin sitä kyllä suosittelen. Tsemppiä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Humalatila ei ole koskaan mikään syy pettämiselle. Toki ihminen saattaa olla vapautuneempi ja muuttua vaikka epäsosiaalisesta kaikille höpöttäjäksi, mutta jos pettämään lähtee, niin silloin on joko suhde huonossa kunnossa ja/tai pettäjä ei oikeasti edes rakasta kumppaniaan. Kyllä sitä osaa tuhannen tuubassa kieltäytyä, jos on oikeasti sellainen kumppani, josta välittää. Itsellä jos jostain syystä seksihalut heräävät kännissä, niin haluan mennä kotiin oman rakkaan viereen. M34
Vierailija kirjoitti:
Itse "petän" aika pienelläkin kynnyksellä. Toki vain kerran olen mennyt loppuun asti. En ole kertonut puolisolleni mistään, enkä juuri pode huonoa omatuntoa. Toki välillä mietin, mitä tapahtuisi jos hän saisi tietää, mutta se ei ole kovin todennäköistä.
Kaipaan tietynlaista jännitystä ja himoa elämääni, ja sitä en kotoa saa (asiasta on keskusteltu kyllä). Rakastelu ja seksi kun on täysin eri asia. Olen todennut olevani onnellisempi kun saan välillä vähän seikkailla. Ihmetystä kotoa ei siis ole, koska menemme ja tulemme todella vapaasti. Ei se varmaan reilua ole, mutta toisaalta en tee kenellekään vahinkoa - edes itselleni.
Koetko kuitenkin rakastavasi kumppaniasi? Mitä olet mieltä siitä, jos hän tekisi samaa?
Olen itsekin ollut hilkulla pettää (humalassa), siksi kai koitankin puolisoa ymmärtää. Ei sitä siinä hetkessä osaa ajatella seurauksia tai sitä, kuinka paljon toista satuttaisi. Olen ihmeen kaupalla kuitenkin onnistunut välttämään hairahdukset, mutta lähinnä ehkä vain vaistomaisesti kriittisellä hetkellä perääntynyt, ei siksi että olisin sillä hetkellä muistanut kuinka tärkeä oma kumppanini on. Nyt toki muistui taas mieleen hyvinkin, kuinka perusteellisesti toisen sydämen voi omasta mielestä merkityksettömällä teolla murskata, enkä todellakaan itse halua tällaista tuskaa toiselle aiheuttaa, mutta rehellisesti sanottuna aiemmin näin olisi hyvinkin voinut käydä.. Oma motiivi noissa tilanteissa on ehkä ollut se, että vieraan ihmisen huomio imartelee ja kohottaa itsetuntoa. Sitä tunnetta kun ei enää pitkässä suhteessa omalta kumppanilta saa tai osaa arvostaa. Omaa viehätysvoimaansa haluaa testata. Jotain tällaista uskon oman miehenikin hairahduksen takana olevan. Huono itsetunto? Tai ehkä selittelen vain itselleni asiaa parhain päin, en tiedä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Humalatila ei ole koskaan mikään syy pettämiselle. Toki ihminen saattaa olla vapautuneempi ja muuttua vaikka epäsosiaalisesta kaikille höpöttäjäksi, mutta jos pettämään lähtee, niin silloin on joko suhde huonossa kunnossa ja/tai pettäjä ei oikeasti edes rakasta kumppaniaan. Kyllä sitä osaa tuhannen tuubassa kieltäytyä, jos on oikeasti sellainen kumppani, josta välittää. Itsellä jos jostain syystä seksihalut heräävät kännissä, niin haluan mennä kotiin oman rakkaan viereen. M34
Mutta entä jos tiedät, ettet siellä kotona siltä omalta rakkaaltasi tule saamaan muuta, kuin iänikuisen torjunnan ja selän käännön? Muuttaisiko tilannetta?
Vierailija kirjoitti:
### kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aluksi syytin lähinnä itseäni (läheisyyden ja seksin puute on jatkunut pitkään, johtuen omasta välinpitämättömyydestäni, mies on asian ottanut esiin kyllä, mutta en ole reagoinut) ja olin varma että kaikki selviää nyt kun itse sain kunnon shokkihoidon. Koin jopa jonkinlaisen uudelleenrakastumisen kumppaniini. .. Vaikka tavallaan pidän tapahtunutta hyvänä asiana siten, että ymmärsin omat virheeni ja sen ettei tilanne voi jatkua entiseen malliin, tuntuu silti että jotain meni lopullisesti rikki enkä tätä opetusta enää tässä suhteessa pysty hyödyntämään..
Sä olet näköjään kynnysmatto etkä nainen.
Siltä kieltämättä itsestäkin nykyään tuntuu..
- ap
No samalla tavallahan sä pidit kynnysmattona puolisoasikin. Pettäminen on AINA ja YKSISELITTEISESTI väärin, mutta niin on kyllä puolison tarpeiden ja toiveiden ignoraaminenkin. Vaikka pettämistä ei mikään oikeuttaisi, niin kyllä saisit mennä myös itseesi siinä, mitä sinä teit väärin.
Vierailija kirjoitti:
Itse "petän" aika pienelläkin kynnyksellä. Toki vain kerran olen mennyt loppuun asti. En ole kertonut puolisolleni mistään, enkä juuri pode huonoa omatuntoa. Toki välillä mietin, mitä tapahtuisi jos hän saisi tietää, mutta se ei ole kovin todennäköistä.
Kaipaan tietynlaista jännitystä ja himoa elämääni, ja sitä en kotoa saa (asiasta on keskusteltu kyllä). Rakastelu ja seksi kun on täysin eri asia. Olen todennut olevani onnellisempi kun saan välillä vähän seikkailla. Ihmetystä kotoa ei siis ole, koska menemme ja tulemme todella vapaasti. Ei se varmaan reilua ole, mutta toisaalta en tee kenellekään vahinkoa - edes itselleni.
Kyllä valheet tekevät parisuhteessa (tai missä vain suhteessa) vahinkoa. Silloinkin kun eivät paljastu, ne ajavat puolisoita erilleen toisistaan. Lisäksi siltä osapuolelta, jolla on puutteelliset tiedot siitä miksi näin tapahtuu, viedään mahdollisuus vaikuttaa tilanteeseen. Se, että ihmisellä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa tilanteeseensa, aiheuttaa tutkitusti esim. masennusta.
Turhaan selität itsellesi ettei toimintasi vahingoita useitakin ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
### kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aluksi syytin lähinnä itseäni (läheisyyden ja seksin puute on jatkunut pitkään, johtuen omasta välinpitämättömyydestäni, mies on asian ottanut esiin kyllä, mutta en ole reagoinut) ja olin varma että kaikki selviää nyt kun itse sain kunnon shokkihoidon. Koin jopa jonkinlaisen uudelleenrakastumisen kumppaniini. .. Vaikka tavallaan pidän tapahtunutta hyvänä asiana siten, että ymmärsin omat virheeni ja sen ettei tilanne voi jatkua entiseen malliin, tuntuu silti että jotain meni lopullisesti rikki enkä tätä opetusta enää tässä suhteessa pysty hyödyntämään..
Sä olet näköjään kynnysmatto etkä nainen.
Siltä kieltämättä itsestäkin nykyään tuntuu..
- ap
No samalla tavallahan sä pidit kynnysmattona puolisoasikin. Pettäminen on AINA ja YKSISELITTEISESTI väärin, mutta niin on kyllä puolison tarpeiden ja toiveiden ignoraaminenkin. Vaikka pettämistä ei mikään oikeuttaisi, niin kyllä saisit mennä myös itseesi siinä, mitä sinä teit väärin.
No niinpä. Sehän tässä vaikeaa onkin, kun tiedän itsekin periaatteessa ajaneeni miehen pettämään. Arvaa vain, kuinka paljon on tullut jossiteltua ja muisteltua hetkiä, kun mies on asian puheeksi ottanut ja kertonut, kuinka paljon ainainen torjuminen häntä loukkaa. Miksi en kuunnellut ja reagoinut, miksi pidin häntä itsestäänselvyytenä, miksi en ajatellut tilannetta omalle kohdalleni? Itseeni olen mennyt ja menen, mutta en tiedä onko se tämän suhteen kohdalla nyt jo myöhäistä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Humalatila ei ole koskaan mikään syy pettämiselle. Toki ihminen saattaa olla vapautuneempi ja muuttua vaikka epäsosiaalisesta kaikille höpöttäjäksi, mutta jos pettämään lähtee, niin silloin on joko suhde huonossa kunnossa ja/tai pettäjä ei oikeasti edes rakasta kumppaniaan. Kyllä sitä osaa tuhannen tuubassa kieltäytyä, jos on oikeasti sellainen kumppani, josta välittää. Itsellä jos jostain syystä seksihalut heräävät kännissä, niin haluan mennä kotiin oman rakkaan viereen. M34
Mutta entä jos tiedät, ettet siellä kotona siltä omalta rakkaaltasi tule saamaan muuta, kuin iänikuisen torjunnan ja selän käännön? Muuttaisiko tilannetta?
Silloin suhteessa on jotain vikaa. En osaa kuvitella sellaista tilannetta, koska näin ei ole koskaan ollut 10 vuoden suhteen aikana. Toki on ollut kausia, että seksi ei maistu jommalle kummalle, mutta asiasta on aina keskusteltu eikä ikinä ole ollut tarvetta pettämiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
### kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aluksi syytin lähinnä itseäni (läheisyyden ja seksin puute on jatkunut pitkään, johtuen omasta välinpitämättömyydestäni, mies on asian ottanut esiin kyllä, mutta en ole reagoinut) ja olin varma että kaikki selviää nyt kun itse sain kunnon shokkihoidon. Koin jopa jonkinlaisen uudelleenrakastumisen kumppaniini. .. Vaikka tavallaan pidän tapahtunutta hyvänä asiana siten, että ymmärsin omat virheeni ja sen ettei tilanne voi jatkua entiseen malliin, tuntuu silti että jotain meni lopullisesti rikki enkä tätä opetusta enää tässä suhteessa pysty hyödyntämään..
Sä olet näköjään kynnysmatto etkä nainen.
Siltä kieltämättä itsestäkin nykyään tuntuu..
- ap
No samalla tavallahan sä pidit kynnysmattona puolisoasikin. Pettäminen on AINA ja YKSISELITTEISESTI väärin, mutta niin on kyllä puolison tarpeiden ja toiveiden ignoraaminenkin. Vaikka pettämistä ei mikään oikeuttaisi, niin kyllä saisit mennä myös itseesi siinä, mitä sinä teit väärin.
No niinpä. Sehän tässä vaikeaa onkin, kun tiedän itsekin periaatteessa ajaneeni miehen pettämään. Arvaa vain, kuinka paljon on tullut jossiteltua ja muisteltua hetkiä, kun mies on asian puheeksi ottanut ja kertonut, kuinka paljon ainainen torjuminen häntä loukkaa. Miksi en kuunnellut ja reagoinut, miksi pidin häntä itsestäänselvyytenä, miksi en ajatellut tilannetta omalle kohdalleni? Itseeni olen mennyt ja menen, mutta en tiedä onko se tämän suhteen kohdalla nyt jo myöhäistä.
-ap
On aivan sama kenen syy on. Mies päätti pettää. Se oli ihan hänen ikioma valinta. Jätä se sika. Kun joku on rikki, se ei ole enää ehjä vaikka miten paikattaisiin.
Sä olet näköjään kynnysmatto etkä nainen.