Lue keskustelun säännöt.
"Kännipano"-pettämisen vertaistukiketju
08.10.2018 |
Kertokaa tarinoitanne petetyksi tulemisesta, myös pettäjät voivat kertoa oman puolensa. Paljon löytyy keskustelua ja artikkeleita rinnakkais-suhteisiin liittyen, mutta yksittäisiin hairahduksiin liittyen ei niinkään. Annoitteko anteeksi, kuinka parisuhde toimi vai toimiko enää sen jälkeen? Mitkä olivat mielestänne syyt sille, että näin kävi? Saitteko luottamusta koskaan takaisin, kuinka oma paranemisprosessinne edistyi, kuinka pettäjä itse selitti asian ja käyttäytyi pettämisen tultua ilmi? Kaikenlaiset kokemukset kiinnostavat.
Itse yllätin puolisoni ns. rysän päältä, en tiedä olisiko hän koskaan tunnustanut hairahdustaan, tai oliko edes ensimmäinen kerta. Mitään syytä en teolle saanut, kuulemma ei tiedä itsekään, miksi näin toimi (=todella kova humala). Puoliso on huono puhumaan syvällisempiä asioita, joten asian tarkempi analysointi on jäänyt lähinnä yksin minun kontolleni. Yritän lasten vuoksi päästä tästä yli, mutta ahdistus on ajoittain todella voimakas. Aluksi syytin lähinnä itseäni (läheisyyden ja seksin puute on jatkunut pitkään, johtuen omasta välinpitämättömyydestäni, mies on asian ottanut esiin kyllä, mutta en ole reagoinut) ja olin varma että kaikki selviää nyt kun itse sain kunnon shokkihoidon. Koin jopa jonkinlaisen uudelleenrakastumisen kumppaniini. Nyt alkujärkytyksen laannuttua mietin kuitenkin, olisiko viisaampaa lähteä, koen olevani todella masentunut, epävarma, kuvittelen mieheni himoitsevan suunnilleen jokaista hyvänpäiväntuttuaankin, itsetuntoni on aivan romuna ja lasten hoitaminen tuntuu ylitsepääsemättömältä. Vaikka tavallaan pidän tapahtunutta hyvänä asiana siten, että ymmärsin omat virheeni ja sen ettei tilanne voi jatkua entiseen malliin, tuntuu silti että jotain meni lopullisesti rikki enkä tätä opetusta enää tässä suhteessa pysty hyödyntämään..
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Minä petin. Humalatila oli hyvä tekosyy sille. Oli kyllä ajatuksissa ollut pitkään, joten uskon, että olisin pettänyt ilman humalatilaakin vastaava tilaisuuden tullen.
Olin nuori ja kaunis, kiinnostuneita pörräsi ympärillä paljon. Pitkähkö parisuhde oli käynyt puuduttavaksi: samaa aina vaan, päivästä toiseen. Riitelimmekin paljon. Yhden riidan jälkeen sitten vedin pääni täyteen ja petin miehen kanssa, johon olin ihastunut.
Tuli ihan hirveä morkkis heti. Tiesin, että tuli tehtyä idioottimainen teko. Tunnustin poikaystävälle heti ja sanoin, että alan etsiä uutta kämppää, ja bunkkaan siihen asti kaverin luona. Kerroin olevani pahoillani, mutten pyytänyt varsinaisesti anteeksi: en halunnut anteeksiantoa, koska en koennut sitä ansaitsevani. Mies ei suuttunut, sanoi vain, ettei tehdä mitään hätiköityjä päätöksiä. Oli kuulemma itsekin miettinyt, olisiko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Tunnusti, että oli ollut ihastumista ja yhteydenpitoa (joskin viatonta, eli ei mitään tunteiden tunnustamista tmv.)
Istuimme n. 10 h putkeen ja puhuimme itsemme ja toisemme näännyksiin. Ihan kaikki asiat nostettiin pöydälle ja puhuttiin halki. Tuli ilmi kaikenlaista, mikä järkytti kumpaakin. Oli ilmiselvää, että itse itsemme olimme siihen tilanteeseen ajaneet. Parisuhteeseen ei ollut panostettu. Olimme pitäneet toisiamme itsestäänselvinä. Kummallakin koko ajan asenne: "kattellaan". Kumpikin salaa syytti toista sen toisen selän takana: sinun syysi, kun olet tuollainen, ja suhteemme on mätä. Oikeasti vikaa oli kummassakin, tietenkin.
Siitä alkoi uudelleen rakentaminen. Ei enää salaisuuksia, ei enää omien tunteiden piilottelua. Sanotaan suoraan ja välittömästi, jos jokin asia hiertää. Kumpikin saa oman tilansa, mutta yhteiselle ajalle on löydyttävä aikaa. Jos alkaa ärsyttää, otetaan aikaa sille, että palautetaan mieleen, miksi tässä ollaan, miksi juuri tuo ihminen on tullut valituksi.
Siitä on nyt melkein 12 vuotta aikaa, ja olemme yhdessä vieläkin. Mitään kriisejä ei tuon jälkeen ole ollut. Parisuhde tuntuu paranevan päivä päivältä. Olemme todenneet, että suhteemme tarvitsi sellaisen kunnon ison kriisin ja myrskyn, jotta silmämme avautuivat. Ei se auvo siitä heti alkanut, vaan parin-kolmen vuoden ajan oli tehtävä joka päivä töitä parisuhteen eteen. Ja sen eteen, että toinen osapuoli tuntee sen, että ajattelen, että tässä halutaan olla, on hyvä olla.
Kadunko pettämistä? Tavallaan kyllä, tavallaan en. Itse tekoa kyllä, koska se oli typerää ja väärin. Mutta se hyvä, mihin se johti... Sitä en kadu. En usko, että mikään muu asia olisi voinut olla niin merkittävä, että se olisi saanut meidät oikeasti avautumaan toisillemme.
Normaalit ihmiset osaavat kommunikoida kumppaninsa kanssa ja huolehtia suhteestaan ihan panematta vieraita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miestä alitajuisesti ja ehkä tietoisestikin kaihertaa railakas seksimenneisyytesi. Haluaa tasoittaa tilejä. Tämä on ainakin minun kohdallani syy. Ei sellainen seksihurjastelija oikein tunnu ainutkertaiselta suurelta rakkaudelta.
Silloin on kyllä miehen itsetunnossa pahasti vikaa. Ainoa tosi tässä viestissä on se, että pettäjällä on usein surkea itsetunto.
omalla kohdallani kyse on siitä, että ei pysty näkemään irtoseksihurjastelijaa kunnioitettavana puolisona ja äitinä. Ei ole sellaista fiilistä ainukertaisesta "rakkaustarinasta". Itsetunto on vähän halpahintainen ratkaisu kaikkeen. Jos toiselle seksi on kuin kättely , niin toimin itsekin niin. Ei se hyvät naiset niin mene että ensiksi hypitään kymmenien mulkkujen päällä ja sitten ulotetaan joku nyhväke aviomieheksi.
Kuka pakotti ottamaan kumppanin jota halveksit? Mitäs läksit?
Vierailija kirjoitti:
Meillä täysin sama tilanne kuin ap:lla, miehen pettämisestä nyt 5 vuotta. Jäin avioliittoon puhtaasti järkisyistä koska meillä oli tuolloin 3 alle kouluikäistä lasta eikä mitään tukiverkkoa. Mies aneli jäämään, mutta en ole vieläkään pystynyt antamaan anteeksi enkä unohtamaan.
En ollut valmis luopumaan lapsista eron myötä. En olisi kestänyt ajatusta että äitipuolet hoitavat lapsiani ja itse ikävöin yksin kotonani lapsiani samaan aikaan.
Mitäkö avioliittoonme kuuluu nykyään. Minun puolelta ei mitään. En tunne miestä kohtaan mitään eli tyhjyys tuli jäädäkseen. Ihan sama mitä tekee tai ketä panee kunhan on mahdollisimman paljon pois näkyvistä, onneksi matkustaa paljon työnsä puolesta. Miehestä saan vaikutelman että meillä menee ’normaalisti ’, mitä ikinä se hänelle merkitseekin .
Seksi on nykyään mekaanista mun osaltani; haarat auki, 5 minuuttia ja vaimon velvoitteet hoidettu.
Olen sanonut miehelle että allekirjoitan avioerohakemuksen heti kun hän on jättänyt sen. Eipä ole jättänyt.
Halusin vain sanoa, että ei se pettäminen unohdu. Jotain menee pysyvästi rikki. Mutta kyllä tässä pystyy elämään, jos on riittävän hyvä syy (mulla lapset). Haaveilen sinkkuajoista sen jälkeen kun lapset ovat lähteneet maailmalle.
Ainoa kohta ,jota tässä en tajua on se, miksi suostut miehen runkkualustaksi?
Jos nainen ajautuu panemaan muun miehen kanssa niin tunteet ja suhde loppuu välittömästi.
Selvä peli kirjoitti:
Jos nainen ajautuu panemaan muun miehen kanssa niin tunteet ja suhde loppuu välittömästi.
Olen täysin samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oudon jyrkkiä mielipiteitä täällä. Olen nainen ja kyllä olen humalassa hairahtanut pariinkin kertaan, vaikka omaa miestä rakastan yli kaiken ja morkkis on ollut selvänä jäätävä. Enkä kyllä keksi tähän muuta syytä kuin kuningas alkoholi, joka on sulattanut aivoni totaalisesti enkä voi sanoa ajatelleeni noissa tilanteissa yhtikäs mitään. Välttelen juomista nykyään kylläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä petin. Humalatila oli hyvä tekosyy sille. Oli kyllä ajatuksissa ollut pitkään, joten uskon, että olisin pettänyt ilman humalatilaakin vastaava tilaisuuden tullen.
Olin nuori ja kaunis, kiinnostuneita pörräsi ympärillä paljon. Pitkähkö parisuhde oli käynyt puuduttavaksi: samaa aina vaan, päivästä toiseen. Riitelimmekin paljon. Yhden riidan jälkeen sitten vedin pääni täyteen ja petin miehen kanssa, johon olin ihastunut.
Tuli ihan hirveä morkkis heti. Tiesin, että tuli tehtyä idioottimainen teko. Tunnustin poikaystävälle heti ja sanoin, että alan etsiä uutta kämppää, ja bunkkaan siihen asti kaverin luona. Kerroin olevani pahoillani, mutten pyytänyt varsinaisesti anteeksi: en halunnut anteeksiantoa, koska en koennut sitä ansaitsevani. Mies ei suuttunut, sanoi vain, ettei tehdä mitään hätiköityjä päätöksiä. Oli kuulemma itsekin miettinyt, olisiko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Tunnusti, että oli ollut ihastumista ja yhteydenpitoa (joskin viatonta, eli ei mitään tunteiden tunnustamista tmv.)
Istuimme n. 10 h putkeen ja puhuimme itsemme ja toisemme näännyksiin. Ihan kaikki asiat nostettiin pöydälle ja puhuttiin halki. Tuli ilmi kaikenlaista, mikä järkytti kumpaakin. Oli ilmiselvää, että itse itsemme olimme siihen tilanteeseen ajaneet. Parisuhteeseen ei ollut panostettu. Olimme pitäneet toisiamme itsestäänselvinä. Kummallakin koko ajan asenne: "kattellaan". Kumpikin salaa syytti toista sen toisen selän takana: sinun syysi, kun olet tuollainen, ja suhteemme on mätä. Oikeasti vikaa oli kummassakin, tietenkin.
Siitä alkoi uudelleen rakentaminen. Ei enää salaisuuksia, ei enää omien tunteiden piilottelua. Sanotaan suoraan ja välittömästi, jos jokin asia hiertää. Kumpikin saa oman tilansa, mutta yhteiselle ajalle on löydyttävä aikaa. Jos alkaa ärsyttää, otetaan aikaa sille, että palautetaan mieleen, miksi tässä ollaan, miksi juuri tuo ihminen on tullut valituksi.
Siitä on nyt melkein 12 vuotta aikaa, ja olemme yhdessä vieläkin. Mitään kriisejä ei tuon jälkeen ole ollut. Parisuhde tuntuu paranevan päivä päivältä. Olemme todenneet, että suhteemme tarvitsi sellaisen kunnon ison kriisin ja myrskyn, jotta silmämme avautuivat. Ei se auvo siitä heti alkanut, vaan parin-kolmen vuoden ajan oli tehtävä joka päivä töitä parisuhteen eteen. Ja sen eteen, että toinen osapuoli tuntee sen, että ajattelen, että tässä halutaan olla, on hyvä olla.
Kadunko pettämistä? Tavallaan kyllä, tavallaan en. Itse tekoa kyllä, koska se oli typerää ja väärin. Mutta se hyvä, mihin se johti... Sitä en kadu. En usko, että mikään muu asia olisi voinut olla niin merkittävä, että se olisi saanut meidät oikeasti avautumaan toisillemme.
Normaalit ihmiset osaavat kommunikoida kumppaninsa kanssa ja huolehtia suhteestaan ihan panematta vieraita.
Normaalit ihmiset tekevät joskus virheitä ja oppivat elämästä kantapään kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oudon jyrkkiä mielipiteitä täällä. Olen nainen ja kyllä olen humalassa hairahtanut pariinkin kertaan, vaikka omaa miestä rakastan yli kaiken ja morkkis on ollut selvänä jäätävä. Enkä kyllä keksi tähän muuta syytä kuin kuningas alkoholi, joka on sulattanut aivoni totaalisesti enkä voi sanoa ajatelleeni noissa tilanteissa yhtikäs mitään. Välttelen juomista nykyään kylläkin.
"Se vain tapahtui" iih miten voimaannuttavan naisellista. Voit testata onko mielipiteet jyrkkiä mieheltäsi. Sanot vain" se vain tapahtui".
En tosiaankaan oo ylpeä sekoilustani enkä ihmetellyt jyrkkyyttä itse pettämiseen, vaan siihen kun ihmiset väittävät ettei humala voi olla syy. VOI OLLA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oudon jyrkkiä mielipiteitä täällä. Olen nainen ja kyllä olen humalassa hairahtanut pariinkin kertaan, vaikka omaa miestä rakastan yli kaiken ja morkkis on ollut selvänä jäätävä. Enkä kyllä keksi tähän muuta syytä kuin kuningas alkoholi, joka on sulattanut aivoni totaalisesti enkä voi sanoa ajatelleeni noissa tilanteissa yhtikäs mitään. Välttelen juomista nykyään kylläkin.
"Se vain tapahtui" iih miten voimaannuttavan naisellista. Voit testata onko mielipiteet jyrkkiä mieheltäsi. Sanot vain" se vain tapahtui".
En tosiaankaan oo ylpeä sekoilustani enkä ihmetellyt jyrkkyyttä itse pettämiseen, vaan siihen kun ihmiset väittävät ettei humala voi olla syy. VOI OLLA.
No ei voi! Kasva aikuiseksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oudon jyrkkiä mielipiteitä täällä. Olen nainen ja kyllä olen humalassa hairahtanut pariinkin kertaan, vaikka omaa miestä rakastan yli kaiken ja morkkis on ollut selvänä jäätävä. Enkä kyllä keksi tähän muuta syytä kuin kuningas alkoholi, joka on sulattanut aivoni totaalisesti enkä voi sanoa ajatelleeni noissa tilanteissa yhtikäs mitään. Välttelen juomista nykyään kylläkin.
"Se vain tapahtui" iih miten voimaannuttavan naisellista. Voit testata onko mielipiteet jyrkkiä mieheltäsi. Sanot vain" se vain tapahtui".
En tosiaankaan oo ylpeä sekoilustani enkä ihmetellyt jyrkkyyttä itse pettämiseen, vaan siihen kun ihmiset väittävät ettei humala voi olla syy. VOI OLLA.
No ei voi! Kasva aikuiseksi!
Oot varmaan niitä, joiden ryyppääminen koostuu muutamasta lasillisesta viiniä tai sidukkaa, lonkeroa, tms? Osaisinpa itsekkin..
Mua on petetty, vaikka silloinen avopuoliso ei koe sitä niin. Oltiin asumuserossa mutta nähtiin, seksiäkin. Silti samaan aikaa sääti tinderissä, kuulema kavereita etsien vaikka profiilissaan mainosti tositarkoituksella rakkautta etsii. Väittää vieläkin ei mitään tapahtunut. Monesti kysyin näkikö ketään, aina ei. Puolivuotta myöhemmin tunnusti näki, mitään ei tapahtunu. Sitten tarina muuttui taas, että suuteli. Muuta ei myönnä. En usko. On/of suhde meillä ollut ja nyt erossa
mutta naisia jahtaa ja selittelee että erosta pitkälti yli vuosi! Vaikka pari kuukautta. En luota yhtään vaan epäilen kaikkea sillä muutenkin patologinen valehtelija. Väitti suhteen alussa ei voisi pettää eikä pettänyt ja tuomitsee täysin...just. Minusta pettäminen narsistista, raukkamaista, useamman kohdalla. Rikkoo toisen ja perheet. Myös sitä vierasta, viatonta tässä tapauksessa kohtaan, luuli että mies sinkku. Syyttelin itseäni ja yritin tilannetta hyvitellä. Pelkäsin menettäväni hänet ja jotain mitä ei ollutkaan. Vei luottamuksen mutta pärjään paremmin ilman. Niin sinäkin. Aika parantaa. Ja sinkku naiset Espoossa, varokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea kokonaan, mutta selvisikö tässä mistä päin ap on, montako lasta tms...?
Itse en pystyisi enää jatkamaan vaikka haluaisin.tiedän että se tuhoaisi itsetuntoni ja arvoni.ei sitä pystyisi korjaamaa millään anteeksi pyynnöllä tai katumuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu rakastatko ihmistä ja haluatko jatkaa elämää tämän kanssa. Saattaa olla, että asia palautuu ajan kanssa mieleen tieityissä tilanteissa (mm.riita). Lapset ovat tietty sitten isompi tekijä. Uudelleen rakastumisen fiilis varmaan osittain johtuu siitä, että koet puolisosi olevan menetettävissä..se johtuu luonnollisesta mustasukkaisuudesta. Mutta hei, menetettävissä olet myös sinä hänen suuntaansa.
Joskus ajoittain meidän pitää muistuttaa itseä siitä, kuinka onnellinen on josta kusta läheisestämme..kumppanista vaikka. Kumppanissa vaan yhdsityy romantiikka, eroottinen puoli ja rakkaus. Se, että tämä turvallisuus järkkyy aiheuttaa pahaa oloa. Minulla oli nollatoleranssi yhteen hairahdukseen. Toki tuo saattaa johtua siitä että aikuisillakin on tarpeensa ja halunsa, saattavat kaivata läheisyyttä, joka päätyy seksiin jos kotona on vaikka hyvä tilanne.
Kyllä puhuminen olisi ihan ehdoton väylä että saatte tilanteen selvitettyä. Lapset menevät varmasti monessa asiassa edelle, mutta kivuliaampaa on katsoa jos äidillä ja isällä ei ole sellaista rakkautta enää, mitä pitäisi tai olisi hyvä olla kahden aikuisen ihmisen välillä perheessä. Jokaisessa suhteessa tulee arki eteen vääjäämättä, mutta jotkut pysyvät silti vahvasti rakastuneina jos on oikean ihmisen kanssa.
Toivottavasti saat asian selviämään ajan kanssa. Paljon tsemppiä sinulle.
Juotitko miehesi känniin ja raahasit vieraan naisen päälle.? Jos et näin tehnyt, sinulla ei ole osaa eikä arpaa pettämiseen. Mies yksin päätti olla välittämättä sinusta tai lapsistasi. Päätös oli yksin miehen. Jätä se sika.