Lue keskustelun säännöt.
"Kännipano"-pettämisen vertaistukiketju
08.10.2018 |
Kertokaa tarinoitanne petetyksi tulemisesta, myös pettäjät voivat kertoa oman puolensa. Paljon löytyy keskustelua ja artikkeleita rinnakkais-suhteisiin liittyen, mutta yksittäisiin hairahduksiin liittyen ei niinkään. Annoitteko anteeksi, kuinka parisuhde toimi vai toimiko enää sen jälkeen? Mitkä olivat mielestänne syyt sille, että näin kävi? Saitteko luottamusta koskaan takaisin, kuinka oma paranemisprosessinne edistyi, kuinka pettäjä itse selitti asian ja käyttäytyi pettämisen tultua ilmi? Kaikenlaiset kokemukset kiinnostavat.
Itse yllätin puolisoni ns. rysän päältä, en tiedä olisiko hän koskaan tunnustanut hairahdustaan, tai oliko edes ensimmäinen kerta. Mitään syytä en teolle saanut, kuulemma ei tiedä itsekään, miksi näin toimi (=todella kova humala). Puoliso on huono puhumaan syvällisempiä asioita, joten asian tarkempi analysointi on jäänyt lähinnä yksin minun kontolleni. Yritän lasten vuoksi päästä tästä yli, mutta ahdistus on ajoittain todella voimakas. Aluksi syytin lähinnä itseäni (läheisyyden ja seksin puute on jatkunut pitkään, johtuen omasta välinpitämättömyydestäni, mies on asian ottanut esiin kyllä, mutta en ole reagoinut) ja olin varma että kaikki selviää nyt kun itse sain kunnon shokkihoidon. Koin jopa jonkinlaisen uudelleenrakastumisen kumppaniini. Nyt alkujärkytyksen laannuttua mietin kuitenkin, olisiko viisaampaa lähteä, koen olevani todella masentunut, epävarma, kuvittelen mieheni himoitsevan suunnilleen jokaista hyvänpäiväntuttuaankin, itsetuntoni on aivan romuna ja lasten hoitaminen tuntuu ylitsepääsemättömältä. Vaikka tavallaan pidän tapahtunutta hyvänä asiana siten, että ymmärsin omat virheeni ja sen ettei tilanne voi jatkua entiseen malliin, tuntuu silti että jotain meni lopullisesti rikki enkä tätä opetusta enää tässä suhteessa pysty hyödyntämään..
Kommentit (75)
Kovin mustavalkoisia kommentteja ketjuun on tullut, ilmeisen nuorilta ihmisiltä.
Aika on paras lääke. Ei se olo parane eroamisella. Muutaman vuoden päästä teistä kumpikaan ei edes muista koko juttua, kun elämässä tulee eteen muita, tärkeämpiä asioita ja ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
### kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aluksi syytin lähinnä itseäni (läheisyyden ja seksin puute on jatkunut pitkään, johtuen omasta välinpitämättömyydestäni, mies on asian ottanut esiin kyllä, mutta en ole reagoinut) ja olin varma että kaikki selviää nyt kun itse sain kunnon shokkihoidon. Koin jopa jonkinlaisen uudelleenrakastumisen kumppaniini. .. Vaikka tavallaan pidän tapahtunutta hyvänä asiana siten, että ymmärsin omat virheeni ja sen ettei tilanne voi jatkua entiseen malliin, tuntuu silti että jotain meni lopullisesti rikki enkä tätä opetusta enää tässä suhteessa pysty hyödyntämään..
Sä olet näköjään kynnysmatto etkä nainen.
Siltä kieltämättä itsestäkin nykyään tuntuu..
- ap
No samalla tavallahan sä pidit kynnysmattona puolisoasikin. Pettäminen on AINA ja YKSISELITTEISESTI väärin, mutta niin on kyllä puolison tarpeiden ja toiveiden ignoraaminenkin. Vaikka pettämistä ei mikään oikeuttaisi, niin kyllä saisit mennä myös itseesi siinä, mitä sinä teit väärin.
Mitenkäs tässä mies kunnioitti ap tarvetta ja toivetta olla ilman seksiä? Mitä mies teki herättääkseen apn halut? Vonkasi ja rutkutti? Vaikka kuinka oltaisiin parisuhteessa kenenkään ei pidä joutua harrastamaan seksiä vastoin tahtoaan tai painostettuna.
Vierailija kirjoitti:
Kovin mustavalkoisia kommentteja ketjuun on tullut, ilmeisen nuorilta ihmisiltä.
Aika on paras lääke. Ei se olo parane eroamisella. Muutaman vuoden päästä teistä kumpikaan ei edes muista koko juttua, kun elämässä tulee eteen muita, tärkeämpiä asioita ja ongelmia.
Juu tulee taatusti uusia pettämisiä miehen taholta. Itse olen yli 50 v ja täydellinen nollatoleranssi pettämiseen. Miksi ihmeessä pitkittää väistämätöntä. Ero kertalaakusta on parempi kuin pitkittää kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
Kovin mustavalkoisia kommentteja ketjuun on tullut, ilmeisen nuorilta ihmisiltä.
Aika on paras lääke. Ei se olo parane eroamisella. Muutaman vuoden päästä teistä kumpikaan ei edes muista koko juttua, kun elämässä tulee eteen muita, tärkeämpiä asioita ja ongelmia.
Joitakin asioita vaan ei voi unohtaa ja painaa villaisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Humalatila ei ole koskaan mikään syy pettämiselle. Toki ihminen saattaa olla vapautuneempi ja muuttua vaikka epäsosiaalisesta kaikille höpöttäjäksi, mutta jos pettämään lähtee, niin silloin on joko suhde huonossa kunnossa ja/tai pettäjä ei oikeasti edes rakasta kumppaniaan. Kyllä sitä osaa tuhannen tuubassa kieltäytyä, jos on oikeasti sellainen kumppani, josta välittää. Itsellä jos jostain syystä seksihalut heräävät kännissä, niin haluan mennä kotiin oman rakkaan viereen. M34
Mutta entä jos tiedät, ettet siellä kotona siltä omalta rakkaaltasi tule saamaan muuta, kuin iänikuisen torjunnan ja selän käännön? Muuttaisiko tilannetta?
Silloin suhteessa on jotain vikaa. En osaa kuvitella sellaista tilannetta, koska näin ei ole koskaan ollut 10 vuoden suhteen aikana. Toki on ollut kausia, että seksi ei maistu jommalle kummalle, mutta asiasta on aina keskusteltu eikä ikinä ole ollut tarvetta pettämiselle.
Niinpä, tämä vika suhteessamme oli. Keskityin liikaa lapsiin enkä huomioinut puolisoa. Mutta nyt kun tiedostan tämän, kannattaako suhdetta vielä pelastaa, vai onko jo myöhäistä, kun pettäminen ehti jo tapahtua?
-ap
Pettäminen ei ole koskaan oikein millään verukkeella. Ellei ole sovittu yhdessä, että on avoin suhde sen takia, että toinen pääsee tyydyttämään tarpeitaan, joita kotona ei saa. Miksei halua erota kumppanista, jonka kanssa suhde ei toimi tai keskustella esimerkiksi juuri tämän avoimen suhteen mahdollisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miestä alitajuisesti ja ehkä tietoisestikin kaihertaa railakas seksimenneisyytesi. Haluaa tasoittaa tilejä. Tämä on ainakin minun kohdallani syy. Ei sellainen seksihurjastelija oikein tunnu ainutkertaiselta suurelta rakkaudelta.
Silloin on kyllä miehen itsetunnossa pahasti vikaa. Ainoa tosi tässä viestissä on se, että pettäjällä on usein surkea itsetunto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Humalatila ei ole koskaan mikään syy pettämiselle. Toki ihminen saattaa olla vapautuneempi ja muuttua vaikka epäsosiaalisesta kaikille höpöttäjäksi, mutta jos pettämään lähtee, niin silloin on joko suhde huonossa kunnossa ja/tai pettäjä ei oikeasti edes rakasta kumppaniaan. Kyllä sitä osaa tuhannen tuubassa kieltäytyä, jos on oikeasti sellainen kumppani, josta välittää. Itsellä jos jostain syystä seksihalut heräävät kännissä, niin haluan mennä kotiin oman rakkaan viereen. M34
Mutta entä jos tiedät, ettet siellä kotona siltä omalta rakkaaltasi tule saamaan muuta, kuin iänikuisen torjunnan ja selän käännön? Muuttaisiko tilannetta?
Silloin suhteessa on jotain vikaa. En osaa kuvitella sellaista tilannetta, koska näin ei ole koskaan ollut 10 vuoden suhteen aikana. Toki on ollut kausia, että seksi ei maistu jommalle kummalle, mutta asiasta on aina keskusteltu eikä ikinä ole ollut tarvetta pettämiselle.
Niinpä, tämä vika suhteessamme oli. Keskityin liikaa lapsiin enkä huomioinut puolisoa. Mutta nyt kun tiedostan tämän, kannattaako suhdetta vielä pelastaa, vai onko jo myöhäistä, kun pettäminen ehti jo tapahtua?
-ap
Tämä suhde meni jo viemäristä. Mietipä elämääsi jos jatkatte yhdessä. Joka kerta kun mies koskee sinuun, ajattelet ketä ja missä se on viimeksi koskenut. Missä viemärissä viimeksi melaansa uittanut. Joka kerta kun mies katsoo jotain naista mietit, haluaisiko se panna tuotakin. Aina kun on poissa kotoa ,saat miettiä ketä se nut on painamassa. Kun toinen jää kiinni pettämisestä, häneen ei voi enää koskaan luottaa ja nähdä häntä samoin kuin ennen pettämistä. Jätä sika ja aloita taas puhtaalta pöydältä viisaampana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse "petän" aika pienelläkin kynnyksellä. Toki vain kerran olen mennyt loppuun asti. En ole kertonut puolisolleni mistään, enkä juuri pode huonoa omatuntoa. Toki välillä mietin, mitä tapahtuisi jos hän saisi tietää, mutta se ei ole kovin todennäköistä.
Kaipaan tietynlaista jännitystä ja himoa elämääni, ja sitä en kotoa saa (asiasta on keskusteltu kyllä). Rakastelu ja seksi kun on täysin eri asia. Olen todennut olevani onnellisempi kun saan välillä vähän seikkailla. Ihmetystä kotoa ei siis ole, koska menemme ja tulemme todella vapaasti. Ei se varmaan reilua ole, mutta toisaalta en tee kenellekään vahinkoa - edes itselleni.
Musta tuo kuulostaa muuten hyvältä, paitsi tuo, että puoliso ei tiedä. Voi olla parempi ettei nykyinen puolisosi tiedäkään, mutta sinulle sopisi semiavoin suhde. Koita puhua kumppanillesi, suostuisiko hän siihen että sulla on välillä joku muu. Jos ei, niin sun on etsittävä toinen kumppani.
Toi on ihan okei, jos molemmat pelaa samoilla säännöillä.
Vierailija kirjoitti:
Kovin mustavalkoisia kommentteja ketjuun on tullut, ilmeisen nuorilta ihmisiltä.
Aika on paras lääke. Ei se olo parane eroamisella. Muutaman vuoden päästä teistä kumpikaan ei edes muista koko juttua, kun elämässä tulee eteen muita, tärkeämpiä asioita ja ongelmia.
Huomaan saman. Toiset sanovat miehen tehneen täysin anteeksiantamattoman tempun, toiset sanovat suhteen olevan surkea kun seksiä ei ole jne. Itse olen ajatellut että molemmat teimme virheen (minä en huomioinut miestä, hän meni ja petti), mutta tarkoitushan ei todellakaan ole jatkaa samalla linjalla, mikäli suhdetta jatketaan, vaan korjata epäkohdat ja saada suhteesta jatkossa toimiva, jotta pettämistäkään ei enää tapahtuisi. Mikäli tämä hairahdus oli ensimmäinen, niin aika monta vuotta mies jaksoi sinnitellä, vaikka mitään toivoa seksielämämme parantumisesta en ole hänelle antanut.
Meillä kuitenkin on yhteiset lapset ja muutoin toimiva suhde. En tiedä kannattaako näitä asioita heittää menemään sen takia, että mahdollisesti löydän seuraavaksi itselleni vielä paljon huonommalla moraalilla varustetun miehen, joka ei edes ole lasteni isä, tai jonka kanssa arki takkuaa muuten vaan.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettäjä on valintansa tehnyt. Ei jatkoon.
Itse haluat selvästi korjata tilannetta. Tee se sitten.
Vain te itse tiedätte oliko sinun "pihtaamisesi" syy siihen että miehen itsetunto laski ja päätti nostattaa sitä toisen naisen avulla. Se on todella yleistä. Se on yleisempää kuin että intohimo vie mukanaan.
Täällä on paljon "toisia naisia" ja he haluavat ajatella, että pettäminen on miehille aina "joko tai" valinta. Että joka kerran kun he ovat ukkomiehen kanssa, niin tuo mies on valinnut juuri heidät eikä vaimoa. Tosiasiassa mies voi rakastaa vaimoaan yli kaiken ja hakea miehuutta muualta.
Jos ongelman ytimen saa kotona selvitettyä, ei mies välttämättä uudelleen petä.
Jos liittoa jatkaa, pitää itselleen tehdä selväksi että katson vielä tämän kortin. Jos sattuu uudelleen kohdalle, niin peli poikki ilman itsesääliä, koska itse halusi vielä peliin mukaan.
Pariterapia tai omaterapia kannattaa kokeilla, jottei syyttele itseään eikä muita.
Muista että on ok tuntea surua. Mutta älä anna sen määritellä tulevaisuuttasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä, miksi juuri syrjähyppy on pahinta mitä voi parisuhteessa olla. Ei sitä toista omisteta. Minun puolestani jos mies sattuisi pettämään umpijurrissa, pahempaa olisi se känni kuin toinen nainen, koska hän on pettänyt luottamukseni juomisen suhteen miljoona kertaa. Hän taas puolestaan on sitä mieltä, että kaiken muun voi antaa anteeksi, mutta syrjähyppy tarkoittaisi suhteen loppua. Kaikenlainen muu luottamuksen pettäminen taitaa olla ihan ok.
Miksi roikut juopossa luuserissa? Luuletko ettet parempaa saa. Jätä se sika.
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä, miksi juuri syrjähyppy on pahinta mitä voi parisuhteessa olla. Ei sitä toista omisteta. Minun puolestani jos mies sattuisi pettämään umpijurrissa, pahempaa olisi se känni kuin toinen nainen, koska hän on pettänyt luottamukseni juomisen suhteen miljoona kertaa. Hän taas puolestaan on sitä mieltä, että kaiken muun voi antaa anteeksi, mutta syrjähyppy tarkoittaisi suhteen loppua. Kaikenlainen muu luottamuksen pettäminen taitaa olla ihan ok.
Minulle se syrjähyppy olisi pahinta sen takia, että jos eletään parisuhteessa, niin silloin ei todellakaan käydä p*neskelemassa muita, ellei ole sopimusta avoimesta suhteesta. Toki muutkin luottamuksen pettämiset ovat pahoja, mutta munan uittaminen toisessa naisessa on pahinta.
Minua on petetty ja jätin miehen sen takia. Minulle tuli siitä valtavat itsetunto-ongelmat ja mietin miksi en riittänyt ja mikä minussa oli vikana. Sitä jatkui aika kauan ja jopa uuden miehen kanssa minun oli hyvin vaikea luottaa ja tämä oli ihan uusi piirre minussa, koska en ollut aiemmin mustasukkaista tyyppiä.
Meillä kyllä oli exän kanssa seksiä ja mielestäni suhde toimi hyvin, joten en vaan ymmärrä miksi hän lähti pettämään. Hänkään ei osannut kertoa syytä tai mikä pahinta ei halunnut kertoa syytä. Päässäni pyöri ajatus, että petti, koska tämä toinen nainen oli kauniimpi tai seksikkäämpi tai jotain muuta enemmän, kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillinen tapaus jossa on kaksi samankaltaista. Me ns normsslit oltaisiin jo erottu aikoja sitten mutta joillain joku hyöty esim raha pitää kiinni toisesss joka tekee noin. Sitten koko maailma joutuu kuulemaan tätä valitusta vaikka tasan itse olet valinnut hyväksyä pettämisen. Jos ei aio asialle tehdä mitään niin ei myöskään sääliä pidä hakea.
Mä myös ilmoittaudun siihen vähemmistöön, missä kertahairahduspettäminen ei olisi maailman ja suhteen loppu. Ihminen on erehtyväinen, ja jos virhettänsä syvästi katuu, en näkisi estettä antaa anteeksi. Tietysti tuo pitäisi ruotia perinpohjin ja tehdä tarvittavat korjausliikkeet suhteessa. Systemaattinen pettäminen olisi sitten asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Humalatila ei ole koskaan mikään syy pettämiselle. Toki ihminen saattaa olla vapautuneempi ja muuttua vaikka epäsosiaalisesta kaikille höpöttäjäksi, mutta jos pettämään lähtee, niin silloin on joko suhde huonossa kunnossa ja/tai pettäjä ei oikeasti edes rakasta kumppaniaan. Kyllä sitä osaa tuhannen tuubassa kieltäytyä, jos on oikeasti sellainen kumppani, josta välittää. Itsellä jos jostain syystä seksihalut heräävät kännissä, niin haluan mennä kotiin oman rakkaan viereen. M34
Mutta entä jos tiedät, ettet siellä kotona siltä omalta rakkaaltasi tule saamaan muuta, kuin iänikuisen torjunnan ja selän käännön? Muuttaisiko tilannetta?
Samaa mieltä. Minä petin ja lopulta lähdin suhteesta. Kyllästyin siihen torjuntaan ja kun yritti puhua asiasta, niin ei saanu mitään vastauksia ja ei puhunut juuri mitään. Se käy oikeasti itsetunnolle. Ajattelin silloin niin, että jos toi ei halua muuta kun torjua minut ja ei ole edes valmis keskustelemaan asiasta, niin mitä se enää mulle edes kuuluu. Hän päätti olla ilman ja minä en päättänyt olla.
Vierailija kirjoitti:
Itse "petän" aika pienelläkin kynnyksellä. Toki vain kerran olen mennyt loppuun asti. En ole kertonut puolisolleni mistään, enkä juuri pode huonoa omatuntoa. Toki välillä mietin, mitä tapahtuisi jos hän saisi tietää, mutta se ei ole kovin todennäköistä.
Kaipaan tietynlaista jännitystä ja himoa elämääni, ja sitä en kotoa saa (asiasta on keskusteltu kyllä). Rakastelu ja seksi kun on täysin eri asia. Olen todennut olevani onnellisempi kun saan välillä vähän seikkailla. Ihmetystä kotoa ei siis ole, koska menemme ja tulemme todella vapaasti. Ei se varmaan reilua ole, mutta toisaalta en tee kenellekään vahinkoa - edes itselleni.
Mikäs siinä, jos puolisosi tietää tilanteen. Mutta kuulostaa siltä että ei tiedä. Ja näin olet voit jättää nuo heittomerkit ihan suosiolla pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin mustavalkoisia kommentteja ketjuun on tullut, ilmeisen nuorilta ihmisiltä.
Aika on paras lääke. Ei se olo parane eroamisella. Muutaman vuoden päästä teistä kumpikaan ei edes muista koko juttua, kun elämässä tulee eteen muita, tärkeämpiä asioita ja ongelmia.
Huomaan saman. Toiset sanovat miehen tehneen täysin anteeksiantamattoman tempun, toiset sanovat suhteen olevan surkea kun seksiä ei ole jne. Itse olen ajatellut että molemmat teimme virheen (minä en huomioinut miestä, hän meni ja petti), mutta tarkoitushan ei todellakaan ole jatkaa samalla linjalla, mikäli suhdetta jatketaan, vaan korjata epäkohdat ja saada suhteesta jatkossa toimiva, jotta pettämistäkään ei enää tapahtuisi. Mikäli tämä hairahdus oli ensimmäinen, niin aika monta vuotta mies jaksoi sinnitellä, vaikka mitään toivoa seksielämämme parantumisesta en ole hänelle antanut.
Meillä kuitenkin on yhteiset lapset ja muutoin toimiva suhde. En tiedä kannattaako näitä asioita heittää menemään sen takia, että mahdollisesti löydän seuraavaksi itselleni vielä paljon huonommalla moraalilla varustetun miehen, joka ei edes ole lasteni isä, tai jonka kanssa arki takkuaa muuten vaan.
-ap
"Mustavalkoisuus" kertoo lähinnä siitä, kenellä on omanarvontunto kohdillaan ja kenellä ei. Toki vanhemmat naiset ovat myös kasvaneet enemmän siihen, että ovat miehille alistuneempia kuin nykynaiset.
Ap on kertonut keskittyneensä lapsiin, jonka vuoksi seksielämä oli miehen kanssa kuihtunut. Millä tavalla tuo muka on pettämiseen ajamista sinun puoleltasi Ap?
Kuulostaa pikemminkin siltä tavalliselta tarinalta, että lapset jäävät epätasa-arvoisesti enimmäkseen vain äidin vastuulle, joka väsyy kaikesta niin, että ei jaksaisi vielä tyydyttää miestä seksissäkin. Mies menee ja pettää, samalla kun äiti passaa lapsia ja miestä.
En halua puolustella pettäviä miehiä, mutta moni täällä kertoo, että seksiä ja läheisyyttä ei ole suhteessa ollut. Ja sitten toivotaan, että kun suhde on ”muuten hyvä”, niin se kantaisi.
Oletteko tulleet ajatelleeksi, että nimenomaan seksi ja läheisyys ovat miehelle niitä asioita, jotka tekevät suhteesta hyvän? Ei siihen riitä mikään toimiva arki kavereina.
Älkää päästäkö seksiä loppumaan. Siinä pelataan vaarallista peliä. Kyllä mies hakee seksin muualta, jos omalta ei saa.
🇺🇦🇮🇱
Niinpä, tämä vika suhteessamme oli. Keskityin liikaa lapsiin enkä huomioinut puolisoa. Mutta nyt kun tiedostan tämän, kannattaako suhdetta vielä pelastaa, vai onko jo myöhäistä, kun pettäminen ehti jo tapahtua?
-ap