Lue keskustelun säännöt.
Ajatuksia ulkonäköpaineista kellään?
Katsotaanpa, saisiko tämä keskustelu tuulta alleen.
Olen itse lievästi ylipainoinen nainen, ja painoni suhteen melkoisen ahdistunut. Ei ole aikaa, jolloin en olisi laihduttanut, ja pelkään, että minua kohdellaan painoni vuoksi huonosti. Parisuhdemielessä uskon vakaasti, etten nykyiselläni kerta kaikkiaan kelpaa miehille, ja vaikka laihduttaisin itseni missin mittoihin, olisin todennäköisesti edelleen yhtä ahdistunut ja varuillani sen suhteen, miten muut ihmiset suhtautuvat kehooni. Ja kyllä, tämä vaikuttaa tällä hetkellä aika paljon elämääni, vaikka olen ehdottomasti hoikimmillani ja parhaimmassa kunnossa, kun suhteuttaa koko elämääni. Käytännössä elämässäni ei tällä hetkellä mitään muuta olekaan kuin treenata tätä epätäydellistä kehoa, ja vaikka tuloksia tulee, ahdistus sen kuin lisääntyy.
Mutta varsinaisesti en ole aloittamassa suoranaista painokeskustelua tai rajata tätä ainoastaan ylipainoisille. Onko sinulla ulkonäköpaineita, ja millä tavoin ne vaikuttavat elämääsi? Ja jos olet sinut itsesi kanssa, niin jaa toki viisautesi: mikään ei ole yhtä väsyttävää kuin joka päivä tiedostaa oma riittämättömyytensä. :'(
Kommentit (90)
Täydellisyyttä ei ole olemassakaan, se pitäisi ensiksi hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeesus tuo vapauden kirjoitti:
Jumalalle riität ihan sellaisena kuin olet - Rukoile Herraa Jeesusta pelastaamaan itsesi, niin koko elämäsi muuttuu ja muiden ihmisten arvostelu tai sen pelko ei juuri paina missään.
Luoja on jees, mutta pitäisi pystyä tulemaan juttuun näiden maallistenkin tomumajojen kanssa, joita täällä samoilla nurkilla pyörii.
Eiköhän noita ole kaikilla. Myös meillä jotka emme ole ylipainoisia. Täytyy vaan yrittää olla välittämättä ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. En tarkoita etteikö kannattaisi treenata ja laihduttaa (jos on aihetta) tai muuten pitää huolta itsestä, sillä mä näen sen niin, että kun rakastaa omaa kehoaan niin haluaa kohdella sitä hyvin. Eli yritä ajatella niin että liikut hyvän olon takia ja laitat suuhusi sellaista ruokaa joka tekee hyvää kehollesi (ja mielelle).
Itse olen saanut miettiä näitä asioita taas nyt koska joudun leikkauttamaan tukkani lyhyeksi ja se on aina ollut pitkä. Olen aina ajatellut että minulle ei sovi lyhyet, että olisin epänaisellisen ja epäseksikkään näköinen lyhyessä tukassa. Nyt kun ei ole valinnan varaa, ei voi muuta kuin päättää että olen juuri niin naisellinen ja seksikäs kuin haluan olla enkä välitä p*skan vertaa mitä muut ajattelevat. N45
Itse olen miehenä niin tyytyväinen vartalooni, että peilin ohitse käveleminen ilman itsensä ihailua on usein haasteellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään ei ole vituttavampaa kuin omata piirre jonka haluaisi niin paljon muuttaa mutta ei voi ja se vaivaa päivästä toiseen.
Mene peilin eteen ja katso mitä hyvää siellä näet. Ja yritä korostaa niitä puoliasi. Jotain painoa voit laskea myös sille miten suhtaudut vastaantuleviin ihmisiin. Se kumppani jota mahdollisesti olet vailla ei ehkä huomaakaan piilossa olevaa peffasi selluliittia mutta hurmaantuu iloisesta ilmeestäsi ja ystävällisestä käytöksestäsi. Ehkä teidän huumorintajunne sopivatkin yhteen ja yhtäkkiä olette sopineet treffit kaverin pottunenästä ja sinun paksuista reisistäsi huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi lopettaa itsensä jatkuva vertailu muihin. Ja jos aina ajattelee että kaunista ja seksikästä on ainoastaan kilometrin pituiset sääret ja valtavat tissit, joita itsellä ei ole eikä tule, ainoastaan masentuu. Kun lähtee viihteelle seuranhaku mielessä ois hyvä jos se näkyisi myös ulkoasusta. Meikata ja laittaa itsensä niin että tuntee olonsa sexyksi ja viehättäväksi. Hyväntuulisuus yleensä kruunaa kokonaisuuden. Sitten vain uskoo itseensä. Jossain on se tyyppi joka näkee sut just niin upeana naisena kuin oletkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene peilin eteen ja katso mitä hyvää siellä näet. Ja yritä korostaa niitä puoliasi. Jotain painoa voit laskea myös sille miten suhtaudut vastaantuleviin ihmisiin. Se kumppani jota mahdollisesti olet vailla ei ehkä huomaakaan piilossa olevaa peffasi selluliittia mutta hurmaantuu iloisesta ilmeestäsi ja ystävällisestä käytöksestäsi. Ehkä teidän huumorintajunne sopivatkin yhteen ja yhtäkkiä olette sopineet treffit kaverin pottunenästä ja sinun paksuista reisistäsi huolimatta.
Yritän, ja joskus onnistunkin. Mutta myönnän, että taustalle on jäänyt pelko, että aina kun avaan oveni joko henkisesti tai kirjaimellisesti uudelle ihmiselle, jännitän aivan tautisesti sitä, millaisen reaktion saan aikaan ja kuinka paljon saan selitellä ennalta, että en ole timmi (tätä oikeasti hillitsen 99,9 % etten pelästytä vastapuolta oikeasti, mutta pelkään silti että toisella on minun suhteeni ihan liian isot odotukset).
Vierailija kirjoitti:
Jeesus tuo vapauden kirjoitti:
Jumalalle riität ihan sellaisena kuin olet - Rukoile Herraa Jeesusta pelastaamaan itsesi, niin koko elämäsi muuttuu ja muiden ihmisten arvostelu tai sen pelko ei juuri paina missään.
Luoja on jees, mutta pitäisi pystyä tulemaan juttuun näiden maallistenkin tomumajojen kanssa, joita täällä samoilla nurkilla pyörii.
Totta kai myös kanssaihmisten kanssa pitää tulla toimeen, tai ainakin yrittää - mutta elämämme tärkein suhde ei ole ihmissuhde vaan Jumalasuhde, koska se määrittelee iankaikkisen päämäärämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hoikka ja siro, mutta muuten minussa on kaikenlaista ulkoista vikaa. Kuitenkin muita ihmisiä seuraillessani (en puhu stalkkaamisesta :D) olen todennut, että kaunein ulkonäköpiirre on itsevarmuus tai ainakin sen näytteleminen ja hymy. Vaikka minkä näköisillä virhekokoelmilla on loputon suosio, kun he vain itse luottavat itseensä ja kiinnostavuuteensa.
Minulta se itsevarmuus useimmissa tilanteissa puuttuu. Itselleni luontevissa tilanteissa minua lähestytään ja minusta pidetään, ja kun toisaalla taas olen vetäytynyt ja epävarma, minua vältellään. Ja melko usein tuon välttelyn sitten itse tulkitsee johtuvan ulkonäöstä, vaikka järjellä ajateltuna niin ei tietenkään ole, koska toisissa tilanteissa vastaanotto on erilainen.
Jep, ulkonäköpaineita löytyy! Ongelmani vie tuhottomasti aikaa, enkä aina vain jaksa. Minulle jaettiin huonot kortit, ei vaan voi mitään. Surettaa ajatus parisuhteesta sillä en usko kaikkien miesten olevan ymmärtäväisiä, vaan pelkäisin miesehdokkaan pettyvän kun en olekkaan täydellinen. Suurin osa ei varmaan edes tiedä että nainen voisi näyttää tältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli nuorempana ulkonäköpaineita. En siis ole millään mittarilla kaunis. Mutta sanotaanko että viimeisen 10 vuoden aikana ne ovat karisseet. Tärkeimpinä myötävaikuttajina ovat toimineet ura ja perhe. Kumpikin on auttanut suuntaamaan katseen pois itsestä. Olen paljon kiinnostuneempi siitä kuinka lapseni voivat tai siitä, miten työni suoritan. Ketään perheessäni tai työpaikallani ei kiinnosta ulkonäköni vaan ihan muut asiat minussa. Sen myötä olen itsekin alkanut kiinnittää huomioni muihin juttuihin. Tärkeämpiin.
Kannattaa olla oma itsensä eikä esim pukeutumisella ala piilottelemaan turhaan itseään tai näytä pelkkää naamaa jos on treffisivustoilla.
Kiinnostunut on nähnyt sinut jo ennen yhteydenottoa.
Miehenä koen ulkonäköpaineita hiustenlähdöstä, asia on sellainen jolle en voi mitään ja sillä on silti iso vaikutus ulkonäköön, epäreilua.
No jos te epävarmat ajattelette niitä ihmisiä, joihin itse suhtaudutte positiivisesti, milläkin tasolla, niin ovatko nämä ihmiset ulkonäöllisesti täydellisiä? Veikkaanpa, että omissa mittapuissannekin muut tekijät ovat määräävämpiä. Varmaan löytyy vaikkapa koululaisia, jotka kiusaavat toisia hörökorvien takia. Silti enemmistö ihmisistä viis veisaa hörökorvista.
Sepä se on se itsensä hyväksyminen ja lopettaminen yrittää olla kameleontti jonka pitää miellyttää kaikkia. Pitäisi muuttua aina sen mukaan mistä toinen pitää.
Kamalan raskasta elää jos koko ajan vaatii itseltään että pitää olla joku tietynlainen ja miellyttää kaikkia!
Minä olen keski-iän ylittänyt laiha p-rseetön ja lauta. Se olen minä ja sellaisena saa muut minut ottaa. Jos ei kelpaa menkööt tiehensä. Teen ihmissuhdetyötä (hoitoalalla) ja tottunut tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Kaikki eivät minusta pidä enkä minä pidä kaikista, mutta niinhän se on maailmassa. Kun hyväksyn itseni ei toisten mielipiteet suista radaltani. En mieti sellaisia.
Jos joku soittaa suutaan tiedän että sillä ihmisellä on itsellään hankalaa itsensä kanssa. Ei terveen itsetunnon omaava ihminen tunne tarvetta arvostella toisten ulkonäköä eikä olemusta.
Katselkaa nyt ympärillenne ihan rehellisesti ja huomatkaa, että meitä on miljoonia eri kokoisia, ikäisiä ja näköisiä. Itse en elämässäni ole nähnyt kuin kolme ihmistä joita rehellisyyden nimissä täytyy sanoa että olivat silmissäni oikeasti rumia. Kaksi naista ja yksi mies. Kasvonpiirteet "epäonnistuneet". Näistä yksi nainen oli hyvin miellyttävä ihminen ja helppo tulla toimeen.
Miksi elää niin ulkoaohjautuvasti, ole itse oman elämäsi herra ja hyväksy itsesi! Unohda ajatukset mitä ne MUUT ajattelee! Kyllä maailmaan ajatuksia mahtuu, anna negatiivisten mennä ja keskity niihin ihmissuhteisiin joissa on hyvä olla ja jotka sinut hyväksyvät juuri sinuna!
Aknea naamassa.
Lisäksi tummat ja tuuheat karvat käsissä ja jaloissa + herkkä iho = ei hyvä yhtälö sheivata, epiloida tai sokeroida. Kesäisin tulen erittäin tietoiseksi tästä.
Jumalalle riität ihan sellaisena kuin olet - Rukoile Herraa Jeesusta pelastaamaan itsesi, niin koko elämäsi muuttuu ja muiden ihmisten arvostelu tai sen pelko ei juuri paina missään.