Lue keskustelun säännöt.
Ajatuksia ulkonäköpaineista kellään?
Katsotaanpa, saisiko tämä keskustelu tuulta alleen.
Olen itse lievästi ylipainoinen nainen, ja painoni suhteen melkoisen ahdistunut. Ei ole aikaa, jolloin en olisi laihduttanut, ja pelkään, että minua kohdellaan painoni vuoksi huonosti. Parisuhdemielessä uskon vakaasti, etten nykyiselläni kerta kaikkiaan kelpaa miehille, ja vaikka laihduttaisin itseni missin mittoihin, olisin todennäköisesti edelleen yhtä ahdistunut ja varuillani sen suhteen, miten muut ihmiset suhtautuvat kehooni. Ja kyllä, tämä vaikuttaa tällä hetkellä aika paljon elämääni, vaikka olen ehdottomasti hoikimmillani ja parhaimmassa kunnossa, kun suhteuttaa koko elämääni. Käytännössä elämässäni ei tällä hetkellä mitään muuta olekaan kuin treenata tätä epätäydellistä kehoa, ja vaikka tuloksia tulee, ahdistus sen kuin lisääntyy.
Mutta varsinaisesti en ole aloittamassa suoranaista painokeskustelua tai rajata tätä ainoastaan ylipainoisille. Onko sinulla ulkonäköpaineita, ja millä tavoin ne vaikuttavat elämääsi? Ja jos olet sinut itsesi kanssa, niin jaa toki viisautesi: mikään ei ole yhtä väsyttävää kuin joka päivä tiedostaa oma riittämättömyytensä. :'(
Kommentit (90)
Minä ihmettelen näitä paineistujia, elämässä on aika paljon olennaisempaakin, mitä joukko tuntemattomia, työkavereita jne ajattelee sinun ulkonäöstäsi. Itse asiassa ketään ei kiinnosta, olet maailman napa jonka painoa seurataan vain omassa päässäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on helppo sanoa, että unohda vain ulkonäkösi ja paineet ja alat vaan reippaasti olla sellainen kuin on - jos ei ole itse ollut siinä mielentilassa.
Itse muistan, että 6-vuotiaana TIESIN olevani ruma ja lihava. Teini-ikäisen TIESIN, etten tule saamaan puolisoa, koska minulla on ruma maha. Parikymppisenä TIESIN, että olen täysin epäviehättävä miesten silmissä. Nyt 35-vuotiaana olen edelleen yksin. Totta kai nyt tiedän, etteivät ajatukseni heijastaneet todellisuutta. En ollut niin kamala, mutta se oli minun maailmani. Se oli ainoa totuus jonka tunsin. Se ei ollut "omg mä oon niin ruma" sanottuna siksi, että kaverit olisivat sanoneet "etpäs oo ku tosi nätti". Se on ollut koko elämääni seurannut tunne ja tieto siitä, että olen rumempi kuin muut.
Jos tätä ei ole kokenut, ei ehkä ymmärrä miksi joku stressaa ulkonäköään, vaikka syytä ei ole.
Ketjua kokonaan lukematta en tiedä onko tätä kuinka paljon käsitelty/kuinka yleistä tämä on, mutta mua ei (enää) kiinnosta p'skaakaan mitä joku mun kropasta ja ylipainosta ajattelee vaan mä en siedä sitä itse. Mä siis en halua laihtua normaalipainoiseksi ja kiinteän sporttiseksi muiden takia vaan ainoastaan siksi, että se on mun oma identiteetti ja mä en ole oma itseni ylipainoisena plösönä. Mä olen vankina tässä s**tanan läskipuvussa jossa liikkuminen on hankalaa ja kömpelöä, askel ei ole keveä ja olemus freesi ja terve.
161/83
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen näitä paineistujia, elämässä on aika paljon olennaisempaakin, mitä joukko tuntemattomia, työkavereita jne ajattelee sinun ulkonäöstäsi. Itse asiassa ketään ei kiinnosta, olet maailman napa jonka painoa seurataan vain omassa päässäsi.
Noo on se nyt aika olennaista kun ei esim saa miestä ja sitä kautta perhettä oman ulkonäkönsä vuoksi. Milloin ovat tissini liian pienet ja milloin muuten vaan en ole "mikään kaunotar", tämä itseäni 20 v vanhemman ylipainoisen miehen suusta eli omat kriteeritkään ei ole kovin korkeat, ja silti en kelpaa.
laihduttaminen kannattaa. DM2 on hirveä tauti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos koittaisit oppia tuntemaan itsesi (ei fyysistä sinua). Tiedätkö esimerkiksi mitkä pienet asiat saa sinut onnelliseksi? Mistä saat voimavaroja? Teetkö näitä juttuja arkena? Se oma kehonkuvan hyväksyminen seuraa ihan itsestään perässä. M33
Kiitos tästä kommentista. :) Työn alla itse asiassa, huomaan että elämästä on tällä hetkellä tipahdellut pois aika lailla sellaisia harrasteita ja asioita, jotka ovat aina olleet jotenkin osa "minua", ja nyt olen yrittänyt palautella niitä takaisin elämääni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
laihduttaminen kannattaa. DM2 on hirveä tauti.
No niin kannattaa, mutta sen varaan ei saisi rakentaa koko elämäänsä, painon ei pitäisi määritellä koko minuutta, ja sen pitäisi olla pikemminkin viisaita terveystekoja kuin passi siihen, että voi tulla itsensä ja muiden hyväksymäksi.
Niinpä, on helppo sanoa että maailmassa on tärkeämpääkin mietittävää, ja lakkaa vain ajattelemasta. Esimerkiksi itseäni on kiusattu painoni vuoksi akselilla niin lievästi kuin vaikeasti ylipainoisena, ja olen kohdannut aika paljon tökeröä kohtelua niin lähipiiristä kuin ventovierailtakin. En väitä, että oma asennemuutos olisi mahdotonta, mutta kynnys tähän muutokseen on isompi, kun on niin kauan tullut määritellyksi juuri ulkonäkönsä vuoksi. Siksi en uskokaan, että pelkkä laihduttaminen, vaikka sille olen käytännössä omistanut tällä hetkellä kaiken liikenevän vapaa-aikani, auttaisi ulkonäköpaineista pääsemistä ja itsetunnon vahvistumista, ja epäilisin varmaan normaalipainoisenakin olevani aivan liian lihava varsinkin vastakkaisen sukupuolen silmissä. Iso kiitos kaikille kommentoineille, ja on vielä kiinnostavaa kuulla lisää kokemuksia. :)
Ap
Nimenomaan tämä! Älkää ihmiset katsoko somesta kauniiden fitness ihmisten naamoja ja kroppia unelmoiden ja ihastellen, sen jälkeen masentuen. Olen voinut paljon paremmin sen jälkeen kun lopetin tämän tietoisesti.
Toki jotkut voivat saada näistä motivaatiota.