Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut dieetillä 5 viikkoa, ja paino tippunut 5 kg - tämähän on helppoa!
23.08.2018 |
Paino on noussut hitaasti ja varmasti viimeisen muutaman vuoden aikana. Ajattelin, etten pysty laihduttamaan. Koska, minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja olen viisikymppinen. Kolmanneksi se, että olen normipainon ylärajoilla, ja sanotaan etä normaalipainon sisällä laihduttaminen on aina työläintä. Lisäksi en ole itseni kiduttaja, vaan tapaan päästää itseni helpolla.
Mutta olenkin pystynyt. Kalorilaskurin avulla. Tämähän on suorastaan helppoa! Vaikeinta on ollut murtaa tottumussyöminen, mutta se on tullut ilmi tässä projektissa.
Koetteko te muut laihduttamisen helpoksi vai vaikeaksi?
Kommentit (80)
Joo ja ei. Tavallaan tietää, että pieniä muutoksia tekemällä se olisi todella helppoa. Sitten kuitenkin käytännössä sitä lipsuu huonoihin tapoihin, syö liian tuhteja lounaita, liian vähän kasviksia ym.
Itsellä on se tilanne että pitäisi tiputtaa 70 kg:sta 65:een, ja nimenomaan hitaasti ja pysyvästi, arjen ruokailutottumuksia muuttamalla. Jos saisin jouluun mennessä nämä kilot karistettua, olisin tosi tyytyväinen.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, se vaikeus alkaakin siinä kohtaa, kun pitäisi pitää paino samana eikä päästää sitä hiipimään pikkuhiljaa takaisin.
Se on varmaan totta. Siksi ostin vieläkin kalorilaskurin tueksi, jotta opin oman virheellisen naposteluni ja turhien kalorien huomaamisen. Toivon saavani tämän alitajuntaan, jotta tajuan jatkossakin missä menee vikaan.
Kaffepulla kirjoitti:
Joo ja ei. Tavallaan tietää, että pieniä muutoksia tekemällä se olisi todella helppoa. Sitten kuitenkin käytännössä sitä lipsuu huonoihin tapoihin, syö liian tuhteja lounaita, liian vähän kasviksia ym.
Itsellä on se tilanne että pitäisi tiputtaa 70 kg:sta 65:een, ja nimenomaan hitaasti ja pysyvästi, arjen ruokailutottumuksia muuttamalla. Jos saisin jouluun mennessä nämä kilot karistettua, olisin tosi tyytyväinen.
Minä yritin kaikki elämäntapamuutokset jo. Aloin liikkumaan, mutta paino nousi. Aloin laitasmallin, paino nousi. Puolitin hiilarit, paino ei laskenut...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Joo ja ei. Tavallaan tietää, että pieniä muutoksia tekemällä se olisi todella helppoa. Sitten kuitenkin käytännössä sitä lipsuu huonoihin tapoihin, syö liian tuhteja lounaita, liian vähän kasviksia ym.
Itsellä on se tilanne että pitäisi tiputtaa 70 kg:sta 65:een, ja nimenomaan hitaasti ja pysyvästi, arjen ruokailutottumuksia muuttamalla. Jos saisin jouluun mennessä nämä kilot karistettua, olisin tosi tyytyväinen.
Minä yritin kaikki elämäntapamuutokset jo. Aloin liikkumaan, mutta paino nousi. Aloin laitasmallin, paino nousi. Puolitin hiilarit, paino ei laskenut...
Ap
Niin eli laihduttaminen ei tosiaankaan ole helppoa :D
Mikä kenellekin toimii, kun löytää toimivan tavan, tietenkin se sitten on helppoa, huoh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Joo ja ei. Tavallaan tietää, että pieniä muutoksia tekemällä se olisi todella helppoa. Sitten kuitenkin käytännössä sitä lipsuu huonoihin tapoihin, syö liian tuhteja lounaita, liian vähän kasviksia ym.
Itsellä on se tilanne että pitäisi tiputtaa 70 kg:sta 65:een, ja nimenomaan hitaasti ja pysyvästi, arjen ruokailutottumuksia muuttamalla. Jos saisin jouluun mennessä nämä kilot karistettua, olisin tosi tyytyväinen.
Minä yritin kaikki elämäntapamuutokset jo. Aloin liikkumaan, mutta paino nousi. Aloin laitasmallin, paino nousi. Puolitin hiilarit, paino ei laskenut...
Ap
Niin eli laihduttaminen ei tosiaankaan ole helppoa :D
Mikä kenellekin toimii, kun löytää toimivan tavan, tietenkin se sitten on helppoa, huoh.
Oletko tosiaan noin katkera, kun itse et osaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samassa painossa pysyminen on hankalampaa kuin sitä edeltävä laihduttaminen oman kokemuksen mukaan. Pikadieettejä en harrasta koska ne ei auta jos ruokavalio mättää.
Laihduttaminen on helppoa kuin heinänteko. Olen laihdtuttanut kymmeniä kertoja elämässäni, ja taas laihdutan. Kuitenkin se mikä on vaikeaa on pysyä siinä saavutetussa painossa, kun elämässä on aina kaikenlaista stressiä, kiirettä, painetta, murhetta. Siinä jää kalorilaskurit sun muut sivuun kun elämä painaa päälle, ja kun tähän summataan dieetin aikana kertynyt nälkävelka joka aiheuttaa valtavan sudennälän ja herkkuhimoja, sitten mennään taas.
Ja joka kerran jälkeen on vähän entistä vaikeampi laihtua, koska kroppa on oppinut "nälänhätien" (laihdutuskuurien) seurauksena säästämäänn energiaa erittäin tehokkaasti. Esim. nuorena jos vähän lihoin, vähensin vähän alkoholin käyttöä ja pikaruoka-aterioita. Sillä ne kilot lähti. Kolmikymppisenä tarvi jo selkeää elämäntapamuutoskuuria, esim. herkkuja max kerta viikossa, lautasmalli, ei lainkaan pikaruokaa ja alkoholia. Nyt nelikymppisenä kauan jojoilleena ainoat mitkä tehoaa on erittäin vähäkaloriset tyyliin 1200 kcal / päivä, ja ne aiheuttavat valitettavasti ajan pälle kamalan nälän ja ahmimishimon. Tutkimustenkin mukaan dieetti sekoittaa nälkähormonit noin vuodeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
45++v, ylipainoa /20kg...laihduttaminen on ollu helppoa, -15kg, mut se painon pitäminen... kun yhtään hellittää, niin heti tulee kilo tai kaks++
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Joo ja ei. Tavallaan tietää, että pieniä muutoksia tekemällä se olisi todella helppoa. Sitten kuitenkin käytännössä sitä lipsuu huonoihin tapoihin, syö liian tuhteja lounaita, liian vähän kasviksia ym.
Itsellä on se tilanne että pitäisi tiputtaa 70 kg:sta 65:een, ja nimenomaan hitaasti ja pysyvästi, arjen ruokailutottumuksia muuttamalla. Jos saisin jouluun mennessä nämä kilot karistettua, olisin tosi tyytyväinen.
Minä yritin kaikki elämäntapamuutokset jo. Aloin liikkumaan, mutta paino nousi. Aloin laitasmallin, paino nousi. Puolitin hiilarit, paino ei laskenut...
Ap
Niin eli laihduttaminen ei tosiaankaan ole helppoa :D
Mikä kenellekin toimii, kun löytää toimivan tavan, tietenkin se sitten on helppoa, huoh.
Tarkoitin, että laihduttaminen elämänmuutoksellä ei toiminut _minulle_. Siksi en usko elämänmuutoremonttiin laihduttamisen välineenä. Se auttaa sitten siihen, ettei paino nouse uudestaan, mutta sillä ei laihduteta.
Mutta todellakin, joillain se voi toimia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laihduttaminen on helppoa kuin heinänteko. Olen laihdtuttanut kymmeniä kertoja elämässäni, ja taas laihdutan. Kuitenkin se mikä on vaikeaa on pysyä siinä saavutetussa painossa, kun elämässä on aina kaikenlaista stressiä, kiirettä, painetta, murhetta. Siinä jää kalorilaskurit sun muut sivuun kun elämä painaa päälle, ja kun tähän summataan dieetin aikana kertynyt nälkävelka joka aiheuttaa valtavan sudennälän ja herkkuhimoja, sitten mennään taas.
Ja joka kerran jälkeen on vähän entistä vaikeampi laihtua, koska kroppa on oppinut "nälänhätien" (laihdutuskuurien) seurauksena säästämäänn energiaa erittäin tehokkaasti. Esim. nuorena jos vähän lihoin, vähensin vähän alkoholin käyttöä ja pikaruoka-aterioita. Sillä ne kilot lähti. Kolmikymppisenä tarvi jo selkeää elämäntapamuutoskuuria, esim. herkkuja max kerta viikossa, lautasmalli, ei lainkaan pikaruokaa ja alkoholia. Nyt nelikymppisenä kauan jojoilleena ainoat mitkä tehoaa on erittäin vähäkaloriset tyyliin 1200 kcal / päivä, ja ne aiheuttavat valitettavasti ajan pälle kamalan nälän ja ahmimishimon. Tutkimustenkin mukaan dieetti sekoittaa nälkähormonit noin vuodeksi.
Tuo selittää, miksi nuo elämänmuutokset eivät riitä minullekaan!
Minulla on yksi mässypäivä viikossa, jottei tule herkkuvajetta. Lisäksi, jos on esim. Suklaanhimo, niin ostan kyllä fazerinan tms. Laitan sen vain kaloreihin mukaan ja syön muuta vähemman.
Lisäksi syön joka päivä hieman eri tavalla, koska ei minulla ole joka päivä yhtä nälkä. Jos ei tee mieli ruokaa, niin jätän kalorit alle tonniin, en pakolla syö, mutta jos on kauhee nälkä, niin seuraavana päivänä voin syödä 1400 kcal.
Ap
^ Sulle tulee olemaan melkoinen haaste sitten pitää saavutettu paino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laihduttaminen on helppoa kuin heinänteko. Olen laihdtuttanut kymmeniä kertoja elämässäni, ja taas laihdutan. Kuitenkin se mikä on vaikeaa on pysyä siinä saavutetussa painossa, kun elämässä on aina kaikenlaista stressiä, kiirettä, painetta, murhetta. Siinä jää kalorilaskurit sun muut sivuun kun elämä painaa päälle, ja kun tähän summataan dieetin aikana kertynyt nälkävelka joka aiheuttaa valtavan sudennälän ja herkkuhimoja, sitten mennään taas.
Ja joka kerran jälkeen on vähän entistä vaikeampi laihtua, koska kroppa on oppinut "nälänhätien" (laihdutuskuurien) seurauksena säästämäänn energiaa erittäin tehokkaasti. Esim. nuorena jos vähän lihoin, vähensin vähän alkoholin käyttöä ja pikaruoka-aterioita. Sillä ne kilot lähti. Kolmikymppisenä tarvi jo selkeää elämäntapamuutoskuuria, esim. herkkuja max kerta viikossa, lautasmalli, ei lainkaan pikaruokaa ja alkoholia. Nyt nelikymppisenä kauan jojoilleena ainoat mitkä tehoaa on erittäin vähäkaloriset tyyliin 1200 kcal / päivä, ja ne aiheuttavat valitettavasti ajan pälle kamalan nälän ja ahmimishimon. Tutkimustenkin mukaan dieetti sekoittaa nälkähormonit noin vuodeksi.
Olipas mielenkiintoista tekstiä. Itsekin jojolaihduttajana olen huomannut että sitten kun se iso repsahdus tapahtuu ja alkaa taas syömään kuten ennen laihdutusta niin se nälkä on jotain aivan järkyttävää. Sitä syö niinkuin ei ikinä ruokaa olisi nähnyt, sekä ruokaa että herkkuja😒 tuntuu tossa tilassa että kroppa vaan vaatii ahmimaan. Sairasta😞
Vierailija kirjoitti:
^ Sulle tulee olemaan melkoinen haaste sitten pitää saavutettu paino.
Miksi ajattelet näin?
Minä ajattelen, että kalorilaskurin avulla olen löytänyt sen, mitä en ollut ennen huomannut. Esim. Olen syönyt pikkunälkään muromysliä - ja nyt tajuan, kuinka paaaaaljon siitä tulee kaloreita, ja osaan välttää sen syömistä. Tai, napostelen helposti sitä tai tätä: kun teen nakkikeittoa, niin vedän niitä nakkipaloja samalla kuin pilkon. Ja viinin juominen...
Jos vain muistan mitä tässä olen oppinut, niin painohan pysyy lähes itsestään samassa.
Kalorilaskuri antaa kulutuksekseni 2000 kcal pv, ja mässypäivänä olen syönyt tuon määrän. Se on aivan riittävä määrä minulle,
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Joo ja ei. Tavallaan tietää, että pieniä muutoksia tekemällä se olisi todella helppoa. Sitten kuitenkin käytännössä sitä lipsuu huonoihin tapoihin, syö liian tuhteja lounaita, liian vähän kasviksia ym.
Itsellä on se tilanne että pitäisi tiputtaa 70 kg:sta 65:een, ja nimenomaan hitaasti ja pysyvästi, arjen ruokailutottumuksia muuttamalla. Jos saisin jouluun mennessä nämä kilot karistettua, olisin tosi tyytyväinen.
Minä yritin kaikki elämäntapamuutokset jo. Aloin liikkumaan, mutta paino nousi. Aloin laitasmallin, paino nousi. Puolitin hiilarit, paino ei laskenut...
Ap
Niin eli laihduttaminen ei tosiaankaan ole helppoa :D
Mikä kenellekin toimii, kun löytää toimivan tavan, tietenkin se sitten on helppoa, huoh.
Oletko tosiaan noin katkera, kun itse et osaa?
Miten niin en osaa? En kait muuten voisi todeta, että se on helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihduttaminen on helppoa kuin heinänteko. Olen laihdtuttanut kymmeniä kertoja elämässäni, ja taas laihdutan. Kuitenkin se mikä on vaikeaa on pysyä siinä saavutetussa painossa, kun elämässä on aina kaikenlaista stressiä, kiirettä, painetta, murhetta. Siinä jää kalorilaskurit sun muut sivuun kun elämä painaa päälle, ja kun tähän summataan dieetin aikana kertynyt nälkävelka joka aiheuttaa valtavan sudennälän ja herkkuhimoja, sitten mennään taas.
Ja joka kerran jälkeen on vähän entistä vaikeampi laihtua, koska kroppa on oppinut "nälänhätien" (laihdutuskuurien) seurauksena säästämäänn energiaa erittäin tehokkaasti. Esim. nuorena jos vähän lihoin, vähensin vähän alkoholin käyttöä ja pikaruoka-aterioita. Sillä ne kilot lähti. Kolmikymppisenä tarvi jo selkeää elämäntapamuutoskuuria, esim. herkkuja max kerta viikossa, lautasmalli, ei lainkaan pikaruokaa ja alkoholia. Nyt nelikymppisenä kauan jojoilleena ainoat mitkä tehoaa on erittäin vähäkaloriset tyyliin 1200 kcal / päivä, ja ne aiheuttavat valitettavasti ajan pälle kamalan nälän ja ahmimishimon. Tutkimustenkin mukaan dieetti sekoittaa nälkähormonit noin vuodeksi.
Olipas mielenkiintoista tekstiä. Itsekin jojolaihduttajana olen huomannut että sitten kun se iso repsahdus tapahtuu ja alkaa taas syömään kuten ennen laihdutusta niin se nälkä on jotain aivan järkyttävää. Sitä syö niinkuin ei ikinä ruokaa olisi nähnyt, sekä ruokaa että herkkuja😒 tuntuu tossa tilassa että kroppa vaan vaatii ahmimaan. Sairasta😞
Minulla taas ei ole taipumusta ahmimiseen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Laihduttaminen on helppoa kuin heinänteko. Olen laihdtuttanut kymmeniä kertoja elämässäni, ja taas laihdutan. Kuitenkin se mikä on vaikeaa on pysyä siinä saavutetussa painossa, kun elämässä on aina kaikenlaista stressiä, kiirettä, painetta, murhetta. Siinä jää kalorilaskurit sun muut sivuun kun elämä painaa päälle, ja kun tähän summataan dieetin aikana kertynyt nälkävelka joka aiheuttaa valtavan sudennälän ja herkkuhimoja, sitten mennään taas.
Ja joka kerran jälkeen on vähän entistä vaikeampi laihtua, koska kroppa on oppinut "nälänhätien" (laihdutuskuurien) seurauksena säästämäänn energiaa erittäin tehokkaasti. Esim. nuorena jos vähän lihoin, vähensin vähän alkoholin käyttöä ja pikaruoka-aterioita. Sillä ne kilot lähti. Kolmikymppisenä tarvi jo selkeää elämäntapamuutoskuuria, esim. herkkuja max kerta viikossa, lautasmalli, ei lainkaan pikaruokaa ja alkoholia. Nyt nelikymppisenä kauan jojoilleena ainoat mitkä tehoaa on erittäin vähäkaloriset tyyliin 1200 kcal / päivä, ja ne aiheuttavat valitettavasti ajan pälle kamalan nälän ja ahmimishimon. Tutkimustenkin mukaan dieetti sekoittaa nälkähormonit noin vuodeksi.
Et ole näköjään oppinut mitään noiden laihdutuskuurien myötä. Jatkat samaan tapaan, vaikka tiedät sen olevan hyödytöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihduttaminen on helppoa kuin heinänteko. Olen laihdtuttanut kymmeniä kertoja elämässäni, ja taas laihdutan. Kuitenkin se mikä on vaikeaa on pysyä siinä saavutetussa painossa, kun elämässä on aina kaikenlaista stressiä, kiirettä, painetta, murhetta. Siinä jää kalorilaskurit sun muut sivuun kun elämä painaa päälle, ja kun tähän summataan dieetin aikana kertynyt nälkävelka joka aiheuttaa valtavan sudennälän ja herkkuhimoja, sitten mennään taas.
Ja joka kerran jälkeen on vähän entistä vaikeampi laihtua, koska kroppa on oppinut "nälänhätien" (laihdutuskuurien) seurauksena säästämäänn energiaa erittäin tehokkaasti. Esim. nuorena jos vähän lihoin, vähensin vähän alkoholin käyttöä ja pikaruoka-aterioita. Sillä ne kilot lähti. Kolmikymppisenä tarvi jo selkeää elämäntapamuutoskuuria, esim. herkkuja max kerta viikossa, lautasmalli, ei lainkaan pikaruokaa ja alkoholia. Nyt nelikymppisenä kauan jojoilleena ainoat mitkä tehoaa on erittäin vähäkaloriset tyyliin 1200 kcal / päivä, ja ne aiheuttavat valitettavasti ajan pälle kamalan nälän ja ahmimishimon. Tutkimustenkin mukaan dieetti sekoittaa nälkähormonit noin vuodeksi.
Olipas mielenkiintoista tekstiä. Itsekin jojolaihduttajana olen huomannut että sitten kun se iso repsahdus tapahtuu ja alkaa taas syömään kuten ennen laihdutusta niin se nälkä on jotain aivan järkyttävää. Sitä syö niinkuin ei ikinä ruokaa olisi nähnyt, sekä ruokaa että herkkuja😒 tuntuu tossa tilassa että kroppa vaan vaatii ahmimaan. Sairasta😞
Toistaalta evoluution mielessä ihan järkevää. Oloissa joisssa ihminen on vuosituhansien aikana kehittynyt ei ole käytännössä koskaan ollut ongelmana lihavuus ja kaloripitoisen ruoan ylimäärä vaan pikemminkin se että löytää riittävästi ravintoa. Niinpä kaikki kehon mekanismit on virittyneet niin, että kalorivaje eli nälänhätä on hätätila, joka pitää heti korvata jos lopulta saa sitä ruokaa jostain. Koska eihän sitä tiedä koska metsästäjä-keräilijä saa seuraavan saaliseläimen kaadettua tai löytää marjoja tai hedelmiä, voi mennä pitkäänkin eli rasvavarastoja pitäisi olla kehossa riittävästi.
Valitettavasti kropassa ei siis ole evoluutiomme peruja sellaisia mekanismeja, jotka ymmärtäisivät että hei, nythän minä olen ylipainoinen joten laihtuminen ei olekaan hätätila. Edelleen kropan automaattiset hormonaaliset yms mekanismit näkevät minkä tahansa pitkittyneen kalorivajeen nälänhätänä ja pyrkivät ohjaamaan ahmimaan rasvat takaisin sitten kun lopulta nälänhätä loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihduttaminen on helppoa kuin heinänteko. Olen laihdtuttanut kymmeniä kertoja elämässäni, ja taas laihdutan. Kuitenkin se mikä on vaikeaa on pysyä siinä saavutetussa painossa, kun elämässä on aina kaikenlaista stressiä, kiirettä, painetta, murhetta. Siinä jää kalorilaskurit sun muut sivuun kun elämä painaa päälle, ja kun tähän summataan dieetin aikana kertynyt nälkävelka joka aiheuttaa valtavan sudennälän ja herkkuhimoja, sitten mennään taas.
Ja joka kerran jälkeen on vähän entistä vaikeampi laihtua, koska kroppa on oppinut "nälänhätien" (laihdutuskuurien) seurauksena säästämäänn energiaa erittäin tehokkaasti. Esim. nuorena jos vähän lihoin, vähensin vähän alkoholin käyttöä ja pikaruoka-aterioita. Sillä ne kilot lähti. Kolmikymppisenä tarvi jo selkeää elämäntapamuutoskuuria, esim. herkkuja max kerta viikossa, lautasmalli, ei lainkaan pikaruokaa ja alkoholia. Nyt nelikymppisenä kauan jojoilleena ainoat mitkä tehoaa on erittäin vähäkaloriset tyyliin 1200 kcal / päivä, ja ne aiheuttavat valitettavasti ajan pälle kamalan nälän ja ahmimishimon. Tutkimustenkin mukaan dieetti sekoittaa nälkähormonit noin vuodeksi.
Et ole näköjään oppinut mitään noiden laihdutuskuurien myötä. Jatkat samaan tapaan, vaikka tiedät sen olevan hyödytöntä.
Jos sinulla on tähän ongelmaan ratkaisu, niin kannattaa tuotteistaa idea, koska tähän ei ole lääkärit ja ravitsemusterapeutitkaan keksineet oikeaa ratkaisua, että laihdutusmenetelmästä riippumatta 95% laihduttajista lihoo takaisin, ja yleensä vielä joka lihomiskerran jälkeen hieman korkeampaan painoon kuin mitä oli ennen laihdutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihduttaminen on helppoa kuin heinänteko. Olen laihdtuttanut kymmeniä kertoja elämässäni, ja taas laihdutan. Kuitenkin se mikä on vaikeaa on pysyä siinä saavutetussa painossa, kun elämässä on aina kaikenlaista stressiä, kiirettä, painetta, murhetta. Siinä jää kalorilaskurit sun muut sivuun kun elämä painaa päälle, ja kun tähän summataan dieetin aikana kertynyt nälkävelka joka aiheuttaa valtavan sudennälän ja herkkuhimoja, sitten mennään taas.
Ja joka kerran jälkeen on vähän entistä vaikeampi laihtua, koska kroppa on oppinut "nälänhätien" (laihdutuskuurien) seurauksena säästämäänn energiaa erittäin tehokkaasti. Esim. nuorena jos vähän lihoin, vähensin vähän alkoholin käyttöä ja pikaruoka-aterioita. Sillä ne kilot lähti. Kolmikymppisenä tarvi jo selkeää elämäntapamuutoskuuria, esim. herkkuja max kerta viikossa, lautasmalli, ei lainkaan pikaruokaa ja alkoholia. Nyt nelikymppisenä kauan jojoilleena ainoat mitkä tehoaa on erittäin vähäkaloriset tyyliin 1200 kcal / päivä, ja ne aiheuttavat valitettavasti ajan pälle kamalan nälän ja ahmimishimon. Tutkimustenkin mukaan dieetti sekoittaa nälkähormonit noin vuodeksi.
Olipas mielenkiintoista tekstiä. Itsekin jojolaihduttajana olen huomannut että sitten kun se iso repsahdus tapahtuu ja alkaa taas syömään kuten ennen laihdutusta niin se nälkä on jotain aivan järkyttävää. Sitä syö niinkuin ei ikinä ruokaa olisi nähnyt, sekä ruokaa että herkkuja😒 tuntuu tossa tilassa että kroppa vaan vaatii ahmimaan. Sairasta😞
Toistaalta evoluution mielessä ihan järkevää. Oloissa joisssa ihminen on vuosituhansien aikana kehittynyt ei ole käytännössä koskaan ollut ongelmana lihavuus ja kaloripitoisen ruoan ylimäärä vaan pikemminkin se että löytää riittävästi ravintoa. Niinpä kaikki kehon mekanismit on virittyneet niin, että kalorivaje eli nälänhätä on hätätila, joka pitää heti korvata jos lopulta saa sitä ruokaa jostain. Koska eihän sitä tiedä koska metsästäjä-keräilijä saa seuraavan saaliseläimen kaadettua tai löytää marjoja tai hedelmiä, voi mennä pitkäänkin eli rasvavarastoja pitäisi olla kehossa riittävästi.
Valitettavasti kropassa ei siis ole evoluutiomme peruja sellaisia mekanismeja, jotka ymmärtäisivät että hei, nythän minä olen ylipainoinen joten laihtuminen ei olekaan hätätila. Edelleen kropan automaattiset hormonaaliset yms mekanismit näkevät minkä tahansa pitkittyneen kalorivajeen nälänhätänä ja pyrkivät ohjaamaan ahmimaan rasvat takaisin sitten kun lopulta nälänhätä loppuu.
Tästä tulee mieleen Henry Fordin lausahdus:
Jos uskot, että se on totta, niin se on totta.
Jos uskot, että se ei ole totta, niin se on myös totta.
Alapa muuttamaan uskomuksiasi...
Niin, se vaikeus alkaakin siinä kohtaa, kun pitäisi pitää paino samana eikä päästää sitä hiipimään pikkuhiljaa takaisin.