Lapsi syö ja lihoo. 10-v.

Tuossa vaiheessa moni pulskistuu. Ulkoleikit jää pois, sisällä kökitään liikaa ja murrosikä häämöttää.

Kuinka paljon on liikuntaa?

Anna sille lapselle sellaista ruokaa, joka pitää kylläisenä, niin ei tarvitse ruuan jälkeen heti mennä kaapille.

10-vuotias on sen ikäinen, että hänen kanssaan voi keskustella. Vaikkapa ihan siitä mitä kaikkea hänen päiväänsä sisältyy, miten välitunnin kuluvat (liikkuuko ja pelaileeko esim. siellä paljon) ja mitä tekee koulun jälkeen kavereiden kanssa. Käyvätkö kaverit karkkikioskilla tai jäätelöllä? Tuollalailla ikäänkuin onkien.

Sekin kyllä tuli mieleen, että jos on meneillään jokin kasvupyrähdys, niin liikkuvalla muksulla voi ihan oikeastikin olla nälkä. Ota sekin puheeksi, mikä jääkaapissa on tarkoitettu aamulle. Jos illalla on vielä nälkä niin tulisi syödä jotain muuta, muuten aamulla ei ole mitään.

Kyllä lapsen kanssa pitää voida puhua terveysasioista, myös ravinnosta ja syömisestä. Samalla tavalla kun pitää kertoa ettei ole terveellistä polttaa tupakkaa, voi kertoa ettei ole terveellistä syödä liian paljon tai vääränlaista ruokaa, että se aiheuttaa monenlaisia terveysongelmia. Ja vanhempi kyllä saa tarkkailla ja kontrolloida lapsen syömisiä, sehän kuuluu normaaliin hyvinvoinnista huolehtimiseen. Ei siinä tarvitse ulkonäköön ja vartalon muotoon puuttua, vaan terveyteen ja jaksamiseen.

Sinä olet aikuinen, sinä ohjaat ja rajoitat, jos tarvetta on.

Tuon ikäinen lapsi ihan syystä ei saa itse päättää, mitä ja/tai kuinka paljon hän syö.

Jos lapsi illalla ennen nukkumaanmenoa haluaa syödä, ilmoitat, että ei enää tänään. Ja kaikille perheessä samat säännöt.

Pitäkää sovituista ruokailuajoista kiinni. 

Jos lapsi ruuan jälkeen valittaa vielä nälkää, tarjoa kurkkuja ja porkkanoita.

Ja lapselle enemmän mielekästä tekemistä - kun on kivaa tekemistä, ei tule niin helposti se syöminen mieleen.

Vierailija kirjoitti:

 Olen myös epäillyt, josko ostaa salaa koulun jälkeen herkkua kavereiden kanssa.

Miksi se olisi salaa ostamista? Pitääkö teillä lapsen raportoida ostoksensa ja esim. viikkorahan käyttönsä? Onko lapseen jo iskostunut, että joidenkin ruokien nautiskelu on hävettävää tai luvatonta, ja täytyy siis tehdä salassa?

Mutta ei lihomiseen mitään "herkkuja" tarvita. Kyllä sen voi tehdä ihan kotiruoalla ja voileivillä. Kuten sanoit, annoskoko ratkaisee. Ilmeisesti lapselle maistuu oikea ruoka ihan yhtä lailla kuin ns. herkut.

Vierailija kirjoitti:

Anna sille lapselle sellaista ruokaa, joka pitää kylläisenä, niin ei tarvitse ruuan jälkeen heti mennä kaapille.

Syödä voi muistakin syistä kuin siksi ettei ole kylläinen. 

Vaikka siksi, että ruoka on niin hyvää. Minulle ruoka oli lapsena keskeinen mielihyvän lähde, kun en sitä oikein muualta saanut. Niinpä olinkin lihava lapsi.

Sovi lapsen kanssa, että jos ruoan jälkeen on vielä nälkä, että mitä sitten voi syödä. Varaat sitten jääkaappiin/pöydälle vihanneksia ja hedelmiä tms. mikä on terveellistä. Joskus lapsilla tulee ennen kasvupyrähdystä oikea nälkävaihe, jolloin pyöristyykin, mutta se tasoittuu sitten pituuskasvun myötä, ja tällaisesta motkottaminen voi olla tosi haitallista. Mutta ei todellakaan pidä opettaa siihen, että jotain juustoleipiä tai jogurtteja voi napsia milloin vain. Karppauksesta voi olla monta mieltä, mutta tiedän kyllä ihmisiä, joiden kylläisyyskeskus menee sekaisin esim. leivästä, sitä on saatava vain lisää ja lisää, vaikka nälkä meni aikaa sitten. Kaikilla ei näin ole. Mutta voithan kokeilla jotain ruokalajeja, jotka perustuvat ihan lihaan/kanaan/kalaan ja kasviksiin (eikä mitään hiirenannoksia) ja seuraat sitten, auttaako vai ei.

Lapsilla ei tarvitse olla koulussa lainkaan rahaa. En ymmärrä tätä viikkoraha-ajattelua, että annetaan lapselle tietty raha ja saa käyttää sen miten haluaa vaikka saman tien. Jos se käytetään heti, se menee pääsääntöisesti karkkiin tms. Jos lapsella on rahaa, suunnitelkaa vaikka yhdessä sen käyttöä, mitä vaikkapa viikkorahalla voisi ostaa puolen vuoden kuluttua. Laaditte oikein innostavan suunnitelman, menette sitten yhdessä ostoksille tms. mikä nyt vain lasta motivoisi.

Missään nimessä älä syyllistä lastasi äläkä moiti itseäsi, sillä ruokailunne kuulostaa ihan maalaisjärkiseltä. Jokainen varmaan tietää lapsia, jotka ovat tikkulaihoja, vaikka syövät ties mitä herkkuja. Toiset ovat paljon pyöreämpiä samalla syömisellä. Terveys on paljon muutakin kuin paino. Tuntuu, että hoikkaa ihmistä, joka syö ravintoköyhää ruokaa, pidetään oikein terveyden perikuvana, kun taas vähän pyöreä ihminen, joka syö hyvin, voi varmaan olla lopulta terveempi. 

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet aikuinen, sinä ohjaat ja rajoitat, jos tarvetta on.

Tuon ikäinen lapsi ihan syystä ei saa itse päättää, mitä ja/tai kuinka paljon hän syö.

Jos lapsi illalla ennen nukkumaanmenoa haluaa syödä, ilmoitat, että ei enää tänään. Ja kaikille perheessä samat säännöt.

Pitäkää sovituista ruokailuajoista kiinni. 

Jos lapsi ruuan jälkeen valittaa vielä nälkää, tarjoa kurkkuja ja porkkanoita.

Ja lapselle enemmän mielekästä tekemistä - kun on kivaa tekemistä, ei tule niin helposti se syöminen mieleen.

Lapsi tulee nukkumaan huonosti tai nukahtaminen on vaikeaa jos nälkä kurnii. Eikö sulle nälkäisenä nukkumaan meno tee vaikeaa? Väsyneenä taas tekee mieli syödä kaikkea sokerista josta saa pika energiaa, eli isompi ongelma tulee pidemmässä ajankulussa. Lapset ovat myös individuaaleja ja toiset syö enemmän kuun toiset siksi mikään tuollainen yleissääntö ei ole hyväksi. Iltapala voikkari valmiiksi kaappiin (jottei sen tekemiseen mene aikaa ja näin ollen nukkumaan menon vitkuttelu ei onnistu) ja sen syö 5min ja sitten samantien hampaiden pesu ja nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Sovi lapsen kanssa, että jos ruoan jälkeen on vielä nälkä, että mitä sitten voi syödä.  

Sovi = sanele. Vai luuletko, että tuollaisia "sopimuksia" tehtäessä lapsi on tasapuolinen sopimuskumppani?

Vanhempi, joka sanoo "sopineensa" asian lapsen kanssa, tuntee jotain syyllisyyttä siitä että on käyttänyt aikuisen auktoriteettia ja pahoittanut lapsen mielen, ja siksi uskottelee, että kysymyksessä on sopimus.

Onko lapsella kaikki hyvin, koulussakin? Ettei ole lohtusyömistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sovi lapsen kanssa, että jos ruoan jälkeen on vielä nälkä, että mitä sitten voi syödä.  

Sovi = sanele. Vai luuletko, että tuollaisia "sopimuksia" tehtäessä lapsi on tasapuolinen sopimuskumppani?

Vanhempi, joka sanoo "sopineensa" asian lapsen kanssa, tuntee jotain syyllisyyttä siitä että on käyttänyt aikuisen auktoriteettia ja pahoittanut lapsen mielen, ja siksi uskottelee, että kysymyksessä on sopimus.

No, enpä tiedä, polkeeko lapsi vanhemman jalkoihinsa ja alistaa orjakseen, jos vanhempi vaikka kysyy lapselta, söisikö tämä hiukopalaksi esim. tomaattia, kurkkua, porkkanaa vai kukkakaalia... Voihan siitä nyt herranen aika SOPIA yhdessä, mikä olisi riittävän terveellinen ja lapsen kannalta riittävän maukas. Esim. oma lapseni lähes oksentaa, jos pitäisi syödä päärynää, arvaapa, pakotanko... Jos ap:n lapsi sitten kiukuttelisi ja sanoisi, että ei kun vanukasta ja suklaata, niin eiköhän ap sitten osaa sanoa EI... Ei sitä auktoriteetin menetystä nyt noin hysteerisesti tarvitse pelätä, etteikö voi antaa lapsen valita muutamasta vaihtoehdosta eli tehdään se kauhea, turmioon syöksevä sopimus, mitä kaupasta ostetaan.

lapsi tarvitsee selvästikkin tiukkaa kuria tässä muutama ehdotus

kolme tuntia pakollista liikuntaa päivässä

tunti peliaikaa laihdutettua kiloa kohden

mikäli edellä mainitut eivät auta suosittelen personal trainerin hankkimista

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä auktoriteetin menetystä nyt noin hysteerisesti tarvitse pelätä, etteikö voi antaa lapsen valita muutamasta vaihtoehdosta eli tehdään se kauhea, turmioon syöksevä sopimus, mitä kaupasta ostetaan.

Ei se ole sopimista, jos aikuinen ensin päättää, mitkä vaihtoehdot ovat tarpeeksi terveellisiä, ja antaa lapsen sitten valita niistä. Sanelemista se on. Eikä minulla sitä vastaan mitään ole, vaan sitä, että siitä käytetään kaunistelevaa nimitystä sopimus.

Minkä kokoinen on nyt?

Meillä samanikäinen poika ja hänkin tuntuu syövän kokoajan ja sanovan, että hänellä on nälkä. Niinpä pyöreyttäkin tullut jonkun verran hänelle.

Mutta luulen että jonkunlainen kasvuvaihe hänellä nyt menossa, jalka kasvanut useamman numeron puolessa vuodessa ja uskon että kohta se pituuspyrähdyskin siellä perästä tulee. Nyt on saman kokoinen jalka kuin minullakin.

Eli en ole kamalan huolissani tuosta painosta kun syöminen on kuitenkin suurin piirtein terveellistä. Nälkä vain tuntuu olevan pojalla jatkuvasti. Uskon että paino tasaantuu siinä vaiheessa kun se kunnollinen kasvupyrähdys alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Aloitan nyt kertoen, että syömme normaalisti ja kotona ei pidetä sipsiä, limua, pullia tai leivonnaisia tms. herkkuja, herkkuja ostetaan erikseen yhtenä pnä viikossa. Syömme normaalia ruokaa, ei usein eineksiä ja yritän ilman painostusta ujuttaa paljon kasviksia ja muuta terveellistä, vaikka lapsi ei niistä niin tykkääkään.

Ongelma on enemmän ne määrät. Esimerkiksi eilen lapsi oli hotkinut illalla vielä jääkaapista aamiaiseksi tarkoittamani ruuat, vaikka just oltiin syöty ja sen takia en ollut tajunnut sanoa, että nuo on sitten aamuun. Sillä on jatkuva nälkä tai mielihalu syödä, vaikka ulkomuodon perusteella tarvetta lisäravinnolle ei ole. Lapsi liikkuu mielellään.

En tiedä mitä tehdä, kun en oikein voi hallita ja vahtia annoskokoja ilman että se antaa väärää kuvaa (nipotus/kielletyn houkutus). Joskus olen huomannut nukkumaan menossa, että lapsi yrittää väittää, että on vielä nälkä niin että syömisen varjolla saisi vielä valvoa. Ehkä hän joka tilanteessa jossa ei halua toteuttaa seuraavaa askelta, ratkaisee tilanteen syömällä (toiminnan ohjauksen on ongelmaa). Olen myös epäillyt, josko ostaa salaa koulun jälkeen herkkua kavereiden kanssa.

Mitä asian kanssa oikein tekisi?

Joka arki-illalle kevyehkö harrastus koko perheelle tai vaihtelevalla kokoonpanolla. Uinti, suunnistus, pallonpotkimista/lyömistä/heittelyä,, musiikkikoulu johon kävellään matkat jne. Ennen harrastusta kevyehköt eväät ja vasta illalla n.klo 19 illallinen. Kunnon illallisen jälkeen ei pitäisi ehtiä tulla nälkä enää.

Varmastikin ostaa herkkuja omilla rahoilla, joten nämä pitää polttaa pois liikunnalla päivittäin normaalin nälkä-kylläisyystunteen saavuttamiseksi. Jos olette paljon kotosalla, löytyy lapsi oman huoneen nurkasta natustamassa jotain herkkukätköstä.

Tehkää viikonloppuisin päiväretkiä, joissa selkeät ruoka-ajat. Valmista kotona ruokia, joissa annoskoko määrittyy selkeästi, esim 1 pihvi/hlö. Ei saa tehdä rasvatonta ruokaa, se ei pidä nälkää ollenkaan. Illalla jos on nälkä ennen nukkumaanmenoa, saa palan juustoa ja juotavaksi vettä.

Ei purkkaa tai muuta "kevyttä" jauhettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä auktoriteetin menetystä nyt noin hysteerisesti tarvitse pelätä, etteikö voi antaa lapsen valita muutamasta vaihtoehdosta eli tehdään se kauhea, turmioon syöksevä sopimus, mitä kaupasta ostetaan.

Ei se ole sopimista, jos aikuinen ensin päättää, mitkä vaihtoehdot ovat tarpeeksi terveellisiä, ja antaa lapsen sitten valita niistä. Sanelemista se on. Eikä minulla sitä vastaan mitään ole, vaan sitä, että siitä käytetään kaunistelevaa nimitystä sopimus.

Minun käsitykseni mukaan on asioista sopimista, että kumpikin esittää oman näkökantansa ja sitten tehdään kompromissi. Vanhempi esittää esimerkkejä riittävän terveellistä välipaloista, lapsi esittää mitä haluaisi syödä ja katsotaan missä kohtaa osutaan yksiin, ja sitten sovitaan tämä välipalaksi. En ymmärrä, kumpi siinä sanelee mitään. No, tämä on semantiikkaa.

Syömiselle voi olla myös muu syy kuin nälkä. Eli onhan kaikki koulussa, kotona ja harrastuksissa muuten kunnossa? Ettei kyse ole tunnesyömisestä? Tai onhan lapsella tarpeeksi mielekästi puuhaa ja tekemistä illalla ja muutenkin, ettei syö tylsyyteensä? Jos kyse on oikeasta nälästä, kannattaa vielä katsoa sitä koko perheen ruokavalioa läpi tarkasti, eli onhan se varmasti tarpeeksi ravitsevaa, eikä jo "liian terveellistä". Jos esim. vanhemmat oman painonhallintahistoriansa tai muiden ruokakäsitystensä seurauksena ovatkin karsineet ruoan jo liian kevyeksi ja kasvispainotteiseksi kasvavalle lapselle, tai muuten kaikkia ravinteita ei tule tarpeeksi, kun jotain muka-epäterveellistä on jätetty kokonaan pois, ei ole ihme, jos ruoka ei lapsella pidä nälkää. Sitten sitä nälkää tulee hoidettua syömällä jotain ei niin terveellistä tai ravitsevaa, mitä nyt kaapista helposti löytyy. Toki kyse voi olla myös tuloillaan olevasta kasvupyrähdyksestä, minkä seurauksena nälkä on kasvanut ja kohta lähtee sitten pituuskin kasvamaan.

Jos henkisen puolen asiat ovat kunnossa, ei ole tylsää, eikä perheen ruoka ole liian kevyttä ja terveellistä, kannattaa lapsen kanssa ihan puhua siitä, miten ruokaa syödään ruoka-aikoina pöydässä se määrä, että tullaan kylläiseksi ja itse ei käydä kaappeja tyhjentelemässä. Jos on vielä illalla oikeasti nälkä, äiti tai isä päättää, mitä sitten vielä syödään. Asioista kannattaa puhua nimenomaan hyvän olon, jaksamisen, hyvin nukkumisen ja terveyden kannalta (jaksat paremmin koulussa ja kavereiden kanssa, harrastuksissakin on kivampaa, nukut paremmin ja olet pirteämpi...), ei painon tai todellakaan ulkonäön.

ystävälläni oli lapsensa kanssa sama ongelma. Lapsi valitti aina illalla nälkäänsä. Halusi kaikkea epäterveellistä. Ystäväni ratkaisi asian pilkkomalla porkkanaa ja tomaattia kulhoon, laittoi kaveriksi rasvattomaan maitorahkaan tehdyt dipin ja vielä pieneksi pilkottuja riisikakun paloja siihen kylkeen. Sanoi lapselle että okei, herkutellaan sitten. Tällä tavalla iskosti lapsen aivoihin että herkuttelu voi olla myös terveellistä, eikä se ketään satuta jos välillä illalla tuollaisen kevyen setin vetää. kyllä se nälkää pitää aamuun asti. Lapsille pitäisi pienestä asti opettaa terveellisiä elintapoja, keskustella asioista ja selvittää syy jos lapsi käyttäytyy oudosti. Nälkää ei tarvitse hävetä, se tulee kaikille. Eri asia kuinka siihen reagoi.